Haastehommia ja ennakkoinnostus Kindlestä

Luettuja ja bloggaamattomia kirjoja olisi joltinenkin pino, mutta en jotenkin nyt saa tartuttua asiaan. Edelliset pari viikkoa tein töitä niin päätähuimaavia viikkotuntimääriä, että olen vieläkin vähän pökerryksissä. Kaoottinen ruuhka varsinaisessa työssä tuli hoidetuksi ja yksi kirjakin siinä sivussa painoon saatetuksi, joten nyt pystyn ainakin jossain määrin tekemään mitä huvittaa (lähinnä on huvittanut treenata ja katsoa uutta Sherlockia, mutta tänään ajattelin kyllä myös pötkötellä kirjan kanssa sohvalla ja blogatakin – juuri nyt).

Arja muisti ympäriämpäri blogeissa ja Facebookissa kiertäneellä haasteella, johon nyt päätin vastata. Ajatuksena siis vastata kuuteentoista kysymykseen omasta hyllystä löytyvien kirjojen nimille. Kaikki mainitsemani kirjat ovatkin omiani, yhtään kirjaston kirjaa tai muuta lainaa ei mukaan eksynyt. Tosin kohtaan nykyisestä asuinpaikasta olisi tehnyt mieli vastata Helsinki 12, mutta sitä kirjaa minulta ei löydy (eikä tule löytymään, en erityisesti pidä Tuomas Vimman kirjoista).

1. Oletko mies vai nainen? Toinen sukupuoli.
2. Kuvaile itseäsi. Nainen nollapisteessä.
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Interesting Times.
4. Kuinka voit? Tunnustan eläneeni.
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Imperial bedrooms.
6. Mihin haluaisit matkustaa? Weekend Guatemalassa.
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Olennainen nainen.
8. Mikä on lempivärisi? Häivähdys punaista.
9. Millainen sää on nyt? Jääkenttä
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Niin kauas kuin yötä riittää
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Down and Out in Paris and London.
12. Millainen on parisuhteesi? Vakoilija rakkauden talossa.
13. Mitä pelkäät? Things Fall Apart.
14. Päivän mietelause. Kuinkas sitten kävikään?
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? You Better Not Cry.
16. Miten haluaisit kuolla? Alone in Berlin.

Toinen jännä juttu on se, että päätin viimein hankkia itselleni e-readerin eli sähköisen lukulaitteen. Aprikoin hieman eri vaihtoehtojen välillä, mutta päädyin lopulta siihen, jota koko ajan olin eniten harkinnutkin, Amazonin Kindle Paperwhiteen, vaikka Amazonin monet toimintatavat ärsyttävätkin. Kupin Kindlen puoleen kallistivat laaja valikoima, ilmeinen helppokäyttöisyys, kohtuullinen hinta, integroitu lukuvalo ja erikieliset sisäänrakennetut sanakirjat. Jossain vaiheessa eri tiedostomuotojen konvertoiminen luultavasti alkaa nyppiä, mutta koska mitään universaalia standardia ei nyt ole, niin tällä on mentävä.

"Huvikseni" lukemisen lisäksi ajattelin käyttää Kindleä myös työtekstien ja akateemisten artikkelien lukemiseen ja säilyttämiseen. Kesällä käytin Sonyn laitetta vastaavaan tarkoitukseen ja sekin toimi ihan kivasti, vaikka toiminnallisuuksia olikin paljon vähemmän kuin Kindlessä.

Tilasin Kindleni eilen aamulla töissä kahvitauolla, ja tänään sain ilmoituksen, että se saapuu minulle alkuviikosta. Nopeaa toimintaa! En malta odottaa!

Paljastusten perjantai päivä

Aloin kirjoittaa tätä juttua reilu viikko sitten perjantaina. Sitten aikatauluni pettivät ja jouduin kiirehtimään laivalle (kävin taas Tukholmassa, tällä kertaa ihanien ex-kämppisten kanssa katsastamassa valokuvataidetta Fotografiskassa). Sitten aikaa kului, ja kului, minä välttelin blogiani. Olen vältellyt tätä jopa niin, että ensimmäistä kertaa ikinä oma blogini oli tipahtunut selaimen käydyimpien sivujen listalta (käytän Chromea). Noloa. No, nyt yritän saada jotain julkaisukelpoista aikaan.

