Tässä hiljan blogistaniassa on äänestetty lastenkirjallisuuden suosikkeja, siis blogistanian kuopusta. Itse tunnen nykyistä lasten- ja nuortenkirjallisuutta erittäin vähän, kun välittömässä lähipiirissäkään ei juuri ole lapsia. Tämän viikon Top Ten Tuesdayhin ajattelin kuitenkin listata muutamia lapsuuden suosikkejani. Olin lapsena verrattain kova lukutoukka ja kolusin ahkerasti läpi lähikirjaston hyllyjä. Hyvien kirjojen lisäksi luin myös kasapäin kaikenlaista roskaa, ja ajattelinkin tähän listaukseen sisällyttää erityisesti noita jälkikäteen ajatellen hiukan heikompia "suosikkejani". Yhteistä näille kirjoille/sarjoille on se, että olen lukenut näitä nimenomaan ala-asteikäisenä. Ja se, etteivät nämä ole välttämättä mitään laatukirjallisuutta, edes omalla sarallaan (oikeasti hyvistä lastenkirjoista tulee sitten listausta ehkä myöhemmin). Lapsena lukemani huonot, ensisijaisesti aikuisille suunnatut kirjat olen jättänyt myös pois listasta.
1. Tuija Lehtinen: R. I. P.
Tuija Lehtinen epäilemättä kirjoittaa vetävää ja nuoriin uppoavaa kirjallisuutta. Minä ahmin suunnilleen 13-vuotiaaksi asti jokseenkin kaikki Lehtisen siihenastiset kirjat (muistaakseni niin, että viimeistä Mirkka-sarjan kirjaa en ole lukenut). Tämä R.I.P taisi olla jopa omana hyllyssä, kertoi muistaakseni jostain bändistä ja sen roudarista ja bändin laulajan päihdeongelmasta. Tai jotain. Diippii.
2. Ann M. Martin: The Baby-sitters Club -kirjasarja
En "valitettavasti" muista enää yhdenkään sarjan kirjan nimeä, mutta näitä oli silloin muinoin ilmestynyt n. viisi (itse sarjahan on kai jatko-osineen ja spinoffeineen ihan järkyttävän pitkä ja suomennoksiakin on jo kasoittain), ja luin ne kaikki useampaan kertaan. Jälkikäteen en ole ihan varma, miksi.
3. Teija Niemi: Steissi
Nuortenkirja, jossa hengaillaan steissillä, juopotellaan ja käyttäydytään huonosti. Aika esikuvallista meininkiä. Samalta tekijältä luin myös samankaltaisen teoksen Bileet. Myös muita humoristisia ja semirankkoja kirjoja luin, mutta tekijät ja nimet ovat haihtuneet mielestäni. Tuula Kallioniemellä taisi ainakin olla jotain sentyyppistä?
4. Enid Blyton: SOS-sarja
En koskaan hiffannut Viisikko-kirjojen suosiota, mutta siitä huolimatta luin kokonaan sekä Salaisuus- että SOS-sarjat. Käsittääkseni konsepti on kaikissa sama: lauma lapsia ratkaisee jotain kämäisiä arvoituksia ja ennen kaikkea syö ihan helvetisti eväitä. Koko ajan.
5. Marvi Jalo: Salaratsastajat
Tässäpä osoitus siitä, kun mikään ei riitä. En ole koskaan ollut mikään heppatyttö. Suoraan sanottuna hevoset ja niihin liittyvät aktiviteetit eivät ole ikinä kiinnostaneet tippaakaan. Ja silti luin myös ns. heppakirjoja. Lukuisia. Onneksi suurimman osan olen jo unohtanut.
6. Carolyn Keene: Neiti Etsivä kadonnut testamentti (ym.)
Neiti Etsiviä lukivat meidän koulussa kaikki tytöt (niin varmaan kaikissa kouluissa ainakin tuolloin). Minäkin olen lukenut Paula Drewin seikkailuja varmaan kymmeniä osia. Jeez.
7. David Eddings: Belgarionin taru
Ala-asteen lopulla tuli sitten se (lyhyehköksi jäänyt) fantsuinnostus, joka koostui enimmäkseen David Eddingsin teelmistä. Belgarionin ja Mallorean tarut kahlasin läpi varmaan pariinkin otteeseen, ja muistaakseni vielä jotain muitakin miehen kirjoja. Innostus lopahti suunnilleen 1997.
