keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kolmas kerta toden sanoo, tai messuraporttia sunnuntailta

Tämä kirjamessuraportointini saavuttaa kohta melko eeppiset mittasuhteet. Nyt yritän pysyä asiassa, olla lyhytsanainen ja kirjoittaa seuraavaksi jo jostakin muusta! Niinhän siinä siis nimittäin kävi, että päädyin – ennakkosuunnitelmistani poiketen – vielä sunnuntainakin messuilemaan, pääasiassa scifikirjailija Hugh Howeyn tapaamisen houkuttamana (ensin en ollut kauhean kiinnostunut, mutta sitten googlailin vähän, latasin Amazonista ensimmäisen pätkän Woolia, luin pari sivua ja kiinnostuin. Näin se käy).

Siinä Siilo ja herra kirjailijan käsi (oikealla).

Aamu alkoi siis pressitilan takahuoneessa, jossa kasa bloggaajia oli kutsuttu tapaamaan Hugh Howeyta ja Laura Gustafssonia. Olin vähän aamutunnelmissa (siis uninen ja äreä), mutta oli mukava siemailla kahvia ja kuulla Howeyn kirjan synnystä, hänen kirjoitusrutiineistaan ja julkaisukuvioistaan. Mukava oli myös kuulla Laura Gustafssonin kertovan kirjastaan, joskin satuin eksymään myös kyseisen romaanin julkkareihin pari viikkoa sitten, ja näin ollen esiin tuli ehkä hiukan samoja juttuja. Mutta Gustafsson on kyllä kiva tyyppi, joten mikäs häntä kuunnellessa.

Oikealla Hugh Howey, taustalla kanssabloggaajia.
Jos ette halua näkyä kuvassa, ilmoittakaa niin poistan!

Itse messualueella hortoilin kuuntelemaan hetkeksi Merete Mazzarellaa, jonka jälkeen kiertelin alueella ja pysähtelelin siellä ja täällä. Yhdeksi päätin suunnistaa ruoka & viini -puolen näytöskeittiöön seuraamaan Hanna Skytän kokkailuja Fuelfood-kirjasta (aiheesta raporttia toisen blogin puolella). Näytöskeittiöltä olin jo menossa kuuntelemaan Jarmo Stooria, mutta jotenkin jumahdinkin Suomalaisen kirjakaupan lavan eteen seuraamaan, kun Mikko Kuustonen haastatteli Tuomas Kyröä. Kuustonen on kyllä ehkä Suomen yllätyshauskin mies (kun siis minulla oli aina sellainen mielikuva, ettei se ole yhtään hauska, ja sitten onkin), eikä Kyrökään hullumpi, vaikka en ole vielä hänen kirjoihinsa varauksettomasti ihastunut.

Kuustonen ja Kyrö.

Puolisen tuntia seurasin sitten esikoiskirja-keskustelua, jossa siis lavalla olivat tämänvuotiset HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaat. Kuuntelin alustuksen sekä Niina Miettisen, Juhani Karilan, Auli Leskisen (joka on muuten entinen pomoni Madridista, kirja on minulla silti vielä lukematta...) ja Tua Harnon haastattelut, jonka jälkeen päätin lähteä kuuntelemaan, kun Kallion lukiolaiset haastattelivat Tuula Karjalaista Tove Janssonin elämäkerran tiimoilta. Pitänee hankkia tuo kirja, vaikka en ole kyllä lukenut muutaman vuoden takaista Boel Westinin Tove-kirjaakaan (suunnitelmistani huolimatta). Karjalaisen kirjaa selailin useaan otteeseen ja ainakin se oli todella kaunis.

Kaukaisuudessa siintää esikoiskirjailija.

Toven elämästä kuunneltuani käväisin Sammakon pisteellä ostamassa yhden kirjan ja silittelemässä uutta Kamineria, jonka päätin kuitenkin jättää sinne. Haahuilin vielä pienen hetken, mutta totesin, että keskittymiskyky oli kyllä viikonlopun osalta perusteellisesti käytetty enkä jaksaisi seurata enää yhtäkään keskustelua, haastattelua tai paneelia. Niinpä poljinkin kotiin yrittäen suojella uusia kirjojani ärsyttävältä sadekuurolta.
Tuula Karjalainen haastateltavana.