Ystäväni Lotta, mainion urheilua, hyvinvointia ja ruumiinkulttuuria ruotivan Pumpui-blogin yksinvaltias muisti minua nimittäin haasteella (kieltämättä joskus kauan sitten). Tällä kertaa tehtävänä on paljastaa itsestään seitsemän asiaa. Olen täällä blogissa aiemminkin paljastellut itsestäni asioita erilaisten haasteiden yhteydessä, joten toivotaan, etten toista itseäni.

1. Olen sielultani urbaani. Olen kotoisin pienestä itäsuomalaisesta kaupungista, mutta enää en osaisi kuvitella asuvani pikkukaupungissa, saati sitten maaseudulla. Pidän nykyisestä kotikaupungistani Helsingistä kovasti, vaikka onhan tämäkin vähän pienenpuoleinen. Rakastan myös Lontoota, Barcelonaa, New Yorkia, Berliiniä. Pidän kaupunkien tunnelmasta, siitä, miten erilaisia paikkoja, kaupunginosia ja ihmisiä niihin mahtuu, miten niissä on kerroksellisuutta, mahdollisuuksia ja yllätyksiä. Lomanikin vietän mieluiten kaupunkimatkaillen, mutta toki välillä on kiva nähdä muutakin. Ehkä. Ainakin jos sieltä pääsee pois.

2. Josta tulikin mieleen, että matkustaminen on minusta melkeinpä mielekkäintä, mitä voi tehdä. Matkustaminen, lukeminen ja polkupyörällä ajelu, mitä muuta tekemistä ihminen tarvitsee? Saan itse matkojen lisäksi suurta iloa reissujen suunnittelusta, reissun järjestelemisestä ja niiden muistelemisesta jälkeenpäin. Nyt suunnittelun alla on kesäloman pyöräilymatka Tanskaan ja Saksaan.

3. Olen aina ollut ihan hyvä (melkein) kaikessa, mutten paras missään. Koulussa sain kokeista yleensä aina ysejä, yliopistossa ehdottomasti yleisin arvosanani on 4, pärjään kohtuullisesti urheilussa, osaan piirtää ihan hyvin, olen keskipitkä, normaalipainoinen, tukkanikin on tällä hetkellä puolipitkä. Taidan siis olla kaikinpuolin keskiverto tyyppi. Ärsyttävää.

4. Paitsi etten osaa kyllä soittaa mitään. Enkä laulaa. Yhtään. Ja sekös harmittaa (aina välillä).

5. Olen opiskellut yhdeksää vierasta kieltä, mutta puhun niistä edes sujuvahkosti korkeintaan kolmea (tai kolmea ja puolta, puolikas on ruotsi). Tämän jutun olen kyllä tainnut paljastaa aiemminkin.

6. Edellisestä joku nokkelampi päätteleekin, etten ole järin kärsivällinen. Minusta on hauskaa aloittaa juttuja, mutta sitten kun edistyminen alkaa vaatia kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, alan mieluummin tehdä jotain muuta (koskee niin harrastuksia kuin opiskelujanikin). Ehkä tässä on myös syy siihen, miksen ole paras missään. En vaan jaksa harjoitella tarpeeksi.

7. Olen ainoa lapsi, ja suurimman osan elämääni perheeni on käytännössä koostunut minusta ja äidistäni. Olen aina ihan pihalla kun aletaan avautua perhesuhteista ja niiden ongelmista, enkä toisaalta varmaan oikein tajua myöskään perheen suurta merkitystä useimpien elämässä. Ulkokohtaisesti kyllä ymmärrän esim. ydinperheen länsimaisen yhteiskunnan perusyksikkönä, mutta itse asia ei herätä minussa oikein mitään tunteita. Kompensaationa tästä perhevajavaisuudesta minulla on kylläkin ihan älytön määrä sukulaisia, en edes muista kaikkien serkkujeni nimiä, niin paljon niitä on.

Tämänkertaiset paljastukset eivät liittyneet kirjoihin, vaikka sitäkin hetken mietin. Kirjallisuuden pariin koitan palata piakkoin, olen ehtinyt muutaman kirjankin lukea (lähinnä öisin, lähinnä kevyttä jännärityyppistä hömppää).

Kuvituksena satunnaisotoksia tältä keväältä. Kuvissa eräitä lemppariosioitani (leikkokukat, siirtolapuutarha-teemuki).

Lukutoukan vuosikatsaus -haaste

No niin, lähdenpä nyt itsekin mukaan Susan heittämään Lukutoukan katsaus vuoteen 2011 -haasteeseen, johon suurin osa seuraamistani kirjabloggaajista onkin jo ehtinyt vastata. Itse päätin jättää vastaamisen loppuvuoteen, ja tänään sitten tajusin, että aika alkaa käydä vähiin. Haasteen ajatuksena on siis vastata kuhunkin kysymykseen jollain vuoden aikana lukemallaan kirjalla, eikä perustellakaan tarvitse! Hii-op!