8. Anders Jacobsson ja Sören Olsson: Bertin päiväkirjat
Bertin päiväkirjathan ovat kai oikeastikin ihan hauskaa ja kelvollista lukemista, ja kyllä minäkin näistä tykkäsin. En ehkä enää kuitenkaan tarttuisi.
9. Anni Polva: Tiina-kirjat
En oikeastaan käsitä, miten 80-luvulla syntynyt lapsi on jaksanut lukea vieläpä moneen otteeseen kirjasarjan, joka suorastaan henkii 50-lukua. Sarja on ihan järkyttävän moniosainen, ja olen varma, että olen lukenut ne kaikki ainakin kolmesti. Apua. Luin lapsena kesämökillä myös Anni Polvan 40–50-luvuilla ilmestyneitä aikuisten romaaneja, jotka olivat muistaakseni sekoitus siveellisiä harlekiiniromansseja ja puskafarssia.
10. Jorma Kurvinen: Susikoira Roi -kirjat
Jorma Kurvinen tunnetaan kai toisissa piireissä sotaromaaneistaan. No, minä tunnen hänet Susikoira Roi -kirjoista. Toisin kuin hevosista, olin lapsena erittäin kiinnostunut koirista, joten kaikki kirjat, joissa seikkaili koiria, olivat varmoja suosikkeja. Tästä sarjasta tosin olen lukenut vain alkupään (wikipediasta selvisi, että sarjan viimeinen osa on ilmestynyt niinkin myöhään kuin 2002), siis suunnilleen ennen vuotta 1994 ilmestyneet osat.
Tällainen on tulos, kun intoa on enemmän kuin arvostelukykyä.
Oli muuten aikamoinen homma muistella näitä, mutta sitten kun mieleen alkoi palailla kirjoja, olisin keksinyt listaan enemmänkin jatkoa. Lisäksi muistan enemmän tai vähemmän hämärästi läjäpäin kirjoja, joiden nimiä tai tekijöitä en saa palautettua mieleeni. Saati sitä, olivatko ne oikeastaan hyviä vai huonoja. Täytyy varmaan joskus käydä äidin varastossa kaivelemassa laatikoita, joihin on varastoitu omistamiani aarteita (toki merkittävin osa lukemistani kirjoista oli peräisin kirjastosta).
Näytetään tekstit, joissa on tunniste listat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste listat. Näytä kaikki tekstit
tiistai 4. joulukuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
TTT: 10 klassikkoa, jotka jäivät kesken
Top ten tuesday on osoittautumassa erinomaiseksi tavaksi pakottaa itsensä edes silloin tällöin blogin ääreen. Blogimaailman ulkopuolisen elämän kiireet tuntuvat vain vuoden loppua kohden lisääntyvän, ja jo nyt tuskailen, että ehdinkö lukea edes niitä uutuuskirjoja, jotka olen suurella vaivalla kirjastosta haalinut. Bestseller-hyllystä herätelainattu Pete Suhosen Hitlerin kylkiluu palautui vain vähän aloitettuna, mutta Dora Doran kanssa olen jo toiveikkaampi. Puolivälin tienoilla mennään.
Noin muuten työt, ainejärjestön Tiedekulma-projektiviikko, kovaa vauhtia lähestyvä 17. eurooppalainen Maya-konferenssi, keskeneräinen gradu sekä tammikuussa häämöttävä muutto Madridiin (!) pitävät huolen siitä, että tekemisenpuute ei varsinaisesti uhkaa. Ja kuulemma joku joulukin on tulossa, mutta siihen en ajatellut tänä vuonna erityisesti uhrata aikaa tai energiaa.
Mutta, tällä viikolla keksin topkymppini aiheeksi keskenjääneet klassikot. Tai ehkä pikemminkin, edelleen kesken olevat klassikot. Ja klassikoiksi kelpuuttamistani voitte toki olla eri mieltä (vaikka kommenttilaatikossa).
1. Victor Hugo: Kurjat
Tämä kuuluu tähän lähinnä muodollisesti: lukematta ovat n. viimeiset 30 sivua, ja nekin olisin lukenut, jos minun ei olisi ollut pakko juuri sillä hetkellä palauttaa kirjaa kirjastoon kaupungissa, josta olin tuolloin muuttamassa pois. En ole viimeisten sivujen takia viitsinyt hankkia kirjaa käsiini. Olkoon.
2. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Nolottaa ihan tajuttomasti, että tämä on jäänyt kesken. Kesällä 2008 muistaakseni luin ensimmäisen kirjan suunnilleen puoliväliin saakka, mutta siihen sitten syystä tai toisesta tyssäsi. Aion kyllä lukea loppuun.
3. Kalevala
Yritin, mutta en kertakaikkiaan jaksanut tankata nelipolvista trokeeta. Olen kyllä lukenut katkelmia sieltä täältä. Sallalta keksin, että tämä teos jos joku kannattaisi varmaan kuunnella äänikirjana. Ehkä minulla on vielä toivoa.
4. D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
En päässyt paljon alkua pitemmälle, vaikutti erittäin tylsältä. Näin vanhemmiten ehkä saattaisin löytää kirjasta jotain. Tai sitten en, ei houkuttele erityisesti palaamaan.
5. Dante: Jumalainen näytelmä
Myönnettäköön, helvetti-osio vielä menetteli, mutta siitä eteenpäin en sitten jaksanut lukea sanaakaan.
6. Mika Waltari: Suuri illusioni
En tiedä, onko Waltarin läpimurtoteos klassikko samalla tavalla kuin Sinuhe, mutta pääsi nyt listalle. Olen lukenut Sinuhen kahdesti ja tykännyt kovasti, mutta näiden muiden Waltarin romaanien kanssa en sitten yleensä etene. Etenkään muihin historiallisiin sepitelmiin en kertakaikkiaan tunnu pääsevän kiinni, mutta myöskään Suuri illusioni ei napannut. Luin yli puolen välin, ja jouduin toteamaan sentimentaaliseksi tuubaksi.
7. Bram Stoker: Dracula
Tässäkin olen jo päässyt hyvänmatkaa yli puolenvälin, mutta sitten tahti hidastui ja lopulta tyssäsi kokonaan. Tarina on ehkä himpun verran liian tuttu ja Stokerin setä vähän liian kova jaarittelemaan. Joskus nuorempana olen tainnut yrittää suomeksikin, yhtä heikoin lopputuloksin. Vaikka siis nuoresta pitäen ja kauan ennen yleisnuorisollisia vampyyribuumeja olen fanittanut vampyyrejä. Joskus voi käydä näinkin.
8. James Joyce: Ulysses
Tai ehkä tähän pitäisi laittaa ensimmäisen suomennoksen mukaan Odysseus. Se jäi ensimmäisen kerran komeasti kesken jo vuonna 2001. Muistaakseni silloin sivulle 82. Nyt olen uuden suomennoksen kanssa jo pidemmällä, mutta keskenjäämisen riski on edelleen aika korkea. En usko, että pakkaan Joycea mukaan Espanjaan, ja jotenkin tuntuu, etten saa sitä kahlattua läpi ennen tammikuun puoltaväliä. Mutta yritys on kyllä kova!
9. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Tämä on vähän nolo, mutta kesken on jäänyt jo joskus vuosikausia sitten. Sittemmin aikeissa on ollut lukea kirja espanjaksi, mutta en ole yllättäen saanut aikaiseksi.
10. Shakespeare: Romeo & Julia
Tästä en ole ihan varma, mutta luulisin, että joskus yläasteiässä aloitin tätä, enkä koskaan lukenut loppuun. Voi kyllä olla, että kyseessä on joku toinen Shakespearen näytelmä, mutta en minä varmaan sitäkään lukenut loppuun. En ole muutenkaan järin monta näytelmää lukenut.
Ajattelin ensin, että tällainen lista olisi helppo laatia, mutta eipäs ollutkaan kovin helppo! Esimerkiksi ns. venäläisistä klassikoista olen lukenut loppuun asti kaikki ne, jotka olen ylipäänsä aloittanut (en ole kyllä koskaan aloittanut Tolstoita). Sama juttu myös esimerkiksi Charles Dickensin kanssa. Jane Austenia olen kyllä muistaakseni joskus huonolla menestyksellä yrittänyt, mutta en osaa yhtään enää sanoa, mikä kirja mahtoi olla kyseessä. Jos nyt Jumalaista näytelmää ja Kalevalaa ei lasketa, en taas kelpuuttanut tähän runoutta, koska kuka nyt ylipäänsä lukee runoja kannesta kanteen?
