tag:blogger.com,1999:blog-71789414210680406702024-03-06T01:08:09.482+02:00kolmas linjaMiia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.comBlogger316125tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-82509313445219833772014-03-05T22:26:00.001+02:002014-03-05T22:26:28.780+02:00Ensimmäinen kindle-opus: Diet Recovery 2Tällä kertaa tuleekin tällainen lyhyt linkkaus vaan. Blogit on taas ihan tärviöllä! Työpäivät on sairaan pitkiä ja kuluvat enimmäkseen koneen ääressä, joten vapaa-aikana on ollut pakko tehdä jotain muuta. No joka tapauksessa, sain tilaamani Kindle paperwhiten ihan pikavauhtia kotiin, ja nyt olen kanniskellut kapinetta ihastuneena laukussa, silitetellyt sitä metrossa ja lukenut siitä useita artikkeleita, muutamia työjuttuja ja myös yhden kirjan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmjz5TOo_n4rbkPTj-kbhvx3wmx9eQeP_lSyvFA6L9z96GcpaGw6mM2XSs9tBidHS_qi04031HZuQdnay79x9_ZO5jPBV3TiFVQuWOntGAkZGO0HCQsp01eSQ1X2ACEzchkNc-GXZODq03/s1600/Lomogram_kindle.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmjz5TOo_n4rbkPTj-kbhvx3wmx9eQeP_lSyvFA6L9z96GcpaGw6mM2XSs9tBidHS_qi04031HZuQdnay79x9_ZO5jPBV3TiFVQuWOntGAkZGO0HCQsp01eSQ1X2ACEzchkNc-GXZODq03/s1600/Lomogram_kindle.jpg" height="319" width="320" /></a></div>
<br />
Ensimmäinen kindlellä lukemani kirja oli Amazonilla ilmaiskampanjassa ollut, ravitsemusasioita käsittelevä <b>Matt Stonen</b> <i>Diet Recovery 2</i>. Se kun aiheensa puolesta liippaa melko läheltä tuota treeniaiheista kakkosblogia, laitoin tällä kertaa kirjajutun sinne.<br />
<br />
<a href="http://mahdollisiasivuvaikutuksia.blogspot.fi/2014/03/kirja-arviohommia-matt-stone-diet.html">KLIK.</a><br />
<br />
Noin muuten käyttäjäkokemusta ja muuta arviota Kindlestä on työn alla. Ennakkona voisin toki jo mainostaa, että on se ihana. Ai että.Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-42970601116701660752014-02-15T19:19:00.001+02:002014-02-15T19:19:14.795+02:00Haastehommia ja ennakkoinnostus KindlestäLuettuja ja bloggaamattomia kirjoja olisi joltinenkin pino, mutta en jotenkin nyt saa tartuttua asiaan. Edelliset pari viikkoa tein töitä niin päätähuimaavia viikkotuntimääriä, että olen vieläkin vähän pökerryksissä. Kaoottinen ruuhka varsinaisessa työssä tuli hoidetuksi ja yksi kirjakin siinä sivussa painoon saatetuksi, joten nyt pystyn ainakin jossain määrin tekemään mitä huvittaa (lähinnä on huvittanut treenata ja katsoa uutta Sherlockia, mutta tänään ajattelin kyllä myös pötkötellä kirjan kanssa sohvalla ja blogatakin – juuri nyt).<br />
<br />
<a href="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/">Arja</a> muisti ympäriämpäri blogeissa ja Facebookissa kiertäneellä haasteella, johon nyt päätin vastata. Ajatuksena siis vastata kuuteentoista kysymykseen omasta hyllystä löytyvien kirjojen nimille. Kaikki mainitsemani kirjat ovatkin omiani, yhtään kirjaston kirjaa tai muuta lainaa ei mukaan eksynyt. Tosin kohtaan nykyisestä asuinpaikasta olisi tehnyt mieli vastata Helsinki 12, mutta sitä kirjaa minulta ei löydy (eikä tule löytymään, en erityisesti pidä Tuomas Vimman kirjoista).<br />
<br />
<b>1. Oletko mies vai nainen?</b> Toinen sukupuoli.<br />
<b>2. Kuvaile itseäsi.</b> Nainen nollapisteessä.<br />
<b>3. Mitä elämä sinulle merkitsee?</b> Interesting Times.<br />
<b>4. Kuinka voit?</b> Tunnustan eläneeni.<br />
<b>5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.</b> Imperial bedrooms.<br />
<b>6. Mihin haluaisit matkustaa?</b> Weekend Guatemalassa.<br />
<b>7. Kuvaile parasta ystävääsi</b>. Olennainen nainen.<br />
<b>8. Mikä on lempivärisi?</b> Häivähdys punaista.<br />
<b>9. Millainen sää on nyt?</b> Jääkenttä<br />
<b>10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?</b> Niin kauas kuin yötä riittää<br />
<b>11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?</b> Down and Out in Paris and London.<br />
<b>12. Millainen on parisuhteesi?</b> Vakoilija rakkauden talossa.<br />
<b>13. Mitä pelkäät?</b> Things Fall Apart.<br />
<b>14. Päivän mietelause.</b> Kuinkas sitten kävikään?<br />
<b>15. Minkä neuvon haluaisit antaa?</b> You Better Not Cry.<br />
<b>16. Miten haluaisit kuolla?</b> Alone in Berlin.<br />
<br />
Toinen jännä juttu on se, että päätin viimein hankkia itselleni e-readerin eli <i>sähköisen lukulaitteen</i>. Aprikoin hieman eri vaihtoehtojen välillä, mutta päädyin lopulta siihen, jota koko ajan olin eniten harkinnutkin, Amazonin Kindle Paperwhiteen, vaikka Amazonin monet toimintatavat ärsyttävätkin. Kupin Kindlen puoleen kallistivat laaja valikoima, ilmeinen helppokäyttöisyys, kohtuullinen hinta, integroitu lukuvalo ja erikieliset sisäänrakennetut sanakirjat. Jossain vaiheessa eri tiedostomuotojen konvertoiminen luultavasti alkaa nyppiä, mutta koska mitään universaalia standardia ei nyt ole, niin tällä on mentävä.<br />
<br />
"Huvikseni" lukemisen lisäksi ajattelin käyttää Kindleä myös työtekstien ja akateemisten artikkelien lukemiseen ja säilyttämiseen. Kesällä käytin Sonyn laitetta vastaavaan tarkoitukseen ja sekin toimi ihan kivasti, vaikka toiminnallisuuksia olikin paljon vähemmän kuin Kindlessä.<br />
<br />
Tilasin Kindleni eilen aamulla töissä kahvitauolla, ja tänään sain ilmoituksen, että se saapuu minulle alkuviikosta. Nopeaa toimintaa! En malta odottaa!Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-20597110637053163552014-01-20T22:19:00.000+02:002014-01-20T22:19:30.157+02:00Anu Silfverberg: ÄitikorttiJossain mahdollisessa mielenhäiriössä menin kirjastosta lainaamaan ja vielä lukemaankin <b>Anu Silfverbergin</b> <i>Äitikortin</i>. Osasyynä varmaankin oli se, että pidin kovasti Silfverbergin edellisestä esseekokoelmasta <i>Luonto pakastimessa</i> (hänen kaunokirjallisia teoksiaan sen sijaan en ole tullut lukeneeksi). Lisäksi äitiyden ympärillä vellova yhteiskunnallinen keskustelu ja pulmikointi on minusta jollain epämääräisellä tavalla mielenkiintoista, joskin lapsettomana kolmekymppisenä kaupunkilaisnaisena itsesuojeluvaistoni kertookin minulle, että siihen keskusteluun osallistumista minun on syytä välttää (vauva-lehden keskustelupalstaa en lue edes pahimmanluokan masokismikohtauksen iskiessä, mutta sen sijaan luen kyllä silloin tällöin ihan mielelläni <a href="http://vuodenmutsi.blogspot.fi/">Vuoden mutsia</a> ja <a href="http://www.projectmama.info/">Katjan</a> ja <a href="http://www.salamatkustaja.com/">Sadun</a> blogeja). Ehkä samasta syystä ehdin jo tovi sitten kiikuttaa kirjan takaisin kirjastoonkin, enkä vaan saanut blogatuksi aiheesta. Nyt olenkin sitten onnistunut unohtamaan paljon niitä juttuja, joita halusin kirjasta sanoa, joten tämän bloggauksen anti tulee lähinnä olemaan epämääräistä mielikuvapallottelua (luojan kiitos en ole mikään oikea kriitikko, sikäli anteeksiantamatonta – mutta hauskaa – tälläinen päätön mutuilu on).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxLhOjrPzi8ucYwCeUdo9O31mX3fQc3KcUkLcy14L1Nsecie3i-2pkVVm4UlI-VNsjBAeLVxywwf3kCtWKDEQIewUOzgQV3agJi2569mumilLb21Jc6AiPS2LulAB8QM1EOSc3t5pJRCKZ/s1600/Lomogram_2014-01-06_12-04-10-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxLhOjrPzi8ucYwCeUdo9O31mX3fQc3KcUkLcy14L1Nsecie3i-2pkVVm4UlI-VNsjBAeLVxywwf3kCtWKDEQIewUOzgQV3agJi2569mumilLb21Jc6AiPS2LulAB8QM1EOSc3t5pJRCKZ/s1600/Lomogram_2014-01-06_12-04-10-PM.jpg" height="319" width="320" /></a></div>
<br />
Ensinnä: pidän Silfverbergin kirjoitustyylistä ja olen pääsääntöisesti hänen kanssaan asioista samaa mieltä. Siltä osin lähtökohta on siis kunnossa. Silfverberg tarttuu äitiydestä kirjoittaessaankin niihin ihmetyksenaiheisiin, joita olen ehkä itsekin joskus kelaillut. Äitikortin heilutteluun (millä tavoin nimenomaan juuri äitiys pätevöittää yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi?), henkilökohtaisen poliittisuuteen, äitiyteen hurahtamiseen (tähän olen itse kyllä törmännyt lähinnä internetissä, en niinkään tosielämässä, ja siten taipuvainen epäilemään, että ainakin osa hurahtaneiksi luokitelluista on oikeasti vauva-palstaa huvikseen trollaavia tolkun tyyppejä), ihmisen ja eläimen eroihin ja yhteyksiin (olen epäillytkin, etten ole ihan ainoa, jonka mielestä toisen eläimen maito on jollain tavalla todella outo, jopa perverssi elintarvike – vaikka käytänkin maitotuotteita, tosin vähenevissä määrin) ja muihin mielenkiintoisiin seikkoihin. Muistan, että Silfverbergin kelat sukupuolivalistuksesta, e-pillereistä ja naisten sukupolvieroista olivat kiinnostavia, mutta en vain enää muista, miksi ajattelin näin (mutta mainittakoon, että kirjoittaja on minua yhdeksän vuotta vanhempi, joten sukupolven määrittelystä riippuu, kuulummeko samaan sukupolveen vai emme).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNX_tZr5L7uguHfBmiJrqgc3gQHdVAHd3vzP79DsUaEkE995dfCUHJpHo7Y8MG66xBZD_GOmEMF1tM8W2z-k4JdcOMsLy8LgXQbSczrEdLZOvz61QEuLkvZxcnck2fLC4xv3l_zgTuQqHb/s1600/Lomogram_2014-01-06_12-08-00-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNX_tZr5L7uguHfBmiJrqgc3gQHdVAHd3vzP79DsUaEkE995dfCUHJpHo7Y8MG66xBZD_GOmEMF1tM8W2z-k4JdcOMsLy8LgXQbSczrEdLZOvz61QEuLkvZxcnck2fLC4xv3l_zgTuQqHb/s1600/Lomogram_2014-01-06_12-08-00-PM.jpg" height="319" width="320" /></a></div>
<br />
Lapsettoman – tai ihmettelijän – positiossa äitiyskuvioita kelaillessa olenkin vielä tukevasti kärryillä. Sen sijaan sitten, kun kirjoittaja alkaa ruotia äitiyskokemusta, tipahdan kertalaakista (ja niin tietysti kuuluukin tipahtaa, eihän minulla ole aiheesta mitään omakohtaista kokemusta). En kuitenkaan onnistu välttymään tunteelta, että tässä Silfverberg tekee juuri sitä, mistä äitiyden mustaan aukkoon plompsahtaneita syyttää: yleistää oman äitiyskokemuksensa ja omat kelansa yleismaailmalliseksi kokemukseksi (tai ainakin yleis-länsimaiseksi). Varmasti äidiksi- ja miksei ihan vaan vanhemmaksitulemisen kokemuksessa onkin jotain jopa yleismaailmallista. Jotenkin silti lukijalle (tai siis ainakin minulle lukijana) jäi olo, että ihan loppuun asti jokaista kelaa ei nyt ollut viety. Tosin se on kyllä myönnettävä, että mikäli joskus tulen äidiksi jollekin, muistuttanen häiritsevästi Silfverbergiä: olen epäilyksettä rutkasti päälle kolmenkymmenen, akateemisesti koulutettu, asioita herkeämättä problematisoiva, Helsingin kantakaupungissa asuva tiedostaja.<br />
<br />
Tämäkin on aikamoista mutuilua, mutta edellistä ajatusta jatkaakseni saattaa olla, että päälle kolmekymppisinä äideiksi tulevat akateemiset kaupunkilaisnaiset tulevat problematisoineeksi äitiyttä aika tavalla keskimääräistä enemmän. Voisin kuvitella, että heistä (tai siis tavallaan meistä) monet ovat vähintäänkin joskus ajatelleet pysyvänsä lapsettomina koko ikänsä (itsehän en ole muodostanut asiasta oikein mitään mielipidettä vieläkään) ja siten ehtineet pähkäillä äitiyttä, äitiyden yhteiskunnallista roolia ja naisten roolia äiteinä aika pitkälle jollain tapaa äitiyden ulkopuolisesta näkökulmasta. Ehkä juuri tästä syystä Silfverbergin teos ja siinä esiin tulevat näkökulmat tuntuvat itsestäni niin tutuilta, vaikka juuri se kirjaan kirjoittamiseen mitä ilmeisimmin johtanut avainkokemus minulta puuttuu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMFokvKoSoH9FHfFgHopeTX21leWfxRxGEM2c0yoqjGh1TCXSpYAFZqvTh0EUSWacIbVXz2DUQpyu6jQdhrIR99ltw2wqdF4y1FMl_mfuJalR8tx7auOibOKB-6yIleh0JaTHaMTq0f7ri/s1600/Lomogram_2014-01-06_12-06-37-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMFokvKoSoH9FHfFgHopeTX21leWfxRxGEM2c0yoqjGh1TCXSpYAFZqvTh0EUSWacIbVXz2DUQpyu6jQdhrIR99ltw2wqdF4y1FMl_mfuJalR8tx7auOibOKB-6yIleh0JaTHaMTq0f7ri/s1600/Lomogram_2014-01-06_12-06-37-PM.jpg" height="319" width="320" /></a></div>
<br />
Loppukaneettina voisin todeta, että minusta ensisynnyttäjien keski-ikä (29) ei tunnu ollenkaan vanhalta. Välittömässä ystäväpiirissäni on kasapäin muutaman vuoden kolmenkympin molemmin puolin olevia naisia, mutta yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä äitejä (tai miehiä ja isiäkään sen puoleen). Niinpä hieman hämmennyn joka kerta, kun tapaan ikäiseni naisen, jolla on lapsia. Voisin kuvitella, että jossain toisaalla minä ja lapsettomat ystäväni olisimme kummajaisia (eikä siinä mitään, asia ei herätä minussa sen kummempia tunteita).<br />
<br />
Mistä kirja: Rikhardinkadun kirjastosta.<br />
<br />
<i>Anu Silfverberg: Äitikortti. Ulkoasu Satu Kontinen/Satukala.Teos 2013. </i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-43374819003038318112014-01-06T13:27:00.001+02:002014-01-06T13:27:28.454+02:00Blogijoululahja saatu ja luettu: Milla Ollikainen: VeripailakatKirjablogijoulukalenterin lisäksi osallistuin tänä vuonna kirjabloggaajien secret santa -henkiseen joululahjapiiriin. Ideana oli kaivaa omista kirjavarastoista arvotulle vastaanottajalle sopiva kirja ja postittaa se ennen joulua. Minulle paketti saapui Sonjalta <a href="http://lukuhetket.blogspot.fi/">Sonjan lukuhetket</a> -blogista (kiitos Sonja!). Lahja osui sikäli kohdilleen, että olin suunnitellut lukevani joulun pyhinä jonkun dekkarin, minkä lisäksi olin juuri puhunut tästä kirjasta lukupiirimme tapaamisessa (jolloin varsinaisena puheenaiheena oli kylläkin <b>Milla Ollikaisen</b> puolison <b>Aki Ollikaisen</b> menestynyt esikoisromaani).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJXi0WG034Cy5m2PBoEhf8XfJQc6342leH0Nh5VkdzfKmjPfOgspR3QERWEzpmExw-0ghaf2ht5iLyHyJkNVYgqV4-ZvfL_x3xfN9KttMxYrsF28jxfg23x8nT3Rlst-O-kqfsa0G_WA4N/s1600/Lomogram_2014-01-03_10-58-30-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJXi0WG034Cy5m2PBoEhf8XfJQc6342leH0Nh5VkdzfKmjPfOgspR3QERWEzpmExw-0ghaf2ht5iLyHyJkNVYgqV4-ZvfL_x3xfN9KttMxYrsF28jxfg23x8nT3Rlst-O-kqfsa0G_WA4N/s1600/Lomogram_2014-01-03_10-58-30-PM.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<br />
Paketista siis tosiaan paljastui Milla Ollikaisen pohjoiseen sijoittuva esikoisdekkari <i>Veripailakat</i>. Olin varovaisen kiinnostunut romaanista sen ilmestyttyä, mutten ollut kuitenkaan tullut ottaneeksi sitä lukuun. Varovaisuuteeni oli täysin järjenvastainen syy, nimittäin se, että miespuolisen Ollikaisen esikoinen oli minusta niin järjettömän hyvä, että epäilin mielessäni kehittäväni Milla Ollikaisen kirjaa kohtaan liian suuria odotuksia. Onnistuin kuitenkin lopulta karistamaan nämä ennakko-odotukset mielestäni, lukemaan kirjan ja ihan pitämäänkin siitä.<br />
<br />
<i>Veripailakat </i>sijoittuu Lappiin, Ylläksen hiihtokeskuksen maisemiin. Tapahtumat saavat alkunsa, kun hiihtohissistä löytyy julmalla tavalla surmattuna nuori poika, joka nopeasti paljastuu miljonäärin jälkikasvuksi. Tapahtuma järkyttää niin turisteja kuin hiihtokeskuksen työntekijöitäkin. Kierrokset lisääntyvät, kun pian löytyy aivan eri tavalla surmattu toinen uhri, nuori nainen.<br />
<br />
Romaanisssa liikutaan enimmäkseen hiihtokeskuksen tuntumassa. Vaikka itse en ole sitten 1990-luvun moisessa paikassa käynyt niin sen verran kuitenkin, että tapahtumapaikat tuntuivat jossain määrin tutuilta ja myös melko uskottavilta. Paikallisten tapojen, välimatkojen ja henkilöiden välisten suhteiden kuvauksetkin tuntuivat ihan valideilta, ja ihan toiselta puolelta Suomea olevana ostin myös murteellisen dialogin, joka oli minusta varsin miellyttävä höyste teokseen (joskin minulle tulee aina peräpohjalaismurteista mieleen ensin <b>Timo K. Mukka</b> ja sitten <b>Rosa Liksom</b>, ja näiden myötä ehkä tietynlaisia odotuksia kirjallisuudelle). Toisin kuin esimerkiksi Heli Laaksosen lounaismurretta tai Sinikka Nopolan hämäläistä, peräpohjalaisia murteita on minun helppo lukea, vaikka virallisesti peräpohjalaiset murteet taidetaankin luokitella läntisiin murteisiin, ja oma murretaustani on tukevasti kaakossa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_5TWG94-q7UVCMvdsRcMMxQWioxLKrwVf4VnquvcVxfBdE8zJ1qikCKAJWBsqbE6gm0hoG1aM7CDCwYtOhbvQxRxig62YsLFA_K8JhbPiOeUZgrLwEukrUtDeWg8iL-4C09K9-f9lWlXI/s1600/Lomogram_2014-01-06_11-53-51-AM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_5TWG94-q7UVCMvdsRcMMxQWioxLKrwVf4VnquvcVxfBdE8zJ1qikCKAJWBsqbE6gm0hoG1aM7CDCwYtOhbvQxRxig62YsLFA_K8JhbPiOeUZgrLwEukrUtDeWg8iL-4C09K9-f9lWlXI/s1600/Lomogram_2014-01-06_11-53-51-AM.jpg" height="319" width="320" /></a></div>
<i><br /></i>
<i>Veripailakoissa </i>on aika tavalla hahmoja. Pääosiin nousevat kaksi nuorta naista etelästä: kameransa kanssa sattumalta ensimmäisen murhan tapahtumapaikalle osuva, äitinsä kanssa Lapin-matkalle lähtenyt Krisse, sekä tämän tuttava, kunnianhimoinen toimittaja Eerika, jonka Krisse hälyttää paikalle, kun oivaltaa kuviensa mahdollisen lööppiarvon. Lisäksi kuvioissa ovat ainakin hieman hunningolla olevan Krissen huolestunut äiti, pari poliisia, kourallinen hiihtokeskuksen kausityöntekijöitä, eräs Helsingissä asuva toimittaja ja eläköitynyt opettaja. Erityisesti kahden viimeksimainitun rooli tarinassa on ilmeisesti lähinnä tarjota juonta tukevia selityksiä tapahtumille. Näin ollen mielestäni näiden roolia olisi voinut pienentää, sillä juuri mitään lisäarvoa heidän näkökulmistaan kerrotut luvut eivät mielestäni kirjalle tuoneet.<br />
<br />
Kaikenkaikkiaan <i>Veripailakat</i> on varsin näppärästi kerrottu kotimainen dekkari (ja mahdollisesti ensimmäinen kotimainen naisdekkaristin teos, jonka olen lukenut. Lisää seuraa tosin ihan pian, kun aloitin juuri <b>Kati Hiekkapellon</b> <i>Kolibria</i>). Tarina pysyy koossa ja vetää, teos on napakka eikä sitä ole tarpeettomasti venytetty, hahmot ja tapahtumapaikat enimmäkseen uskottavia, eikä juuri mikään varsinaisesti häiritse. Kirja muistuttaa moniakin skandidekkareita (esim. Åsa Larssonin ensimmäinen dekkari tuli vähän mieleen, vaikka en siitä kyllä muista paljon muuta, kuin että se sijoittui Ruotsin Lappiin). Toisaalta Veripailakat ei ehkä ihan yllä temponsa ja jännityksen rakentumisen puolesta monien kuulujen skandien tasolle.<br />
<br />
Moitteen sanojakin minulla on hiukan. Kuten jo mainitsin, teoksessa on ehkä liian kanssa "tarpeettomia" henkilöhahmoja. Myös juonikuvio (lähinnä murhaajan motiivin ja menettelytapojen osalta) on hippasen epäuskottava eikä takakannessa luvattua vaiettua lähihistoriaa ja suomalaisen kansanperinteen kuvausta ole kuin nimeksi kirjan lopussa. Niitä olisi siis voinut käyttää rohkeammin alusta asti, ja sen sijaan karsia näkökulmista, takaumista ja henkilöhahmoista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi03LvfZsQTTJt3MI7ZIj-rvWkOEa0qVOOJxW8tR3rkW_sQ5gPwhJg3W2KLBmaxmnYCgs_Kwa0G5KmcgcUB0mWfX04iBv9KHcmJg_qeYwSx6YoCsnBhQUUOPCKg34OJuZ_YUSzwO84IjLhY/s1600/Lomogram_2014-01-06_11-58-33-AM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi03LvfZsQTTJt3MI7ZIj-rvWkOEa0qVOOJxW8tR3rkW_sQ5gPwhJg3W2KLBmaxmnYCgs_Kwa0G5KmcgcUB0mWfX04iBv9KHcmJg_qeYwSx6YoCsnBhQUUOPCKg34OJuZ_YUSzwO84IjLhY/s1600/Lomogram_2014-01-06_11-58-33-AM.jpg" height="320" width="246" /></a></div>
<br />
Näistä pienistä moitteista huolimatta Veripailakat oli tosiaan varsin kelpoa viihdettä, ja luulen, että luen kyllä Ollikaisen mahdollisen seuraavankin dekkarin.<br />
<br />
Pailakka tarkoittaa muuten kesyttämätöntä poroa.<br />
<i><br /></i>
<i>Milla Ollikainen: Veripailakat. Like 2013. 222 sivua.</i><br />
<br />
Mistä kirja: saatu kirjablogijoululahjaringistä (oho, mikä sanahirviö).Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-11634712067405993692013-12-22T11:58:00.000+02:002013-12-22T11:58:53.497+02:00Kirjabloggaajien joulukalenteri 22.12.2013: Joulu Augusten Burroughsin seurassa (R)Tänään, tässä ja nyt aukeaa kirjablogijoulukalenterin 22. luukku. Varasin itselleni kaukaa viisaasti ihan kalenterin loppupuolen päivän, ja silti meinasi tulla postauksen kanssa kiire. Siis siitäkin huolimatta, että alunperin suunnittelin tätä samaa postausta jo viime vuoden joulupostaukseksi. Nyt viimein!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPFOv1fDDa67eOks08Fujdtm3xB1ZV_q0a2PDgLmHyiRIcI8POrjO0RIRiak_x9atGuDEbHmayCcdPd22yYwrlsoDTt4FHyRC7IPNzfS1zGk0fH2wc8NT3jN7o74CiLrfvNzOElu-4Q4Ye/s1600/joulukalenterikuva.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPFOv1fDDa67eOks08Fujdtm3xB1ZV_q0a2PDgLmHyiRIcI8POrjO0RIRiak_x9atGuDEbHmayCcdPd22yYwrlsoDTt4FHyRC7IPNzfS1zGk0fH2wc8NT3jN7o74CiLrfvNzOElu-4Q4Ye/s1600/joulukalenterikuva.png" /></a></div>
<br />
<span style="background-color: white; color: #333333; font-family: 'Helvetica Neue', Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">"For me, each Christmas has been worse than the one before. Perhaps this is punishment for getting Jesus and Santa all mixed up in my head as a kid. Or maybe, waking up hangover at the Waldorf Astoria next to a naked, old, fat French Santa just isn't as big a deal as I think. The funny thing is, I still love Christmas. I just sometimes wish there wasn't so much coal..."</span><br />
<span style="background-color: white; color: #333333; font-size: 13px; line-height: 18px;"><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4XY3aALy_riExECYOvlBGm66WVe3qe3i2tMjLtAh75tuBJT7QOEPtyPkFIbmhdzksexdzJd4pGU7aBlwlMLih1ywdduqtvPbTMbL-0LxY0GNFKCcEl0bTyaOD0VCgRirRm8WBeuGNybld/s1600/Lomogram_2013-12-22_11-12-27-AM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4XY3aALy_riExECYOvlBGm66WVe3qe3i2tMjLtAh75tuBJT7QOEPtyPkFIbmhdzksexdzJd4pGU7aBlwlMLih1ywdduqtvPbTMbL-0LxY0GNFKCcEl0bTyaOD0VCgRirRm8WBeuGNybld/s320/Lomogram_2013-12-22_11-12-27-AM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Tässä luukussa tapaatte erään suosikkikirjailijani, newyorkilaisen entisen mainosmiehen ja ex-alkoholistin <b><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Augusten_Burroughs">Augusten Burroughsin</a></b>. Maailmanmaineeseen ja sitä kautta minunkin tietoisuuteeni Burroughs nousi omaelämäkerrallisella teoksellaan <i>Running with Scissors</i>. Miehen esikoiskirja se tosin ei ole, sillä aiemmin hän oli jo julkaissut romaanin <i>Sellevision</i>, joka minullakin on hyllyssä, mutta toistaiseksi lukematta. Sen sijaan olen paitsi lukenut, myös blogannut kirjoista <a href="http://kolmaslinja.blogspot.fi/2011/03/augusten-burroughs-maagista-ajattelua.html"><i>Maagista ajattelua</i></a>, <a href="http://kolmaslinja.blogspot.fi/2011/04/augusten-burroughs-kuivilla.html"><i>Kuivilla</i> </a>ja <a href="http://kolmaslinja.blogspot.fi/2011/04/augusten-burroughs-possible-side.html"><i>Possible Side Effects</i></a>.<br />
<br />
Tämä luukku keskittyy nyt kuitenkin Burroughsin suomentamattomaan, jouluteemaiseen tarinakokoelmaan <a href="http://kolmaslinja.blogspot.fi/2012/02/erittain-epaajankohtainen-teos.html"><i>You Better Not Cry – True Stories for Christmas</i></a>. Bloggasin kirjasta lyhyesti melkein pari vuotta sitten helmikuussa, mutta otan nyt hieman ajankohtaan sopivamman uusinnan. Varsinaisena kirsikkana kakun päällä tarjoilen teille lopussa suomeksi yhden kirjan tarinoista. Alun perin aloin kääntää sitä jonkinlaisena suomennosharjoituksena, sillä en ole kaunokirjallisuutta tai sen tyyppistä suomentanut (tietokirjallisuutta kyllä hieman), eikä näitä kertomuksia ole suomeksi julkaistukaan (<a href="http://www.sammakko.com/">Sammakko </a>toki muuten on julkaissut paljonkin Burroughsia). Teksti on siis suomennettua, mutta ei toimitettua, joten kaikki virheet, kömmähdykset ja kömpelyydet ovat rehellisesti omaa aikaansaannostani: niistä saa mieluusti antaa palautetta kommenttiboksissa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJHDnBqV8_AVgZVFBrIqTKgn_j5JgFELsZakBllDoipFU8YOyC85-RXXzULoZ8yh_Bubwyb15_osoLwzm4lE421DRhDnkVDhiIcvf3Zl8QZ7J4mcOsWnPSrWvFLG4mU_WKKJvnZD1LkyxE/s1600/Lomogram_2013-12-22_11-14-37-AM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJHDnBqV8_AVgZVFBrIqTKgn_j5JgFELsZakBllDoipFU8YOyC85-RXXzULoZ8yh_Bubwyb15_osoLwzm4lE421DRhDnkVDhiIcvf3Zl8QZ7J4mcOsWnPSrWvFLG4mU_WKKJvnZD1LkyxE/s320/Lomogram_2013-12-22_11-14-37-AM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Monet blogijoulukalenterin aiemmat luukut ovat tarjonneet lukijoille kurkistuksia tunnelmallisiin kirjallisiin jouluihin. Augustenin joulut sattuvat olemaan vähän rosoisemmasta päästä, josta syystä lisäsinkin otsikkoon R-kirjaimen amerikkalaista elokuvien ikärajakäytäntöä mukaillen: tarinat sisältävät alastomuutta, seksikohtauksia, kiroilua ja avointa päihteidenkäyttöä.<br />
<br />
<i>You Better Not Cry </i>koostuu seitsemästä, tavalla tai toisella jouluun liittyvästä kertomuksesta. Kirjan nimikertomuksessa nuori Augusten sekoittaa Joulupukin ja Jeesuksen, järkyttää pahan kerran isovanhempiaan ja lopulta eräälle joulukoristeelle käy perin huonosti. Toinen tarina And Two Eyes Made Out of Coal sijoittuu myös Augustenin lapsuuteen, ja siinä odotetaan malttamattomana joulua. Malttamattomuuksissaan Augusten päättää leipoa piparkakkutalon, eikä sekään mene ihan suunnitelmien mukaan. Kolmas kertomus, Claus and Effect, kertoo siitä, miten kouluikäinen Augusten juonittelee saadakseen juuri haluamiaan lahjoja.<br />
<br />
Luettavaksenne, ja käännettäväkseni, valikoin neljännen tarinan, Ask Again Later. Tekstin nimi viittaa Yhdysvalloissa aikoinaan suosittuun <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Magic_8-Ball">Magic Eight Ball</a> -ennustusleluun, jolta saattoi "kysyä" tulevaisuudesta ja saada jonkun 20:stä valmiista vastauksesta. Tässä kertomuksessa Augusten on jo aikuinen, asuu New Yorkissa, ja eräänä aamuna herää hotellista varsin epätodennäköisestä seurasta. Toistuvat viittaukset yhdysvaltalaiseen populaarikulttuuriin ja kulutustavaroihin aiheuttivat kääntäessä päänvaivaa, mutta muuten se oli varsin hauskaa puuhaa. Viimeiset sivut naputtelin kasaan aika nopeasti, joten loppupuolelle on luultavasti jäänyt enemmän anglismeja ja kummallisuuksia.<br />
<br />
Viidennessä kertomuksessa Why Do You Reward Me Thus? Augusten ahdistuu jouluvalmisteluista, lähtee baariin ja havahtuu selittämättömästi kodittomien seurasta keskeltä katua ja löytää lopulta joulun hengen odottamattomalla tavalla. Kuudes tarina, The Best and Only Everything, on hämmentävän liikuttava ja surumielinenkin kertomus kolmesta: Augustenista, Georgesta, ja heidän suhteensa kolmannesta osapuolesta, Aidsista. Viimeisessä tarinassa, Silent Night, Augusten on asettunut mukavasti aloilleen Dennisin ja kahden ranskanbuldogin kanssa ja on päättänyt viimein antaa joululle mahdollisuuden, kun huikean mittaluokan vesivahinko pistää suunnitelmat merkittävällä tavalla uusiksi.<br />
<br />
Mutta nyt siis itse asiaan, päästäkäämme ääneen itse Augusten:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYstyEcJRWG12-FF1K9_Qfrx93kQ225VnPWwZAz6T_WWsCBLCgm0UbUcLhJPlMcI8cJ4cVrAB9iSICsiB8ztownu_E5N_nPatZIvoh4KDtmFqisMPZGgasc7JEtE_RJlH_lJaBNsH3uWX3/s1600/Lomogram_2013-12-22_11-09-02-AM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYstyEcJRWG12-FF1K9_Qfrx93kQ225VnPWwZAz6T_WWsCBLCgm0UbUcLhJPlMcI8cJ4cVrAB9iSICsiB8ztownu_E5N_nPatZIvoh4KDtmFqisMPZGgasc7JEtE_RJlH_lJaBNsH3uWX3/s320/Lomogram_2013-12-22_11-09-02-AM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<b><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kysy myöhemmin
uudelleen<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Auringonvalo vuoteella oli kirkasta, valkoista talvivaloa
ilman hitustakaan keltaista tai kultaa; kuultavaa lasista valoa, joka pyyhkäisi
varjot tiehensä. Puhtaan, ilmassa siroavan auringon määrä tuntui näpistetyltä
ylellisyydeltä; kuin nukkuisi maanantaiaamuna yhteentoista. Jopa ilman
silmälasejani hahmotin raskaasti laskeutuvat verhot, jotka oli vedetty kokonaan
auki.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ensimmäistä ajatustani, <i>mikä
ihmeellinen aamu</i>, seurasi välittömästi toinen: <i>eihän minulla ole verhoja</i>.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Likinäköisenkin oli vaikea olla huomaamatta
kaksimetristä, vanhanaikaista vaatekaappia.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Etenkin, kun se nökötti täsmälleen
siinä kohdassa, missä oluttölkkipyramidini olisi pitänyt olla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Räpytin silmiäni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Vasemmalla puolellani oli marmoripäällysteinen yöpöytä. Ja vielä:
<i>mihin oli joutunut ylösalaisin oleva
muovinen pyykkikori, joka toimitti yöpöytäni virkaa</i>. Oman asuntoni ainoa
marmorinen elementti oli kylpyhuoneen kynnys.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Yöpöydällä oli hienostunut, hennonvihreä posliinikuppi ja
lautanen. Kuppi oli puoliksi täynnä kahvia ja lautasen vierellä marmorilla
lojui kaksi tyhjää makeutusainepussia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kupin kahva oli käännetty poispäin minusta, ja vaikka
huomasinkin asian, en tajunnut, mitä se merkitsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Näitä pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta en nähnyt pidemmälle.