Semmoiset olivat tämän vuoden kirjamessut. Raportti perjantailta on tässä, ja lauantailta tässä. Kattava linkkiluettelo muiden kirjablogien messukokemuksista löytyy ainakin Kirsin kirjanurkasta (minuun iski lorvi, enkä jaksa itse laatia linkkejä kun joku toinen on jo nähnyt vaivan, hups).

Messuilta tarttuivat mukaan seuraavat teokset:
Nathalie Sarraute: Tropismeja, 2 e, antikvaaripuolelta
Jonathan Franzen: Vapaus, 5 e, Siltala
Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää, 5 e, Siltala
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa. Ilmaiseksi kustantajalta (Atena)
Philippe Claudel: Varjojen raportti, 2 e, aktivaaripuolelta
Amartya Sen: Moniääninen Intia, 2 e, antikvaaripuolelta
Hugh Howey: Siilo, ilmaiseksi kustantajalta (Like)
Laura Gustafsson: Anomalia, ilmaiseksi kustanjalta (Into)
William S. Burroughs: Interzone, 5 e, Sammakko

Perjantain messukutsu tuli työn puolesta, mutta lauantaina ja sunnuntaina messuilin kirjabloggaajan ominaisuudessa, josta kiitos kuuluu Atena-kustannukselle.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirjamessuraportti, päivä II, pieniä kirjallisia ihastumisia

Huh, kahden kirjamessupäivän jälkeen messuväsymys alkaa jo ehkä kohta vaivata (tästä huolimatta vakaassa harkinnassa on sittenkin vielä tänään, siis sunnuntaina, piipahtaa tapahtumassa...). Lauantai oli ennakkoaavistusteni mukaisesti varsin mainio messupäivä, vaikka iltapäivällä keskittymiskykyni alkoikin hapertua, enkä enää jaksanut käydä ihmettelemässä lavojen tapahtumia.

Aloitin aamun pienellä kiireellä, kun rauhallinen aamukahvituokioni hieman venähti ja jouduin lopulta polkemaan aikamoista haipakkaa Messukeskukselle ehtiäkseni kuuntelemaan jo 10.30 alkanutta Liian vaikeaa, kiitos -paneelikeskustelua, jossa Tommi Melender, Anu Silfverberg, Mervi Kantokorpi ja Silja Hiidenheimo ruotivat kotimaisen kaunokirjallisuuden ja kirjakritiikin tilaa, niille asetettuja odotuksia ja toiveita. Keskustelu oli oikein mielenkiintoista ja olin pääasiassa samaa mieltä panelistien kanssa (esimerkiksi kirjallisuuskeskustelun viihteellistymisestä, "elitistisen" leiman turhasta karttamisesta ja kustantamojen ja kulttuurisivujen resurssien kohdentamisesta).

Samassa Aino-salissa alkoikin heti perään Jaetun lukemisen lumo -keskustelu, jota sitäkin päädyin seuraamaan (käytyäni ensiksi tosin hakemassa kahvia, jota olenkin tänään juonut varmaan kaksi litraa). Käsittelyn kohteena lukupiirit ja kirjablogit, ja keskustelua veti Lumiomena-blogin Katja. Allekirjoittaneelle ajankohtaista asiaa paitsi tämän (sinänsä jo melko iäkkään) kirjablogin mutta myös uudenuutukaisen lukupiirijäsenyyden myötä (lukupiiristä myöhemmin lisää). Mitään kovin uutta ja ihmeellistä keskustelu ei tarjonnut, mutta oli kiinnostavaa kuulla Suvi Aholan lukupiiritutkimuksesta.