Tässä listaa laadiskellessa ja kaikkea muuta samanaikaisesti touhutessa päiväkin lipsahti tiistaista jo keskiviikon puolelle, mutta julkaisen tämän nyt silti, hähää.
Noin muuten työt, ainejärjestön Tiedekulma-projektiviikko, kovaa vauhtia lähestyvä 17. eurooppalainen Maya-konferenssi, keskeneräinen gradu sekä tammikuussa häämöttävä muutto Madridiin (!) pitävät huolen siitä, että tekemisenpuute ei varsinaisesti uhkaa. Ja kuulemma joku joulukin on tulossa, mutta siihen en ajatellut tänä vuonna erityisesti uhrata aikaa tai energiaa.
Mutta, tällä viikolla keksin topkymppini aiheeksi keskenjääneet klassikot. Tai ehkä pikemminkin, edelleen kesken olevat klassikot. Ja klassikoiksi kelpuuttamistani voitte toki olla eri mieltä (vaikka kommenttilaatikossa).
1. Victor Hugo: Kurjat
Tämä kuuluu tähän lähinnä muodollisesti: lukematta ovat n. viimeiset 30 sivua, ja nekin olisin lukenut, jos minun ei olisi ollut pakko juuri sillä hetkellä palauttaa kirjaa kirjastoon kaupungissa, josta olin tuolloin muuttamassa pois. En ole viimeisten sivujen takia viitsinyt hankkia kirjaa käsiini. Olkoon.
2. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Nolottaa ihan tajuttomasti, että tämä on jäänyt kesken. Kesällä 2008 muistaakseni luin ensimmäisen kirjan suunnilleen puoliväliin saakka, mutta siihen sitten syystä tai toisesta tyssäsi. Aion kyllä lukea loppuun.
3. Kalevala
Yritin, mutta en kertakaikkiaan jaksanut tankata nelipolvista trokeeta. Olen kyllä lukenut katkelmia sieltä täältä. Sallalta keksin, että tämä teos jos joku kannattaisi varmaan kuunnella äänikirjana. Ehkä minulla on vielä toivoa.
4. D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
En päässyt paljon alkua pitemmälle, vaikutti erittäin tylsältä. Näin vanhemmiten ehkä saattaisin löytää kirjasta jotain. Tai sitten en, ei houkuttele erityisesti palaamaan.
5. Dante: Jumalainen näytelmä
Myönnettäköön, helvetti-osio vielä menetteli, mutta siitä eteenpäin en sitten jaksanut lukea sanaakaan.
6. Mika Waltari: Suuri illusioni
En tiedä, onko Waltarin läpimurtoteos klassikko samalla tavalla kuin Sinuhe, mutta pääsi nyt listalle. Olen lukenut Sinuhen kahdesti ja tykännyt kovasti, mutta näiden muiden Waltarin romaanien kanssa en sitten yleensä etene. Etenkään muihin historiallisiin sepitelmiin en kertakaikkiaan tunnu pääsevän kiinni, mutta myöskään Suuri illusioni ei napannut. Luin yli puolen välin, ja jouduin toteamaan sentimentaaliseksi tuubaksi.
7. Bram Stoker: Dracula
Tässäkin olen jo päässyt hyvänmatkaa yli puolenvälin, mutta sitten tahti hidastui ja lopulta tyssäsi kokonaan. Tarina on ehkä himpun verran liian tuttu ja Stokerin setä vähän liian kova jaarittelemaan. Joskus nuorempana olen tainnut yrittää suomeksikin, yhtä heikoin lopputuloksin. Vaikka siis nuoresta pitäen ja kauan ennen yleisnuorisollisia vampyyribuumeja olen fanittanut vampyyrejä. Joskus voi käydä näinkin.
8. James Joyce: Ulysses
Tai ehkä tähän pitäisi laittaa ensimmäisen suomennoksen mukaan Odysseus. Se jäi ensimmäisen kerran komeasti kesken jo vuonna 2001. Muistaakseni silloin sivulle 82. Nyt olen uuden suomennoksen kanssa jo pidemmällä, mutta keskenjäämisen riski on edelleen aika korkea. En usko, että pakkaan Joycea mukaan Espanjaan, ja jotenkin tuntuu, etten saa sitä kahlattua läpi ennen tammikuun puoltaväliä. Mutta yritys on kyllä kova!
9. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Tämä on vähän nolo, mutta kesken on jäänyt jo joskus vuosikausia sitten. Sittemmin aikeissa on ollut lukea kirja espanjaksi, mutta en ole yllättäen saanut aikaiseksi.
10. Shakespeare: Romeo & Julia
Tästä en ole ihan varma, mutta luulisin, että joskus yläasteiässä aloitin tätä, enkä koskaan lukenut loppuun. Voi kyllä olla, että kyseessä on joku toinen Shakespearen näytelmä, mutta en minä varmaan sitäkään lukenut loppuun. En ole muutenkaan järin monta näytelmää lukenut.
Ajattelin ensin, että tällainen lista olisi helppo laatia, mutta eipäs ollutkaan kovin helppo! Esimerkiksi ns. venäläisistä klassikoista olen lukenut loppuun asti kaikki ne, jotka olen ylipäänsä aloittanut (en ole kyllä koskaan aloittanut Tolstoita). Sama juttu myös esimerkiksi Charles Dickensin kanssa. Jane Austenia olen kyllä muistaakseni joskus huonolla menestyksellä yrittänyt, mutta en osaa yhtään enää sanoa, mikä kirja mahtoi olla kyseessä. Jos nyt Jumalaista näytelmää ja Kalevalaa ei lasketa, en taas kelpuuttanut tähän runoutta, koska kuka nyt ylipäänsä lukee runoja kannesta kanteen?
Tässä listaa laadiskellessa ja kaikkea muuta samanaikaisesti touhutessa päiväkin lipsahti tiistaista jo keskiviikon puolelle, mutta julkaisen tämän nyt silti, hähää.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Hyppään bandwagoniin, tai TTT: kirjat, joita en aio lukea
Kirjablogeissa on näkynyt viime aikoina siellä täällä kirjablogeissa Top Ten Tuesday -postauksia, ja ajattelin nyt itsekin hypätä trendin kyytiin ja laatia listauksen kirjoista, joita en aio lukea, Morren ja Kirsin tapaan. Seuraavalla kerralla saatan sitten luetteloida kirjoja, joita aion lukea tai haluan lukea tai jotka minun on suorastaan pakottava tarve lukea tai mitä nyt ikinä. Mutta tänään siis negistellään.
1. E. L. James: Fifty Shades of Grey (koko trilogia)
Olin vielä kesällä varovaisen, joskin etäisen utelias tämän suhteen, mutta nykyään lähinnä ärsyttää ja/tai kuvottaa jo ajatuskin. Ei ei ei. Mieluummin luen vaikkapa Phil Androsin eli Samuel Stewardin homopornografiaa, jota Innolta tänä syksynä ilmestyy. Tai oikeastaan ajattelinkin lukea. Mutta Jamesiin en koske. Ei huvita eikä kiinnosta.
2. Paulo Coelho: koko tuotanto
Coelhon dissaaminen on tietysti kirjablogosfäärissä kauhean suosittua, mutta ei voi mitään: yhden tyypin kirjan kerran epätoivoissani (=ei muuta luettevaa käsillä) luin, ja se oli puistattava kokemus. Ei tarvetta enempään.
3. J. R. R. Tolkien: Silmarillion
Tolkieniin minulla on vähän kaksijakoine suhtautuminen. TSH-trilogian olen lukenut kyllä varmaan kahdestikin ja jossain määrin tykännyt tai ainakin viihtynyt sen parissa, vaikka se mielestäni onkin paikoin aika pahasti tyhjäkäynnillä ja tarpeettomasti venytetty lopusta. Hobittia yritin sitten viime talvena lukea, enkä vaan kerta kaikkiaan päässyt edes puoleen väliin, niin tylsä se oli. Mielikuvissani Silmarillion on vieläkin tylsempi, joten se ei kyllä kiinnosta tippaakaan.
4. C. S. Lewis: The Chronicles of Narnia (tai Narnia-sarja)
Vapaalla assosiaatiolla Tolkienista. Tämä löytyy hyllystäkin, mutta minulla on sellainen tunne, että tämä olisi kannattanut joko lukea silloin ala-asteiässä, tai sitten ei ollenkaan (muistaakseni olenkin ehkä ensimmäisen osan lukenut). Vaikka kyseessä toki onkin lastenkirjallisuuden klassikko. Siitä huolimatta ei. Nääh.