Tosin luulin pystyväni erottamaan jonkunlaisen muodon tuossa … <i>oliko se toinen vuode? Tuossa heti yöpöydän
toisella puolella.<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Nokkelajärkinen saattoi päätellä, etten ollut huoneessa
yksin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Olin lapsena leikkinyt niin ahkerasti Magic Eight Ball
-ennustuslelulla, että vaikka en ollut edes tietoisesti esittänyt kysymystä, vielä
26-vuotiaanakin vempeleen pahaenteiset vastaukset ryömivät pinnalle mieleni
syövereistä. <i>MERKIT VIITTAAVAT, ETTÄ
KYLLÄ</i> pulpahti mieleeni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Vuodevaatteisiin upposi kuin lumimyrskyyn; tunsin hautautuvani
ylellisimpiin, ruhtinaallisimpiin kangasvuoriin mitä kuvitella saattaa: lakana,
peite, untuvatäkki, päiväpeitto. Niissäkin oli vieras tuntu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Epäilykselle ei ollut sijaa: vuode ei ollut oma futonini.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kasvavan
ahdingon vallassa katseeni harhaili uudelleen ikkunaan,
jonka, kuten nyt huomasin, verhojen kangas oli samaa sarjaa vuodevaatteiden
kanssa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Silloin ymmärsin, että jokin maailmankaikkeudessa oli –
todellakin – pahemman kerran pielessä. Olin värikoordinoidussa paikassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Silmäilin yöpöytää mutta en nähnyt tuttua kullan välkähdystä
– pientä majakkaa, joka ilmoittaa, että <i>silmälasisi
ovat tässä</i>. Nojauduin siis sängyn reunan yli ja aloin haparoida kädelläni
kokolattiamattoa. Olin astunut kyllin useille silmälaseille tietääkseni, että
omani tuntuivat viihtyvän lattialla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Sokeana, pää ylösalaisin, tulin vilkaisseeksi sängyn päätyyn
ja näin väläyksen punaista. <i>Omituista</i>,
ajattelin, <i>mikähän tuo mahtaa olla?</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Vastauksena kolme sanaa hohtavat läpi Magic Eight Ballin
sinertävän nesteen: <i>PAREMPI ETTET TIEDÄ</i>.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ajattelin: <i>Ihan oikeasti.
Mikä tuo on?</i><i><o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Lopulta sormeni paikallistivat silmälasini pienestä
kummallisesta raosta yöpöydän jalkojen takaa: kolo oli kuin suunniteltu
nappaamaan ja kätkemään putoavia esineitä. Paikka oli pimennossa ihmissilmille.
Poimin lasini rakosesta ja toivoin, etten havaitsisi sankojen vääntyneen. Mitä
sen sijaan havaitsin, oli pari niin sairaalloisen likaisia ja töhkän peittämiä
linssejä, etten käsitä, kuinka olin voinut nähdä niiden läpi. Teeskentelin,
että karva vasemmassa linssissä ei suinkaan ollut peräisin intiimialueelta,
vaan poikkeuksellisen sutjakasta ja notkeasta pölyvillakoirasta ja yritin
puhdistaa linssejä lakanan kulmaan. Tätä tehdessäni vilkaisin uudelleen kohti
punaista läikkää, ja kun jäin tuijottamaan, yksityiskohdat alkoivat hahmottua
aivan kuin pahaenteisten sanojen kohotessa mieleni Magic Eight Ballin pinnalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Pilvi valkoista savua tuntui ympäröivän punaista läikkää. Ja
keskellä oli hohtava, pieni kultatähti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Silmälasit ovat ihmeellinen kapine.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Koska sillä hetkellä, kun hämäräperäinen, leijuva laikku
tarkentui pienintä yksityiskohtaa myöten, ei ollut vähäisissäkään määrin epäselvää, mikä
se oli. Jok’ikinen lastentarhaikäinenkin tietäisi vastauksen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Punainen sametti, valkoinen karvareunus ja kiiltävä
välkähdys mustaa. Sen täytyi olla vyö. Auringonsäde kimmelsi vyönsoljesta: <i>pieni kultatähti</i>.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><i> No niin. Jos tuo on
Joulupukin puku</i>, pohdin uhkarohkeasti, <i>missähän
itse</i> <i>Pukki</i> <i>on?<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Saadakseni vastauksen minun tarvitsi ainoastaan liu’uttaa katsettani
vasemmalle, yöpöydän toisella puolella olevaa sänkyä kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Mies oli ehkä kuusissakymmenissä. Tanakka – mitä ilmeisimmin
lakanan alla alaston –, gentlemanni jolla oli pitkä valkoinen täysparta ja
pienet tyylikkäät lukulasit nenännokassa. Hän tähyili minua lasien reunan yli
huvittunut hymy huulillaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Jos puhelimen viereen sijoitettu muistilehtiö ei
valehdellut, olin alasti sängyssä Joulupukin kanssa New Yorkin Waldorf Astoria
-hotellissa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Hepun silmät <i>tuikkivat</i>.
”Ah, bonjour!”, hän sanoi. ”Bonjour.” Hän otti äänekkään siemauksen
kahvikupista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Otin lasit silmiltäni ja viskasin ne yöpöydälle. Sitten
laskin pääni käsiini ja vaikeroin; annoin epäilemättä melko tylyn vaikutelman.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Tätä ei tapahdu minulle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> VOIT OLLA VARMA SIITÄ.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Tunsin olevani edelleen hiukan humalassa edellisillasta.
Josta en muistanut kerta kaikkiaan mitään. Sen sijaan tiesin, että juuri nyt
Long Island Ice Tea olisi todella tullut tarpeeseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”Ooh”, hän sanoi. ”Etkö tunne oloasi aivan selväpäiseksi
näin aamusella?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kun laitoin lasini takaisin silmilleni ja katsoin häntä, hän
kohotti kulmakarvojaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”Ei suinkaan”, vakuutin hänelle. ”Tunnen oloni erittäin
selväpäiseksi tänä aamuna. Ja sehän tässä se ongelma onkin.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Voi.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Hyvä.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Luoja.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Oli täysin selvää, että jotain kauhistuttavaa oli tapahtunut.
Olin Pukin kanssa Waldorfissa, eikä minulla ollut pienintäkään hajua siitä,
miten helvetissä näin oli päässyt käymään. Olivatko silmälasini niin likaiset,
että olin epähuomiossa luullut häntä lätkävalmentajaksi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ottaen huomioon historiani, olin mitä luultavimmin ollut
baarissa, kun olin nähnyt likaisen vanhan ranskalaismiehen rähjäisessä joulupukinpuvussa.
Tähän asti tarina tuntui uskottavalta. Jokin joulukuisessa New Yorkissa sai
kaikenmaailman kahjot ryömimään esiin koloistaan. Ei ollut erityisen
epätavallista olla kaljalla ja nähdä jonkun tyypin astuvan sisään pienet
poronsarvet päässään, jopa punainen myssykin. Hiukan vähemmän tyypillistä oli,
luullakseni, vanha lihava heppu täydessä joulupukin kostyymissä, mutta se nyt
on epäoleellista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kysymykseni kuuluikin: kuinka ihmeessä päädyin pelkästä
joulupukin näkemisestä baarissa tähän hotellihuoneeseen seuraavana aamuna? Siinäpä
pulmallinen yhtälö ratkaistavaksi. Kuinka yksi plus yksi voi olla yhtä kuin vanha
läski joulupukki?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Olin tottunut heräämään tyyppien vierestä, joita en ollut
koskaan aiemmin nähnyt. En kuitenkaan naamiaisasuihin<span class="MsoCommentReference"><span style="line-height: 115%;"> </span></span>
pukeutuneiden miesten vierestä. Etenkään sen ikäisten, jotka hetkenä minä
hyvänsä voisivat kuolla vanhuuteen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Alennustilani oli uutta jopa minulle, ihmiselle, jota
periaatteessa voisi pitää inhimillisten alennustilojen kultamitalistina.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Nousin vuoteesta, koska – kävi miten kävi – oli parempi olla
pukeutunut. Se nyt sentään oli selvää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Vaatteeni oli taiteltu siisteihin pinoihin matalalla,
verhoillulla jakkaralla sängyn päädyssä. Kun vedin jalkaani boksereita, Pukki
sanoi: ”Mmm, sehän on vielä kivempi päivänvalossa.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Järkyttyneenä katsoin, kun hän kiskoi peitteitä pois
taikinamaisen ruhonsa päältä paljastaen pienen, suunnilleen toisen maailmansodan
aikaisen erektion. Hepun huulilla kareili merkitsevä, rasvainen virnistys.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Hän taputti kädellään vuoteensa vapaata puolta. ”Tules tänne
Kevin”, hän sanoi, ”Kipitäpäs nyt takaisin sänkyyn.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Jähmetyin paikalleni, toinen jalka farkkujen lahkeessa,
toinen kohotettuna ilmaan. Olin siis Kevin. Mikä oli erittäin hyvä. Osoitti,
että olin sentään tajunnut olla kertomatta hänelle oikeaa nimeäni. Mutta miksi
sitten olin seurannut häntä tänne oikeine ruumiineni?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ja mikä tämä juttu kipittämisestä oikein oli? Hän oli
sanonut, että kipittäisin <i>takaisin</i> sänkyyn,
mikä antoi ymmärtää, että minä, Kevin, olin siis ollut hänen sängyssään jonain
aiempana ajankohtana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Likaisen ranskalaispukin ahnas katse liimautui haaraväliini;
kiskaisin farkut jalkaan, laitoin napin kiinni ja suljinsepaluksen päättäväisyydellä,
joka toivoakseni muistutti oven läimähdystä kiinni. Vedin t-paidan pääni yli,
työnsin kädet hiha-aukoista ja kiskoin helman alas. Tunsin niskalapun
kutittavan kaulaani, mutten halunnut hukata aikaa paidan kääntämiseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ärsyttävää pikku vehjettään hipelöiden hän kysyi: ”Kuinkas
nyt noin äkkiä ujoksi heittäydyt? Hmm? Ehkä haluat uuden hieronnan, eikö vaan?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Se oli mielenkiintoista. Panin merkille, kuinka aika tuntui
aivojen mielestä hidastuvan<i> </i>niiden
kohdatessa sanoinkuvaamatonta kauhua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Yritin peittää pakokauhun äänessäni puhumalla kovemmalla
äänellä, mikä sai minut kuulostamaan ainoastaan hysteeriseltä.<i> ”Sinun täytyy kertoa mitä tarkalleen ottaen
tapahtui tässä kamalassa huoneessa viime yönä.”<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Pukki näytti nauttivan tilanteesta. Hän hekotteli ja sai
aikaan räkäklimpin, joka aiheutti yskäkohtauksen. Hän peitti suunsa pulskalla
valkoisella pikku nyrkillään ja kävi läpi kokonaisen repertuaarin äärimmäisen
vastenmielisiä ääniä, haukkoen henkeä yskänpuuskien välissä ja yrittäen kakoa
kurkustaan jotain, minkä olisi voinut luulla olevan kuollut rotta. ”<i>Excuse-moi</i>”, hän lopulta sanoi. ”Minulla
oli jotain kurkussa.” Hän odotti hetken, ja lisäsi sitten: ”Muttei sitä, mitä toivoin
kurkussani olevan!” Hänen vetiset silmänsä verestivät.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Värähdin. Mikä kauhistuttava olento; ebola, jonka selkä
kaipasi vahausta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”Viime yöstä taas”, hän jatkoi limaisella etanaäänellään,
”oi, mutta enhän edes tiedä mistä aloittaisin. Sinä olit oikein tuhma poika.”
Hän heristi sormeaan minulle ja päästi sitten pienen ranskalaisen maiskauksen,
kuin olisi yrittänyt imeä navettakissan nisää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Tuijotin häntä ja tunsin halua leikata kielen irti tuosta
saastaisesta suusta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”Joo, okei, tuopa on söpöä. Ja sinä tietysti tiedät, että
olen ollut ’tuhma’, kun nyt olet joulupukki ja kaikkea. Hah. Tajusin.” Kohdistin
häneen kaikkein vihaisimman katseeni. Purin hampaitani yhteen. ”Nyt minä
kuitenkin haluan tietää, että mitä tarkalleen ottaen tapahtui tämän niin
sanotun hieronnan aikana? Olenko saanut mahdollisesti jonkun likaisen ranskalaisen
pukkikupan?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ylimielisenä ja puolustusasemissa Pukki kohotti kätensä ylös
ja kohautti olkapäitään. ”Mitä me nyt ylipäänsä oltaisiin voitu tehdä? Olit tosi humalassa. Et saanut sitä edes
seisomaan, niin humalassa olit.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Siristin silmiäni ja olin vähällä huomauttaa, että alkoholi
ei <u>mahdollisesti</u> ollut ainoa tekijä, joka aiheutti impotenssini.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Minulla ei kuitenkaan ollut varaa sanoa mitään, koska mitä
ilmeisimmin olin tullut paikalle vapaaehtoisesti. Toisin sanoen omasta vapaasta
tahdostani. Toisin sanoen <i>”Joo, tuo
vastenmielinen vetelys punaisessa pukinpuvussa – juuri tuo tuolla, tuo pianosta
tukea ottava, sormiaan epätahdissa napsutteleva ranskalainen, juuri hän. </i>Totta
kai<i> olen varma, pistäkää pakettiin vaan!”<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Sitten Pukki sanoi: ”Sitä paitsi halusit enemmän ja enemmän
tuota Kahlúaa”, liioiteltua vastenmielisyyttä osoittava irvistys kasvoillaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Selvä, liika on liikaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Joinko minä todella Kahlúaa?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Sehän on vielä hälyttävämpää kuin alastoman joulupukin
vierestä herääminen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kahlúan juominen on hyväksyttävää ainoastaan, jos sattuu
olemaan kolmetoistavuotias, jonka vanhemmat ovat poissa kaupungista, ja
tarvitsee jotain rohkaisua voidakseen harrastaa seksiä opettajansa kanssa. Kahlúa
sopii lääkkeeksi alaikäisille, ei juomaksi aikuisille. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”No kiva että olet pitänyt sitä valikoimissa”, mutisin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ranskalaisniljake näytti turhan itsetyytyväiseltä, mutta
ainakin hän oli peittänyt lakanalla kehonsa intiimit osat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Sanoin: ”Sitten ainoastaan haluan tietää, että olet aivan
vitun sataprosenttisen varma, että mitään ei tapahtunut”, viimeisten sanojen
saadessa minut melkein purskahtamaan itkuun, ”meidän välillämme?”<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Inhottava vanhus katsoi minua aivan kuin olisin syyttänyt
häntä viisikymppisen nyysimisestä lompakostani. Joka, nyt kun asiaa ajattelin,
minun pitäisi tarkastaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Hän alkoi inistä minulle ranskaksi. En koskaan ollut
opetellut ranskaa, sillä vaikka se ranskalaisia ottaakin päähän, kyllä he
lopulta aina taipuvat puhumaan englantia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Heilutin käsiäni kuin liikennepoliisi. ”Hei hei hei monsier
pukki, annas olla tuon ranskan kanssa niin kauan kuin minä seison tässä.
Yritetään uudestaan kivalla, universaalilla englannilla.” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Pukin kasvot punoittivat suuttumuksesta. ”<i>Comment osez-vous, vous vingt francs pute</i>?”,
hän sähähti. ”Minä EN käyttänyt sinua hyväksi. Itse sanoit, että minä voin.
Sinä sanoit, että ’tee mitä haluat, ei minua haittaa’. Ihan noilla sanoilla.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Oikeastaan pidin sittenkin enemmän siitä, kun hän puhui
ranskaa enkä ymmärtänyt sanaakaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”Öh, okei. Siis. Mitä sinä sitten teit?” Yritin kuulostaa
ystävälliseltä enkä lainkaan syyttäväiseltä, mutta sen sijaan onnistuin
kuulostamaan samanaikaisesti oudon kepeältä ja maaniselta, lastenohjelman
juontajalta, joka avaa liivinsä ja paljastaa räjähteisiin kiedotun ylävartalon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Likainen ranskalaispukki näytti jokseenkin ärtyneeltä. Hän
oli ristinyt karvaiset käsivartensa rinnalleen ja mutristi huuliaan. Tunsin vastustamatonta halua takoa hänen naamaansa koristeelliseen sängynpäätyyn.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Sen sijaan hymyilin hänelle ja nyökyttelin rohkaisevasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Edelleen suutaan mutristaen ja alahuuli töröllään kuin
viisivuotiaalla pukki myönsi: ”Minä pistin kylpyhuoneen hiustenhoitoainetta
sinun selkään. Ja minä hieroin. Ei muuta.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Halusin oksentaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Hengitin syvään. Sittenkin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Paljon huonommin.
Joten jollain hyvin surullisella ja inhottavalla tavalla tämä oli hyvä uutinen.
Teknisesti ottaen en ollut antanut joulupukin saastuttaa itseäni. Ja olosuhteet
huomioon ottaen kyseessä oli valtava positiivinen saavutus minulta. Jotain
josta voisin, uskomatonta kyllä, olla ylpeä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Helpottuneena hymyilin vanhalle sekaisin olevalle
raukkaparalle. Tämä tuntui sytyttävän hänessä jotain. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Hän lisäsi: ”Kun hieroin sinua, sinä vaan huusit ’Pane
minua, pukki, pane minua kuin eläin!’”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Olin elämäni aikana usein tuntenut, että olisin ansainnut
näyttelijänlahjoistani Oscarin, jos joku vain olisi ollut paikalla todistamassa
esitystäni. Hymyni ei hyytynyt ja katsoin häntä edelleen sydämeenkäyvän
ystävällisesti. Joskin toivoin, että minulla olisi ollut käsiase.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Lopulta sanoin: ”Ehei, pukki. Tuo ei ole totta, ja tiedät
sen itsekin.” Heilutin etusormeani hänelle. ”Tuhma, tuhma vanha mies. Valehtelu
ei ole kilttiä.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Se vasta saikin hänet äkäiseksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”Kuinka kehtaat syyttää minua valehtelijaksi?” hän ärähti ottaessaan
lukulasit silmiltään. ”Minä olen jäsen <i>Le
Conseil de Prud’Hommesissa</i>. Minua ei joku aivoton amerikkalaisjuoppo
loukkaa.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kohotin hitaasti vasenta kulmakarvaani ja nostin samaan
aikaan hiukan oikeaa suupieltäni saadakseni aikaan epäsymmetrisen virnistyksen:
viisastelijan hymyn. Lapsena olin viettänyt tuntikausia harjoitellen juuri tätä
ilmettä. Tällä nimenomaisella hetkellä, nyt kun aion painua hittoon tuosta
kauheasta huoneesta ja sen surkeista olosuhteista, harjoittelu tuotti tulosta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”Tiedäthän, että amerikkalaisjuoppoja on vaikea loukata.
Puhut nyt kuitenkin jollekulle, joka joi liikaa Kahlúaa viime yönä, ja se nyt
ei varsinaisesti ole vuosikerran 1983 Châteua Margaux’ta. Joten, kuten
täälläpäin sanotaan, ota nyt vittu iisisti.” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kun pukin ärtymys oli laantunut, esitin lempeästi
kysymyksen, joka sai minut toivomaan nopeaa kuolemaa: ”Haluan vain olla ihan
varma, ja luotan nyt sinun sanaasi, ettet pannut minua kuin eläin?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”Pistin sen sijaan sisään kerran, ja siinä se”, hän sanoi,
pää pystyssä, katse kohdistuneena seinään eikä minuun. Raivostuttava yritys saada
arvokkuutta tuohon taikinamaiseen olemukseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Maailma oli yht’äkkiä inhottava paikka.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> ”MITÄ?”, minä huusin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Nyt hän käänsi katseensa minuun. Hän takoi nyrkeillään
patjaa turhautuneena, tai ehkä silkasta nöyryytyksestä. ”Minähän sanoin. Pistin
sen kerran sisälle. Sitten ulos. Ja sitten,” hän lopetti ja vaikeni äkisti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Pelkällä katseellani kerroin hänelle, että sahaisin hitaasti
hänen päänsä irti, jos hän yrittäisi olla kertomatta minulle koko totuutta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Hän piti päänsä pystyssä, kohotti leukaansa. Mitä ällöttävää
ylpeyttä. ”Ja sitten selän <i>frottage</i>.
Vain vähän vastakkain hieromista. Sitten minä tulin, pyyhin pois. Siinä kaikki.