Sen verran itsereflektoin kylläkin, että totesin oman yhteisöllisen lukemiseni olevan varsin rajatusti yhteisöllistä. Vaikka kirjablogeissa kieltämättä on voimakas yhteisöllisyysaspekti ja toki itsekin käyn osallistumassa keskusteluihin muiden blogeissa ja joskus osallistun johonkin tapahtumiinkin, oman kirjabloggaamiseni suola ja idis on ehkä ennen kaikkea se, että täällä Kolmannella linjalla allekirjoittaneella on oma pieni nurkka internettiä, jossa saan mieleni mukaan mellastaa tai olla mellastamatta kirja-aiheesta (ei sillä, ilahdun kyllä kaikista kommenteistakin). Sen puolesta minua jopa toisinaan hieman ärsyttää blogimaailman tietty etabloituminen ja se, että kirjabloggaajista tehdään välillä vaikka mitä (näkökulmasta riippuen) kotimaisen kirjallisuuskeskustelun uusia airuita tai ammattikritiikin uhkaajia. No, tästä aiheesta voisin avautua lisääkin, mutta jatketaan nyt kuitenkin messuraportoinnin parissa.


Yhteisöllisestä lukemisesta kipaisin kiireesti messuhallin toiselle laidalle, Katri Vala -lavalle kuuntelemaan Wladimir Kamineria, tuota Saksan virallista venäläistä, jota haastatteli puolestaan Suomen virallinen saksalainen Roman Schatz. Keskustelun aikana kiitin itseäni siitä, että jaksoin peruskoulussa ja lukiossa tankata saksaa. Schatz kyllä tulkkasi keskustelua suomeksi, mutta tarinointi pääsi sen verran rönsyilemään, että ihan kaikki ei kyllä tullut käännetyksi. Auttavalla (ja pitkälti unohtuneella) saksallanikin pystyin kuitenkin seuraamaan keskustelua. Yhteenvetona voisin todeta, että Kaminer on juuri niin ihastuttava kuin olin kuvitellutkin. Melkein ostin miehen tuoreimman käännöksen Sammakolta, mutta muistin sitten kotona odottavat kirjalaatikot ja maltoin mieleni kuitenkin.

Kamineria kuunneltuani hipsin Takaumalle seuraamaan Nelli Hietalan ja Terhi Rannelan keskustelua, jossa törmäsinkin erääseen tuttavaan, jonka seurassa ajauduin sitten Eino Leino -lavalla kuuntelemaan jälleen yhtä haluatko kirjailijaksi -tyyppistä keskustelua. Kustannusmaailman liepeillä ja leivissä jo useamman vuoden pyörineelle kyseinen keskustelu ei ehkä tarjonnut mitään uutta, mutta tulipahan kuunneltua.


Kolmen aikaan vuorossa olikin sitten Atena-kustannuksen järjestämä kirjabloggaajatapaaminen Pasi Ilmari Jääskeläisen kanssa. Saavuin paikalle hieman viime tingassa ja kesken episodin, jossa tarjoilupöytä oli mennyt nurin ja lattia lainehti. Mahtipontinen alku ainakin. Paikalla oli melko runsaslukuinen määrä kirjabloggaajia, joista osa kasvoista olikin tuttuja mutta suurin osa ei. Kirjailijaa haastatteli kustannustoimittaja Kanerva Eskola ja keskustelu rönsyili kirjan tekemisen "läheltä piti" -tilanteista kirjabloggaajien merkitykseen kirjojen eliniän pitenemisessä. Jääskeläinen oli erittäin symppiksen ja mielenkiintoisen oloinen tyyppi. Olen aina silloin tällöin lueskellutkn miehen blogia, mutta nolosti on myönnettävä, että joskus vuosia sitten aloin lukea Lumikko ja yhdeksän muuta -romaania, joka jäi nolosti kesken. Luulen, että hetki oli vain väärä, sillä  moni ihminen, joiden mielipiteitä pidän arvossa, pitää Jääskeläisen kirjoista. Näinpä olen jo tovin ajatellut palata hänen kirjojensa pariin. Harjukaupungin salakäytävät löytyvätkin jo hyllystä, ja nyt myös tuorein Sielut kulkevat sateessa. Pisteitä silmissäni nostaa kieltämättä myös se, että tuorein teos nimeä, teemoja ja kansidesignia myöten tuovat vahvasti mieleeni ruotsalaisen suosikkini John Ajvide Lindvistin.