5. Kalle Päätalo: Iijoki-sarja
Tämä nyt ei herätä sen suurempia vastenmielisyyden tunteita, mutta veikkaisin, että sarja ei tule koskaan kiinnostamaan niin paljon, että oikeasti lukisin sen. Maailmassa on kun erilaisia massiivisia kirjoja tai sarjoja, jotka ihan oikeasti kiinnostavat, joten ne taitavat ajaa Päätalon ohi.
6. Sven Hassel: tuotanto
Tähän voisi laittaa myös vaikkapa sotakamreeri Lehväslaihon tuotannon tai minkä tahansa bulkkimeiningillä laaditun sotakirjallisuuden. En jotenkin näe lukevani. Paitsi jos kaikki muut kirjat jotenkin mystisesti tuhoutuisivat maan päältä niin sitten. Ehkä.
7. Robert Ludlum: Medusan isku
Tai mikä tahansa vastaava teos tältä tai muulta periamerikkalaiselta jännityskirjalta (esim. Tom Clancy, Clive Cussler, Jack Higgins) ei kiinnosta niin, että aikoisin lukea. Dekkarit ehkä, niistäkin lähinnä pohjoismaiset.
8. Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirjat (yms.)
Arvostan Juha Vuorista jonkunlaisena kirjallisuuden self-made-manina ja itsepäisenä tyyppinä, mutta miehen kirjat eivät kyllä kiinnosta yhtään. Ja kai siinä vähän ärsyttää sellainen alleviivattu epä-älyllisyys ja rehvakkuus. Plaah.
9. Dave Pelzer: Pimeän poika (The Child Called "It")
Pelzer saa nyt edustaa tässä jossain määrin ylenkatsomaani misery lit -genreä. Toinen vaihtoehto tähän olisi ollut omaelämäkerta siitä tyypistä, joka oli jonkunsortin jenginuori ja huumekauppias, kunnes pääsi Jessen porukoihin ja teki parannuksen, mutta en nyt saa mieleeni sen enempää kirjan kuin kirjoittajansakaan nimeä.
10. Raamattu
Minua oikeasti kyllä jonkun verran kiinnostaisi lukea tämä, öö, teos, ja olen sitä paikka paikoin lukenutkin (siis muutenkin kuin pakon edessä tai etsiäkseni Hesekielin kirjat härskeimmät kohdat), mutta jos nyt ihan rehellisesti ajattelen kahlaavani läpi kaikki ne sukuluettelot ja sekavat selostuksen kahden vuosituhannen takaisten aavikkoheimojen edesottamuksista, niin eipä kyllä tunnu järin todennäköiseltä, että tulisin tähän oikeasti joskus tarttumaan. Olisikohan tästä olemassa joku kustannustoimitettu versio?
Ensin ajattelin, että tämän listan laatiminen olisi ollut vaikeampaakin, mutta nytpä huomaan, että sieltähän jäi puuttumaankin kaikenlaista. Mietin myös muutaman arvostetun klassikon kohdalla niiden lisäämistä mukaan, mutta olen kuitenkin niin optimisti, että aion lukea ties mitä Tolstoita, vielä joskus. Ja se Ulysseshan on työn alla parhaillaankin.
Kuvat eivät liity asiaan.
1. E. L. James: Fifty Shades of Grey (koko trilogia)
Olin vielä kesällä varovaisen, joskin etäisen utelias tämän suhteen, mutta nykyään lähinnä ärsyttää ja/tai kuvottaa jo ajatuskin. Ei ei ei. Mieluummin luen vaikkapa Phil Androsin eli Samuel Stewardin homopornografiaa, jota Innolta tänä syksynä ilmestyy. Tai oikeastaan ajattelinkin lukea. Mutta Jamesiin en koske. Ei huvita eikä kiinnosta.
2. Paulo Coelho: koko tuotanto
Coelhon dissaaminen on tietysti kirjablogosfäärissä kauhean suosittua, mutta ei voi mitään: yhden tyypin kirjan kerran epätoivoissani (=ei muuta luettevaa käsillä) luin, ja se oli puistattava kokemus. Ei tarvetta enempään.