Kaikki iloisia.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Seisoin nyt suoraan hänen vieressään, huojuen hänen
yläpuolellaan asennossa, jollaisessa voisi olla, jos pitäisi kädessään suurta
kiveä ja aikoisi sillä murskata toisen ihmisen, esimerkiksi joulupukin. ”Ehei,
ei ei ei, Kaikki EI iloisia”, huusin. ”Minä en ole tällainen iloisena. Minä en
ole yhtään iloinen.” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Osoitin häntä sormellani. ”Oletko aivan ehdottoman varma,
että et jättänyt mitään kertomatta?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Pukki nosti katseensa minuun, suoraan silmiini. ”Kerroin
totuuden.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Onnettomana tiesin, että juuri niin hän oli tehnyt.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Mikä tarkoitti, että tarvitsisin välitöntä lääketieteellistä
hoitoa: tarvitsisin aivosiirrännäisen.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavalla viikolla verikokeet seurasivat toistaan. Kun
lääkäri kertoi kaiken olevan kunnossa, kysyin häneltä: ”Voitko ottaa vielä
jotain testejä? Testaa kaiken ranskalaisen varalta. Ja vanhoihin ihmisiin
liittyvän. Mitä parasiittejä tai kuolioita heillä onkaan, testaa niidenkin
varalta.” Värähdin. ”Entä kihti, onko se tarttuvaa?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Vaikka vereni vaikutti olevan puhdasta, mieleni oli
kuitenkin saastunut. Vaikka en
muistanutkaan itse Pahuutta, muistin Pahantekijän. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kauhistuttava aamu pyöri mielessäni uudestaan ja uudestaan. Herääminen
aurinkoisessa huoneessa, sumean punaisen tuhrun näkeminen, se hetki kun seisoin
hänen yläpuolellaan toivoen, että kädessäni olisi ollut kivenmurikka.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Hänen kauhean äänensä. Ovelat, sumeat silmät. Maksaläiskät.
Tiesin, että minun olisi parempi lakata ajattelemasta tapahtunutta pakkomielteisesti.
Mutta se oli kuin autokolari pääni sisällä: oli pakko jäädä töllistelemään näyn
kauheudesta huolimatta, voisinhan hetkenä minä hyvänsä nähdä irtonaisen pään
vierivän ohi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Olin valmis soittamaan lääkärille varatakseni ajan lääketieteelliseen
muistikuvien poistoon, sellaiseen, jossa kokonainen vuorokausi pyyhitään pois
mielestä, ja ehkä muutama päivä siitä ympäriltäkin varmuuden vuoksi. Mutta tiesin, että minun olisi pakotettava itseni
lopettamaan tapahtuneen vatvominen ja siten sen hiominen sokaisevan kiiltäväksi
kauhuksi. Tein-<i>sen</i>-joulupukin-kanssa oli ajatus, jonka pyörittely johtaisi vain sekoamiseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ennemminkin minun pitäisi käsitellä tapahtunutta kuin tolkuttomia
veromätkyjä tai Kaalimaan kakaroita –
epämiellyttävänä osana todellisuutta, nyt jo menneisyyteen jäänyttä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Olin unohtanut monia muitakin tyyppejä, pystyisin siihen
varmasti nytkin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Tai niin kuvittelin noin kolmenkymmenen sekunnin ajan. Aina
siihen hetkeen asti, kun kuljin lehtikioskin ohi ja näin näyteikkunan. Siellä
hän oli, <i>rakastajani</i>. Kolmena
kappaleena, itse asiassa – kolme paperista joulupukin päätä teipattuna
ikkunalasiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Oli vasta joulukuun toinen viikko. Tulevina päivinä näkisin todella paljon joulupukkeja. Ja sama juttu ensi vuonna. Ja sitä
seuraavana. Joka ikinen vuosi elämäni loppuun asti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Likipitäen kaikki ovat elämässään syyllistyneet johonkin
kauheaan, juopuneeseen virheliikkeeseen. Soittaneet ex-puolisolle kahdelta
aamuyöllä. Ehkä juoneet hiukkaseen liikaa toisilla treffeillä ja päätyneet
itkemään lohduttomasti paljastaen samalla sisimmäisen vahingoittuneisuutensa mutta
pitäen silti kiinni epätavallisesta pystyvyydestään rakkauteen. Tuollaiset erehdykset
olivat, vaikkakin katumustaherättäviä, kuitenkin ymmärrettäviä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Sen sijaan se, että herää jonkun täysin sukupolvisesti
sopimattoman vierestä? Jonkun, joka voisi olla isoisäsi paras kaveri?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Minun selvästi olisi paras yrittää parhaani mukaan unohtaa
mitä minun ja joulupukin välillä oli tapahtunut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ja toivoa, että hän kuolisi pian.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Jonkinlainen ongelma tietysti oli, että isoisäni paras kamu
oli kuuluisampi kuin Coca-Cola. Ja kuolematon.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Koko juttu todella vaivasi minua: iskin sen surkean kärttyisen
olennon baarista. Hän ei siis suoranaisesti pudonnut taivaalla kiitävästä
reestä. Minua ei raahattu hänen luokseen sidottuna ja suukapulassa, ase
ohimollani.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Minä valitsin hänet.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Joten oliko kyseessä ehkä joku tyrmistyttävä fetissi? Jotain
joka, luoja paratkoon, pääsi valloilleen parin juoman jälkeen? Oliko kaikkialla
läsnä oleva jouluaihe punoutunut halki lapsuuteni ja päässyt vaikuttamaan
psykoseksuaaliseen kehitykseeni, tullakseen ilmi varhaisaikuisuudessa, kun alkoholi
antoi sille tilaisuuden?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Jostain syystä tämä ongelma ei tuntunut korjattavissa
olevalta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Jos sattuu olemaan sukupuolisesti kiinnostunut Joulupukista,
on pahan kerran irtaantunut arkitodellisuudesta. Eipä juuri eronnut siitä, että
kieltäytyisi treffeistä ja pysyttelisi viikonloput tiukasti kotona siksi, että
säästää itseään muropaketin Cap’n Crunchille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><i> EI HYVÄLTÄ NÄYTÄ</i>.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Päätin suorittaa hieman oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia
omasta seksuaalihistoriastani. Minun piti istua alas ja analysoida kundilistaa.
Se oli luettelo, jonka olin aloittanut muutettuani Manhattanille. Raapustin siihen nimen tai jonkun mielenjääneen
tuntomerkin jokaisesta kundista, jonka kanssa olin koskaan harrastanut seksiä.
Määrittelin seksin seuraavasti: olin nähnyt jonkun alastomana heidän ollessaan
siinä uskossa, että pian harrastettaisiin seksiä. Koska usein sitä ei lopulta
harrastettu. Toisinaan minua alkoi ällöttää ja otin hatkat. Joskus taas oli
niin humalassa, että eksyin kylpyhuoneeseen. Ja sitten toisinaan he rikkoivat
taian puhumalla ja siten muuttumalla oikeiksi ihmisiksi, mikä teki
minkäänlaisen intiimin suhteen mahdottomaksi ajatukseksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Analysoisin aiempia seksipartnereitani nähdäkseni, josko
löytäisin mahdollisen viehätysviruksen. Seuraisin omia askeleitani ja
yrittäisin hahmottaa käyttäytymismalleja, jotka selittäisivät, kuinka olin
päätynyt sänkyyn naamiaispukuisen vanhan äijän kanssa.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Neil Bookman<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Epäonnekas tyyppi<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Battery Park Cityn ällötys<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Saab-mies<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Jukebox-mies<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Ullakkoasunnon sekopää<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Park Avenuen raukkaparka<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Hell’s Kitchenin näyttelijä<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Akita Keskiviikko<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Investointipankkiiri-kuvotus<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Auggie’sin pizzapoika<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Calvin Kleinin malli<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Rappus-mies<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Villagen pomo<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">San Franciscon parta<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Chicagon ovenavaaja<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Mainostoimisto-kusipää<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Baarijakkara-mies Chicagosta<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Liian Pieni Pää<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Telttaileva Isä<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Mr. Boston<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Laiturin Guido<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Autotalli-mies<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Tri. Pieni Muna<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Opettaja Brooklynistä<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Jay Lenon suu<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Ricky Ricardo<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Piano-näyttelijä (falsettinauru)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Jotain vikaa alapäässä -tyyppi<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Matkustava investointipankkiiri<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Egyptiläinen tri. komistus<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Lentäjä (anatomisesti virheellinen)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Epämuodostunut hengitys<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Porkpie-hattuinen East Villagen kuvotus<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Saksalainen musiikinopettaja-tyyppi<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kokaiini-heppu yliopistolta<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Tutkin listaa ja hämmästyin, että yksinkertainen sanapari
kuten Epämuodostunut hengitys saattoi palauttaa miehen mieleeni niin elävästi.
Epämuodostunut hengitys oli itse asiassa varsinainen saalis mieheksi. Hän oli tummahiuksinen
ja karulla, jotenkin välimerellisellä tavalla komea. Hän omisti optikkoliikkeen
ja oli varoissaan. Ja hänen asuntonsa
oli aivan uskomattoman upea – sitä tyyppiä, että kun sellaisen näkee
sisustuslehdessä, ajattelee, ettei kukaan oikeasti voi asua noin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Mutta se hengitys.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> En todellakaan voinut istuttaa häntä alas ja kertoa, että
ehkä hänen olisi paras varata aika hammaslääkärille. Tällaista hengitystä ei
nimittäin voinut hoitaa, se oli kuin syntymämerkki. Kuin ylimääräinen sormi.
Väistämätön osa häntä. Mitä hän tarvitsi, oli jonkun, joka olisi
auto-onnettomuuden seurauksena menettänyt hajuaistinsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Calvin Kleinin malli taas jotenkin vain tipahti syliini, en
tavoitellut häntä. Jostain syystä hän tavoitteli minua. Siinä ei ollut järkeä,
mies oli yhtä fyysistä kauneutta ja tavoitteli alkoholistia, jonka silmät ovat
syvällä päässä ja iho karkea. Itse asiassa epäilin, että hän ei oikeasti ollut
Calvin Kleinin malli. Kunnes hän sitten vei minut Times Squarelle ja osoitti
suurta mainostauluaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> En kiinnostunut hänestä, koska hän oli kiinnostunut minusta,
tajusin. Se oli epäilyttävää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ricky Ricardo, hänestä minä pidin. Hän ei vastannut
puheluihini. Se teki minut kaistapäiseksi turhautumisesta, koska oli
vakuuttunut, että saisin hänet pitämään itsestäni. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Yhtäkkiä tajusin, että eräs kylmäävä seikka yhdisti kaikkia
listan miehiä. Ensimmäistä lukuun ottamatta olin ollut kaikkea muuta kuin selvin
päin heidän kanssaan.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Aivan kuten olin ounastellut, seuraavina päivinä törmäsin Joulupukkiin
kaikkialla kaupungissa, ja joka kerta kavahdin. Ajankohtaan sopivia hahmoja –
valokuvia, kuvituksia, pieniä muoviukkoja, täytettyjä ja ihmisenkokoisia
nukkeja– oli kirjaimellisesti kaikkialla. Pahimpia olivat ne, jotka soittivat
pieniä kelloja ja puristivat käsissään rahankeräyslippaita. Mustat kiiltävät
saappaat, maantieteellinen sijainti kadunkulmassa, Joulupukin kulmakarvoissa
pisaroiva hiki ja tukku dollarin seteleitä yhdessä loivat näille Joulupukeille
prostituoitujen himmeän tyrkylläolemisen auran.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Huolimatta siitä, millaisen Joulupukin näin, ne kaikki
muistuttivat mielestäni lasittunein silmin merkittäviä katseita luovaa vanhaa
ranskalaista, kuumissaan pukunsa sisällä, epätoivoisen innokkaana päästä hieromaan
heiluviaan kenen tahansa juopon alaselkää vasten.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Itse asiassa moinen
mahdollisuus ei ollut juolahtanut mieleenikään: törmäsin Joulupukkiini
uudelleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kävelin halki West Villagen matkalla East Villageen.
Ohittaessani baarin, jota olin aina pitänyt koko Manhattanin törkyisimpänä ja
kurjimpana räkälänä, näin hänet sisällä – baarijakkaralla ikkunan ääressä,
toisessa kädessään olut ja toisessa savuke.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Hänellä oli rotanturkkivuorinen lakkinsa päässään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Jos joskus olin nähnyt surkeamman, lannistetumman ihmisyksilön, en ainakaan muistanut sitä. Hänen silmänsä eivät tuikkineet,
kaikki arvokkuus, johon hän hotellissa oli turvautunut, oli poissa. Ärsyttävä
ranskalaisuuden kipinä oli kadonnut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Perikato. Sen minä näin edessäni. Näky sai minut sairaaksi,
aiheutti kipua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Tunsin vedon: voimallisen ja vastustamattoman, kuten kuu
vetää valtamerta puoleensa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Halusin lohduttaa häntä ja korjata hänet. Halusin tehdä
jotain poistaakseni häntä ympäröivän kauhean tyhjyyden.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> En pystynyt sanomaan, mutta kenties hän oli näyttänyt tältä sinä yönä,
kun tapasin hänet. Ehkä olin nähnyt hänet ja tuntenut samoin kuin nyt. Ehkä tarve
korjata tämä rikkinäinen mies oli minun ongelmakohtani, kuten terapeuttini
sanoisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Totuus kuitenkin on, etten välittänyt. Ei sillä ollut väliä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Aioin astua sisään ja istua hänen viereensä. Aion pitää
hänelle seuraa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Saisin hänet nauramaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Joisimme Kahlúaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Kysyisin häneltä, miten ranskaksi sanotaan ’olen pahoillani’.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Myöhemmin lähtisimme ja kävelisimme asunnolleni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> Ja hän, niin otaksun, kiipeäisi rekeensä ja lentäisi
mustalle yötaivaalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"> NIIN SE SELVÄSTI ON.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<i>Augusten Burroughs: Ask Again Later. kokoelmasta You Better Not Cry – True Stories for Christmas. Atlantic Books 2010.</i><br />
<i><br /></i>
Leppoisaa joulunodotuksen loppusuoraa kaikille! Eilisen kirjablogijoulukalenterin luukun voi käydä lukemassa <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-21122013.html">Anna minun lukea enemmän</a> -blogissa, jossa tunnelmoidaan Tylypahkan joulua. Luukun 23 puolestaan avaa huomenna Sara <a href="http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/">P.S. Rakastan kirjoja </a>-blogissa. </div>
<div>
<div>
<div class="msocomtxt" id="_com_3" language="JavaScript">
<!--[if !supportAnnotations]--></div>
<!--[endif]--></div>
</div>
Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-39031006297038114272013-12-20T15:54:00.000+02:002013-12-20T15:54:22.262+02:00"Reread": Nälkävuosi äänikirjanaViime vuoden suosikkini kotimaisista romaaneista oli ehdottomasti <b>Aki Ollikaisen</b> <i>Nälkävuosi</i>, häikäisevän hyvä – ja myös palkittu – esikoisromaani. Kirja teki poikkeuksellisen vaikutuksen (yleensä kun koen olevani kriittinen, joskus jopa nihkeä lukija). Siksipä olinkin hieman peloissani, kun lukupiirimme valitsi historiansa toiseksi kirjaksi <i>Nälkävuoden</i>. Olisiko kokemus yhtä vahva? Entä jos en pitäisikään kirjasta uusintaluvulla? Onko vuosi liian lyhyt aika kahden lukukerran välillä?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOE0b2GtfxRzZZV7Kjx5uVyGDTH60XMcDjw7AhpKrut_tCqJvJYWU6hDqrFHZv21LnuNe7eo29NqAxJkTswHX9oK_9Vcvgt7HCnlRckShKRpdtzcZ7wTd55LGyXy3YYa_IzwRqdy849D6K/s1600/InstaCam_2013-01-02_12-49-40-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOE0b2GtfxRzZZV7Kjx5uVyGDTH60XMcDjw7AhpKrut_tCqJvJYWU6hDqrFHZv21LnuNe7eo29NqAxJkTswHX9oK_9Vcvgt7HCnlRckShKRpdtzcZ7wTd55LGyXy3YYa_IzwRqdy849D6K/s320/InstaCam_2013-01-02_12-49-40-.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Ongelma tavallaan ratkesi, kun bongasin Kallion kirjastosta <i>Nälkävuoden </i>äänikirjana. Minulla on ollut joka tapauksessa suunnitelmissa alkaa kuunnella enemmän äänikirjoja (olen aiemmin kuunnellut lähinnä <b>Stephen Fryn</b> lukemia <i>Harry Pottereita</i>), joten sikäli kirja, tai siis levy, osui oivalliseen saumaan. Äänikirjaan on minun kuitenkin syystä tai toisesta hankalampi tarttua kuin tavalliseen romaaniin, joten vetkuttelin äänikirjan kanssa monellakin tapaa: ensin en jaksanut siirtää sitä tietokoneelle. Sitten kun sain sen sinne, en saanut siirrettyä sitä puhelimeen, kun rakkineen muisti oli täysi (huvittaa edelleen, kun kävin ostamassa uutta puhelinta reilu vuosi sitten, ja puhelinkaupan myyjä totesi laitteen 15 gigan muistista, että "se on tosi paljon, useimmilla käyttäjillähän on tarvetta vain yhdelle tai kahdelle gigalle" tms., kun olin huolissani muistin riittävyydestä. Minun piti ihan näyttää silloisesta puhelimestani, että siinä oli ihan oikeasti 14 gigan edestä muistia täynnä jo silloin. Kännykkä = tarpeen vaatiessa kirjasto, viihdekeskus, kamera, videokamera, levysoitin, radio, muistilehtiö, päivän lehti, gradulukemisto jne.).<br />
<br />
Lopulta sain aikaiseksi siirtää äänitteen puhelimeeni ja saatoin alkaa kuunnella teosta: viimeiset luvut kuuntelin sunnuntaina aamulla, pari tuntia ennen lukupiirin tapaamisajan alkua. Hups. Itse kokemuksesta minulla on hieman ristiriitaiset tunteet: sisällöllisesti pidin <i>Nälkävuodesta</i> kuunneltuna melkein yhtä paljon kuin ensi kerralla lukien. Tarina on vahva ja kantava, näkökulmat toimivat eikä kirjoittaja sorru selittelyyn, selostamiseen tai ylettömään kuvailuun. Sen sijaan minulla oli pieniä vaikeuksia orientoitua äänikirjaan: lukijan intonaatiot oudoksuttivat aluksi ja jotenkin kuunneltuna tulee huomioitua mahdollisia pieniä kömpelyyksiä tarkemmin kuin lukiessa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwj-O0RDh-74OX8Q9L-wchdyMFg_TRjtxD2G0t0hvCubIaLysRWWLgdiI2FqVjGpARb0Y6DOqp0OmPBN9yBt4ITd97SxXNgWjoINAfsLaF2cBxon7H1lepeVIRibOhf6zS6mLmlIjyFfju/s1600/InstaCam_2013-01-02_12-48-06-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwj-O0RDh-74OX8Q9L-wchdyMFg_TRjtxD2G0t0hvCubIaLysRWWLgdiI2FqVjGpARb0Y6DOqp0OmPBN9yBt4ITd97SxXNgWjoINAfsLaF2cBxon7H1lepeVIRibOhf6zS6mLmlIjyFfju/s320/InstaCam_2013-01-02_12-48-06-.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Äänikirjan plussaksi on todettava, että muutamat kohdat kiristivät vatsanpohjassa kuunneltuna vielä kovemmin kuin itse luettuna (eritoten kirjan loppupuolen Marjaan kohdistuvat väkivallanteot). Toisaalta minun oli välillä hiukan vaikea keskittyä äänikirjaan kuunteluun. Kaikki sujui hyvin, jos käsillä oli jotain tekemistä (mm. neuloin sukkaa ja järjestelin kirjahyllyä), mutta kun yritin esimerkiksi bussissa keskittyä pelkästään kuuntelemaan, ajatus alkoi harhailla ja säännöllisesti havahduin siihen, etten ollut pariin minuuttiin kuunnellut mitään kuulemaani. Lisäksi olen verrattain nopea lukija (ja puhuja...), joten toisinaan luennan verkkaisuus hieman tuskastutti.<br />
<br />
Tarkemmin mielipiteitäni <i>Nälkävuodesta</i> voi lukaista <a href="http://kolmaslinja.blogspot.com.es/2013/01/aki-ollikainen-nalkavuosi.html">täältä</a>. Myös lukupiirini osallistujat (tällä kertaa viisi 28–30-vuotiasta naista) olivat pitäneet kirjasta kovasti. Joku harmitteli, miksei kukaan ollut pakottanut lukemaan teosta aiemmin (hmm, pitäisiköhän minun alkaa pakottaa ystäviäni lukemaan hyviksi toteamiani kirjoja?), kaikki kiittelivät uskottavaa ajankuvaa ja Ollikaisen kirjoitustyyliä. Yksi pienen pojan äiti jännitti lukiessaan Juhon kohtaloa ja tuleva lääkäri kiinnitti huomiota kirjan tautien ja lääketieteen kuvaukseen. Keskustelu rönsyili myös nykyajan nälänhätiin ja inhimillisiin katastrofeihin, koulun historianopetukseen ja siihen, miten vähän kukaan meistä oikeastaan tiesi nälkävuosista ennen kirjan lukemista. Kyseessä oli siis kaikin puolin onnistunut tapaaminen, keskustelu ja kirjavalinta. Seuraavaksi kirjaksi valitsimme <b>Johanna Sinisalon </b><i>Enkelten verta</i>. Kirjojen valintaperusteena on toistaiseksi ollut kotimaisuus ja se, että kirjan saa suhteellisen helposti kirjastosta (osa jäsenistämme on opiskelijoita, joten uutuuskirjojen ostaminen ei aina tule kyseeseen). Tapaamme tammikuun lopulla, joten silloin lienee luvassa myös lukupiiri-postausta Sinisalon romaanista.<br />
<br />
Kuvituksena viime syksyn otoksia kirjasta, en tainnut kuvata äänikirjaa, mutta kansikuva siinä joka tapauksessa oli sama.<br />
<br />
<i>Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Siltala 2012. Äänikirja, lukijana Antti L. J. Pääkkönen, BTJ äänikirjat 2013.</i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-53916160870057672942013-11-27T10:35:00.000+02:002013-11-27T10:35:06.541+02:00Robert Galbraith: Käen kutsuMyönnetään oitis: tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan, mikäli en olisi tiennyt <b>J. K. Rowlingin</b> kirjoittaneen sitä pseudonyymin turvin. Ja mikäli se ei olisi töröttänyt sattumalta otollisesti kirjaston bestseller-hyllyssä, myös. Sinänsä en edes ole mikään erityinen Rowlingin fani, vaikka Potterit olenkin lukenut (osan niistä jopa usealla kielellä, suomeksi en kuitenkaan). Edellinen romaani <i>Casual Vacancy</i> (<i>Paikka vapaana</i> se taitaa olla suomeksi) on lukematta, ja saattaa lukematta jäädäkin.<i> Käen kutsu</i> (<i>Cuckoo's Calling</i>) tuli kuitenkin luettua, kun jotain kevyttä ja nopealukuista himoitsin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNw0g-7oU0rUWeWQ9_ttS7aTniYscfdLo42gaJS7MvjtceP3nF9gp3N7404DRJn59IfoP1Aw_F_PZ2jQs8xbCCSXjnOSwRGG53Hh_igNIPXrWgJfCQt6_bNMAze31rR9zmUtjmSLs2Pd6M/s1600/Lomogram_2013-11-21_10-04-47-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNw0g-7oU0rUWeWQ9_ttS7aTniYscfdLo42gaJS7MvjtceP3nF9gp3N7404DRJn59IfoP1Aw_F_PZ2jQs8xbCCSXjnOSwRGG53Hh_igNIPXrWgJfCQt6_bNMAze31rR9zmUtjmSLs2Pd6M/s320/Lomogram_2013-11-21_10-04-47-PM.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Englantilaisdekkari sopii nautittavaksi<br />teen kera, tietysti.</td></tr>