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa.

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
Riippuu ystävästä, mutta vaikkapa Augusten Burroughs: Maagista ajattelua tai Nicholls: One Day

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ?
Jätin kesken varmaan kaikki, joiden kohdalla tuntui siltä, mutta välillä myös Hiltusen Vilpittömästi sinun. Ainakin.

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?
En ole itkuherkkä, mutta Shriverin Jonnekin pois saattoi olla lähellä.

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Lionel Shriver: Jonnekin pois tai John Avjide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen (olen aina ollut huono valitsemaan!).

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
Augusten Burroughs ansaitsisi enemmän huomiota, vastaan Maagista ajattelua (loppuvuodesta olen ehtinyt seurata muita blogeja kyllä nolottavan vähän, etten oikeasti edes tiedä, mitä on nostettu esiin!).

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?
Chris Cleave: Little Been tarina (ei ne huonot kirjat vaan ne korkeat odotukset...).

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?
En mitään, kauhea ajatus!

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Shriver: Jonnekin pois (tai Donoghue: Room).

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Silfverberg: Luonto pakastimessa.

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
Cunningham: By Nightfall, iso ehkä.

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?
Kristof & WuDunn: Half the Sky.

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?
Lessing: The Fifth Child.

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?
Rehellinen vastaus olisi, että lähes kaikista, koska minulle käy aina niin, mutta sanotaan nyt vaikka Vargas: Kuriton mies nurin.

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Jonnekin pois, varmaan.

Huomaan, että vastauksissani korostuu hyvin tuoreena mielessä oleva Shriverin Jonnekin pois, josta en ole ehtinyt blogatakaan vielä. Mutta se kyllä oli hyvä. Muiden vastauksia lueskellessani olen taas tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti ainakin Jonathan Franzenin Vapaus pitäisi yrittää ehtiä lukea ensi tilassa.

Lähipäivinä luvassa vielä hieman tarkempaa katsausta kirjavuoteen 2011 sekä muutamia onnettomalla tavalla jäljessä laahaavia arvioita.

Kaikki mitä rakastin ja joulun paras diili

Nyt seuraa mainos! Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva on pistänyt pystyyn joulun parhaan arvonnan ja joululahjatoiveen. Eeva siis kannustaa lukijoitaan lahjoittamaan sopivaksi katsomansa summan hyväntekeväisyyteen (kohde on tietysti vapaavalintainen, joskin erityisesti esiin on nostettu SPR:n katastrofirahasto). Osallistujien kesken Eeva arpoo kirjapaketin (ja kosmetiikkaa), joten senkin puolesta tämä mainos sopii tänne Kolmannelle linjalle oikein mainiosti!

Kuva napattu Eevan blogista

Itse kävin lahjoittamassa parisen kymppiä katastrofirahastoon, ja täten haastan myös teidät, arvoisat lukijani, pistamään joululahjabudjetistanne muutaman roposen esimerkiksi juuri Itä-Afrikkaan, jossa apua todella tarvitaan.

Disclaimer: olen tietoinen hyväntekeväisyyteen liittyvistä pulmista (avun perillemeno, byrokratiakulut ym.). Olen kuitenkin sitä mieltä, että Punainen Risti on luotettava toimija, joka tekee arvokasta työtä maailman kriisialueilla, enkä epäröi tukea sitä! Muistakaamme kuitenkin, että hyvää voi tehdä muinkin tavoin kuin rahaa lahjoittamalla, esimerkiksi osallistumalla vapaaehtoistyöhön. Muistakaa olla kilttejä toisillenne!

Makoisa tunnustus ja pahoittelut radiohiljaisuudesta

Taloutemme on - saanen huomauttaa, että allekirjoittaneesta riippumattomista syistä - ollut viimeiset pari viikkoa ilman internettiä. Bloggaamiseen internetittömyydellä on ollut suorastaan lamauttava vaikutus, enkä kertakaikkiaan ole niin järjestelmällinen ihminen, että kirjoittaisin postaukset kotona ja painelisin jonnekin niitä julkaisemaan. Saati että laatisin postauksia puhelimen internetyhteydellä. No, nyt satuin pääsemään netin ääreen kyläillessäni täällä Itä-Suomessa, joten vastaan nyt ainakin yhteen tunnustukseen ja koitan myös ehtiä laatia pari kirjajuttua.

Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni muisti jo runsas viikko sitten tunnustuksella. Kyseisen tunnustuksen yhteydessä on siis määrä paljastaa itsestään kolme seikkaa, tarkalleen ottaen lempiväri ja -ruoka sekä unelmien matkakohde. Kysymykset nyt ovat jokseenkin mahdottomia vastata (rakastan ruokaa melkein yhtä paljon kuin matkustelua). Mutta katsotaanpa.

1. Lempiväri. Jaahas. Pukeutuessani suosin nykyisellään pääasiassa mustaa (vaatteet sopivat näppärästi yhteen ja melkein kaiken voi pestä yhdellä kertaa), pidän kuitenkin myös esimerkiksi luumunvioletista. Muita minulle mieluisia värejä ovat esimerkiksi ns. poltettu oranssi, sumuisen harmaa ja laventeli.

2. Lempiruoka. Tämä on vielä vaikeampi. Rakastan ruokaa. Toissapäivänä julistin inkivääri-kikherne-kalacurryn lempiruoakseni, mutta toisaalta yleensä kovin pahasti ei mennä pieleen myöskään yhdistämällä tomaattia, munakoisoa ja juustoa. Tai tofua, inkivääriä ja korianteria. Tai avokadoa, limettia ja sipulia. Itselaadittua guacamolea voisin syödä melkeinpä päätoimisesti. Ja kohta koittaa taas ruusukaaliaika!

3. Unelmien matkakohdekin vaihtuu säännöllisesti (eli aina kun luen tai kuulen jostain uudesta mielenkiintoisesta paikasta). Eurooppalaisista kaupungeista Barcelona on lunastanut pysyvän paikan sydämessäni. Lontoo ja Berliini lienevät myös sellaisia paikkoja, joihin voi mennä aina vaan. New York ei myöskään ole hullumpi mesta. Eräänlainen melko pysyvä unelma on reissata läpi koko uuden maailman, ehkäpä pitkin länsirannikkoa Alaskasta Tulimaahan. Lapsena olin kauhean kiinnostunut arkeologiasta, ja yhdenlainen haave on myös käydä tutkimassa muinaisten kulttuurien jälkiä ympäri maailman.

Tunnustusta piti ilmeisesti jakaa eteenpäin. Koska olen yllämainitusta syystä aivan ulalla myös muiden kirjablogien edesottamuksista, minulla ei ole hajuakaan kuinka moni tämän on saanut. Yritän jossain vaiheessa ehtiä käydä jonkinlaisella lukukierroksella ja palaan sitten asiaan!

Netittömyyden aikana ehdin lukea viisi kirjaa, joten luvassa on muutenkin hieman kiinniotettavaa. Ensimmäisenä aion puida Anu Silfverbergin esseekokoelmaa Luonto pakastimessa, stay tuned!

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Karoliina  Kirjavasta kammarista muisti haasteella. Aikamoisen monissa blogeissa jo tehty top10-haaste siis kehottaa listaamaan kymmenen lempikirjaa ja lempikosmetiikkatuotetta: haaste on alkujaan nimittäin peräisin muotiblogeista ja haastaa kertomaan kosmetiikkasuosikit. Sara P.S. rakastan kirjoja -blogista onneksi hieman modasi haastetta kirjamyyrille sopivampaan muotoon.

Kuten monet muutkin vastanneet, minäkin aloitan valitettelemalla, että kymmenen kaikkien aikojen parhaan kirjan valitseminen on ihan mahdoton tehtävä. Monet kiersivätkin ongelman kertomalla viime vuoden tai vuosikymmenen top-kympin tai muuten rajaamalla tehtävänantoa. Minä seuraan nyt Booksyn jalanjälkiä, ja listaan pari suosikkiani eri genreistä siten, että lopputuloksena on ainakin kymmenen hyvää kirjaa. Hiton vaikeaa tämä kyllä silti on. Pelkästään näiden genrejen keksiminenkin oli hankalaa! Lisäksi en ole ennen tätä blogia mitenkään aktiivisesti merkannut muistiin lukemiani kirjoja ja niiden aikaansaamia elämyksiä, joten ulkopuolelle jää varmasti kaikenlaista.

Kotimainen kaunokirjallisuus
1. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen. Vaikka minulle on kyllä itsellenikin hieman mysteeri, miksi pidän Sinuhesta niin paljon, en nimittäin ole mitenkään erityisen innostunut sen enempää historiallisista romaaneista kuin Waltaristakaan. Kahdesti luettu ja tykätty, kaikesta huolimatta.
2. Pentti Saarikoski: Aika Prahassa. Vanhana Saarikoski-diggarina olisin voinut valita minkä tahansa miehen proosakirjan, valitsin nyt tämän.