Jääskeläisen jälkeen menin etsimään pari ystävääni messujen ruokapuolelta. Hortoilimme hetken yhdessä ympäriinsä, ja viiden maissa koetin vielä hetken keskittyä kuuntelemaan esimerkiksi Saku Tuomista, mutta aloin olla sikäli nälkäinen ja väsynyt, että päätin polkea kotiin syömään.

Tänään luvassa olisi sitten viimeinen messupäivä, johon minun tosin alunperin ei edes pitäny osallistua, mutta aion nyt kuitenkin mennä kuulostelemaan ainakin Hugh Heweytä, Mikko Rimmistä, keskustelua kirjojen myynnistä ja esikoiskirjailijoista. Jos jaksan, kuuntelisin mielelläni myös Salvador Allenden tarina -keskustelun, mutta voi olla, etten tänään jaksa messuilla loppuun asti.

Ai niin, sattuuko joku tietämään, missä kannattaisi (mahdollisesti) korjauttaa kamera? Onnistuin eilen sohlaamaan kameran laukusta lattian kautta, ja vaikka se näyttää päällisin puolin ehjältä, ei tuo turkasen rakkine menee enää päälle. Lienee joku vipstaaki sijoiltaan. Koska laite on muuten ihan hyvä, ehkä ja vain reilun vuoden vanhakin, olisi se varmaan hyvä käydä edes jossain kameratohtorilla näyttämässä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kirjamessurapoa, osa 1

Niinhän siinä taas kävi, että lokakuu yllätti ja kaiken kiireen, muun elämän ja sählingin keskelle iskivät kirjamessut. Kun nyt niillä ihan ns. työnkin puolesta joudun/saan hengailla, ajattelin herätellä vaihteeksi taas tätä horrostavaa kirjablogia ja laadiskella lyhyttä messuraporttia.

Tänä vuonna aion vierailla Helsingin kirjamessuilla kahtena päivänä, perjantaina ja lauantaina. Monina vuosina olen tyytynyt kertakäyntiin, ja joskus viettänyt messuilla kokonaiset neljä päivää (tosin silloin olin kyllä siellä töissä). Kahtena päivänä jaksan vielä jotenkin keskittyä tarjontaan, tavata tuttavia, kierrellä pisteitä ja sietää yleistä messuhälinää, mutta enempää en kyllä taida jaksaa.

Tänään oli siis suunnitelmani mukaan ensimmäinen messuvisiitti. Ehdin lopulta messuilemaan vähän puolenpäivän jälkeen ja viihdyinkin siellä sitten melkeinpä sulkemiseen asti. Olin etukäteen ympyröinyt muutamia mielenkiintoisia juttuja messukatalogiin, mutta sehän toimii yleensä vähän samaan tapaan kuin rokkifestivaalien ohjelma; jälkikäteen siitä voi tarkastaa, mitä jäi taas näkemättä. Itse missasin tänään esimerkiksi Esko Valtaojan, Kari Hotakaisen, Jaakko Hämeen-Anttilan, Grantan, esikoiskirjailijat,ja Euroopan romanit. Patsastelin messuhallissa melko lunkisti ja ajauduin kuuntelemaan paneelikeskustelua Hyvinvointivaltion reunamilla, jossa Susanna Alakoski, Eija Hetekivi Olsson ja Mathias Rosenlund puivat köyhyyden syitä ja seurauksia. Katse kohdistui ennen muuta Ruotsiin, mutta myös Suomen tilanne nousi esiin. Keskustelu oli ihan mielenkiintoista, mutta johtuiko sitten allekirjoittaneen harhailevasta keskittymisestä, keskustelun kaksikielisyydestä  tai jostain ihan muusta, mutta tuntui, että tunnin aikana aiheesta ei päästy kauheasti alkua pidemmälle.