</tbody></table>
Lontooseen sijoittuva <i>Käen kutsu</i> aloittaa tiettävästi Cormoran Strike -nimisestä yksityisetsivästä ja entisestä sotilaspoliisista kertovan dekkarisarjan. Tässä sarjan avausosassa Strike ratkoo kuolleen huippumallin tapausta. Mallikaunotar Lula Landry on syöksynyt ikkunasta katuun, ja poliisit ovat päätelleet tapauksen itsemurhaksi, olihan malli tunnetusti kärsinyt niin mielenterveys- kuin päihdeongelmista. Landryn veli on kuitenkin vakuuttunut siitä, että malli on joutunut murhan uhriksi, ja palkkaa yksityisetsivä Striken selvittämään tapahtumien kulkua. Apunaan Strikellä on sievä ja tehokas sihteerikkö Robin, joka neuvokkaasti pelastaa päähenkilön pulasta pariinkin otteeseen. Strike jäljittää Lulan kanssa tämän viimeisinä päivinä tekemisissä olleita ihmisiä ja siinä puuhassa päätyy niin hienoihin ravintoloihin kuin kodittomien majaankin.<br />
<br />
Striken mukana lukija pääsee nojatuolimatkalle Lontooseen, Mayfairin posh-alueille ja Itä-Lontoon hieman hämyisemmille kujille. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä olen pitkin syksyä haikaillut Lontoon-matkasta (jota raha- ja työtilanne ei kuitenkaan salli minun järjestää, buu). Varsinaisen murhamysteerin lisäksi kirjan edetessä lukija tutustuu myös Striken omalaatuiseen menneisyyteen ja sekaviin perhesuhteisiin, joihin arvatakseni tullaan myöhemmissä osissa palaamaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHXhnbEn4XI70_7BFf1Tuf0O1-MD_TS_UewsIDmHk6srG-MOONdRIaSKorVTTnPgYUBVX9g8fMPQIKybBLb9C06Q_JjO6ybXm0sQ4uiTba4I_kMcPD-wKu_qAsTjdD0fuIMiKzFFGTWYsE/s1600/Lomogram_2013-11-21_10-07-31-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHXhnbEn4XI70_7BFf1Tuf0O1-MD_TS_UewsIDmHk6srG-MOONdRIaSKorVTTnPgYUBVX9g8fMPQIKybBLb9C06Q_JjO6ybXm0sQ4uiTba4I_kMcPD-wKu_qAsTjdD0fuIMiKzFFGTWYsE/s320/Lomogram_2013-11-21_10-07-31-PM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kirja on rakennettu perinteikkään englantilaisen yksityisetsivä-dekkarin kaavalla, jossa juodaan teetä ja ratkaistaan rikosta pikemminkin harmailla aivosoluilla kuin isoilla pyssyillä. <i>Käen kutsussa</i> käsitellään kuitenkin teemoja, joihin ei ehkä perinteisissä Christien dekkareissa törmää. Etualalla on selkeää kritiikkiä nykymuotoista kohujournalismia, paparazzeja ja julkkiskulttuuria kohtaan. Suomessa kyseiset ilmiöt eivät taida olla yhtä äärimmäisiä kuin Isossa-Britanniassa, sillä ainakin minulle eräät kohtaukset tuntuivat melko epäuskottavilta. Toisaalta ei tarvitse kuin vilkaista saarivaltion b-luokan päivälehtiä ja juorujulkaisuja huomatakseen, miten mitättömistä julkkiksista ja heidän edesottamuksistaan revitään lööppejä (puhumattakaan esimerkiksi News of the World -salakuunteluskandaalista, johon siihenkin kirjassa viitataan), joten ehkä epäuskottavuuden tunne johtuu vain siitä, että on lähtöisin maasta, jossa suurimpiinkiin julkkiksiin voi törmätä ihan tavallisessa kuppilassa, ja jossa tuskin on yhtään paparazzia. Samaten kirjassa sivutaan brittiläisen luokkayhteiskunnan kipupisteitä: oikeanlaisen syntyperän, aksentin, varallisuuden ja koulutuksen vaikutusta siihen, miten yksilöön suhtaudutaan. Suomalainen lukija päätyy taas pyörittelemään ihmeissään päätään.<br />
<br />
Osa <i>Käen kutsun</i> hupia oli miettiä, mihin tapauksiin ja keihin julkisuuden hahmoihin kirjassa viitattiin ja mistä lainailtiin. Tunnistettavin hahmo oli varmaankin kirjan mallin rokkaripoikaystävä Evan Duffield, joka oli melko ilmeinen Kate Mossin ex Pete Doherty, siinä missä Lulaakin ehkä voi verrata itse Mossiin. Mukana tarinassa ovat myös amerikkalainen räpstara, eksentrinen muotisuunnittelija, törkeä leffamoguli ja 70-luvun androgyyninen rocktähti. Kaikki enemmän tai vähemmän tuttuja arkkityyppejä lööppimaailmasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOiC37ZuLNbejo8tuGIFtpz_9_vHiW4lr1nkJj7RgFW-ow9RomK_g6Ak4viWPYh9xP1w_kn6KBsga4cEvD0iwGRYDENtEGAgOWRWQzkBso3qLzEfTSWVkImBylMpSZoxTH6AW6ksVHhxev/s1600/Lomogram_2013-11-21_10-06-03-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOiC37ZuLNbejo8tuGIFtpz_9_vHiW4lr1nkJj7RgFW-ow9RomK_g6Ak4viWPYh9xP1w_kn6KBsga4cEvD0iwGRYDENtEGAgOWRWQzkBso3qLzEfTSWVkImBylMpSZoxTH6AW6ksVHhxev/s320/Lomogram_2013-11-21_10-06-03-PM.jpg" width="320" /></a></div>
<i><br /></i>
<i>Käen kutsu</i> oli kaikenkaikkiaan varsin vetävästi kirjoitettu tarina. Vaikka alkuasetelma ei tuntunut minusta erityisen kiinnostavalta, tempaisi kertomus kuitenkin siinä määrin mukaansa, että sen luki oikein mielellään loppuun. Olen tainnut viime aikoina lukea lähinnä skandidekkareita, joten oli myös ihan virkistävää lukea välillä jotain vähän erilaista. Mitenkään erityisen jännittävä dekkari <i>Käen kutsu</i> ei mielestäni tosin ollut, ja olenkin sitä mieltä, että tyylin olisi voinut ehkä viedä vielä enemmänkin rauhallistempoisen teenjuontidekkarin suuntaan. Itselleen tyypilliseen tapaan Rowling myös kuvailee todella paljon. Henkilöhahmojen ja ympäristön kuvaukset ovat kyllä eläväisiä ja mielikuvituksellisia (päähenkilöä mm. taidetaan kuvailla sen näköiseksi, kuin nuori Beethowen olisi alkanut nyrkkeillä), mutta toisinaan turhan runsaita. Ihan joka mekon ja jakun kuvailu sekä toistuva muistuttelu siitä, miten Strike näytti 35 ikävuottaan vanhemmalta alkoi ehkä vähän puuduttaa. Jälkikäteen ajatellen olisin myös ehkä lukenut teoksen mieluummin alkukielellä. Kirja on ymmärtääkseni käännetty aikamoisella tahdilla, ja vaikka käännös sinänsä on oikein sujuvaa ja taidokasta, jonkun verran lyöntivirheitä ja kummallisuuksia silmiini kuitenkin osui.<br />
<br />
Luin jostain (hmm, hyvin on taas luotettavat lähteet hallussa, en muistanut tallentaa linkkiä), että kirja oli ennen pseudonyymin taakse piiloutuneen bestselleristin nimen paljastumista myynyt vain joitakin satoja kappaleita. Rowlingin nimen paljastumisen jälkeen myynti luonnollisesti ampaisi aivan uuteen vauhtiin, joten en ihmettele julkistuspäätöstä, vaikka sarjan loput osat nyt sitten julkaistaneenkin omituisella J. K. Rowling writing as Robert Galbraith -nimellä (lopulta nimen taisi vuotaa julkisuuteen <i>The Sunday Times</i> twitter-vinkin perusteella). Sinänsä teos on kuitenkin varsin ansiokas lajityyppinsä edustaja, joka sai varsin kiittäviä arvioita, joten toimikoon se myös esimerkkinä siitä, miten sattumanvaraista esikoiskirjailijan menestys saattaa olla (olen lukenut useita menestyneitä, Galbraithin teosta huomattavasti heikompia esikoisdekkareita).<br />
<br />
Kirja on luettu ja enimmäkseen mnyös tykätty ainakin <a href="http://ootaluenekaloppuun.blogspot.fi/2013/10/robert-galbraith-kaen-kutsu.html">täällä</a>, <a href="http://www.lily.fi/blogit/tuhat-ja-yksi-kirjaa/robert-galbraith-kaen-kutsu-eli-miten-yritin-lukea-dekkarin-0">täällä </a>ja <a href="http://nenakirjassa.blogspot.fi/2013/11/kaen-kutsu-robert-galbraith.html?showComment=1385393637478">täällä</a>.<br />
<br />
<i>Robert Galbraith: Käen kutsu. Suom. Ilkka Rekiaro, Otava 2013. (Cuckoo's Calling, Sphere, 2013).</i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-47518681808685800612013-11-18T10:24:00.001+02:002013-11-18T10:24:34.581+02:00Tervon EsikoinenYllätin itseni taannoin Kallion kirjaston bestseller-hyllyllä, kun nappasin siitä luettavakseni <b>Jari Tervon</b> tuoreimman romaanin <i>Esikoinen</i>. Sanon yllätin, koska en syystä taikka toisesta ole aiemmin tullut Tervoa lukeneeksi. Sen verran tietysti olen kotimaista kirjallisuuskenttää seurannut, että perusasiat Tervosta tiedän (Rovaniemeltä, aloitti runoilijana, toimi toimittajana, Uutisvuoto, asuu Katajanokalla, vaimo ja poika) – joskin Tervo taitaa olla sen kaliiperin kirjailijakuuluisuus, että nämä seikat ovat tunnettuja kirjallisuutta seuraamattomillekin. Joka tapauksessa olen myös kirjakaupantätiaikoinani myynyt lukuisia miehen teoksia ja suositellutkin niitä, ja olenpa ollut Tervon kanssa pariin otteeseen samoissa kirjallisissa kemuissakin. Ehkäpä oli siis korkea aika jo tarttua miehen kirjoittamaan kirjaankin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipF3-IZqC3TkW-tVV15cA03GmPoSLFRAjE3NKU8UEYlbQEcsMmkyCztinjgOZfHkC4wOG7nfZE7-viLUQsvHigWMTim32h1Jps94gKUlz75mZ58ZHBYMzyQTMor8c3k3RW9WSInryZpu8n/s1600/Lomogram_2013-11-14_09-16-05-AM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipF3-IZqC3TkW-tVV15cA03GmPoSLFRAjE3NKU8UEYlbQEcsMmkyCztinjgOZfHkC4wOG7nfZE7-viLUQsvHigWMTim32h1Jps94gKUlz75mZ58ZHBYMzyQTMor8c3k3RW9WSInryZpu8n/s320/Lomogram_2013-11-14_09-16-05-AM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Tammikuun alussa 1972 12-vuotias koulupoika Rovaniemeltä alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Lakonisen toteavaan tyyliin poika havainnoi ympäristöään, perheen työläisideologiaa, kansakoulusta peruskouluksi muuttuvaa koulumaailmaa, päivänpolttavia tapahtumia (Münchenin olympialaiset ja Virénin juoksu, eduskuntavaalit ja hallitusneuvottelut) ja pikkusisarustensa edesottamuksia. Vahvojen naisten ja ajoittain "tuurin", poliitikan ja muiden hullutusten pauloihin joutuvien miesten ympäröimänä nuori Jari odottaa kivestensä laskeutumista, viettää aika isotäti Esmeraldan ja hullun Aune-tädin kanssa, sekä kuljettaa mehumaijaa edestakaisin.<br />
<br />
Jarin päiväkirjamerkintöjen ohessa kirjassa kulkee ohessa kaksi muutakin tarinaa: toinen vie isotäti Esmeraldan nuoruusvuosiin, toinen 1600-luvun noitaoikeudenkäynteihin. Ensinmainittua Jari nauhoittaa pikkuhiljaa höppänöityvän Esmeraldan kertomana kaseteille, jälkimmäistä kuuntelee perheen lapsia silloin tällöin kaitsevan Aune-tädin kertomuksissa, joten "sivujuontenkin" tarkastelupiste on 1970-luvulla ja Jari-pojan näkökulmassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3yC8rJLz3ze1-B4yQrmPz-WuMGX8gDo_tDZeR5XAK6gQobxdM2Ynf5TCcpueDZQwICfMBG2C7QM9tnx3CQzfR8V1TLF1VaiCUCayVjp1ZvndqdDIJHk-vZMY0jDzRRuIKWll0GbaulDNF/s1600/Lomogram_2013-11-14_09-18-59-AM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3yC8rJLz3ze1-B4yQrmPz-WuMGX8gDo_tDZeR5XAK6gQobxdM2Ynf5TCcpueDZQwICfMBG2C7QM9tnx3CQzfR8V1TLF1VaiCUCayVjp1ZvndqdDIJHk-vZMY0jDzRRuIKWll0GbaulDNF/s320/Lomogram_2013-11-14_09-18-59-AM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Esikoisen lukeminen lähti minulla syystä tai toisesta käyntiin hieman tahmeasti, mutta jossain suunnilleen sivun 70 tienoilla alkoi vetää. Alussa en oikein myöskään lämmennyt ajoittaisille hyppäyksille muihin aikatasoihin, vaikka sinänsä erityisesti 1900-luvun alkuun, lokakuun revoljutsijan tunnelmiin vievät jaksot olivat erinomaisen vetäviä (ja saivat minut samalla aiempaa kiinnostuneemmaksi Tervon <i>Myyrä</i>, <i>Ohrana </i>ja <i>Troikka </i>-trilogiasta). Kirjan lopussa Tervo onnistuu kuitenkin vetämään langat yhteen ja kolme tarinaa tuntuvat ihan perustellulta ratkaisulta. Sinänsä pidin kyllä kovasti Tervon pelkistetystä, lyhytlauseisesta kirjoitustyylistä, vaikka ehkä humoristiseksi tarkoitettua, savolaishenkistä sanavalintakikkailua olisi voinut olla vähemmänkin. Tai ehkä kyseessä on rovaniemeläisen puheenparren ja -tyylin toisintaminen, en tiedä kun en ole koskaan 1970-luvun Rovaniemellä ollut. Yhtä kaikki paikoittainen "lupsakkuus" vähän häiritsi etenkin alussa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRAvJ0Vq20nHDBy7kmZT53J07d4r7Dw4GueQjn2m8dZwslu3hW39yOu3A4d1J5fKiGhRwQWpOs6KxozbHxhh9VB5quX-DXFzjI8ploR2ejHxoIXTg1MXZiVqoC8hlIgeECUjjYabuXAoS_/s1600/Lomogram_2013-11-14_09-20-45-AM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRAvJ0Vq20nHDBy7kmZT53J07d4r7Dw4GueQjn2m8dZwslu3hW39yOu3A4d1J5fKiGhRwQWpOs6KxozbHxhh9VB5quX-DXFzjI8ploR2ejHxoIXTg1MXZiVqoC8hlIgeECUjjYabuXAoS_/s320/Lomogram_2013-11-14_09-20-45-AM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Sitten täytyy kirjoittaa jostakin, jota en nyt välttämättä haluaisi ottaa esiin, taas, mutta joku tässä syksyssä on, kun kaikki tiet tuntuvat vievät yhteen suuntaan, norjalaisen miehemme luo. Puhun siis, jälleen, <b>Knausgårdista</b>. Minulla on itseasiassa epämääräinen muistikuva siitä, että Tervo itse jossain yhteydessä kommentoi jotain mielenkiintoista Knasusta, mutta en nyt onnistunut googlella selvittämään, mistä tämä muistikuva on peräisin. Yhtä kaikki, perhekuvaus, ajankuva, yksityiskohtien runsaus, 1970-luku, ainakin osittainen omaelämäkerrallisuus; kovin monet seikat <i>Esikoisessa </i>tuovat mieleen Karl Ove Knausgårdin, etenkin kun minulla on juuri nyt kesken <i>Taistelujeni </i>kolmas osa, jossa ollaan ainakin alkupuolella vahvasti juuri Knausgårdin lapsuudessa. Vaikka tietysti siinä missä pikku Jari elää vahvojen naisten ja hyväntahtoisten aikuisten ympäröimänä, pikku Karl Oven kohtalona on voimakastahtoinen, pelottava isä ja epäreilut, ikävätkin aikuiset ja ikätoverit. Ehkä juuri siksi, että olin juuri lukenut <i>Taisteluni 3 </i>alkupuolta, Tervon kirjaan sisään pääsemisessä meni niin kauan; se tuntui omituisen kepeältä, hyväntuuliselta, melkein epäuskottavalta ollakseen 70-luvun lapsuudenkuvaus. Hämmentävää.<br />
<br />
Seuraavaksi yritän laatia bloggauksen ilman ainuttakaan mainintaa Karl Ovesta. Iltalukemisena on nyt <b>J. K. Rowlingin</b> Robert Galbraith -pseudonyymillä laatima <i>Käen kutsu</i> -dekkari. Siinä ei ainakaan toistaiseksi ole juuri mitään, mikä toisi mieleeni <i>vuonojen Proustin</i>, joten jos ehdin lukea tuon loppuun ennen <i>Taisteluni 3:</i>sta, saatan pystyä pitämäänkin lupaukseni.<br />
<br />
Esikoisesta ovat jo monet ehtineet blogata. Koetan ehtiä lisäillä linkkejä myöhemmin, nyt yritän ehtiä julkaista tämän ja kiirehtää treenien kautta kirjastolle graduhommiin. On maanantai!<br />
<br />
<i>Jari Tervo: Esikoinen. WSOY 2013.</i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-52815245277498653582013-10-30T00:01:00.000+02:002013-10-30T00:01:18.951+02:00Kolmas kerta toden sanoo, tai messuraporttia sunnuntailtaTämä kirjamessuraportointini saavuttaa kohta melko eeppiset mittasuhteet. Nyt yritän pysyä asiassa, olla lyhytsanainen ja kirjoittaa seuraavaksi jo jostakin muusta! Niinhän siinä siis nimittäin kävi, että päädyin – ennakkosuunnitelmistani poiketen – vielä sunnuntainakin messuilemaan, pääasiassa scifikirjailija <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Hugh_Howey">Hugh Howeyn</a> tapaamisen houkuttamana (ensin en ollut kauhean kiinnostunut, mutta sitten googlailin vähän, latasin Amazonista ensimmäisen pätkän <i>Woolia</i>, luin pari sivua ja kiinnostuin. Näin se käy).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhPXPlCc8EvBjiHhpCGkYQcshv6Q9uNXE8dGV_A7_1bQ6aLr2Gsisy-yHnFXVm5ufgOfCxYXIZnag2kGOL9V6_Kdnn4A8llcLYo9n_h-eVwAWEnvvbEuUTDZwP4TPxw-xC_7I2XB4JxQlS/s1600/Lomogram_2013-10-27_04-58-08-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhPXPlCc8EvBjiHhpCGkYQcshv6Q9uNXE8dGV_A7_1bQ6aLr2Gsisy-yHnFXVm5ufgOfCxYXIZnag2kGOL9V6_Kdnn4A8llcLYo9n_h-eVwAWEnvvbEuUTDZwP4TPxw-xC_7I2XB4JxQlS/s320/Lomogram_2013-10-27_04-58-08-PM.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siinä Siilo ja herra kirjailijan käsi (oikealla).</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Aamu alkoi siis pressitilan takahuoneessa, jossa kasa bloggaajia oli kutsuttu tapaamaan <b>Hugh Howeyta</b> ja <b>Laura Gustafssonia</b>. Olin vähän aamutunnelmissa (siis uninen ja äreä), mutta oli mukava siemailla kahvia ja kuulla Howeyn kirjan synnystä, hänen kirjoitusrutiineistaan ja julkaisukuvioistaan. Mukava oli myös kuulla Laura Gustafssonin kertovan kirjastaan, joskin satuin eksymään myös kyseisen romaanin julkkareihin pari viikkoa sitten, ja näin ollen esiin tuli ehkä hiukan samoja juttuja. Mutta Gustafsson on kyllä kiva tyyppi, joten mikäs häntä kuunnellessa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_lKlLC0NpMa_ypjhCfcnlp_wRG84c5VswkOrp-FsRNK-vlrZCzcsf51NSJcstADFlPaoQgeDDJry8_3theNYNSNqI8JzKbOMbEp6Ji6-6gYzaUsEXdu_uwjPnmajR8L3h2SlT7KHf1zgS/s1600/Lomogram_2013-10-27_04-57-02-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_lKlLC0NpMa_ypjhCfcnlp_wRG84c5VswkOrp-FsRNK-vlrZCzcsf51NSJcstADFlPaoQgeDDJry8_3theNYNSNqI8JzKbOMbEp6Ji6-6gYzaUsEXdu_uwjPnmajR8L3h2SlT7KHf1zgS/s320/Lomogram_2013-10-27_04-57-02-PM.jpg" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oikealla Hugh Howey, taustalla kanssabloggaajia.<br />Jos ette halua näkyä kuvassa, ilmoittakaa niin poistan!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Itse messualueella hortoilin kuuntelemaan hetkeksi <b>Merete Mazzarellaa</b>, jonka jälkeen kiertelin alueella ja pysähtelelin siellä ja täällä. Yhdeksi päätin suunnistaa ruoka & viini -puolen näytöskeittiöön seuraamaan <b>Hanna Skytän</b> kokkailuja <i>Fuelfood</i>-kirjasta (aiheesta raporttia <a href="http://mahdollisiasivuvaikutuksia.blogspot.fi/2013/10/kirjamessujen-antia-hanna-skytta-ja.html">toisen blogin puolella</a>). Näytöskeittiöltä olin jo menossa kuuntelemaan <b>Jarmo Stooria</b>, mutta jotenkin jumahdinkin Suomalaisen kirjakaupan lavan eteen seuraamaan, kun <b>Mikko Kuustonen</b> haastatteli <b>Tuomas Kyröä</b>. Kuustonen on kyllä ehkä Suomen yllätyshauskin mies (kun siis minulla oli aina sellainen mielikuva, ettei se ole yhtään hauska, ja sitten onkin), eikä Kyrökään hullumpi, vaikka en ole vielä hänen kirjoihinsa varauksettomasti ihastunut.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyXt9hUuj419KVqgk-MCwCo05NVBkY2-oMOu98ykVK9GaLQ496uGxLqkB9ECmiGXMPBuL_Ch6qh0c2jcPxXiMoPtMREBE6rtx9J3i8DImlGF1dbAyA3ni0yF-qq2GeM8E7nR2hBUeyabH9/s1600/Lomogram_2013-10-27_04-55-01-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyXt9hUuj419KVqgk-MCwCo05NVBkY2-oMOu98ykVK9GaLQ496uGxLqkB9ECmiGXMPBuL_Ch6qh0c2jcPxXiMoPtMREBE6rtx9J3i8DImlGF1dbAyA3ni0yF-qq2GeM8E7nR2hBUeyabH9/s320/Lomogram_2013-10-27_04-55-01-PM.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuustonen ja Kyrö.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Puolisen tuntia seurasin sitten esikoiskirja-keskustelua, jossa siis lavalla olivat tämänvuotiset HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaat. Kuuntelin alustuksen sekä <b>Niina Miettisen</b>, <b>Juhani Karilan</b>, <b>Auli Leskisen</b> (joka on muuten entinen pomoni Madridista, kirja on minulla silti vielä lukematta...) ja <b>Tua Harnon </b>haastattelut, jonka jälkeen päätin lähteä kuuntelemaan, kun Kallion lukiolaiset haastattelivat <b>Tuula Karjalaista Tove Janssonin</b> elämäkerran tiimoilta. Pitänee hankkia tuo kirja, vaikka en ole kyllä lukenut muutaman vuoden takaista <b>Boel Westinin</b> Tove-kirjaakaan (suunnitelmistani huolimatta). Karjalaisen kirjaa selailin useaan otteeseen ja ainakin se oli todella kaunis.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU_cLIoPwUZqEH0WrvLPMwyn8SEEUoiSYMbD6PZUA_1jI3tR0nvimP_EEiwO_qijDozA4u_NGUTjng3C_Q8Zb_IQcahCJ3gw45ikQZvblk7LqhSqWAMyMEx7g9tQ2F6ZNxcm2X-ccdk50Q/s1600/Lomogram_2013-10-27_04-01-55-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU_cLIoPwUZqEH0WrvLPMwyn8SEEUoiSYMbD6PZUA_1jI3tR0nvimP_EEiwO_qijDozA4u_NGUTjng3C_Q8Zb_IQcahCJ3gw45ikQZvblk7LqhSqWAMyMEx7g9tQ2F6ZNxcm2X-ccdk50Q/s320/Lomogram_2013-10-27_04-01-55-PM.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaukaisuudessa siintää esikoiskirjailija.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Toven elämästä kuunneltuani käväisin Sammakon pisteellä ostamassa yhden kirjan ja silittelemässä uutta Kamineria, jonka päätin kuitenkin jättää sinne. Haahuilin vielä pienen hetken, mutta totesin, että keskittymiskyky oli kyllä viikonlopun osalta perusteellisesti käytetty enkä jaksaisi seurata enää yhtäkään keskustelua, haastattelua tai paneelia. Niinpä poljinkin kotiin yrittäen suojella uusia kirjojani ärsyttävältä sadekuurolta.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnb_B1WlmPy-Jwm4ka3pLVrwvP3XCQtGlkfJIoYRA9ZGSU9YPjOhgD02vmgzLHCqmlqiU2e7V1BIQ9Nrz94OhCAyhkWEm3q5ioMgqCaILwV7WCfYaDJnjzMBQe7UtJnMY9P3OlKAxspQzK/s1600/Lomogram_2013-10-27_04-53-59-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnb_B1WlmPy-Jwm4ka3pLVrwvP3XCQtGlkfJIoYRA9ZGSU9YPjOhgD02vmgzLHCqmlqiU2e7V1BIQ9Nrz94OhCAyhkWEm3q5ioMgqCaILwV7WCfYaDJnjzMBQe7UtJnMY9P3OlKAxspQzK/s320/Lomogram_2013-10-27_04-53-59-PM.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuula Karjalainen haastateltavana.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Semmoiset olivat tämän vuoden kirjamessut. Raportti perjantailta on <a href="http://kolmaslinja.blogspot.fi/2013/10/kirjamessurapoa-osa-1.html">tässä</a>, ja lauantailta <a href="http://kolmaslinja.blogspot.fi/2013/10/kirjamessuraportti-paiva-ii-pienia.html">tässä</a>. Kattava linkkiluettelo muiden kirjablogien messukokemuksista löytyy ainakin <a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2013/10/terveiset-helsingin-kirjamessuilta.html">Kirsin kirjanurkasta</a> (minuun iski lorvi, enkä jaksa itse laatia linkkejä kun joku toinen on jo nähnyt vaivan, hups).<br />
<br />
Messuilta tarttuivat mukaan seuraavat teokset:<br />
Nathalie Sarraute: <i>Tropismeja</i>, 2 e, antikvaaripuolelta<br />
Jonathan Franzen: <i>Vapaus</i>, 5 e, <a href="http://www.siltalapublishing.fi/fi">Siltala</a><br />
Louis-Ferdinand Céline: <i>Niin kauas kuin yötä riittää</i>, 5 e, Siltala<br />
Pasi Ilmari Jääskeläinen: <i>Sielut kulkevat sateessa</i>. Ilmaiseksi kustantajalta (Atena)<br />
Philippe Claudel: <i>Varjojen raportti</i>, 2 e, aktivaaripuolelta<br />
Amartya Sen: <i>Moniääninen Intia</i>, 2 e, antikvaaripuolelta<br />
Hugh Howey: <i>Siilo</i>, ilmaiseksi kustantajalta (<a href="http://www.like.fi/">Like</a>)<br />
Laura Gustafsson: <i>Anomalia</i>, ilmaiseksi kustanjalta (<a href="http://www.intokustannus.fi/">Into</a>)<br />
William S. Burroughs: <i>Interzone</i>, 5 e, <a href="http://www.sammakko.com/">Sammakko</a><br />
<br />
Perjantain messukutsu tuli työn puolesta, mutta lauantaina ja sunnuntaina messuilin kirjabloggaajan ominaisuudessa, josta kiitos kuuluu <a href="http://www.atenakustannus.fi/">Atena-kustannukselle</a>.Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-83880019724271143422013-10-27T09:37:00.001+02:002013-10-27T09:37:23.210+02:00Kirjamessuraportti, päivä II, pieniä kirjallisia ihastumisiaHuh, kahden kirjamessupäivän jälkeen messuväsymys alkaa jo ehkä kohta vaivata (tästä huolimatta vakaassa harkinnassa on <i>sittenkin </i>vielä tänään, siis sunnuntaina, piipahtaa tapahtumassa...). Lauantai oli ennakkoaavistusteni mukaisesti varsin mainio messupäivä, vaikka iltapäivällä keskittymiskykyni alkoikin hapertua, enkä enää jaksanut käydä ihmettelemässä lavojen tapahtumia.<br />
<br />