Englanninkielinen kaunokirjallisuus
3. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen. Kertakaikkiaan loistava klassikko.
4. Augusten Burroughs: Maagista ajattelua. Vaikka ei tämä ehkä oikeasti tähän tulisi, Burroughs ilahdutti minua niin, että pakkohan sen oli päästä listalle.

Muu ulkomainen kaunokirjallisuus (tämä on ehkä helpoin sarja, niin pahasti englanninkielinen kirjallisuus dominoi lukemisiani)
5. John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen. Tämä saa nyt samalla edustaa Lindqvistin muitakin kirjoja. Kansankoti-Ruotsiin sijoittuvat kauhukirjat ovat ehkä ainoita, jotka ovat oikeasti onnistuneet pelottamaan minua.
6. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan. Luin tämän kyllä ihan älyttömän nuorena ja uudelleenluku on ollut kauan suunnitelmissa, mutta muistelen kyllä vaikuttuneeni jo 13-vuotiaana tästä. Vaikka en varmaan mitään ymmärtänytkään.

Lastenkirjat
7. Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira. Tästä kirjoitin jo aiemmin huhtikuu-haasteessakin pari kertaa.
8. Tove Jansson: Muumikirjat, en nyt osaa päättää, että mikä erityisesti.

Tietokirjat
9. Honour & Fleming: Maailman taiteen historia. Syy siihen, miksi tiedän taiteesta niinkin paljon kuin tiedän.
10. Ryszard Kapuscinski: Eebenpuu (tai mikä tahansa muu teos). Puolalainen sotareportteri vaan on aika yliveto.

Allekirjoittaneen nakkisormissa on kesän kunniaksi räikeänoranssi väritys.

Kosmetiikkatuotteiden listaaminen onkin tämän rinnalla helppo nakki, vaikka en mikään kova kosmetiikkaintoilija olekaan. Pyrin suosimaan luomukosmetiikkaa, mutta tähän listaukseen nyt pääsee suosikkeja jo ajalta ennen luomukosmetiikkakiinnostustani.

1. Ripsiväreistä suosikkini on Cliniquen Lash power. Toimintaperiaate on sama kuin ennen käyttämässäni Sensain 38:ssa, mutta pidän tämän harjasta ja koostumuksesta enemmän.
2. Kylmäpuristettu kookosöljy, koska se on niin monikäyttöistä. Pääasiassa lotraan sitä ongelmaihoiseen vartalooni, mutta olen käyttänyt sitä myös esim. raakasuklaan valmistukseen, deoranttina ja hiustenhoitoon.
3. Dermalogican Special Cleansing Gel. Budjetilleni melkoisen kallis, mutta iholleni hyvin sopiva puhdistustuote. Ei tosin ole juuri nyt käytössä, syksyllä sijoittanen taas puteliin.
4. Laveran Lips Repair -huulirasva. Tekee mitä lupaa, korjaa rohtuneet huulet eikä aiheuta huulirasvariippuvuutta.
5. Cliniquen All about eyes rich -silmänympärysvoide. Etenkin talvisaikaan silmänympärykseni kuivuvat korpuksi. Tämä paksumpi versio auttaa.
6. Karitevoi eli shea butter. Käytän huuli-, jalka- ja käsivoiteena.
7. Silmänrajauskynä. Eniten minua miellyttää musta ja tummanvioletti, tämänhetkinen suosikki on Cliniquen sävy Starry plum.
8. Uutuutena itselleni yritän opetella käyttämään huulipunaa. Sain ystävältä diego dalla palman kauniin punaoranssin rossetto pin up lipstickin, joka onkin nyt siis ainoa huulipuna, jota käytän.
9. L'Occitane en Provencen karitevoi jalka- ja käsivoiteet. Puhdas karitevoi ajaa tietysti saman asian, mutta pakkaus, tuoksu ja koostumus miellyttävät.
10. Kynsilakka. Minulla ei ole mitään erityisiä suosikkimerkkejä, eikä merkkien kestävyys kokemuksieni mukaan korreloi merkittävästi hinnan kanssa. Alus- ja päällyslakkana käytän kuitenkin Mavalaa (päällä Mavalan pikakuivattaja, ehdoton tällaiselle huithapelille). Kesällä dominoivat oranssiset sävyt.