3. J. R. R. Tolkien: Silmarillion
Tolkieniin minulla on vähän kaksijakoine suhtautuminen. TSH-trilogian olen lukenut kyllä varmaan kahdestikin ja jossain määrin tykännyt tai ainakin viihtynyt sen parissa, vaikka se mielestäni onkin paikoin aika pahasti tyhjäkäynnillä ja tarpeettomasti venytetty lopusta. Hobittia yritin sitten viime talvena lukea, enkä vaan kerta kaikkiaan päässyt edes puoleen väliin, niin tylsä se oli. Mielikuvissani Silmarillion on vieläkin tylsempi, joten se ei kyllä kiinnosta tippaakaan.
4. C. S. Lewis: The Chronicles of Narnia (tai Narnia-sarja)
Vapaalla assosiaatiolla Tolkienista. Tämä löytyy hyllystäkin, mutta minulla on sellainen tunne, että tämä olisi kannattanut joko lukea silloin ala-asteiässä, tai sitten ei ollenkaan (muistaakseni olenkin ehkä ensimmäisen osan lukenut). Vaikka kyseessä toki onkin lastenkirjallisuuden klassikko. Siitä huolimatta ei. Nääh.
5. Kalle Päätalo: Iijoki-sarja
Tämä nyt ei herätä sen suurempia vastenmielisyyden tunteita, mutta veikkaisin, että sarja ei tule koskaan kiinnostamaan niin paljon, että oikeasti lukisin sen. Maailmassa on kun erilaisia massiivisia kirjoja tai sarjoja, jotka ihan oikeasti kiinnostavat, joten ne taitavat ajaa Päätalon ohi.
6. Sven Hassel: tuotanto
Tähän voisi laittaa myös vaikkapa sotakamreeri Lehväslaihon tuotannon tai minkä tahansa bulkkimeiningillä laaditun sotakirjallisuuden. En jotenkin näe lukevani. Paitsi jos kaikki muut kirjat jotenkin mystisesti tuhoutuisivat maan päältä niin sitten. Ehkä.
7. Robert Ludlum: Medusan isku
Tai mikä tahansa vastaava teos tältä tai muulta periamerikkalaiselta jännityskirjalta (esim. Tom Clancy, Clive Cussler, Jack Higgins) ei kiinnosta niin, että aikoisin lukea. Dekkarit ehkä, niistäkin lähinnä pohjoismaiset.
8. Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirjat (yms.)
Arvostan Juha Vuorista jonkunlaisena kirjallisuuden self-made-manina ja itsepäisenä tyyppinä, mutta miehen kirjat eivät kyllä kiinnosta yhtään. Ja kai siinä vähän ärsyttää sellainen alleviivattu epä-älyllisyys ja rehvakkuus. Plaah.
9. Dave Pelzer: Pimeän poika (The Child Called "It")
Pelzer saa nyt edustaa tässä jossain määrin ylenkatsomaani misery lit -genreä. Toinen vaihtoehto tähän olisi ollut omaelämäkerta siitä tyypistä, joka oli jonkunsortin jenginuori ja huumekauppias, kunnes pääsi Jessen porukoihin ja teki parannuksen, mutta en nyt saa mieleeni sen enempää kirjan kuin kirjoittajansakaan nimeä.
10. Raamattu
Minua oikeasti kyllä jonkun verran kiinnostaisi lukea tämä, öö, teos, ja olen sitä paikka paikoin lukenutkin (siis muutenkin kuin pakon edessä tai etsiäkseni Hesekielin kirjat härskeimmät kohdat), mutta jos nyt ihan rehellisesti ajattelen kahlaavani läpi kaikki ne sukuluettelot ja sekavat selostuksen kahden vuosituhannen takaisten aavikkoheimojen edesottamuksista, niin eipä kyllä tunnu järin todennäköiseltä, että tulisin tähän oikeasti joskus tarttumaan. Olisikohan tästä olemassa joku kustannustoimitettu versio?
Ensin ajattelin, että tämän listan laatiminen olisi ollut vaikeampaakin, mutta nytpä huomaan, että sieltähän jäi puuttumaankin kaikenlaista. Mietin myös muutaman arvostetun klassikon kohdalla niiden lisäämistä mukaan, mutta olen kuitenkin niin optimisti, että aion lukea ties mitä Tolstoita, vielä joskus. Ja se Ulysseshan on työn alla parhaillaankin.
Kuvat eivät liity asiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)