Aloitin aamun pienellä kiireellä, kun rauhallinen aamukahvituokioni hieman venähti ja jouduin lopulta polkemaan aikamoista haipakkaa Messukeskukselle ehtiäkseni kuuntelemaan jo 10.30 alkanutta Liian vaikeaa, kiitos -paneelikeskustelua, jossa Tommi Melender, Anu Silfverberg, Mervi Kantokorpi ja Silja Hiidenheimo ruotivat kotimaisen kaunokirjallisuuden ja kirjakritiikin tilaa, niille asetettuja odotuksia ja toiveita. Keskustelu oli oikein mielenkiintoista ja olin pääasiassa samaa mieltä panelistien kanssa (esimerkiksi kirjallisuuskeskustelun viihteellistymisestä, "elitistisen" leiman turhasta karttamisesta ja kustantamojen ja kulttuurisivujen resurssien kohdentamisesta).<br />
<br />
Samassa Aino-salissa alkoikin heti perään Jaetun lukemisen lumo -keskustelu, jota sitäkin päädyin seuraamaan (käytyäni ensiksi tosin hakemassa kahvia, jota olenkin tänään juonut varmaan kaksi litraa). Käsittelyn kohteena lukupiirit ja kirjablogit, ja keskustelua veti <a href="http://luminenomena.blogspot.fi/">Lumiomena</a>-blogin Katja. Allekirjoittaneelle ajankohtaista asiaa paitsi tämän (sinänsä jo melko iäkkään) kirjablogin mutta myös uudenuutukaisen lukupiirijäsenyyden myötä (lukupiiristä myöhemmin lisää). Mitään kovin uutta ja ihmeellistä keskustelu ei tarjonnut, mutta oli kiinnostavaa kuulla Suvi Aholan lukupiiritutkimuksesta.<br />
<br />
Sen verran itsereflektoin kylläkin, että totesin oman yhteisöllisen lukemiseni olevan varsin rajatusti yhteisöllistä. Vaikka kirjablogeissa kieltämättä on voimakas yhteisöllisyysaspekti ja toki itsekin käyn osallistumassa keskusteluihin muiden blogeissa ja joskus osallistun johonkin tapahtumiinkin, oman kirjabloggaamiseni suola ja idis on ehkä ennen kaikkea se, että täällä Kolmannella linjalla allekirjoittaneella on oma pieni nurkka internettiä, jossa saan mieleni mukaan mellastaa tai olla mellastamatta kirja-aiheesta (ei sillä, ilahdun kyllä kaikista kommenteistakin). Sen puolesta minua jopa toisinaan hieman ärsyttää blogimaailman tietty <i>etabloituminen </i>ja se, että kirjabloggaajista tehdään välillä vaikka mitä (näkökulmasta riippuen) kotimaisen kirjallisuuskeskustelun uusia airuita tai ammattikritiikin uhkaajia. No, tästä aiheesta voisin avautua lisääkin, mutta jatketaan nyt kuitenkin messuraportoinnin parissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkNjZQ62Ap7atJC6IE9ptbh5O8lU_JzPhfRJU4xFMoKhuli7hWUBdy7zU2vi3W0opemQqQ9tLL9VJu2pZ5sBJS4AHb-mfRk2zjwXxRvSujtdwYfBr8numtZ7Tc2TD2s4ti1ioEdsMnuBvh/s1600/Lomogram_2013-10-26_06-46-39-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkNjZQ62Ap7atJC6IE9ptbh5O8lU_JzPhfRJU4xFMoKhuli7hWUBdy7zU2vi3W0opemQqQ9tLL9VJu2pZ5sBJS4AHb-mfRk2zjwXxRvSujtdwYfBr8numtZ7Tc2TD2s4ti1ioEdsMnuBvh/s320/Lomogram_2013-10-26_06-46-39-PM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Yhteisöllisestä lukemisesta kipaisin kiireesti messuhallin toiselle laidalle, Katri Vala -lavalle kuuntelemaan Wladimir Kamineria, tuota Saksan virallista venäläistä, jota haastatteli puolestaan Suomen virallinen saksalainen Roman Schatz. Keskustelun aikana kiitin itseäni siitä, että jaksoin peruskoulussa ja lukiossa tankata saksaa. Schatz kyllä tulkkasi keskustelua suomeksi, mutta tarinointi pääsi sen verran rönsyilemään, että ihan kaikki ei kyllä tullut käännetyksi. Auttavalla (ja pitkälti unohtuneella) saksallanikin pystyin kuitenkin seuraamaan keskustelua. Yhteenvetona voisin todeta, että Kaminer on juuri niin ihastuttava kuin olin kuvitellutkin. Melkein ostin miehen tuoreimman käännöksen Sammakolta, mutta muistin sitten kotona odottavat kirjalaatikot ja maltoin mieleni kuitenkin.<br />
<br />
Kamineria kuunneltuani hipsin Takaumalle seuraamaan Nelli Hietalan ja Terhi Rannelan keskustelua, jossa törmäsinkin erääseen tuttavaan, jonka seurassa ajauduin sitten Eino Leino -lavalla kuuntelemaan jälleen yhtä haluatko kirjailijaksi -tyyppistä keskustelua. Kustannusmaailman liepeillä ja leivissä jo useamman vuoden pyörineelle kyseinen keskustelu ei ehkä tarjonnut mitään uutta, mutta tulipahan kuunneltua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVvgbE6i9-HGivmlRxNDw0Ao8JseNps5JCDFv8hyphenhyphenRsx2Ex7O2TyCESMMdr58knfiBXetzfOZDr7ZYPRm0PpAyD63wjY2C_88_hHmnxunNWYAS7D_THyeHK_VqmZlLgoNr5aQGDXX0TtC92/s1600/Lomogram_2013-10-26_06-50-36-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVvgbE6i9-HGivmlRxNDw0Ao8JseNps5JCDFv8hyphenhyphenRsx2Ex7O2TyCESMMdr58knfiBXetzfOZDr7ZYPRm0PpAyD63wjY2C_88_hHmnxunNWYAS7D_THyeHK_VqmZlLgoNr5aQGDXX0TtC92/s320/Lomogram_2013-10-26_06-50-36-PM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kolmen aikaan vuorossa olikin sitten Atena-kustannuksen järjestämä kirjabloggaajatapaaminen Pasi Ilmari Jääskeläisen kanssa. Saavuin paikalle hieman viime tingassa ja kesken episodin, jossa tarjoilupöytä oli mennyt nurin ja lattia lainehti. Mahtipontinen alku ainakin. Paikalla oli melko runsaslukuinen määrä kirjabloggaajia, joista osa kasvoista olikin tuttuja mutta suurin osa ei. Kirjailijaa haastatteli kustannustoimittaja Kanerva Eskola ja keskustelu rönsyili kirjan tekemisen "läheltä piti" -tilanteista kirjabloggaajien merkitykseen kirjojen eliniän pitenemisessä. Jääskeläinen oli erittäin symppiksen ja mielenkiintoisen oloinen tyyppi. Olen aina silloin tällöin lueskellutkn miehen blogia, mutta nolosti on myönnettävä, että joskus vuosia sitten aloin lukea <i>Lumikko ja yhdeksän muuta </i>-romaania, joka jäi nolosti kesken. Luulen, että hetki oli vain väärä, sillä moni ihminen, joiden mielipiteitä pidän arvossa, pitää Jääskeläisen kirjoista. Näinpä olen jo tovin ajatellut palata hänen kirjojensa pariin. <i>Harjukaupungin salakäytävät</i> löytyvätkin jo hyllystä, ja nyt myös tuorein <i>Sielut kulkevat sateessa</i>. Pisteitä silmissäni nostaa kieltämättä myös se, että tuorein teos nimeä, teemoja ja kansidesignia myöten tuovat vahvasti mieleeni ruotsalaisen suosikkini John Ajvide Lindvistin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4IECGB7OS2ibNS-JcaPPzON2ENf9CTU6wPnALzQujOonxHuD61Yant7YDmUkGxSlzhHcVQEFj7jUW_86OGVrIUFV06Qu0OTqp0hCqPofb5Sf8tjrU26lon2T8zTJ7MqXwTasGYBZ5rCWN/s1600/Lomogram_2013-10-26_06-51-38-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4IECGB7OS2ibNS-JcaPPzON2ENf9CTU6wPnALzQujOonxHuD61Yant7YDmUkGxSlzhHcVQEFj7jUW_86OGVrIUFV06Qu0OTqp0hCqPofb5Sf8tjrU26lon2T8zTJ7MqXwTasGYBZ5rCWN/s320/Lomogram_2013-10-26_06-51-38-PM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Jääskeläisen jälkeen menin etsimään pari ystävääni messujen ruokapuolelta. Hortoilimme hetken yhdessä ympäriinsä, ja viiden maissa koetin vielä hetken keskittyä kuuntelemaan esimerkiksi Saku Tuomista, mutta aloin olla sikäli nälkäinen ja väsynyt, että päätin polkea kotiin syömään.<br />
<br />
Tänään luvassa olisi sitten viimeinen messupäivä, johon minun tosin alunperin ei edes pitäny osallistua, mutta aion nyt kuitenkin mennä kuulostelemaan ainakin Hugh Heweytä, Mikko Rimmistä, keskustelua kirjojen myynnistä ja esikoiskirjailijoista. Jos jaksan, kuuntelisin mielelläni myös Salvador Allenden tarina -keskustelun, mutta voi olla, etten tänään jaksa messuilla loppuun asti.<br />
<br />
Ai niin, sattuuko joku tietämään, missä kannattaisi (mahdollisesti) korjauttaa kamera? Onnistuin eilen sohlaamaan kameran laukusta lattian kautta, ja vaikka se näyttää päällisin puolin ehjältä, ei tuo turkasen rakkine menee enää päälle. Lienee joku vipstaaki sijoiltaan. Koska laite on muuten ihan hyvä, ehkä ja vain reilun vuoden vanhakin, olisi se varmaan hyvä käydä edes jossain kameratohtorilla näyttämässä.Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-76354567295844427232013-10-26T01:10:00.002+03:002013-10-27T09:37:41.034+02:00Kirjamessurapoa, osa 1Niinhän siinä taas kävi, että lokakuu yllätti ja kaiken kiireen, muun elämän ja sählingin keskelle iskivät kirjamessut. Kun nyt niillä ihan ns. työnkin puolesta joudun/saan hengailla, ajattelin herätellä vaihteeksi taas tätä horrostavaa kirjablogia ja laadiskella lyhyttä messuraporttia.<br />
<br />
Tänä vuonna aion vierailla Helsingin kirjamessuilla kahtena päivänä, perjantaina ja lauantaina. Monina vuosina olen tyytynyt kertakäyntiin, ja joskus viettänyt messuilla kokonaiset neljä päivää (tosin silloin olin kyllä siellä töissä). Kahtena päivänä jaksan vielä jotenkin keskittyä tarjontaan, tavata tuttavia, kierrellä pisteitä ja sietää yleistä messuhälinää, mutta enempää en kyllä taida jaksaa.<br />
<br />
Tänään oli siis suunnitelmani mukaan ensimmäinen messuvisiitti. Ehdin lopulta messuilemaan vähän puolenpäivän jälkeen ja viihdyinkin siellä sitten melkeinpä sulkemiseen asti. Olin etukäteen ympyröinyt muutamia mielenkiintoisia juttuja messukatalogiin, mutta sehän toimii yleensä vähän samaan tapaan kuin rokkifestivaalien ohjelma; jälkikäteen siitä voi tarkastaa, mitä jäi taas näkemättä. Itse missasin tänään esimerkiksi Esko Valtaojan, Kari Hotakaisen, Jaakko Hämeen-Anttilan, Grantan, esikoiskirjailijat,ja Euroopan romanit. Patsastelin messuhallissa melko lunkisti ja ajauduin kuuntelemaan paneelikeskustelua Hyvinvointivaltion reunamilla, jossa Susanna Alakoski, Eija Hetekivi Olsson ja Mathias Rosenlund puivat köyhyyden syitä ja seurauksia. Katse kohdistui ennen muuta Ruotsiin, mutta myös Suomen tilanne nousi esiin. Keskustelu oli ihan mielenkiintoista, mutta johtuiko sitten allekirjoittaneen harhailevasta keskittymisestä, keskustelun kaksikielisyydestä tai jostain ihan muusta, mutta tuntui, että tunnin aikana aiheesta ei päästy kauheasti alkua pidemmälle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0kdKh86jdHNVtiXOA7J4S7nNDLJ4cBf-8dlGeovjOIKD5O79P90ED_PADEeS5_PMeXeq-C5WlIBt7Bir1HVLRtvC_DxwoOr8cZPxYTiMnh7jRRyt251Wy6gKqez1q25TdZq8uPksdq812/s1600/Lomogram_2013-10-25_11-52-12-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0kdKh86jdHNVtiXOA7J4S7nNDLJ4cBf-8dlGeovjOIKD5O79P90ED_PADEeS5_PMeXeq-C5WlIBt7Bir1HVLRtvC_DxwoOr8cZPxYTiMnh7jRRyt251Wy6gKqez1q25TdZq8uPksdq812/s320/Lomogram_2013-10-25_11-52-12-PM.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tietokirjailijat paneloivat.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Paneelin jälkeen oli vuoro mennä seuraamaan erästä työliitännäistä keskustelua. Sen jälkeen keskityin hieman kiertelemään messualuetta, harhailemaan antikvaaripuolella ja käymään kärppänä läpi kaikki yläkerran ruoka & viini -messujen maistiaiset (oli jo nälkä). Viideksi menin kuuntelemaan ihan kiinnostavaa keskustelua siitä, mikä tekee tietokirjasta hyvän. Koska sivutoimisesti kustannustoimitan nimenomaan tietokirjallisuutta, oli Kari Enqvistin, Maija Akselan, Markku Löytösen, Arto Mustajoen ja Pirjo Hiidenmaan keskustelu hauskaa seurattavaa ihan ammatillisten intressienkin kannalta. Lisäksi pidän kovasti Kari Enqvistin kärjekkäistä mielipiteistä.<br />
<br />
Sen jälkeen kävin seuraamassa Mika Waltari -lavalla epävirallisen Walhroos-elämäkerran tekijöitä. Projekti on kieltämättä kiinnostava, vaikka itseäni Wahlroos ei ehkä kuitenkaan jaksa kiinnostaa niin paljon, että lukisin itse teosta. Siitä jotenkin ajauduin – jokseenkin suunnitelmieni vastaisesti – kuuntelemaan Ville Haapasaloa (sekä hänen varhaisvuosistaan Venäjällä kirjan tehnyttä Kauko Röyhkää ja Juha Metsoa). Vaikka Haapasalo taitaa Venäjällä ollakin aika monta kertaluokkaa suurempi stara kuin Suomessa, veti kirjan esittelytilaisuus pienen Eino Leino -lavan aika tukkeeseen. En sinänsä ihmettele, ovathan sekä Kauko Röyhkä (joka aluksi oli enemmän äänessä tähden itsensä saapuessa hieman myöhässä paikalle suoraan lentokentältä) että Ville Haapasalo aikamoisia supliikkimiehiä. Itse teos, <i>Et kuitenkaan usko – Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä</i>, taitaa puolestaan olla kirjan julkaisseen Docendon suurimpia hittejä koskaan. Suomalaisen kirjakaupan signeeraustilaisuuteenkin tekijät vetivät aikamoisen joukon ihmisiä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLWIZ2RFleO-0VY5qarLbf_Yg5tyGGlnZ_9aoKb7dkPh1X3W3YBuxN779gKQAa-juj9NywkwC6yhEJslSrxO-F8tAxjFLckQyDcBCeNQhk5ZNZSq04gMOqsHgOm3tyol1g6LraticsZVO3/s1600/Lomogram_2013-10-25_11-53-42-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLWIZ2RFleO-0VY5qarLbf_Yg5tyGGlnZ_9aoKb7dkPh1X3W3YBuxN779gKQAa-juj9NywkwC6yhEJslSrxO-F8tAxjFLckQyDcBCeNQhk5ZNZSq04gMOqsHgOm3tyol1g6LraticsZVO3/s320/Lomogram_2013-10-25_11-53-42-PM.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Etäisyydessä siintää punakka Haapasalo.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Haapasalon ja kumppaneiden jälkeen eksähdin vielä Takauma-lavalle kuuntelemaan M. A. Nummisen, Roman Schatzin ja Hannes Saarisen ajatuksenvaihtoo suomalais-saksalaisesta kulttuurivaihdosta. Esiintyjillä, eritoten Schatzilla ja Mauri Anterolla, oli kertoa hauskoja anekdootteja ja huonoja vitsejä. Oikein sopiva päätös siis messupäivälle.<br />
<br />
Tänä vuonna aikomuksenani oli olla ostamatta kirjoja, koska kirjallinen omaisuuteni on muutenkin tällä hetkellä pakattuna pahvilaatikoihin, mutta ihan täysin en suunnitelmassani onnistunut pitäytymään (hmm, onkohan tämä käänne jollekulle yllätys). Mukaan tarttui Siltalalta Jonathan Franzenin <i>Vapaus </i>ja Louis-Ferdinand Célinen <i>Niin kauas kuin yötä riittää</i> sekä antikvaaripuolelta Nathalie Sarrauten <i>Tropismeja</i>. Ensinmainitut irtosivat vitosella/kpl, ja Sarrautesta pulitin kokonaista kaksi euroa. Jäin vielä kaipaavasti katselemaan Knausgårdin taisteluja (kuume ei ota laantuakseen), jotenkin haluaisin omistaa nuo jo suomennetut kolme osaa kauniisti toisiinsa sointuvina kovakantisina painoksina. Jätin asian kuitenkin vielä hautumaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibPQ9hbnvf5686h9f_pp__nrpo4Ghuo2hYJI9drq6r_GXyQ8-uuozdP4crzYhV39eeIndq10YxoceIwsUA5fTDzxC2NNImUASX6pWhPFpg2M7L0MaMFWJh-Tj89lglZMOH7lfREtYhJS4V/s1600/Lomogram_2013-10-25_11-57-02-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibPQ9hbnvf5686h9f_pp__nrpo4Ghuo2hYJI9drq6r_GXyQ8-uuozdP4crzYhV39eeIndq10YxoceIwsUA5fTDzxC2NNImUASX6pWhPFpg2M7L0MaMFWJh-Tj89lglZMOH7lfREtYhJS4V/s320/Lomogram_2013-10-25_11-57-02-PM.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Päivän saalis.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Huomenna luvassa on pitkä päivä messuilua, jonka jälkeen tapaan pitkästä aikaa rakasta ystävää. Kivaa!Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-21315042554418374482013-08-24T15:40:00.000+03:002013-08-24T15:40:03.369+03:00Loppukesän dekkarikatsaus: Vala, Hiltunen, Wennstam ja KazinskiPostauksen otsikko on sikäli harhaanjohtava, että osan mainituista dekkareista/jännäreistä luin jo ennen loppukesää, <b>Vera Valan</b> kirjan itseasiassa jopa jo alkuvuodesta: se oli kuitenkin jäänyt bloggaamatta, joten sisällytän sen tähän samaan juttuun. Tässä teelmässä tarkoituksenani on siis käsitellä lyhyehkösti seuraavia kirjoja: Vera Valan <i>Kuolema sypressin varjossa</i>, <b>Pekka Hiltusen</b> <i>Sysipimeä</i>, <b>Katarina Wennstamin</b> <i>Tahra </i>sekä <b>A. J. Kazinskin </b><i>Viimeinen hyvä ihminen</i>. Ensinmainitut kaksi ovat kotimaista tuotantoa (joskin Vala taitaa asua pysyvästi Italiassa), Katarina Wennstam on ruotsalainen ja nimen A. J. Kazinski takaa löytyy kaksi tanskalaista kirjailijaa. Teoksissa liikutaan Italiassa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja Tanskasssa.<br />
<br />
<i><b>Kuolema sypressin varjossa </b></i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhipOfUDtl1LSYd2Bsph1-B3b1Pu8rOvHAs4NYvYdx2_RV5-J2dbve_ishHJtjFGHU3_wh_tKuqSxdK9ZH8rYn8SdCTkh73Lfju3dhSBYUYkNCWFDVD8k0U37BTkT2-lUKI1-r7xw4P4nLY/s1600/InstaCam_2013-02-17_11-54-51-+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhipOfUDtl1LSYd2Bsph1-B3b1Pu8rOvHAs4NYvYdx2_RV5-J2dbve_ishHJtjFGHU3_wh_tKuqSxdK9ZH8rYn8SdCTkh73Lfju3dhSBYUYkNCWFDVD8k0U37BTkT2-lUKI1-r7xw4P4nLY/s320/InstaCam_2013-02-17_11-54-51-+(1).jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Vera Valan esikoisdekkarissa <i>Kuolema sypressin varjossa</i> suomalais-italialainen kreivitär ja yksityisetsivä Arianna de Bellis selvittelee murhaa ja siinä samalla saa selville asioita omasta, kadonneesta menneisyydestään. <i>Kuolema sypressin varjossa</i> sijoittuu Tolfan pikkukaupunkiin, jossa paikallisen hotellinomistajaperheen amerikkalainen miniä löytyy kuolleena ammoiselta etruskimenojen paikalta. Murhaa selvitellessään Arianna joutuu perehtymään pikkukaupungin kiistoihin ja ristiriitoihin. Luurangot kolisevat kaapeissa ja onpa päähenkilöllekin käydä köpelösti.<br />
<br />
Kiitämme: sujuvaa tekstiä, mukavaa pohjustusta myöhemmille osille, kirjoittajan ilmeistä paikallistuntemusta, joka vie lukijan hyvin uskottavan tuntuisesti piazzoille ja puutarhakutsuille sekä autenttisentuntuista Italian ja italialaisuuden kuvausta.<br />
Moitimme: paikoittain hieman latteaa kerrontaa ja ehkä siitä aiheutuvaa jännityksen puutetta (edes ne kohdat, joissa Ariannan henkeä uhataan, eivät saaneet minua kääntelemään sivuja rivakammin) sekä joitakin yhdentekeviksi, jopa stereotyyppisiksi jääviä henkilöhahmoja.<br />
<br />
<i>Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. Gummerus, 2012. </i><br />
<br />
<i><b>Sysipimeä</b></i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGrSreFOBO_xxisqHvRqNdK5PnJ857kL7PGCch-JG4VuF2GcGD2YBXgyYvpf2xjcIqNuFKuGAUVm45f_jpbq30hMxy5nBo2CW440Iy1GCAotRUohsH5XfNNPngQYs0twUVnXx47fg3OHDD/s1600/InstaCam_2013-07-22_10-09-31-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGrSreFOBO_xxisqHvRqNdK5PnJ857kL7PGCch-JG4VuF2GcGD2YBXgyYvpf2xjcIqNuFKuGAUVm45f_jpbq30hMxy5nBo2CW440Iy1GCAotRUohsH5XfNNPngQYs0twUVnXx47fg3OHDD/s320/InstaCam_2013-07-22_10-09-31-.jpg" width="320" /></a></div>
<b><br /></b>
Pekka Hiltusen Studio-sarjan toisessa osassa, <i>Sysipimeä</i>, tapaamme jo edellisestä osasta tutut Lian ja Marin, kaksi Lontoossa asuvaa suomalaisnaista, jotka selvittelevät rikoksia ja tarttuvat maailman epäoikeudenmukaisuuksiiin. Tässä toisessa osassa framille nousevat internet ja äärimmäisyyksiin menevä julkkispalvonta: joku lataa nettiin videoita, aluksi pelkkää mustaa ja sitten kauhistuttavaa väkivaltaa. Uhreja tuntuu yhdistävän ainoastaan se, että he ovat joutuneet tappajansa kynsiin tunnettujen homoklobien lähettyviltä. Studion porukka päättää ottaa jutun tutkittavakseen ja pian siitä paljastuukin lisää karmaisevia yksityiskohtia (joihin liittyy se, että kirjan lukemisen ajan päässä soivat taukoamatta Queenin biisit).<br />
<br />
Periaatteessa haluaisin pitää Pekka Hiltusen jännäreistä, sillä jostain syystä tunnen Hiltusta kohtaan sympatiaa ja olen jopa aika vakuuttunut, että hän voisi olla hyvä kirjailija. En oikeastaan juurikaan pitänyt esikoisesta <a href="http://kolmaslinja.blogspot.fi/2011/11/pekka-hiltunen-vilpittomasti-sinun.html"><i>Vilpittömästi sinun</i></a>, mutta halusin ilmeisesti antaa Hiltuselle vielä uuden mahdollisuuden.<br />
<br />
Tässä <i>Sysipimeässäkin </i>on minusta varsin hyvä idea taustalla (jopa parempi kuin ykkösosassa), mutta en silti oikein jaksanut innostua. Henkilöhahmot jäävät enimmäkseen pinnallisiksi ja yhdentekeviksi, tarinan käänteet lainaavat liikaa supersankarileffoista uskottavuuden kustannuksella, ote on paikoin ärsyttävän opettava (monien dekkaristien ja thrilleristien helmasynti, tämä), jännitys kantaa vain paikoin ja radiotoimittajaan liittyvä sivujuoni tuntuu turhalta. Kiitän kuitenkin hyvää ideaa ja sen melko hyvin kantavaa toteutusta sekä uskottavaa ympäristön kuvausta (Lontoo, Sansibar). Totean myös, että vika saattaa tällä(kin) kertaa olla lukijassa, sillä yleisesti ottaen kirjablogeissa Hiltusen teoksista on kyllä tykätty.<br />
<br />
Kiitämme: ideaa ja kirjan melko toimivaa rakennetta (toiminee myös ykkösosasta erillisenä teoksena), Queen-korvamatoradiota (huonomminkin voisi olla), taitavaa tapahtumaympäristön kuvausta.<br />
Moitimme: Yhdentekeviä tai ärsyttäviä henkilöhahmoja, tarpeetonta opettavaisuutta, epäuskottavuutta. <br />
<br />
<i>Pekka Hiltunen: Sysipimeä. WSOY, 2012. </i><br />
<br />
<i><b>Tahra </b></i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9odNiv6PqHMP3YTfpPWCTZPp2Dc8V1FQNyMal4t2tXGRwhNQ6hWRCRHGTCn26IkCxnEykzhFAm7AADpd31qkbDLvxpAIeea-Upj2s-vKwIGfJQ8orrEG9wzqwV9wb6EkOWuU7-HeSNj4X/s1600/Lomogram_2013-07-23_02-24-17-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9odNiv6PqHMP3YTfpPWCTZPp2Dc8V1FQNyMal4t2tXGRwhNQ6hWRCRHGTCn26IkCxnEykzhFAm7AADpd31qkbDLvxpAIeea-Upj2s-vKwIGfJQ8orrEG9wzqwV9wb6EkOWuU7-HeSNj4X/s320/Lomogram_2013-07-23_02-24-17-PM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kaksi edellistä kirjaa lainasin edellisen työpaikkani kirjastosta ja luin ne Madridissa. Heinäkuussa Suomeen palattuani Lappeenrannan kirjastosta tarttui käpälään ruotsalaisen Katarina Wennstamin esikoisteos <i>Tahra</i>. Tästä kirjasta muistelen saaneeni joskus kirjakauppa-aikoinani arvostelukappaleen, mutta en koskaan tainnut ottaa sitä lukuun ja lopulta taisin antaa sen jollekin työtoverille.<br />
<br />
Teos taitaa löytyä dekkarihyllystä, mutta ihan tyypillinen dekkari se ei ole, sillä kirjassa ei ole ruumista, ei edes varsinaisesti yhtä rikosta, jota nokkela poliisi tai etsivä selvittelisi. Kyseessä on ehkä ennemmin yhteiskuntakriittinen jännityskertomus tms. <i>Tahra </i>sijoittuu Tukholmaan ja kertoo seksikaupasta. Menestyvällä julkkisjuristi Johanilla on täydellinen perhe, kaunis talo, vetävä ura ja pieni pahe, seksin ostaminen prostituoiduilta. Toisaalla taas syyttäjä Madeleine Edwards jahtaa seksiä ostavia miehiä, ja heidän perässään ovat myös aktivistit (Ruotsissahan seksin ostaminen on kiellettyä). Kirja kertoo ihmiskaupasta, mutta esiin nousee myös seksinostorikoksen painaminen villasella ja se, kuinka syylliset pääsevät kuin koira veräjästä. Välillä syyllistytään luennointiin.<br />
<br />
Kiitämme: aihevalintaa ja sen perinpohjaisehkoa käsittelyä, henkilöhahmoja (monet epämiellyttäviä, mutta kuitenkin uskottavia, eläväntuntuisia).<br />
Moitimme: ajoittaista sekavuutta ja paikoillaanjunnaavuutta, jopa tylsyyttä sekä teoksen turhan ilmeistä valistusmotiivia.<br />
<br />
<i>Katarina Wennstam: Tahra (Smuts). Suom. Laura Beck. Otava, 2011.</i><br />
<br />
<i><b>Viimeinen hyvä ihminen</b></i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo2WrCtvHyQGrKirW2kfgS1x7V8Bn6EBGuOUJgIJD3VnW6hURD3YzY18GjmhYgy7DLP6Lc3NJiKDe2XLL5pBG2uIJAt23kSkxZyIcBFnRmpMNjEW9V6CPKOPeiWZIudW2rPrid_Tn4NG8A/s1600/Lomogram_2013-08-24_10-18-57-AM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo2WrCtvHyQGrKirW2kfgS1x7V8Bn6EBGuOUJgIJD3VnW6hURD3YzY18GjmhYgy7DLP6Lc3NJiKDe2XLL5pBG2uIJAt23kSkxZyIcBFnRmpMNjEW9V6CPKOPeiWZIudW2rPrid_Tn4NG8A/s320/Lomogram_2013-08-24_10-18-57-AM.jpg" width="309" /></a></div>
<br />
Viimeksi, ja ehkä myös vähäisimmäksi, luin tanskalaisen, A. J. Kazinskin nimellä kirjoittaneen kirjailijakaksikon teoksen <i>Viimeinen hyvä ihminen</i>. Kirja pohjautuu <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Tzadikim_Nistarim">juutalaiseen myyttiin</a> maailman 36 oikeamielisestä ihmisestä, joiden kaikkien kuollessa koittaa apokalypsi. Näyttää siltä, että joku listii näitä oikeamielisiä, sillä ympäri maailmaa löytyy kuolleina tunnettuja hyväntekijöitä, selässään omituinen kuvio. Tapauksesta kiinnostuu ensin venetsialainen poliisi Tommaso di Barbara. Hän perehtyy asiaan ja päättelee, että seuraava surmapaikka on Kööpenhamina. Näin tapauksen selvittelyyn ajautuu mukaan kööpenhaminalaispoliisi Niels Bentzon ja tämän vanavedessä myös tähtitieteilijä Hannah Lund.<br />