Bubbling under: mikä tahansa verigreipiltä tuoksuva kosmetiikka. Käytössä on ollut mm. Sephoran pamplemousse vartalovoide ja pesuaine, nyt Body Shopin pink grapefruit suihkusaippua ja body butter. Marseillesta ostin pienestä saippuapuodista verigreipintuoksuisen luomusaippuan, mutta se ei ole vielä päässyt käyttöön asti.

Kuuluisa ainoa huulipuna.

Listalla ei ole mitään hiustuotteita, sillä inhoan hiusten laittamista. Tällä hetkellä käytän oikeastaan vain samppoota (yksi Korresin, yksi Laveran). Hiukset ovat nyt omanvärisenä sen verran hyväkuntoiset, että hoitoainetta en jaksa laittaa, ja yltävät kiinni, joten en koe tarvitsevani muotoilutuotteita. Jos pääni olisi vähän kauniimman muotoinen, pitäisin varmaan parin millin sänkikampausta. Lyhyt tukka itseasiassa sopii minulle hyvin, mutta koska satun inhoamaan myös kampaajalla käymistä, lyhyt malli pääsee toistuvasti kasvamaan ihmeelliseksi mopiksi minun vältellessä kampaajan tuoliin joutumista. En käsitä, miten kukaan jaksaa istua jonkun hiusmestarin sörkittävänä jopa joka kuukausi.

Ainiin, tähän piti kai haastaakin joku.

Haaste on tainnut käydä jo suurimmassa osassa seuraamiani kirjablogeja, mutta koetan onneani ja haastan nyt ainakin Katrin, Hreathemuksen, Kirsin, peikkoneidon ja Marjiksen sekä kirjablogiversumin ulkopuolella vaikuttavan Lotan Pumpui-blogista.

29. päivä: A book everyone hated but you liked

Kun on tämmöinen perusnegatiivinen luonne, tähän kysymykseen olisi tietenkin helpompi vastata päinvastoin kirjalla, josta kaikki paitsi minä pitivät. Ja sitä paitsi ketkä ihmeen everyone? En sitten tiedä, onko minulla jotenkin erityisen norminmukainen maku, mutta minun on tosiaan vaikea keksiä kirjaa, josta olisin pitänyt, mutta jota kaikki, tai edes useimmat muut olisivat inhonneet. Lisäksi, jos luotettavalta taholta kuulen jonkun kirjan olevan aivan kelvoton, en kovin helposti tällaiseen kirjaan tartu.

Olen tosin törmännyt melko usein siihen, että ihmiset eivät ole pitäneet Rimmisen Pussikaljaromaanista tai vaihtoehtoisesti eivät ole saaneet sitä luettua. Tämä hämmentää minua, sillä minusta Pussikaljaromaani on mainio, hauska, sujuva ja nopealukuinen kirja. Mutta tunnen kyllä aika monta, jotka ovat siitä pitäneetkin, joten ei se ehkä ihan täytä tehtävänantoa. En vaan tähän hätään mitään muutakaan keksi.

28. päivä: Favourite title

Jee, kysymys, joka ei varsinaisesti liity kirjan sisältöön. Ja samalla kysymys, johon minun on täysin mahdotonta vastata yhdellä ainoalla kirjan nimellä.

Mietin kirjannimi-suosikkejani, ja ainakin pidän semmoisista nimistä, jotka koostuvat useammasta sanasta (en nyt äkkiseltään keksinyt yhtään hyvää yksisanaista), jollain tavalla kutkuttavat mielikuvitusta (mistä ihmeestä tämä kirja kertoo?!) tai sitten vaihtoehtoisesti ovat jollain tavalla metkoja tai ytimekkäitä. Käännöskirjojen kohdalla joistain minua miellyttävät enemmän alkukieliset nimet, toisista taas käännökset. Näitä nyt nopeasti keksin:

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä (en ole lukenut kirjaa vielä, mutta nimi on erinomainen)
Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava (kaksoismerkitys, kertoo kuitenkin kirjan sisällöstäkin)
Philip K. Dick: Do Androids Dream of Electric Sheep? (kysymysmuoto miellyttää)
Mark Haddon: The Curious Incident of the Dog in the Night-time (kutkuttaa mielikuvitusta, sopii kirjan sisältöön)
Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani (nimenomaan tämä käännös, alkuteoksen nimi Beloved on tylsä)
Junot Diaz: The Brief Wondrous Life of Oscar Wao
John Steinbeck: Grapes of Wrath (erityisesti siksi, miltä alkukielinen nimi tuntuu ja maistuu suussa)