Tietokirjailijat paneloivat.

Paneelin jälkeen oli vuoro mennä seuraamaan erästä työliitännäistä keskustelua. Sen jälkeen keskityin hieman kiertelemään messualuetta, harhailemaan antikvaaripuolella ja käymään kärppänä läpi kaikki yläkerran ruoka & viini -messujen maistiaiset (oli jo nälkä). Viideksi menin kuuntelemaan ihan kiinnostavaa keskustelua siitä, mikä tekee tietokirjasta hyvän. Koska sivutoimisesti kustannustoimitan nimenomaan tietokirjallisuutta, oli Kari Enqvistin, Maija Akselan, Markku Löytösen, Arto Mustajoen ja Pirjo Hiidenmaan keskustelu hauskaa seurattavaa ihan ammatillisten intressienkin kannalta. Lisäksi pidän kovasti Kari Enqvistin kärjekkäistä mielipiteistä.

Sen jälkeen kävin seuraamassa Mika Waltari -lavalla epävirallisen Walhroos-elämäkerran tekijöitä. Projekti on kieltämättä kiinnostava, vaikka itseäni Wahlroos ei ehkä kuitenkaan jaksa kiinnostaa niin paljon, että lukisin itse teosta. Siitä jotenkin ajauduin – jokseenkin suunnitelmieni vastaisesti – kuuntelemaan Ville Haapasaloa (sekä hänen varhaisvuosistaan Venäjällä kirjan tehnyttä Kauko Röyhkää ja Juha Metsoa). Vaikka Haapasalo taitaa Venäjällä ollakin aika monta kertaluokkaa suurempi stara kuin Suomessa, veti kirjan esittelytilaisuus pienen Eino Leino -lavan aika tukkeeseen. En sinänsä ihmettele, ovathan sekä Kauko Röyhkä (joka aluksi oli enemmän äänessä tähden itsensä saapuessa hieman myöhässä paikalle suoraan lentokentältä) että Ville Haapasalo aikamoisia supliikkimiehiä. Itse teos, Et kuitenkaan usko – Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä, taitaa puolestaan olla kirjan julkaisseen Docendon suurimpia hittejä koskaan. Suomalaisen kirjakaupan signeeraustilaisuuteenkin tekijät vetivät aikamoisen joukon ihmisiä.

Etäisyydessä siintää punakka Haapasalo.

Haapasalon ja kumppaneiden jälkeen eksähdin vielä Takauma-lavalle kuuntelemaan M. A. Nummisen, Roman Schatzin ja Hannes Saarisen ajatuksenvaihtoo suomalais-saksalaisesta kulttuurivaihdosta. Esiintyjillä, eritoten Schatzilla ja Mauri Anterolla, oli kertoa hauskoja anekdootteja ja huonoja vitsejä. Oikein sopiva päätös siis messupäivälle.

Tänä vuonna aikomuksenani oli olla ostamatta kirjoja, koska kirjallinen omaisuuteni on muutenkin tällä hetkellä pakattuna pahvilaatikoihin, mutta ihan täysin en suunnitelmassani onnistunut pitäytymään (hmm, onkohan tämä käänne jollekulle yllätys). Mukaan tarttui Siltalalta Jonathan Franzenin Vapaus ja Louis-Ferdinand Célinen Niin kauas kuin yötä riittää sekä antikvaaripuolelta Nathalie Sarrauten Tropismeja. Ensinmainitut irtosivat vitosella/kpl, ja Sarrautesta pulitin kokonaista kaksi euroa. Jäin vielä kaipaavasti katselemaan Knausgårdin taisteluja (kuume ei ota laantuakseen), jotenkin haluaisin omistaa nuo jo suomennetut kolme osaa kauniisti toisiinsa sointuvina kovakantisina painoksina. Jätin asian kuitenkin vielä hautumaan.

Päivän saalis.

Huomenna luvassa on pitkä päivä messuilua, jonka jälkeen tapaan pitkästä aikaa rakasta ystävää. Kivaa!