<br />
Kirjan lähtökohta on varsin mielenkiintoisen ja vetävän oloinen, mutta teos käynnistyy hitaanlaisesti, jopa pitkäveteisesti. Di Barbaran äidin kuolinvuoteella oleminen, Niels Bentzonin puuhat ja Hannah Lundin henkilökohtaiset tragediat haukkaavat hyvän osan kirjan alusta. Puolen välin tienoilla tahti alkaa kiihtyä ja paikoin tarina onnistuu tempaamaan mukaansa. Loppuratkaisu tuntuu kuitenkin taas tarpeettoman venytetyltä ja paranormaalin höpöhöpön puolelle lipsahtava selitys oli allekirjoittaneelle liikaa. Tai liika ei ehkä ollut paranormaali selitys sinänsä vaan henkilöhahmojen omituisen kyseenalaistamaton suhtautuminen siihen. Olenhan parantumaton skeptikko, huomattavasti enemmän Dana Scully- kuin Fox Mulder -koulukuntaa (sinänsä hassua minulta viittailla <i>Salaisiin kansioihin</i>, sillä en ole koskaan oikeastaan seurannut kyseistä sarjaa).<br />
<br />
Kiitämme: mielenkiintoista set-upia, kohtuullisen uskottavia hahmoja, ihan hienosti loppua kohden rakentuvaa jännitystä. <br />
Moitimme: alun hidassoutuisuutta ja lopun venyttelyä, rajatiedon puolelle lipsahtavaa loppuratkaisua, yleistä epätasalaatuisuutta.<br />
<br />
<i>A. J. Kazinski: Viimeinen hyvä ihminen (Den sidste gode mand). Suom. Päivi Kivelä. Otava, 2011.</i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-88008593643385717582013-08-20T23:11:00.000+03:002013-08-20T23:11:09.893+03:00Caitlin Moran: Naisena olemisen taitoBrittiläinen, tai tarkalleen ottaen <i>wolverhamptonilainen </i>mediapersoona, musiikkitoimittaja ja kolumnisti <b>Caitlin Moran</b> kirjoitti tuossa muutama vuosi sitten <i>How To Be a Woman</i> -nimisen kirjan, joka suomeksi pääsi markkinoille nimellä <i>Naisena olemisen taito</i>. Pyörittelin kirjaa käsissäni jo alkuteoksen ilmestyttyä, mutta silloin taisin päättää, ettei se sillä hetkellä kiinnostanut minua tarpeeksi. Myöhemmin kirja alkoi putkahdella esiin blogiarvioissa ja nyt kesällä viimein menin ja varasin kirjan kirjastosta englanniksi. Valitettavasti sen matka Kallion kirjastoon kestikin niin kauan, että ehdin liueta Helsingistä. Bongasin kuitenkin teoksen käännöksen Lappeenrannan maakuntakirjastosta ja nappasin sen sitten mukaani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5M_A8528iBAYxknqN0cLSvoCClWQZAYX88zlYlfMC-P3FhLLkW9DL5mwws-bHaEpzrtCBylgrj-AuY0a_K0ODx5s6mIpwe9Kt-pX3zhdhr1dPiI_VWCsNg3HmKcTR6hOhpsgvEWp6Or9K/s1600/InstaCam_2013-07-23_02-18-16-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5M_A8528iBAYxknqN0cLSvoCClWQZAYX88zlYlfMC-P3FhLLkW9DL5mwws-bHaEpzrtCBylgrj-AuY0a_K0ODx5s6mIpwe9Kt-pX3zhdhr1dPiI_VWCsNg3HmKcTR6hOhpsgvEWp6Or9K/s320/InstaCam_2013-07-23_02-18-16-.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Moran kirjoittaa naisena olemisesta, naiseksi kasvamisesta (erityisesti 1980-luvun englantilaisessa pikkukaupungissa), feminismistä ja sen tarpeellisuudesta. Moranin kirjoitustyyli on hauska, poleeminen ja kärjistävä, itse kirja puolestaan yhdistelmä muistelmaa, kolumnia ja kiistakirjoitusta. Ruodinnan kohteeksi pääsevät niin työelämän seksismi, naisiin kohdistuvat ulkonäköodotukset (korkokengät, karvojenpoisto), lapset/lapsettomuus, pornografia kuin Lady Gagakin. Feminismiä Moran käsittelee varsin epäakateemisesti (ihan tervetullut lähestymistapa allekirjoittaneelle, joka saattoi joskus vannoa, ettei enää koskaan lue yhtään Judith Butleria...), tosin paikoin makuuni ehkä hiukan liiankin (Judith Butler -epäluulosta huolimatta sukupuolen teoretisoiminen <i>on</i> kiinnostavaa).<br />
<br />
Mitään erityisen uutta ja ajatuksia herättävää Moran ei <i>minulle </i>kirjoita, mutta tyyli ja ote on sellainen, että uskon ainakin naisen kolumnien herättävän ajatuksia ja keskustelua (on ehkä liikaa toivottu, että ne, joiden eniten olisi syytä lukea tämä kirja siihen tarttuisivat).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivZQ2QMP2RHxqZhLO001z926gwFf_rEVqDy-MYBgTa6WO6EDIcwPSXvCyeu4rKs5BbK5pZC31L4-HSlKOfKbsMdGQ-mTS51iF7bN5ZTmaXj8Cj-HwY4rRTcj1pwGfb-9s3F9zIrLDF8qf1/s1600/Lomogram_2013-07-23_02-21-47-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivZQ2QMP2RHxqZhLO001z926gwFf_rEVqDy-MYBgTa6WO6EDIcwPSXvCyeu4rKs5BbK5pZC31L4-HSlKOfKbsMdGQ-mTS51iF7bN5ZTmaXj8Cj-HwY4rRTcj1pwGfb-9s3F9zIrLDF8qf1/s320/Lomogram_2013-07-23_02-21-47-PM.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<i>Naisena olemisen taito </i>oli enimmäkseen varsin viihdyttävää luettavaa, vaikka luvut olivatkin laadullisesti hieman vaihtelevia. Eniten nautin Moranin omakohtaisista muistelmista ja mm. povipommi Jordania ja Lady Gagaa käsittelevistä luvuista. Pornografiaa ja strippausta käsittelevät luvut taas tuntuivat jotenkin hutaistuilta ja johtopäätökset aika äkkinäisesti vedetyiltä. Samoin loppupuolen äityittä ja lastensaantia/lapsettomuutta käsittelevät luvut olisi ehkä voinut heivata pois (vaikka aihe toki, myönnettäköön, on melko oleellinen osa <i>naisena olemista. </i>Ehkä juuri siksi lukiessa tuntui, ettei Moranilla ehkä ollut aiheesta mitään uutta sanottavaa).<br />
<br />
Lisäksi on todettava, että vaikka kääntäjä Sari Luhtanen on tehnyt ihan hyvän työn, eikä käännöksessä sinänsä ole suurempaa moitittavaa, olisi minun kuitenkin ollut parempi lukea kirja alkukielellä. Huomasin nimittäin varsinkin kielenkäyttöä koskevien pohdintojen yhteydessä jatkuvasti kääntäväni tekstiä mielessäni "takaisinpäin", toisin sanoen miettineeni, miten kirjoittaja oli asian englanniksi ilmaissut ja miksi suomentaja oli päätynyt siihen ratkaisuun johon oli. Pidemmän päälle rasittavaa.<br />
<br />
<i>Caitlin Moran: Naisena olemisen taito (How to Be a Woman, 2011). Suom. Sari Luhtanen. Shildts & Söderströms 2012.</i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-6012849380863347782013-08-02T11:39:00.003+03:002013-08-02T11:39:51.800+03:00Karl-Ove Knausgård: Taisteluni I, tai kevään suosikkiyllätysAloitan tärkeimmästä: norjalaisen<b> Karl-Ove Knausgårdin</b> <i>Taisteluni I </i>pääsi yllättämään ja meni heittämällä vuoden parhaimmistoon. Siitä huolimatta, että olin ehtinyt lukea ja kuulla kirjasta hehkuttavia arvioita ennen kuin sain aikaiseksi lukea sen itse. Joskus sitä vaan ei usko, ennen kuin itse näkee.<br />
<br />
Siinä aikaiseksi saamisessa menikin muuten aikamoinen tovi. Sain nimittäin<i> Taisteluni I</i>:stä<i> </i>lukukappaleen syksyllä 2011 ennen kirjan ilmestymistä. Tuolloin osoitin teosta kohtaan vain lievää kiinnostusta, vaikka olinkin jo kiinnittänyt huomiota siihen, että ruotsinkielinen käännös möi varsin hyvin (olin tuolloin töissä kirjakaupassa). Työnsin kuitenkin kirjan hyllyyn ja unohdin sen sinne, sillä teoksella oli minusta typerä nimi ja suhtauduin epäillen siihen, että jaksaisin perehtyä itselleni tuntemattoman norjalaishepun vuodatuksiin. Kuinka väärässä olinkaan!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZFY2uFvUjalbRSMidRfKyOCv5pT78-faO4nY05OM2JKmsz6KZd8h-qZstfV8AwdDJLaRoDw2nYLHGkhRTo0rp2ornL0xdNMWyUGoz2naAV0OQdXi6JwfWqjtp3jdAgdxUqJndYHYhbshG/s1600/InstaCam_2013-07-22_10-00-15-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZFY2uFvUjalbRSMidRfKyOCv5pT78-faO4nY05OM2JKmsz6KZd8h-qZstfV8AwdDJLaRoDw2nYLHGkhRTo0rp2ornL0xdNMWyUGoz2naAV0OQdXi6JwfWqjtp3jdAgdxUqJndYHYhbshG/s320/InstaCam_2013-07-22_10-00-15-.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kävin Knausgårdin kanssa kaljalla.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Lopulta päädyin lukemaan <i>Taisteluni I:</i>n tänä keväänä Madridissa kypsyteltyäni kylliksi ajatusta. Luin Knausgårdia puistossa, terassilla, kahvilassa, baarissa ja lempiaukiollani. Myöhästyin ainakin yhdestä tapaamisesta siksi, että olin niin uppoutunut kirjaan. Kanniskelin sitä muutamia päiviä mukanani kaikkialle, ja kun se loppui, surin tovin sitä, etten saanut mistään toista osaa käsiini (sain sen viimein alkuviikosta kirjastosta, mutta en ole vielä uskaltanut alkaa lukea).<br />
<br />
Vaikka <i>Taisteluni I</i> teki minuun suuren vaikutuksen, huomaan nyt ja huomasin jo aiemmin jollekulle kirjasta puhuessani, että se on myös teos, josta minun on vaikea sanoa oikein mitään. Kaikki mitä kirjasta yritän sanoa, kuulostaa jotenkin tylsälle ja lattealle. Sehän periaatteessa on "vain" norjalaismiehen kasvukertomus norjalaisesta pikkukaupungista, tilitys hankalasta isäsuhteesta, elämäkerrallinen romaani ongelmallisista perhesuhteista, populaarimusiikista ja teini-iän romansseista, bändiviritelmistä ja alkoholikokeiluista. Mutta samalla jotenkin paljon enemmän, ennen kaikkea siksi, että Knausgård on kertojana kertakaikkiaan häikäisevä. Enkä tarkoita, että teksti kokonaisuutena olisi yhtä kaunokirjallisen ilmaisun ilotulitusta, sillä sitä se ei ole. Kirjassa on jonkun verran suvantokohtia, kömpelyyksiä ja tarpeettomantuntuista jaarittelua. Näistä huolimatta tai ehkä juuri näiden takia kokonaisuus toimii erittäin hyvin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYEosySHHo1aemXCxwp5I-Y1CfX1t4Zzkwt57uitRwzPrVZhb1abdFbGuZi9SDKTDZqmk1t-lnK3VcqTPavkbrSD1IKfYHCrxSG5GAxoIAT99fZVdtzXSuYGys-G_xS4isd439hzREIjtl/s1600/InstaCam_2013-07-22_10-02-27-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYEosySHHo1aemXCxwp5I-Y1CfX1t4Zzkwt57uitRwzPrVZhb1abdFbGuZi9SDKTDZqmk1t-lnK3VcqTPavkbrSD1IKfYHCrxSG5GAxoIAT99fZVdtzXSuYGys-G_xS4isd439hzREIjtl/s320/InstaCam_2013-07-22_10-02-27-.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja kahvilla.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Yksityiskohtien tolkuton määrä, lapsuudesta kirjoitushetkeen ja taidefilosofisista pohdinnoista teini-iän kömpelöihin pussailuihin poukkoileva rakenne, banaalien(kin) arkipäivän puuhien yksityiskohtainen kuvailu ja toisaalta vimmainen intensiivisyys, jolla kirjailija tilittää omia ulkopuolisuuden tunteitaan, tuntuu yhdistelmältä, joka uuvuttaa lukijan. Mutta lukija ei uuvu. En tiedä, kuinka Knausgård sen tarkalleen ottaen tekee, mutta <i>Taisteluni I</i> todella ansaitsee saamansa suitsutuksen, myyntimäärät ja lukijajoukot.<br />
<br />
Moni kirjoittaja on Knausgårdin yhteydessä maininnut myös omaelämäkerrallisen Taisteluni-sarjan (kuusi osaa! 3600 sivua!) lähtömaassaan aiheuttaman kirjallisen kohun. Sen enempää en asiaa käsittele, mutta jo ensimmäisen osan isän alkoholismin ja isoäidin seniiliyden käsittely Knausgårdin tavalla ja siitä seurannut mediahässäkkä jättää varjoonsa useimmat kotimaiset kirjallisuuskohut (esim. viimevuotisen Riikka Ala-Harjan romaaniin liittyneen). Knausgårdin käräjille vetäneet sukulaiset onnistuivat ainakin jälleen kerran todistamaan, että huomion vetäminen loukkaavaksi koettuun materiaaliin ei ainakaan vähennä yleisön kiinnostusta. Itse tyydyn tässä nyt toteamaan, että olen kirjailijan taiteellisen vapauden puolella, alati.<br />
<br />
<i>Taisteluni I</i>:tä on luettu ympäri kirjablogeja, enkä montakaan arviota ole itse tainnut lukea, mutta erityisen ansiokkaasti kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin <a href="http://taasyksikirjablogi.blogspot.fi/2013/01/vuonojen-proustin-tunnustukset.html">Mika </a>ja <a href="http://luminenomena.blogspot.fi/2013/02/karl-ove-knausgard-taisteluni.html">Katja</a>, joista etenkin ensinmainittu saattoi olla syy siihen, että lopulta sain tartutuksi Karl-Oveen. Lukemisen arvoinen on myös Juha Itkosen Imageen kirjoittama <a href="http://www.image.fi/artikkelit/minun-el-m-ni-ja-v-h-n-muidenkin-karl-ove-knausg-rd">juttu</a>.<br />
<br />
<i>Karl-Ove Knausgård: Taisteluni I. Norjankielinen alkuteos Min Kamp I. Suom. Katriina Huttunen, Like 2011.</i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-6328556823488302802013-07-19T10:58:00.000+03:002013-07-19T10:58:39.553+03:00Nurkkaan tuupertuneen kirjablogin elvytysyritysTulinpa sitten pitäneeksi oikein kunnon puolen vuoden tauon kirjabloggaamisesta. Toisaalta syynä oli ainakin osittain se, etten myöskään tuona puolena vuotena lukenut juurikaan kirjoja ja olin muutenkin irrallani elämästäni, jotenkin. Asuin muualla, tein muita juttuja ja viihdyin älyttömän hyvin!<br />
<br />
Nyt kuitenkin huomasin, että lukeminen on taas alkanut maistua. Vaikka tosin tällä hetkellä lähinnä luenkin tylsiä akateemisia artikkeleita ja puisevaa metodikirjallisuutta, olen huomaamattani lukaissut myös aika monta kiinnostavaa kirjaa, joista syyhyttäisi kirjoittaa. Josta muistin, että minullahan tosiaan oli tämä blogi. Joten yritän nyt saada tämän tolpilleen, joskin bloggaustahti tulee varmasti olemaan verkkainen, sillä tämän kesän projektina on "gradu valmiiksi 2013". Olen eristänyt itseni Lappeenrantaan äitini asuntoon (kyseinen äiti itse on kesät mökillä) em. kirjojen, artikkeleiden ja paperipinojen kanssa, ja tuntuu siltä, että nyt siitä gradusta voisi tullakin valmista. Johan tuota on pari vuotta vitkasteltukin, haha.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsGH4CNXXhQvoUWBWIGBiMGqDezVZ313Uv0MbTIX-11IO6792LAFyY80ehn3eWLKvOy-wj1fCNdvcroYd6JbCh08QMUvvMaGhQUymNpxxYGmESXHkr9Rv7crpda1i1PXbY_cSrNf0UYe_1/s1600/InstaCam_2013-07-19_10-44-23-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsGH4CNXXhQvoUWBWIGBiMGqDezVZ313Uv0MbTIX-11IO6792LAFyY80ehn3eWLKvOy-wj1fCNdvcroYd6JbCh08QMUvvMaGhQUymNpxxYGmESXHkr9Rv7crpda1i1PXbY_cSrNf0UYe_1/s320/InstaCam_2013-07-19_10-44-23-.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ryhdyin uudestaan Lappeenrannan maakunta-<br />
kirjaston asiakkaaksi. Eiks oo hieno kortti?</td></tr>
</tbody></table>
Kuluneista puolesta vuodesta sen verran, että asuin tosiaan Madridissa, rakastuin kaupunkiin ja uudestaan myös maahan ja sen ihmisiin. Paiskin töitä Suomen Madridin-instituutissa koordinoiden erilaisia kulttuuriprojekteja, ja muun ajan mm. treenasin, reissasin, pelasin puistofudista, tutustuin mielettömiin uusiin ihmisiin ja tapasin vanhoja rakkaita ystäviä. Mikäli Espanjan talous- ja työtilanne olisi yhtään parempi, olisin varmaankin jäänyt sinne, mutta otin sitten järjen käteen ja palasin pohjoiseen ainakin hetkeksi.<br />
<br />
Mitä nyt graduhommeleilta ehdin, kirjoitan ainakin Karl-Ove Knausgårdista, suomalaisista thrillereistä, Caitlin Moranista ja Michael Cunninghamista.<br />
<br />
Hasta pronto, amigos!Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-12757702812382463462013-02-19T18:16:00.000+02:002013-02-19T18:16:40.657+02:00Karoliina Timonen: Aika mennyt palaaJoulunpyhien aikaan lukemisenani oli viimein myös hienosta <a href="http://www.anna.fi/kirjavakammari/">Kirjava kammari</a> -blogista tutun <b>Karoliina Timosen</b> esikoisromaani <i>Aika mennyt palaa</i>. Kirja oli odottanut lukemistaan hyllyssä jo hyvän tovin, ja niin oli lopulta käynyt ehkä vähän tarkoituksellakin. Vaikka en tunne Karoliinaa henkilökohtaisesti, on kyseessä kuitenkin kirjoittaja, jonka blogia olen seurannut aika pitkään ja jonka kirjoitustyyli ja elämäkin siltä osin, kun sitä blogissa näkyy, on jossain määrin tuttu. Kirjasta tuli myös heti ilmestymisen perään aika lailla blogiarvioita. Näiden kahden seikan myötävaikutuksesta en uskaltanut ihan heti tarttua kirjaan, mutta jouluna pakkasin sen vihdoin mukaani.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVie6jrHdW-0jneOERfx8QvTyNsxcB4UCJ9GMaSQT-VJ_g1e7l_clPPAqfJtX3KO6UkgvmtrPOLuZtDaGhF9lkApFqBagXwOaNGM4c95cZtA-a4tESMhYFzZCi-wOZfl9JiqOdfCd7BpCh/s1600/aikamennyt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVie6jrHdW-0jneOERfx8QvTyNsxcB4UCJ9GMaSQT-VJ_g1e7l_clPPAqfJtX3KO6UkgvmtrPOLuZtDaGhF9lkApFqBagXwOaNGM4c95cZtA-a4tESMhYFzZCi-wOZfl9JiqOdfCd7BpCh/s400/aikamennyt.jpg" width="253" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva kustantajan sivuilta.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kirjassa päähenkilö, suomalainen Klarissa (jonka jotenkin koko ajan mielsin kirjan kirjoittajaksi, vaikka kyseessä on tietenkin fiktiivinen henkilö) muuttaa perheineen Bostoniin miehensä työn takia. Aiemmin työlleen omistautunut nainen jää uudessa maassa kahden lapsensa kanssa kotiin. Romaanin kirjoittamisesta haaveilevan Klarissan elämä saa uusia käänteitä, kun hän alkaa nähdä hämmästyttävän todentuntuisia unia Corinne-nimisestä naisesta, ja alkavatpa unikokemukset sekoittua Klarissan arkielämäänkin. Tarina kulkee unien myötä kahdessa aika- (ja todellisuus-) -tasossa. Monet kirjasta kirjoittaneet bloggarit ovat aprikoineet teoksen lajityyppiä, ja kyllähän minäkin mietin, miten tämän luokittelisi. Kyseessä on ehkä juonivetoinen, maagisista elementeistä ammentava älyllinen lukuromaani. Tms.<br />
<br />
Romaanissa oli minusta hyvin toimiva rakenne: lyhyet ja napakat luvut sekä kahden aikatason vuorottelu pitivät mielenkiintoa yllä ja tarina veti loppuun asti. Perhe- ja
äitiystematiikka, aihe joka ei minua yleensä <i>niin </i>hirveästi jaksa kiinnostaa, nousi kirjassa jonkinlaiseksi yhdistäväksi langaksi. Mielestäni myös henkilöhahmot olivat varsin uskottavia, ja erityisesti pidin Corinnen ja hänen tuttavapiirinsä hahmoista, ehkä erityisesti koska kirjan (toinen) päähenkilö perheineen puolestaan tuntui edustavan liiankin läheisesti korkeasti koulutettua, kaupunkilaista media-alalla (tms.) työskentelevää keskiluokkaa, jota omaan tuttavapiirinikin kuuluu. Tuttua ja siksi tylsää? <br />
<br />
Tästä kirjasta puhuttaessa minun lienee myös kiitettävä toimivia unijaksoja. Yleensä nimittäin inhoan kirjojen kuvitteellisia unijaksoja, koska unien logiikkaa on todella vaikea tuoda uskottavasti valvemaailmaan, ja yleensä unijaksot ovatkin joko pitkäveteisiä tai epäuskottavia. Tässä romaanissa "epärealistisen realististen unien" ratkaisu toimi mielestäni hyvin, koska näin ne kuljettivat tarinaa eteenpäin. Itseasiassa unijaksot olivat suosikkiosiani kirjasta, pidin Corinnen tarinasta enemmän kuin Klarissan (sikäli kun ne ovat erotettavissa).<br />
<br />
Vaikka pidin kirjasta lukuelämyksenä, olisi se sietänyt ehkä vielä yhden editointikierroksen (sanon nyt näin tuntematta tarkemmin kirjan syntyprosessia, sen aikataulua tai editointikertojen määrää). Kirjassa, ehkä erityisesti sen alkupuolella, oli minusta nimittäin aika paljon tarpeetontakin selittämistä, joka etenkin minä-kerrontaan yhdistettynä alkoi lukiessa vähän ärsyttää, ja jota olisi voinut ehkä karsia reippaastikin. Muissa arvioissa en tosin muista kenenkään tätä esille nostaneen, joten ehkä minä vähän turhankin yliherkkä rönsyilylle. Noin muuten kyllä kirja oli oikoluettu ja muutenkin tehty huolellisesti.<br />
<br />
Toinen minua, paatunutta skeptikkoa, häirinnyt seikka oli kirjan jälleensyntymäajatuksen varaan rakentuva juonikuvio.Vaikka juoni rullasi hyvin ja kerronta liimasi lukiessa nojatuolin uumeniin, joku kirjan hieman yliluonnollisen puolelle menevässä juoniratkaisussa minua ärsytti, vaikka toki yliluonnollisia ja maagisia elementtejä voikin kaunokirjallisuudessa viljellä mielin määrin. Ehkä tämä liittyy siihenkin, että lukiessa arvasin monta juonenkäännettä etukäteen. Vaikka kirja ei olekaan mikään murhamysteeri, odotin vähän, että jossain kohdassa lukijalta olisi ns. vedetty matto jalkojen alta.<br />
<br />
Kaikenkaikkiaan kirja oli minusta pääasiassa sujuvaa ja miellyttävää luettavaa, vaikka minulla kieltämättä onkin taipumusta kriittiseen lukemiseen. Karoliina osaa kirjoittaa ja romaanin rakenne on hallussa. Ehkä osittain kirjailijan blogia seuranneena ja tämän kirjamieltymyksistä tietävänä kirjasta tulee mieleen erityisesti angloamerikkalainen kerronta ja sieltä erityisesti toimivat, juonivetoiset romaanit (esim.Nicole Krauss, Chris Cleave, Rosamund Lupton jne.). Tuossa edellä nostamistani pienistä moitteista huolimatta, tai ehkä jopa niistä johtuen jopa sanoisin, että uskon kirjailijan mahdollisen seuraavan kirjan olevan yhtä hyvä, luultavasti jopa parempi.<br />
<br />
Kuvan nappasin nyt Tammen sivuilta, kun en muistanut ottaa itse kuvaa kirjasta, ja siellä se nyt nököttää kirjahyllyssäni Helsingissä.<br />
<br />
<i>Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa. Kansi: Emmi Kyytsönen. Tammi, 2012.</i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-43439663242492665152013-02-12T13:02:00.000+02:002013-02-19T14:09:12.697+02:00Riikka Ala-Harja: MaihinnousuAloitetaan tämänkertainen juttu blogger-raivolla. Olin jo kertaalleen kirjoittanut <i>Maihinnoususta </i>ja yritin tallentaa sen myöhempää kuvien lisäämistä ja julkaisua varten, mutta sen sijaan teksti haihtuikin taivaan tuuliin. Vips vaan. Saahan näitä.<br />
<br />
Minua vähän harmittaa, että satuin lukemaan <i>Maihinnousun </i>vähän huonoon saumaan, heti <i>Nälkävuoden</i> jälkeen. <i>Maihinnousu </i>nimittäin on varsin hyvä kirja, mutta eihän se nyt Ollikaisen jälkeen tuntunut paljon miltään. Ala-Harjalta en ollut aiempia kirjoja lukenutkaan, lähinnä muistan pidelleeni kirjastossa käpälissäni <i>Maata meren alla</i> -romaania ja jättäneeni sen sitten kuitenkin hyllyyn.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiyc9YKabH0jokyjIZiboiraky6-KrqrKKDqpIhr0-oqqhr9znDIskds05WtRrU09b7h_VgsqVM2bfUvYmA0L77yn7nIPAVgFZxFLcdB-17lJuCwUwVQWCwILo-4cEDLHir6xpclq5oMww/s1600/InstaCam_2013-02-02_06-29-04-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiyc9YKabH0jokyjIZiboiraky6-KrqrKKDqpIhr0-oqqhr9znDIskds05WtRrU09b7h_VgsqVM2bfUvYmA0L77yn7nIPAVgFZxFLcdB-17lJuCwUwVQWCwILo-4cEDLHir6xpclq5oMww/s320/InstaCam_2013-02-02_06-29-04-.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Maihinnousu sijoittuu Normandian maihinnousun maisemiin. Kirjan ranskalainen päähenkilötär Julie toimii maihinnousun maisemissa turistioppaana. Tohtorinopintonsa kesken jättänyt Julie uhkaa menettää sekä lapsensa että aviomiehensä. Aviomies osoittautuu petturiksi ja 8-vuotias tytär sairastuu syöpään.<br />
<br />
Ala-Harjan kirjoitustyyli on vimmainen ja tarkkakin, tyyli vaihtelee päähenkilön tunteiden mukana. Sodan ja maihinnousun metaforat limittyvät yksityisen ihmisen kriisiin, tarinasta tulee sotakuvaus, yhden ihmisen silmin nähtynä. Pidinkin Ala-Harjan kerrontatyylistä. Sen sijaan en erityisesti pitänyt kirjan hahmoista: muut kuin Julie tuntuivat hiukan turhankin pelkistetyltä taustalta, kulisseilta Julien tunteille (johtuu varmaan osittain minäkerrontatekniikasta), kun taas itse päähenkilö ärsytti minua, mikä ei tietenkään välttämättä ole huono asia, siis kirjallisessa mielessä. Johtuiko sitten tuntemastani vastenmielisyydestä päähenkilöä kohtaan vai mistä lie, mutta lopulta teos ei oikein onnistunut koskettamaan minua. Tai siis, minulle oli lukiessa suoraan sanottuna herttaisen yhdentekevää, kuoleeko lapsi ja tuleeko ero. Höh.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKHlbtnXmgL0pyLw2qunTBp7aZFhaf0sPMrTgkcAm7aBv3tpdikMhQBPOcBJFrPi323gHvbrPjkU_t7FtRrvj1rVLbXkJnTYLNhwp9oBzU4TT93CygR6liS2HwiaO1QmPf6plqToTAJ5Br/s1600/InstaCam_2013-02-02_06-30-23-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKHlbtnXmgL0pyLw2qunTBp7aZFhaf0sPMrTgkcAm7aBv3tpdikMhQBPOcBJFrPi323gHvbrPjkU_t7FtRrvj1rVLbXkJnTYLNhwp9oBzU4TT93CygR6liS2HwiaO1QmPf6plqToTAJ5Br/s320/InstaCam_2013-02-02_06-30-23-.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Tästä romaanista kirjoitettaessa tulee tietysti melkein väistämättä mieleen kirjan aiheuttama kohu, joka syntyi siitä, kun kirjailijan sisar miehineen julkisesti syytti Ala-Harjaa oman perheensä kokemusten härskistä hyödyntämisestä kirjan materiaalina; sisaren lapsi siis oli sairastanut leukemian, kuten kirjan Emma-tytär, ja ilmeisesti kirjassa oli aika suoraan käytetty perheen kertomia seikkoja, jopa sähköpostiviestejä. Minä en oikein osaa sanoa, mitä mieltä tästä kohusta olisin, en sen enempää nyt kuin ennen kirjan lukemistakaan.<br />