27. päivä: The most surprising plot twist or ending

Ihmiselle, joka saattaa unohtaa lukemansa kirjan juonen parissa päivässä (tai tunnissa), kysymys joka koskee kirjan yllättäviä juonikiemuroita tai lopetuksia on tietysti ihan helppo vastattava. Vielä kirjojakin huonommin mieleeni jäävät muuten elokuvien käänteet: minulle tapahtuu aina toisinaan niin, että katselen aivan tyytyväisenä elokuvaa, ja tajuan vasta reilusti puolenvälin jälkeen, että olen nähnyt elokuvan aiemminkin. Pääni on juonien suhteen musta aukko (mielenkiintoista, sillä muistan kyllä oikein hyvin kaikkea muuta turhaa ja vähemmän turhaa nippelitietoa).

Jouduin siis tälläkin kertaa turvautumaan googlen apuun, yritin löytää listauksia tällaisista juonenkäänteistä ja lopetuksista. Ikävä kyllä suurin osa löytämistäni listoista käsitteli, ehkei kovin yllättäen, jännäreitä ja dekkareita. Ja vaikka nyt juuri eilen totesin alkaneeni muutama vuosi sitten lukea kyseisen lajityypin edustajia, en ollut lukenut (tai ainakaan muista lukeneeni!) juuri mitään kyseisiltä listoilta, paitsi Agatha Christien kirjoja, joita en enää kunnolla muista, kun luin niitä 90-luvun puolivälissä lähinnä. Usein mainituiksi tulivat Fight Club ja Shutter Island, jotka molemmat ovat toki alunperin kirjoja, mutta jotka olen nähnyt vain elokuvina. Sitä paitsi "yllättävä juonenkäänne" (oho, hovimestari ei ollutkaan murhaaja!) on niin peruselementti dekkareissa, että ketä semmoinen sitten lopulta oikeastaan yllättää?

Tämä taitaa olla tähän asti hankalin päivä. Dekkarigenren ulkopuolelta tulee mieleen kirja Piin elämä, joka on hyvä, ja jossa voi ehkä ajatella olevan yllättävä käänne lopussa (paitsi ettei se nyt niin kauhean yllättävä ole). Niin, ja Nicole Kraussin Rakkauden historiassahan on kanssa vähän samantapainen. Ja Paul Austerilla on ehkä myös yllättäviä käänteitä (ainakin Book of Illusionsin lopussa, ehkä?), minä en vaan muista sen kirjojen juonia kun ilmeisesti keskityn lukiessani johonkin muuhun. Vastaan siis nyt vaikka nuo kolme. 

26. päivä: A book that changed your opinion about something

Pysyttelen tukevasti kirjallisuuden maailmasta ja vastaan tähän tällä kirjalla, joka muutti käsitykseni kirjallisuuden lajista:

Raymond Chandlerin Syvä uni nimittäin muutti mielipiteeni dekkareista. Luin lapsena ja nuorena jonkun verran Agatha Christien kirjoja, mutta en muuten ollut koskaan varsinaisesti kiinnostunut dekkareista (tuomitsin ne lukematta tylsiksi tai typeriksi), enkä vuosiin lukenutkaan ollenkaan dekkareita tai jännäreitä.

En ole ihan sataprosenttisen varma, että juuri Syvä uni oli ensimmäinen pitkän tauon jälkeen lukemani dekkari, mutta ainakin se oli ensimmäinen, josta muistan oikein pitäneeni. Luin kirjan ehkä vuonna 2007 tai  2008. Nyttemmin melko runsaasti dekkareita luettuani voin toki todeta, että Syvä uni on erinomainen lajityyppinsä edustaja, eivätkä kaikki dekkarit tosiaan ole kaksisia. Mutta, mikä tärkeintä, kirja avasi silmät huomaamaan, että myös rikoskirjallisuuden parista voi löytyä hyvää tai mielenkiintoista luettavaa, eikä minun täten ole aihetta väheksyä tätäkään lajityyppiä. (Tyydyn siis vastaisuudessa ilmeisesti enää väheksymään romanttista soopaa ja suurinta osaa historiallisista romaaneista. Edistystä.)