<br />
Pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että kirjailija käyttää materiaalinaan mitä lystää, myös lähipiirissään tapahtuneita asioita, myös lupaa kysymättä. Se ei ole minusta lähtökohtaisesti moraalitonta, ainakaan jos kyseessä ei ole mikään pelkästään mustamaalaukseen pyrkivä "paljastuskirja" (ja esim. tässä tapauksessa selvästikään ei ole). Suoraan sanottuna minusta on outoa (tai typerää) vaatia taiteilijoilta edes erityistä hyvien tapojen ja sopivan käytöksen mukaisia teoksia ihan näin taiteen ja kirjallisuuden historiaakin ajatellen. Jopa typeriä ja huonoja teoksia voi julkaista (jos löytää kustantajan). Kunnianloukkauksia ja muita pulmia varten meillä taas on lainsäädäntöä, josta voi katsoa osviittaa tai hakea oikeutta.<br />
<br />
Sen sijaan lievää kummeksuntaa minussa herättää se, etteivät aikuiset ihmiset osanneet selvittää tätä asiaa jossain muualla kuin lehtien palstoilla. Toisin sanoen minusta olisi ollut kohtuullista, että kirjailija olisi vähintäänkin varoittanut sisartaan siitä, mitä on luvassa, ja sisar puolestaan olisi voinut ilmaista närkästyksensä suoraan kirjailevalle siskolleen. Ja jos erityisenä ongelmana oli tämä sisaren lapsen suojeleminen, millä tavalla asian tuominen julkisuuteen tässä nyt auttoi?<br />
<br />
Blogistaniassa <i>Maihinnousu </i>on kerännyt monenlaisia arvioita. <a href="http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com.es/2012/08/maihinnousu-ja-kirjalijan-etiikka.html">Minnan blogissa</a> puidaan kirjailijan etiikkaa, <a href="http://kirjaintenvirrassa.blogspot.com.es/2012/11/riikka-ala-harja-maihinnousu.html">Hanna </a>ei kauheasti innostunut hänkään, <a href="http://marinkirjablogi.blogspot.com.es/2012/08/riikka-ala-harja-maihinnousu.html">Mari A</a> tykkäsi, samoin <a href="http://www.lily.fi/juttu/riikka-ala-harja-maihinnousu">Jenni </a>ja <a href="http://taasyksikirjablogi.blogspot.com.es/2012/10/taydellinen-kaaos-hiekkarannalla.html">Mika</a>.<br />
<i><br /></i>
<i>Riikka Ala-Harja: Maihinnousu. Like 2012.</i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-87488485524869671642013-02-05T22:04:00.000+02:002013-02-05T22:04:39.704+02:00TTT: kymmenen luettua nobelistiaEn ole koskaan mitenkään tavoitteellisesti lukenut palkittuja kirjailijoita, mutta päädyin viimeksi edellistä TTT-listausta laatiessani tutkiskelmaan Nobel-palkittujen kirjailijoiden listaa, josta tuli ajatus tähän listaan. Etenkin pari ensimmäistä nobelvuosikymmentä on minulle pelkkää tyhjää, kun taas viime vuosikymmeniltä olen lukenut jo useampiakin. Päätin nyt valita tähän kymmenen sellaista nobelistista, joiden tuotantoon olen tutustunut ainakin yhden teoksen verran, aikajärjestyksessä (palkitsemisen mukaan). Aluksi ajattelin, että olisin ottanut loput yhden per vuosikymmen, mutta en sitten tiedä, miksen ole lukenut ketään 1980-luvuilla palkituista, hups.<br />
<br />
<b><i>1. Hermann Hesse</i></b><br />
Sai Nobelin 1946. Satunnaisia yksittäisiä runoja tai kotimaista Sillanpäätä lukuunottamatta aikajanalla ensimmäinen nobelisti, jolta olen lukenut kokonaisen teoksen (alkupäässä on siis tosiaan varaa sivistää itseään). Luin <i>Narkissoksen ja kultasuun</i>, hyllyssä (Suomessa) olisi myös <i>Arosusi</i>.<br />
<b><i><br /></i></b>
<b><i>2. T. S. Eliot</i></b><br />
Vuonna 1948 palkittu T. S. Eliot tulee heti perään. En ole Eliotinkaan asiantuntija, mutta <i>The Waste Land</i> on luettu, samoin <i>Old Possum's Book of Practical Cats</i> (vaikka en olekaan mikään suuri kissain ystävä). Hienoja runoja.<br />
<b><i><br /></i></b>
<b><i>3. Ernest Hemingway</i></b><br />
Vuonna 1954 palkinnon saanut Papa pääsi esiin jo edellisellä listalla. Luettuna on novelleja sekä romaanit <i>Vanhus ja meri</i> sekä <i>Ja aurinko nousee</i> (ja ehkä jotain muutakin, jonka olen unohtanut). Seuraavana lukuun pääsisi <i>Kenelle kellot soivat</i>.<br />
<b><i><br /></i></b>
<b><i>4. Albert Camus</i></b><br />
1957 palkinnon sai ranskalainen Albert Camus. Luin lukiolaisena <i>Sivullisen </i>ja <i>Ruton</i>. Mielenkiintoinen kirjailija, vaikkakin hieman liian suosittu näsäviisaiden lukiolaisälykköjen keskuudessa.<br />
<br />
<b><i>5. Salvatore Quasimodo</i></b><br />
Listan kolmas ja viimeinen 50-luvun nobelisti on vuonna 1959 palkittu italialaisrunoilija Salvatore Quasimodo. Nimestä tulee tietysti ensimmäiseksi mieleen Notre-Damen kyttyräselkäinen kellonsoittaja, eikä mieheltä taida olla muita suomennoksia kuin runokokoelma <i>Ja äkkiä on ilta</i>, mutta se on muistaakseni aika hieno kokoelma.<br />
<br />
<b><i>6. John Steinbeck</i></b><br />
Vuonna 1962 palkittu, tuottoisahko Steinbeck pääsi listalle oikeastaan yhdestä syystä. Paitsi että <i>Vihan hedelmät</i> on hieno romaani, sillä on myös hieno nimi. Erityisesti pidän siitä, kuinka alkukielinen <i>Grapes of Wrath </i>rasahtaa suussa. On hieno.<br />
<br />
<b><i>7. Pablo Neruda</i></b><br />
Chileläinen runoilija on eräs suosikeistani, ja sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971, vain pari vuotta ennen Pinochetin vallankaappausta ja pian sen jälkeen seurannutta kuolemaansa. Runokokoelmien lisäksi kannattaa lukea myös miehen muistelmat <i>Tunnustan eläneeni</i>. Nerudaa olen tankannut myös espanjaksi jo silloin, kun kielitaitoni oli huomattavasti nykyistä heikommissa kantimissa.<br />
<br />
<b><i>8. Isaac Bashevis Singer</i></b><br />
1978 palkittu Isaac Bashevis Singer on ollut jo vuosia listalla "tältä pitäisi lukea lisää". Luin joskus <i>Orjan</i> ja muistaakseni jonkun toisenkin teoksen, josta en ole enää varma, minkä. Ehkä <i>Isäni seurakuntaa</i>.<br />
<br />
<b><i>9. José Saramago</i></b><br />
Portugalilainen, vuorostaan vuonna 1998 nobeloitu kirjailija on hänkin heitä, joilta olen mielessäni koko ajan yrittämässä lukea lisää. Olisi myös älyttömän hienoa pystyä lukemaan Saramagoa alkukielellä, mutta vähän pelkään, että portugalini ei tule ikinä moiseen taipumaan. Hyllystä löytyy suomennoksina ainakin <i>Luola</i>, <i>Kertomus </i><i>sokeudesta</i>, <i>Kertomus näkevistä </i>ja <i>Elefantin matka</i>.<br />
<br />
<b><i>10. Doris Lessing</i></b><br />
Kymppipaikalle pääsi listan ainoa nainen, vuonna 2007 Nobelin saanut Doris Lessing. Erittäin miespainotteisesta kirjallisuuden nobelistijengistä olen naispuolisista palkituista lukenut Lessingin lisäksi vain Wislawa Szymborskan runoja ja ainakin aloittanut jotain kirjaa Nadine Gordimerilta ja Toni Morrisonilta.<br />
<br />Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-30678110265535137812013-01-29T21:57:00.002+02:002013-01-29T21:57:20.822+02:00TTT: Kymmenen Madridiin sijoittuvaa romaaniaUuden asuinpaikkani myötä päätin pitkästä aikaa laatia Top Ten Tuesday -listan, jonka aiheeksi tällä kertaa valitsin Madridiin sijoittuvia tai ainakin sitä sivuavia romaaneja. Alun perin ajattelin helpottaa hommaa ja valita laajemminkin Espanjaan sijoittuvia kirjoja, mutta lopulta päätin kuitenkin haastaa itseäni ja etsiä juuri tänne Madridiin sijoittuvia kirjoja, vaikka en ole sellaisia juurikaan lukenut. Yritän nyt sitten ainakin muutamia listan kirjoista lukea täällä ollessani.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy_SBDhufzu2rXR5dGYdsi5YHJHB5U1rYH7rmRo3X76wZfFBIMiNTBguEYYWBtquAznaxo3eeYAizvmTeiEyWhqeV0ufFuOSht2XdkWYwY4qJ6bwadmArQ1Np49KDyaYy9OUa0x55r0yx6/s1600/InstaCam_2013-01-28_09-30-24-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy_SBDhufzu2rXR5dGYdsi5YHJHB5U1rYH7rmRo3X76wZfFBIMiNTBguEYYWBtquAznaxo3eeYAizvmTeiEyWhqeV0ufFuOSht2XdkWYwY4qJ6bwadmArQ1Np49KDyaYy9OUa0x55r0yx6/s320/InstaCam_2013-01-28_09-30-24-.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Retiron puisto </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<i><b>1. Camilo José Cela: Mehiläispesä (La Colmena)</b></i><br />
Nobel-palkittu Camilo José Cela saa kunnian aloittaa listan. Miehen pääteoksenakin on pidetty La Colmenaa eli Mehiläispesää, joka kuvaa sisällissodanjälkeisen Madridin seurapiirien elämää. Kirjan seksuaalisväritteisten kuvausten vuoksi se joutui sensuurin hampaisiin ja julkaistiin ensimmäisen kerran Buenos Airesissa. Lukisin tämän kirjan mielelläni, mutta taidan turvautua suomennokseen, sillä epäilen, että sinänsä ihan kelpoisa espanjan kielen taitoni ei riitä nobelistin selättämiseen.<br />
<br />
<b><i>2. Arturo Pérez-Reverte: Un día de cólera</i></b><br />
Erityisesti historiallisista romaaneistaan (lajityyppi on muuten Espanjassa hämmästyttävän suosittu) tunnetun Pérez-Reverten kirjoista useampikin sijoittuu ainakin osittain Madridiin. Suomennetuista esimerkiksi kapteeni Alatristen seikkailut sekä <i>Flaamilainen taulu</i> ymmärtääkseni ovat tällaisia. Listalle valitsin kuitenkin suomentamattoman <i>Un día de cóleran</i>, joka kertoo paikallishistoriallisesti merkittävän toukokuun<br />
2. päivän tapahtumista vuonna 1808, satunhan asumaan varsin lähellä samojen tapahtumien mukaan nimettyä Plaza de 2 de Mayoa.<br />
<br />
<b><i>3. C. J. Sansom: Talvi Madridissa (Winter in Madrid)</i></b><br />
Toisen maailmansodan jälkeiseen Madridiin sijoittuva mysteeriromaani, jota olen lukuisia kertoja pyöritellyt näpeissäni, mutta toistaiseksi jättänyt lukematta.<br />
<br />
<i><b>4. Antonio Muñoz Molina: Madridin mysteeri (Los misterios de Madrid)</b></i><br />
1990-luvun alussa suomennoksena ilmestynyt <i>Madridin mysteerit</i> sijoittuu nimensä mukaisesti Madridiin ja kertoo kaupungissa seikkailevan maalaistoimittaja Lorenvito Quesafan edesottamuksista. Vaikuttaa melko mielenkiintoiselta kirjalta, ja on ilmeisesti alun perin ilmestynyt jatkokertomuksena sanomalehdessä.<br />
<br />
<i><b>5. José Ángel Mañas: Historias del Kronen</b></i><br />
Tämä kirja on luultavasti hiukkasen kuuluisampi samannimisenä elokuvana. Parikymppisen opiskelijapojan alkoholinhuuruisesta elämästä kertova Mañasin esikoisromaani pääsi Nadal-palkinnon finaaliin, joten ei se ehkä ihan huono ole. Ostin kirjan tämän listan kokoamisen innoittamana pokkarimuodossa, ajattelin lukea tässä piakkoin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFO76bpwqqrDdWWfk-WjyxV1MtVnV3nZig7m5NY6OAb0VhtY02-9XFVOqG43ON40XY4sOSrH8n_fkJgFJkSfSB89w92gloaqO1F1YwQDdRzMxUMpws1yDMl2zn-6ChLwj2BYZe3CjGED3D/s1600/InstaCam_2013-01-28_08-20-30-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFO76bpwqqrDdWWfk-WjyxV1MtVnV3nZig7m5NY6OAb0VhtY02-9XFVOqG43ON40XY4sOSrH8n_fkJgFJkSfSB89w92gloaqO1F1YwQDdRzMxUMpws1yDMl2zn-6ChLwj2BYZe3CjGED3D/s320/InstaCam_2013-01-28_08-20-30-.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<b><i>6. Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat (To Whom the Bell Tolls)</i></b><br />
Jo toinen nobelisti listalla! Amerikkalainen mies Espanjan sisällissodassa. Tätä en ole lukenut, mutta toisen Papan Espanjaan sijoittuvan teoksen, <i>Ja aurinko nousee</i>, kylläkin. Siinäkin muistaakseni käydään loppupuolella Madridissa, mutta enimmäkseen ollaan kuitenkin Pamplonassa ihmettelemässä <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/San_Ferm%C3%ADn">San Ferminiä</a>.<br />
<br />
<b><i>7. Lucía Etxebarria: Beatriz y los cuerpos celestes</i></b><br />
Espanjalaiselta Lucía Etxebarrialtakin olen lukenut joskus yhden kirjan, en kuitenkaan tätä. Etxebarrialta ei käsittääkseni ole suomennettu yhtäkään teosta, tämän nimi kääntyisi jokseenkin Beatriz ja taivaalliset ruumiit (ruumis merkityksessä 'keho', ei merkityksessä 'kuollut'). Etxebarria edustaa tuon aiemmin mainitun José Ángel Mañasin kanssa samaa kirjailijapolvea, ja voittanut monia kirjallisuuspalkintoja. <i>Beatriz y los cuerpos celestes</i> kertoo kolmesta naisesta, Catista, Monicasta ja Beatrizistä. Madridin lisäksi kirjassa ollaan Edinbughissa. Voisinpa vaikka lukea!<br />
<b><i><br /></i></b>
<b><i>8. Matthew Gregory Lewis: The Monk</i></b><br />
1700-luvun lopulla ilmestyneessä, omana aikanaan jonkinlaisen skandaalin aiheuttaneessa goottilaisessa romaanissa ollaan myös ainakin osittain Madridissa. Uteliaisuuttani latasin puhelimen Kindleen ilmaisversion kirjasta, mutta vähän luulen, että tämä jää lukematta, en jaksanut kahlata läpi kokonaan edes <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/The_Monk">wikipedian juoniselostusta</a>. Goottilainen romaani ei <i>ehkä </i>ole ihan suosikkilajityyppini.<br />
<br />
<b><i>9. Benito Pérez Galdós: Fortunata y Jacinta</i></b><br />
Listan loppuun saattamiseksi joudun tosiaan kaivelemaan aika vanhaa kirjallisuutta. 1887 ilmestynyt Fortunata y Jacinta edustaa espanjalaista realismia. Romaanissa käsitellään luokkateemoja ja keskiluokan sukupuolimoraalia. Kirjan päähenkilö Juanito Santa Cruz nai äitinsä toiveesta serkkunsa Jacintan, mutta liitto on lapseton. Sitten käy ilmi, että päähenkilöllämme onkin avioton lapsi alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan entisen heilansa Fortunatan kanssa. Ja sitten oletettavasti tapahtuu traagisia.<br />
<br />
<i><b>10. Julio Llamazares: El cielo de Madrid</b></i><br />
Listan viimeseksi valitsin espanjalaisen journalistin, tv-kasvon ja radioäänen Julio Llamazaresin kirjan El cielo de Madrid ("Madridin taivas"). Vuonna 2005 ilmestynyt romaani on tämäkin jonkin sortin kasvukertomus juuri diktatuurin ikeestä vapautuneessa maassa. Viattomuus menetetään, onnea etsitään ym.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCObnK5sEmhwCx_BpbeGHjBfKvXr5dpI-_7QLIC70CX7TUpNxpf-sEMtsJXFtnjrBgqFw4y900Nj8a2n4yJNGBKelUxbdCzRWzDkBO84_If8yJovbkMz2pGb-H4HGcsMYlSAHX7kn0gsSC/s1600/InstaCam_2013-01-28_09-31-52-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCObnK5sEmhwCx_BpbeGHjBfKvXr5dpI-_7QLIC70CX7TUpNxpf-sEMtsJXFtnjrBgqFw4y900Nj8a2n4yJNGBKelUxbdCzRWzDkBO84_If8yJovbkMz2pGb-H4HGcsMYlSAHX7kn0gsSC/s320/InstaCam_2013-01-28_09-31-52-.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jono El Pradon ilmaisiltaan.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
En tiedä, mistä se sitten kertoo, mutta on muuten huomattavasti helpompi keksiä Barcelonaan sijoittuvia kirjoja. Ulkomuistista keksin tämän listan kirjoista noin puolet, ja loput jouduin googlailemaan, kun taas Barcelonaan sijoittuvia kirjoja olen jo pelkästään itse lukenutkin ainakin kymmenen. No, jonain tiistaina teen vielä niistä listan (ehkä jo piankin), mutta todettakoon nyt tässä, etten tahtonut uskoa, ettei edes mikään dekkarisarja sijoitu Madridiin (ainakaan mikään sellainen, jonka googlella löytäisin), kun Barcelonassa seikkailevat niin Petra Delicadot kuin Pepe Carvalhotkin. Puhumattakaan sitten lukuisista kaupunkiin sijoittuvista historiallisista romaaneista. Omituisen epäkirjallinen kaupunki tämä Madrid!Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-53961773488034922762013-01-26T14:34:00.000+02:002013-02-19T18:16:56.134+02:00Aki Ollikainen: NälkävuosiKiinnostuin <b>Aki
Ollikaisen</b> <i>Nälkävuodesta </i>keväällä sen ilmestyttyä ensisijaisesti kirjan kauniin
kannen takia, mutta pian aloin kiinnittää huomiota myös kirjalle sateleviin
lukuisiin ylistäviin arvioihin. Kevään ja kesän aikana en kuitenkaan tullut
kirjaan tarttuneeksi, ja pian huomasinkin syksyn koittaneen ja Ollikaisen
nousseen HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi. Yleisesti ottaen en mitenkään
erityisesti pyri lukemaan palkintoehdokkaita (tai no, usein ajattelen lukevani,
vaan en kyllä yleensä saa luetuksi), mutta nyt päätin kuitenkin viimein
tarttua tähän kirjaan.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpgDKVpk4x6ZUQZNK4BnGz4qBAK1H7DCAln01wSbBAxYeu12A0UoX3i7gp2Xyk4T4A1kyRKV7mOzgMK0HSspXRSkS1w3Yct4aOfnjYN3QM6wLkSmFijpguFrFRIyAvhShrpWszBngb9P8a/s1600/InstaCam_2013-01-02_12-49-40-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpgDKVpk4x6ZUQZNK4BnGz4qBAK1H7DCAln01wSbBAxYeu12A0UoX3i7gp2Xyk4T4A1kyRKV7mOzgMK0HSspXRSkS1w3Yct4aOfnjYN3QM6wLkSmFijpguFrFRIyAvhShrpWszBngb9P8a/s320/InstaCam_2013-01-02_12-49-40-.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Hiukan vielä
vetkuttelin asiassa, kunnes muistin laittaa kirjan varaukseen. Ja kerrankin
minulla kävi hyvä tuuri kirjastovarausten ajoituksessa; laitoin varauksen
sisään pari päivää ennen kuin Hesarin esikoiskirjapalkinnon voittaja
julkistettiin. Näin ollen en joutunut odottamaan teosta ihan mahdottoman kauan
(vaikka jonkun aikaa kylläkin), ja sain sen lopulta luettavakseni hiukan ennen
kuin Finlandia-palkinnon jakoa (tänäkään vuonna en siis lukenut
Finlandia-ehdokkaista kuin yhden – <i>Dora, Doran</i> – ennen palkinnon jakoa, mutta finalisteista kuitenkin
luin neljä kuudesta, hyviä kirjoja olivat). Joululomalla luin <i>Jään </i>(siitä juttu
tulossa myös), mutta itse olisin ehkä antanut palkinnon Ollikaiselle. Niinpä
minusta olikin ihan mahtavaa, että Blogistanian Finlandia meni Ollikaiselle, vaikka en itse muistanutkaan osallistua. <i>Nälkävuosi </i>nimittäin on todella hyvä romaani.</span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLpVyf-5HNhimHntPKwcUp8I82OxWtsoej6NAtxkQOSJ4ctP-elKljioQ4S2tWEDwm-uooIabenscRZM1EQdLrI5k9LECyOq7qypdB0tLG31uSgw_lwwwPdtGVqte7sShfOGAq4rFh5Bx9/s1600/InstaCam_2013-01-02_12-46-35-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLpVyf-5HNhimHntPKwcUp8I82OxWtsoej6NAtxkQOSJ4ctP-elKljioQ4S2tWEDwm-uooIabenscRZM1EQdLrI5k9LECyOq7qypdB0tLG31uSgw_lwwwPdtGVqte7sShfOGAq4rFh5Bx9/s320/InstaCam_2013-01-02_12-46-35-.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><i>Nälkävuoden </i>tarina on verrattain yksinkertainen: on 1860-luvun suurten nälkävuosien pahin talvi, jona maan monilukuiset köyhät joutuvat suurin joukoin kerjuulle, </span>tulevat lyödyksi, häpäistyksi ja ulosajetuksi, <span lang="FI">kuolevat ja kohmettuvat tienpenkoille ja pellonpientareille. Kirjassa seurataan nälkävuoden tapahtumia kolmesta näkökulmasta: teoksessa esiin nousevat </span>kerjuutielle joutuva
torpparivaimo Marja lapsineen sekä varakkaat, verrattaisessa yltäkylläisyydessä elävät
Renqvistin veljekset, apulaiskamreeri ja lääkäri. Kolmantena kurkistuspisteenä
tapahtumiin toimii senaattori (esikuvanaan ilmeisesti itse J. V. Snellman). Köyhät kulkevat ovelta ovelle, pyytävät vellitilkkaa tai yösijaa, ovat toisten armoilla, kun taas hyväosaiset saavat pohtia tilannetta lämpimissä kodeissaan, vaivata mieltään perheasioilla, sukupuolimoraalisilla kysymyksillä, valtion taloustilanteella ja poliittisilla periaatteilla. Lopussa tiet kohtaavat, ainakin tavallaan.<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUDPLf12EgljfYG2ixBqLc3taIDCgn6OsChcbGfFkP6e6M3mlEYe4XlDPHK4SbyptV3dKiO_bLPBSLO4sqkuExM_7GzYS_RvS7nibXOn26eMTPqVWPkBWA-xbhZCSdxWtkRPdC9-v5zC3g/s1600/InstaCam_2013-01-02_12-48-43-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUDPLf12EgljfYG2ixBqLc3taIDCgn6OsChcbGfFkP6e6M3mlEYe4XlDPHK4SbyptV3dKiO_bLPBSLO4sqkuExM_7GzYS_RvS7nibXOn26eMTPqVWPkBWA-xbhZCSdxWtkRPdC9-v5zC3g/s320/InstaCam_2013-01-02_12-48-43-.jpg" width="320" /></a></div>
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span>
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Pituudeltaan <i>Nälkävuosi </i>on melkeinpä pienoisromaani, eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Tarina kantaa läpi koko kirjan, eikä kirjailija ajaudu sivupoluille, harhaudu tarpeettomaan kuvailuun tai ylenmääräiseen selittämiseen. Henkilöistä ei lukijalle paljoa kerrota, silti he elävät ja hengittävät, tuntuvat aidoilta. Kirjassa n</span>älkävuodet tulevat yllättävänkin todeksi, vaikka kyseessä on niinkin kaukainen aika sekä ajallisesti että temaattisesti. T<span lang="FI">eoksen</span> kieli on tiivistä, hiottua ja kaunista, mutta ei kuitenkaan läpikotaisesti puunattua. Minulla on taipumusta löytää kirjoista aina jotain jos nyt ei moitittavaa, niin ainakin jotain vastapainoa kehuille ja ylistyksille, mutta nyt on kyllä todettava, että <i>Nälkävuosi </i>otti ja yllätti. En nimittäin oikeastaan keksi, miten tämän tarinan olisi voinut paremmin kertoa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<i>Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Kansi Elina Warsta. Siltala 2012.</i></div>
Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-40358244195009653252013-01-19T13:47:00.000+02:002013-01-19T13:47:05.285+02:00Pari sanaa viime vuodesta (eli todella myöhäinen vuodenvaihdepostaus)<br />
Kirjablogeissa taitaa olla jossain määrin vakiintunut tapa julkaista vuodenvaihteessa jos jonkinlaisia yhteenvetopostauksia, ja itsekin olen tainnut aiempina vuosina sellaisia harrastaa. Tämä vuodenvaihde meni aikamoisessa hullunmyllyssä, joten en ehtinyt lopulta julkaista minkäänlaista postausta, mutta ajattelin nyt kuitenkin hiukan puida viime vuoden lukemisiani nyt, kun vuodenvaihde ei ole vielä ihan toivottoman kaukaista menneisyyttä.<br />
<br />
Tutkailin vuonna 2012 lukemiani kirjoja ja joudun toteamaan, etten ole miesmuistiin lukenut niin vähän kuin menneenä vuonna. Pääsyyllinen tilanteeseen lienee se, että tulin rohmunneeksi yhtä sun toista muuta puuhaa, palkallista ja palkatonta, joiden seurauksena vapaa-aika kutistui toisinaan olemattomiin. Lisäksi tänä, kuten aiempinakin vuosina, työni koostui niin pitkälti lukemisesta, että ihan heti ensimmäisenä vapaahetkenä en sitten yleensä tullut kirjaan tarttuneeksi (toisena jo sitten kyllä). Tylsää silti, sillä olisin mielelläni lukenut enemmänkin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJfKPYQcvMcHfavG5MMzbKf04itDFtAvgN5oqSGIpEkUA2Xheg4_g9W3qyFfiCyHI1OVaY4v5S4CdazLqPyR8AoaN8Ku7tARV-r-eGiRzDgG3c5Y-NVBM85mNW-Q84y86ofcbuHFwPWSm/s1600/InstaCam_2013-01-04_03-00-47-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJfKPYQcvMcHfavG5MMzbKf04itDFtAvgN5oqSGIpEkUA2Xheg4_g9W3qyFfiCyHI1OVaY4v5S4CdazLqPyR8AoaN8Ku7tARV-r-eGiRzDgG3c5Y-NVBM85mNW-Q84y86ofcbuHFwPWSm/s320/InstaCam_2013-01-04_03-00-47-.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Esimerkki asunnon kirjapinoista. Tämä sijaitsee<br />olohuoneessa kaiuttimen päällä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Koska laiminlöin niin monia kiinnostaviakin kirjoja, en taida tänä vuonna edes laatia top10-listausta, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että vuoden lukuelämysten huippua minullekin tarjosivat palkitut ja <a href="http://sbrunou.blogspot.fi/2013/01/blogistanian-finlandia-2012.html">Blogistaniankin Finlandia-skabassa</a> hallinneet <b>Aki Ollikaisen</b> <i>Nälkävuosi </i>ja <b>Ulla-Lena Lundbergin </b><i>Jää </i>(molemmista arviot ovat vasta tekeillä). Klassikko-osastolta kovinta kamaa tarjoili <b>James Joyce</b>, vaikka <i>Ulysses </i>onkin edelleen kesken (ja jäi Suomeen, koska se möhkäle ei vaan mahtunut matkalaukkuun). On se silti ihan tajuton pläjäys. Muuten ulkomaisista ehkäpä tämän vuoden paras oli <b>Lionel Shriverin</b> ajat sitten ilmestynyt <i>Kaksoisvirhe</i>, sekä blogiharrastuksen ulkopuolella lukemani <b>Daniel Galeran</b> <i>Barba ensopada de sangue</i>, joka oli samalla ensimmäinen kokonainen portugaliksi lukemani kirja. Dekkariosasto oli kevätpuolella kovin yliedustettuna, mutta erityisen mieleenpainuvia teoksia en siltä saralta lukenut, joten ykköseksi on helppo nostaa <b>Jo Nesbon</b> <i>Aave </i>(minulla on ehkä jonkinasteinen<i> literary crush </i>Harry Holeen...). Tietokirjallisuudesta voisin nostaa vaikkapa <b>Kari Enqvistin</b> <i>Uskomattoman matkan uskovien maailmaan</i>, vaikka onkin myönnettävä, että pidän vielä enemmän <b>Esko Valtaojan</b> kirjoitustyylistä, joten jos olisin ehtinyt lukea <i>Kaiken käsikirjan</i> (sekin jäi harmittavasti kesken), se olisi ehkä noussut korkeimpaan kunniaan tietokirjallisuuden saralla.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMDMA6AayTzBeo_gj_SZvnPZUaS3S0MF4_s1Piv7AivN-Gk5RGqg3xeUa9bXfyUYQO6_Exkun6Zp8QrX0a2_qrv4biZcc9zrCkrpJutBoFDb4V-qaMKliK17ck76QqCLwkp_FMcVlg49cL/s1600/InstaCam_2013-01-19_12-31-18-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMDMA6AayTzBeo_gj_SZvnPZUaS3S0MF4_s1Piv7AivN-Gk5RGqg3xeUa9bXfyUYQO6_Exkun6Zp8QrX0a2_qrv4biZcc9zrCkrpJutBoFDb4V-qaMKliK17ck76QqCLwkp_FMcVlg49cL/s320/InstaCam_2013-01-19_12-31-18-.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lisäksi tekstiin mitenkään liittymätön kuva<br />jännistä taloista tässä lähellä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vannoin jossain vaiheessa hillitseväni kirjaostoksia, enkä itseasiassa <i>kauheasti </i>ostanutkaan kirjoja. Jostain niitä nyt kuitenkin kerääntyi ja asunnon kaikki kolme kirjahyllyä ovatkin armottoman täynnä ja kaiuttimien päällä, ikkunalaudoilla, yöpöydillä ja muilla tasoilla pyörii orpoja kirjapinoja. Onneksi kirjat saivat jäädä jälkeeni odottamaan paluutani. Itse pakkasin mukaan vain pari englanninkielistä pokkaria, mutta voi olla, että pyydän tulevia vieraita kiikuttamaan hiukan lisää luettavaa. Toki aikeissa on myös lukea jotain paikallisella kielellä, en vain ole vielä ehtinyt tutkiskelemaan kirjakauppoja ja divareita. Asustelen sellaisilla kulmilla, että ihan vieressä ei ole kirjastoa, mutta olen kyllä harkinnut paikallisen kirjastokortin hankkimista.<br />
Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-56720828507502426582013-01-16T23:47:00.001+02:002013-01-16T23:47:51.008+02:00George R. R. Martin: A Clash of Kings & A Storm of SwordsLoppukesästä ja syksystä (loppuvuoteni oli nähtävästi <i>todella</i> kiireinen, sillä jotenkin edelleen tuntuu, että elokuun lopusta on vierähtänyt vasta aivan pikkainen tovi!) luin <b>George R. R. Martinin</b> fantsusarjan toisen ja kolmannen osan, <i>A Clash of Kings</i> sekä <i>A Storm of Swords</i>. Kuten jo<a href="http://kolmaslinja.blogspot.fi/2012/08/george-r-r-martin-game-of-thrones.html"> ensimmäisen osankin</a> kohdalla avauduin, sarja ei ole täysin ongelmaton. Toinen osa möllöttikin yöpöydälläni keskeneräisenä parisen kuukautta, ja kolmanteenkin tuhlasin ainakin kuukauden päivät (tarpeetonta varmaan sanoakaan, että tällä hetkellä ikuisuuskesken on sarjan neljäs osa, jonka toiveikkaana raahasin jopa mukaan tänne Espanjaan). No, toinen ja kolmaskin osa tulivat kuitenkin luetuiksi, joten lienee niistä jotain sanottavakin (huom. tulee ehkä juonipaljastuksia!)<br />
<br />
Sarjan toisessa osassa ensimmäisessä osassa alkaneet jännitteet ovat eskaloituneet sodaksi, jossa lukuisat kuninkaat tavoittelevat valtaa ja voittoa (hence, the name) mukaanluettuina nuija poikakuningas Joffrey, "king in the North" Robb Stark, edesmenneen Robert-kuninkaan veljet Renly ja Stannis sekä Iron Islandsien hallitsija Balon Greyjoy ja suuruudenhullu poikansa Theon. Lisäksi meren takana omia kuvioitaan hioo Targaryenin kuningaslinjan ainoa elävä edustaja, Daenerys, jolla sattuu olemaan elättinään maailman ainoat lohikäärmeet. Lisäksi kirjassa seurataan pohjoisen The Wallin tapahtumia sekä perheestään eroon joutuneen terästytön, Arya Starkin edesottamuksia. Melko sekavaa, ainakin näin selostettuna. Kirjan alku oli sarjalle ilmeisen ominaiseen tapaan melko tylsä, joten en oikein tahtonut saada sitä luetuksi. Loppua kohti tapahtumat kuitenkin kiihtyivät, ja sitten se jo loppuikin. Pahus, oli siis pakko aloittaa seuraava osa!<br />
<br />
Paitsi että samoin kuin toinen, myös kolmas osa on alusta melko pitkäveteinen. Sota Westerosissa jatkuu edelleen, joskin Renly Baratheon on jo tässä vaiheessa päässyt hengestään ja uuteen jumalaan hurahtanut Stannis lyöty Blackwaterin taistelussa. Kellään ei mene kovin hyvin, jopa pohjoisen "seinällä" soditaan. Meren takana Daenerys Targaryen kasvattaa valtaansa ja seuraajajoukkoaan, King's Landingissa punotaan avioliittokuvioita. <i>A Storm of Swords</i> on järkyttävän pitkä kirja, mutta ilmeisesti siinä on jotain tehty oikein, sillä taisin lukea sen kuitenkin nopeammin kuin aiemmat osat, tai sitten olin siinä vaiheessa erinomaisen tottunut Martinin kerrontatyyliin. Tosin näissä, kuten ensimmäisessäkin osassa, olisi minusta voinut huomattavissakin määrin karsia ylettömästä kuvailusta, vaikka se taitaakin useita lajityypin ystäviä miellyttää. Noin yleisesti olen kolmen kirjan jälkeen samaa mieltä kuin ensimmäisenkin: ihan kelpoa viihdettä, jossa henkilöhahmojen sisäisen uskottavuus ja tietynlainen "realismi" pelaa. Toisaalta yletön runsaus, tolkuton henkilöhahmojen määrä ja henkilöiden keskinäisten suhteiden epäuskottavahko kuvailu rassaavat.<br />
<br />
Pahoittelen postauksen kuvattomuutta, en lähtiessäni muistanut napsia kuvia postausta odottavista kirjoista (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), enkä ole viime päivinä kunnostautunut kuvaushommissa oikein täällä uudessa kaupungissakaan (on ollut pilvistä, tänään satoikin).Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-21085872714651316562013-01-14T18:40:00.001+02:002013-01-14T18:40:03.288+02:00Terveisiä koleasta etelästäArmaat lukijani (jos siellä vielä joku on!), pahoitteluni järkyttävän pitkästä radiohiljaisuudesta. Elämän jyrätessä yli blogiharrastus näyttää olevan se, joka kyydistä tipahtaa. Viimeisten puolentoista kuukauden työkiireet, tiedekulmat ja konferenssit kuorrutettuna sitkeällä sairastelulla ja joulupyhillä veivät mehut. Ja sitten muutinkin Espanjaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfHWkXC4tFaJUQiLA5L_hNyh4AIUoVYscEXXajsc2mxptZpArRTfHybcVeOS1o7YH5WkrXMePnZ_7_bEuKqyuI_sN7BvyyZYplogz30wadqQHUkr9fIGWGmI2PkXieTK70qtULzqlCs794/s1600/InstaCam_2013-01-14_05-09-48-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfHWkXC4tFaJUQiLA5L_hNyh4AIUoVYscEXXajsc2mxptZpArRTfHybcVeOS1o7YH5WkrXMePnZ_7_bEuKqyuI_sN7BvyyZYplogz30wadqQHUkr9fIGWGmI2PkXieTK70qtULzqlCs794/s320/InstaCam_2013-01-14_05-09-48-.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uusi kotikatu.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Viime perjantaista lähtien Kolmas linja onkin sijainnut hieman eteläisemmillä leveyspiireillä, tarkalleen ottaen Malasañan kaupunginosassa Madridissa. Lensin kaupunkiin perjantaina, ja viikonlopun aikana hankin niin asunnon kuin puhelinliittymänkin, kavereita kaupungissa minulla olikin jo omasta takaa. Huomenna aloitan työt.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLQdBk54kspn-lWl2rbBfZMpTO5VQQlwi29vDJz1GyRzvZ8DGp52qRZau-dr83YDoerex8sWPmuk_NMtQjRxqFwW-fEgL5XtEHmPNGYz7qjxNALuKVWZHo0Dj2wssSLu1EIgW3Cehy04wr/s1600/InstaCam_2013-01-14_05-10-48-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLQdBk54kspn-lWl2rbBfZMpTO5VQQlwi29vDJz1GyRzvZ8DGp52qRZau-dr83YDoerex8sWPmuk_NMtQjRxqFwW-fEgL5XtEHmPNGYz7qjxNALuKVWZHo0Dj2wssSLu1EIgW3Cehy04wr/s320/InstaCam_2013-01-14_05-10-48-.jpg" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja uusi kotitalo.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vaikka otaksun, että elämäni ei muuton seurauksena juurikaan pääse leppoistumaan, tarkoituksena olisi kuitenkin bloggailla täältäkin käsin. Jossain välissä aion ensinnäkin puida viime aikoina lukemiani kirjoja (luettuna ja puimatta onkin eri mainioita lukuelämyksiä) ja muutenkin jatkaa ihan kirjablogilinjalla. Jonkin verran toki blogissa saattaa myös vilahdella uusi kotikaupunki, mutta suuria linjanmuutoksia ei muuton seurauksena ole kuvassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2-RQ-m5XBtsO1zLbJIFxvm52zsU8hd5DOrlDcuypFAQgjNZruV5moGY3p2W3nwgRsq3XB3s7LN2oAPpAA92PvJGNNMVqrKan5DvJ9ONYqZpxukjn-e-T2i7xpH8vVT4L5B2UzNAd2i7Hf/s1600/InstaCam_2013-01-14_05-12-22-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2-RQ-m5XBtsO1zLbJIFxvm52zsU8hd5DOrlDcuypFAQgjNZruV5moGY3p2W3nwgRsq3XB3s7LN2oAPpAA92PvJGNNMVqrKan5DvJ9ONYqZpxukjn-e-T2i7xpH8vVT4L5B2UzNAd2i7Hf/s320/InstaCam_2013-01-14_05-12-22-.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puistikko.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Täällä etelässä ei muuten ole erityisen lämmin (kuten varmaan jokainen talvea Espanjassa viettänyt tietääkin). Kävin tänään ostamassa lämpöiset kotitohvelit ja pyjaman, enkä aio poistua lämmityslaitteen välittömästä läheisyydestä ennen kuin ulkolämpötila kipuaa yli kahdenkymmenen (sitten ehkä sisälläkin alkaa olla kohtuullisen lämmintä).<br />
<br />
Ehdin muuten olla maassa yli kaksi vuorokautta ennen kuin hankin yhtään kirjaa (!). Sitten kirppikseltä jotenkin tarttui mukaan<b> Tom Wolfen</b> <i>Electric Kool-Aid Acid Test</i>, jonka olen jo pitkään halunnut lukea. Pokkari on aika ränsistyneessä kunnossa, mutta eipä sillä hintaakaan ollut kuin 0,50 euroa.Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-72407455775933147412012-12-04T00:39:00.000+02:002012-12-04T00:39:13.046+02:00TTT: terveisiä ala-asteeltaTässä hiljan blogistaniassa on äänestetty lastenkirjallisuuden suosikkeja, siis blogistanian kuopusta. Itse tunnen nykyistä lasten- ja nuortenkirjallisuutta erittäin vähän, kun välittömässä lähipiirissäkään ei juuri ole lapsia. Tämän viikon Top Ten Tuesdayhin ajattelin kuitenkin listata muutamia lapsuuden suosikkejani. Olin lapsena verrattain kova lukutoukka ja kolusin ahkerasti läpi lähikirjaston hyllyjä. Hyvien kirjojen lisäksi luin myös kasapäin kaikenlaista roskaa, ja ajattelinkin tähän listaukseen sisällyttää erityisesti noita jälkikäteen ajatellen hiukan heikompia "suosikkejani". Yhteistä näille kirjoille/sarjoille on se, että olen lukenut näitä nimenomaan ala-asteikäisenä. Ja se, etteivät nämä ole välttämättä mitään laatukirjallisuutta, edes omalla sarallaan (oikeasti hyvistä lastenkirjoista tulee sitten listausta ehkä myöhemmin). Lapsena lukemani huonot, ensisijaisesti aikuisille suunnatut kirjat olen jättänyt myös pois listasta.<br />
<br />
<b><i>1. Tuija Lehtinen: R. I. P.</i></b><br />
Tuija Lehtinen epäilemättä kirjoittaa vetävää ja nuoriin uppoavaa kirjallisuutta. Minä ahmin suunnilleen 13-vuotiaaksi asti jokseenkin kaikki Lehtisen siihenastiset kirjat (muistaakseni niin, että viimeistä Mirkka-sarjan kirjaa en ole lukenut). Tämä R.I.P taisi olla jopa omana hyllyssä, kertoi muistaakseni jostain bändistä ja sen roudarista ja bändin laulajan päihdeongelmasta. Tai jotain. Diippii.<br />
<br />
<b><i>2. Ann M. Martin: The Baby-sitters Club -kirjasarja</i></b><br />
En "valitettavasti" muista enää yhdenkään sarjan kirjan nimeä, mutta näitä oli silloin muinoin ilmestynyt n. viisi (itse sarjahan on kai jatko-osineen ja spinoffeineen ihan järkyttävän pitkä ja suomennoksiakin on jo kasoittain), ja luin ne kaikki useampaan kertaan. Jälkikäteen en ole ihan varma, miksi.<br />
<br />
<b><i>3. Teija Niemi: Steissi</i></b><br />
Nuortenkirja, jossa hengaillaan steissillä, juopotellaan ja käyttäydytään huonosti. Aika esikuvallista meininkiä. Samalta tekijältä luin myös samankaltaisen teoksen <i>Bileet</i>. Myös muita humoristisia ja semirankkoja kirjoja luin, mutta tekijät ja nimet ovat haihtuneet mielestäni. Tuula Kallioniemellä taisi ainakin olla jotain sentyyppistä?<br />
<br />
<i><b>4. Enid Blyton: SOS-sarja</b></i><br />
En koskaan hiffannut Viisikko-kirjojen suosiota, mutta siitä huolimatta luin kokonaan sekä Salaisuus- että SOS-sarjat. Käsittääkseni konsepti on kaikissa sama: lauma lapsia ratkaisee jotain kämäisiä arvoituksia ja ennen kaikkea syö ihan helvetisti eväitä. Koko ajan.<br />
<br />
<b><i>5. Marvi Jalo: Salaratsastajat</i></b><br />
Tässäpä osoitus siitä, kun mikään ei riitä. En ole koskaan ollut mikään heppatyttö. Suoraan sanottuna hevoset ja niihin liittyvät aktiviteetit eivät ole ikinä kiinnostaneet tippaakaan. Ja silti luin myös ns. heppakirjoja. Lukuisia. Onneksi suurimman osan olen jo unohtanut.<br />
<br />
<b><i>6. Carolyn Keene: Neiti Etsivä kadonnut testamentti (ym.)</i></b><br />
Neiti Etsiviä lukivat meidän koulussa kaikki tytöt (niin varmaan kaikissa kouluissa ainakin tuolloin). Minäkin olen lukenut Paula Drewin seikkailuja varmaan kymmeniä osia. Jeez.<br />
<br />
<b><i>7. David Eddings: Belgarionin taru</i></b><br />
Ala-asteen lopulla tuli sitten se (lyhyehköksi jäänyt) fantsuinnostus, joka koostui enimmäkseen David Eddingsin teelmistä. Belgarionin ja Mallorean tarut kahlasin läpi varmaan pariinkin otteeseen, ja muistaakseni vielä jotain muitakin miehen kirjoja. Innostus lopahti suunnilleen 1997.<br />
<br />
<b><i>8. Anders Jacobsson ja Sören Olsson: Bertin päiväkirjat</i></b><br />
Bertin päiväkirjathan ovat kai oikeastikin ihan hauskaa ja kelvollista lukemista, ja kyllä minäkin näistä tykkäsin. En ehkä enää kuitenkaan tarttuisi.<br />
<br />
<b><i>9. Anni Polva: Tiina-kirjat</i></b><br />
En oikeastaan käsitä, miten 80-luvulla syntynyt lapsi on jaksanut lukea vieläpä moneen otteeseen kirjasarjan, joka suorastaan henkii 50-lukua. Sarja on ihan järkyttävän moniosainen, ja olen varma, että olen lukenut ne kaikki ainakin kolmesti. Apua. Luin lapsena kesämökillä myös Anni Polvan 40–50-luvuilla ilmestyneitä aikuisten romaaneja, jotka olivat muistaakseni sekoitus siveellisiä harlekiiniromansseja ja puskafarssia.<br />
<br />
<b><i>10. Jorma Kurvinen: Susikoira Roi -kirjat</i></b><br />
Jorma Kurvinen tunnetaan kai toisissa piireissä sotaromaaneistaan. No, minä tunnen hänet Susikoira Roi -kirjoista. Toisin kuin hevosista, olin lapsena erittäin kiinnostunut koirista, joten kaikki kirjat, joissa seikkaili koiria, olivat varmoja suosikkeja. Tästä sarjasta tosin olen lukenut vain alkupään (wikipediasta selvisi, että sarjan viimeinen osa on ilmestynyt niinkin myöhään kuin 2002), siis suunnilleen ennen vuotta 1994 ilmestyneet osat.<br />
<br />
Tällainen on tulos, kun intoa on enemmän kuin arvostelukykyä.<br />
<br />
Oli muuten aikamoinen homma muistella näitä, mutta sitten kun mieleen alkoi palailla kirjoja, olisin keksinyt listaan enemmänkin jatkoa. Lisäksi muistan enemmän tai vähemmän hämärästi läjäpäin kirjoja, joiden nimiä tai tekijöitä en saa palautettua mieleeni. Saati sitä, olivatko ne oikeastaan hyviä vai huonoja. Täytyy varmaan joskus käydä äidin varastossa kaivelemassa laatikoita, joihin on varastoitu omistamiani aarteita (toki merkittävin osa lukemistani kirjoista oli peräisin kirjastosta).Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7178941421068040670.post-51567848056163307252012-12-03T00:07:00.000+02:002012-12-03T22:21:17.989+02:00Heidi Köngäs: Dora, DoraTyylilleni uskollisena en tänäkään vuonna ehtinyt juurikaan lukea Finlandia-ehdokkaita (olen muutenkin edelleen lukenut hävettävän vähän kotimaista kaunokirjallisuutta). <i>Dora, Doran</i> tulin kuitenkin varanneeni kirjastosta jo aikapäivää sitten, ja niinpä ehdin sen saada käsiini ja lukea tässä iltana muutamana. Myös <b>Ollikaisen</b> <i>Nälkävuoden</i> älysin varata ajoissa ennen voittojen ja ehdokkuuksien sumaa, joten sekin varaus on jo matkalla ja ehkä ehdin siis senkin saada lainaan ennen voittajan julistamista (lukemisesta en sitten olekaan niin varma). Muihin ehdokkaisiin en tainnut tänä vuonna ehtiä tutustua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-izwTUJ3kEZ2g6EyqX1yJerxKhMRVJrep9qD9jTy9m2VMgm9GLwkGzaZa02vkJ2wcN9XyZwDbPF5orgrFSceKtVw809cXQx_cOGuq6iyYOOCY5FHmma7BrI4Q4_cou8MJy6a8CRj7rv2d/s1600/InstaCam_2012-12-02_10-51-37-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-izwTUJ3kEZ2g6EyqX1yJerxKhMRVJrep9qD9jTy9m2VMgm9GLwkGzaZa02vkJ2wcN9XyZwDbPF5orgrFSceKtVw809cXQx_cOGuq6iyYOOCY5FHmma7BrI4Q4_cou8MJy6a8CRj7rv2d/s320/InstaCam_2012-12-02_10-51-37-.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Mutta nyt siis Köngäkseen. <i>Dora, Dora</i> on kirja matkasta. Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer haluaa matkustaa jouluksi pohjoisimpaan pohjoiseen, Jäämerelle, katsastamaan Petsamon nikkelintuotantoa. Speer on kadottanut yhteyden rakkaaseen führeriin, ja siinä samalla itseensä, eikä huikaiseva etäisyyskään tunnun tuovan helpotusta tilanteeseen. Matkaseurueeseen kuuluvilla henkilöillä, sihteeri Annemariella ja taikuri Himmelblaulla, merkillinen matka pohjoiseen aiheuttaa omanlaisiaan seuraamuksia, ja erityisen kohtalokkaaksi matka osoittautuu suomalaiselle yhteysupseerille ja tulkille, Eerolle. <i>Dora, Dora</i> sijoittuu vuodenvaihteeseen 1943–44, aikaan, jolloin Saksan kahden rintaman sota alkaa käydä toivottomaksi ja aiemmin niin selvältä näyttänyt voitto livetä näpeistä. Varustelu on kiivasta ja Saksa tarvitsee niin kaiken liikenevän vankityövoiman kuin mineraalivarannotkin pystyäkseen toteuttamaan aseen, joka voisi kääntää sodan kulun (no, kaikkihan toki tiedämme, miten siinä lopulta kävi). Speer haluaa kiihdyttää nikkelimalmin tuontia Saksaan, mutta lopulta hänen mielensä arkartelee enemmän itse führerissä kuin varusteluministerin pestin yksityiskohdissa, aivan kuin kaikki mitä hän on tehnyt, hän on tehnyt vain Hitleriä varten. Speerin henkilökohtainen sihteeri Annemarie, berliiniläiskaunotar on aloittanut työnsä puolueen eteen vapaaehtoisena ja palkattomana. Sodan pitkittyessä hänenkin uskonsa aatteeseen ja valtakuntaan alkaa olla koetuksella, kun taas taikuri Himmelblau yrittää vain ylipäänsä jotenkin selvitä hengissä; esiintymisistä, pommituksista, tästä matkasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2LH7DA2v8ve9Im0CkcQxe7L-J1LxMBneW0K7b5tqdwWEcIK3GhrrRdBugCtgM8SbUIHJBG9oP9aTEtBBCC-iIg1bDF13mM-lDrJV0B-_3tHmxkZF_e5IhF027Mql9N4Xx7WXFNL7CANij/s1600/InstaCam_2012-12-02_10-52-20-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2LH7DA2v8ve9Im0CkcQxe7L-J1LxMBneW0K7b5tqdwWEcIK3GhrrRdBugCtgM8SbUIHJBG9oP9aTEtBBCC-iIg1bDF13mM-lDrJV0B-_3tHmxkZF_e5IhF027Mql9N4Xx7WXFNL7CANij/s320/InstaCam_2012-12-02_10-52-20-.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kirjan tapahtumat ovat eräänlaista sodan, tappamisen, murentuneiden aatteiden, paljaan inhimillisyyden ja pohjoisen kiiman sekoitusta, jossa ihmiset törmäävät toisiinsa, ovat samaan aikaan lähellä ja etäällä, haparoivat tunteissaan mutta yrittävät säilyttää etiketinmukaisen ulkokuoren. Saksalainen jäykkyys, pohjoisen luonnon sokaisevuus, rehellinen kuolemanpelko ja vuosien jalostama pahuus sekoittuvat jännitteiseksi keitokseksi, jossa vain muutaman päivän ajalle sijoittuvat tapahtumat ravistelevat osallisiaan perusteellisesti.<br />
<br />
<i>Dora, Dora</i> oli minusta enimmäkseen hieno kirja ja tarina, loppu suorastaan todella vetävä. Luin kirjaa perjantai-iltana iltalukemisena. Olen ollut hiukan nuhassa, joten nukuin huonosti ja kirjan tapahtumat tulivat uniinkin. Niinpä päädyin lukemaan kirjan loppuun keskellä yötä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFannThbJgeSOa_ySVbq3xZkxOYTRwS30SDUNhz5tT5kxJl_-jAMAM16tveT7Uj8OZrbYOGD5Xj9qhNCYysphyYzmetv-AiUvREywBh0ShWPjI7_6i4UJ0iLf7xm6M0Kq6RbUYwDxrZcVD/s1600/Lomogram_2012-12-02_10-49-21-PM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFannThbJgeSOa_ySVbq3xZkxOYTRwS30SDUNhz5tT5kxJl_-jAMAM16tveT7Uj8OZrbYOGD5Xj9qhNCYysphyYzmetv-AiUvREywBh0ShWPjI7_6i4UJ0iLf7xm6M0Kq6RbUYwDxrZcVD/s320/Lomogram_2012-12-02_10-49-21-PM.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Työn puolesta olen tullut lukeneeksi toisen maailmansodan henkilö- ja muuta historiaa yli oman tarpeen (mm. sekä Hitlerin että Eva Braunin elämäkerrat), mutta tätä lukiessa olin iloinenkin taustatiedoistani: matkaseurueen kuviteltu, pieni tarina solahti jotenkin kauhean luontevasti suuriin kehyksiinsä (toinen maailmansota, natsi-Saksa, jatkosota, vankileirit jne.) ja kirjailijan tekemä pohjatyö on varmasti ollut melkoinen, niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti "oikean" historian tapahtumat sekoittuvat fiktioon (tosin eivät aina aivan saumattomasti, kuten seuraavassa kappaleessa totean).<br />
<br />
Kirjan kerronta nojaa moneen minäkertojaan (Speer, Annemarie Kempf, taikuri Himmelblau ja tulkki Eero). Olen joskus tullut moitiskelleeksi tällaisen kertojaratkaisun yleisyyttä kotimaisissa romaaneissa, ja kyllä se tässäkin vähän ärsytti, erityisesti alussa. Enimmäkseen ratkaisu oli kuitenkin toimiva, sillä eri kertojilla oli selkeästi toisistaan erottuva ääni (erityisesti pidin taikurista). Tarinaa paikoin kuormittava perinpohjainen historiallinen luennointi kuitenkin sopi kerrontatyyliin varsin huonosti, sillä miksi ihmeessä minäkertoja kertailisi mielessään historian käänteitä ja sodan tapahtumia? Erityisesti Speerin näkökulmissa historian kertaaminen käy väliin melko raskaaksi. Samoin paikoin tekstissä oli vähän toistoa ja huolimattomuutta, mutta näiden huomioiminen saattaa kyllä johtua taas siitäkin, että olen viime aikoina oikolukenut aika paljon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBYO5h_r_NCeomMbz6iXMU3etVsjMVAS99BkVCar7qd372R7NAQwsiPWjTv7ZTAgJ1KhVftdEXX81A3SFQszP2WD5zZ9PCrVf5tiSfisnRMMVleDEnLii9oHEKhl6XKIG2qTlve5YQj_Bo/s1600/InstaCam_2012-12-02_10-50-58-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBYO5h_r_NCeomMbz6iXMU3etVsjMVAS99BkVCar7qd372R7NAQwsiPWjTv7ZTAgJ1KhVftdEXX81A3SFQszP2WD5zZ9PCrVf5tiSfisnRMMVleDEnLii9oHEKhl6XKIG2qTlve5YQj_Bo/s320/InstaCam_2012-12-02_10-50-58-.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kaikenkaikkiaan<i> Dora, Dora</i> oli varsin hieno, mutta ei suinkaan täydellinen kirja. Sitä oli mukava lukea, mutta se ei missään määrin räjäyttänyt tajuntaa tai hämmästyttänyt hienoudellaan. En usko, että tällä korjataan Finlandiaa, mutta mistä sitä tietysti ikinä tietää. Kohtahan se selviää. En muistaakseni ollut muuten aiemmin lukenut mitään Heidi Köngäkseltä.<br />
<br />
<i>Heidi Köngäs: Dora, Dora. Otava 2012. 333 s.</i>Miia/Kolmas linjahttp://www.blogger.com/profile/07649666183914905539noreply@blogger.com4