25. päivä: A character who you can relate to the most

Nythän tämä meni taas ihan mahdottomaksi. Minä kun pystyn lukiessani samastumaan melkein minkälaiseen henkilöhahmoon vain. Esimerkiksi Augusten Burroughsiin, vaikka itse en melko varmasti ole sen enempää mies, homoseksuaali, new yorkilainen, kirjailija, entinen mainosmies kuin alkoholistikaan. Minulle ei edes ollut yhtään traumaattinen lapsuus, ja silti miehen kirjoja lukiessa tekee mieli hihkua, että täsmälleen! I know! My thoughts exactly! Samastuin kovasti myös Kyllikki Villaan lukiessani hänen matkapäiväkirjojaan, vaikka en tosiaan olekaan seitsemänkymppinen kääntäjä matkalla rahtilaivalla Chileen. Myös Pirkko Saision puolittain omaelämäkerralliseen Pirkkoon olen samastunut, ja siihen jo aiemminkin mainittuun Mark Rentoniin. Ronja Ryövärintyttäreen samastumisesta ehdinkin jo mainita aiemmin (en tosin varmaan enää samastu häneen, mutta lapsena kyllä rymysin pusikoissa kuvitellen olevani Ronja).

Toisinaan taas ilmeisemmät, ehkä suunnilleen minun ikääni, sukupuoltani ja kenties vielä koulutustaustaani vastaavat hahmot eivät herätä mitään samastumisen tunteita (esim. Pulkkisen Tottan Anna oli tällainen hahmo). En kuitenkaan ole sitä mieltä, että hyvän kirjan hahmojen pitäisi edes olla erityisen samastettavia. Pidän esimerkiksi aika paljon Paul Austerin kirjoista, enkä ole varmaan samastunut yhteenkään hänen hahmoonsa ikinä.

Tulipa tästä nyt kerrassaan puolittainen vastaus. En nyt kyllä jaksa yrittää parempaakaan.

24. päivä: A book that you wish more people would’ve read

Palasin pääsiäisreissulla Jonathan Safran Foerin pariin (no oikeastaan vasta paluumatkalla bussissa palasin, sillä pääsiäisreissu mökille oli lyhyt ja intensiivinen n. 22 tuntia, joina tehtiin keväthommia, syötiin, saunottiin ja nukuttiin). Joka tapauksessa: maailmassa on kyllä kosolti kaunokirjallisia opuksia, jotka ovat minusta kerrassaan suositeltavaa luettavaa. Kaunokirjallisuus ja sen hyvyys ja merkittävyys on kuitenkin aina jossain määrin makuasia, joten olenkin nyt niuho tosikko, ja vastaan tähän kirjan, joka on aika kauhea, ikävä ja vastenmielinen, mutta ennenkaikkea totta: Jonathan Safran Foerin Eating Animals (suom. Eläinten syömisestä).

Itsehän jämähdin kirjan parissa ensimmäisellä yrityksellä johonkin puoleen väliin, mutta olen yhtä kaikki vakuuttunut tämän kirjan tarpeellisuudesta. Kovin paljon uutta tietoa kirja ei ehkä tarjoa semmoisille, jotka teini-iässä ovat jo kahlanneet läpi eläinoikeusmateriaalia, kirjoja ja dokumentteja (esim. allekirjoittanut), mutta muistutus ruoantuotannon tosiseikoista lienee aina paikallaan. Kirja ei ehkä kovin hyvin sovellu erityisen herkille, mutta toisin kuin huonot kauhuleffat, se on totisinta totta, ja jos vatsa kestää syödä hunajamarinoituja broilerisuikaleita, olisi sen ehkä syytä kestää myös totuus siitä, mistä ne suikaleet sinne kaupan altaaseen tulevatkaan. Safran Foer on yhdysvaltalainen ja kirjan fokus on rapakontakaisissa käytännöissä. Suomennoksen loppuun on ymmärtääkseni lisätty katsaus Suomen olosuhteisiin. Minun versiossani sitä ei siis ole, mutta ei minulla kyllä ole syytä uskoa, että eläinteollisuus olisi täällä pohjan perukoilla millään merkittävällä tavalla parempaa tai eettisempää kuin vaikka siellä Yhdysvalloissa.

Loppuun iloisempi narsissiaiheinen kuva pääsiäisen ratoksi.

Toisena vaihtoehtona minulla muuten oli toinen ikävistä tosiasioista muistuttava kirja, Half the Sky (suom. Puolikas taivasta). Tällä kertaa Foer vei voiton, mutta suosittelen tarttumaan myös tähän jälkimmäiseen.

23 päivä: A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Tänäänkin keksisin vaikka sata kirjaa, jotka olen jo pitkään halunnut lukea, mutten vieläkään ole. Minulla on hieman paha tapa haalia mielenkiintoisia kirjoja sieltä ja täältä, ilmaiseksi ja rahalla, näytekappaleita, divari- ja alelöytöjä, varastoida ne hyllyyn ja ajatella, että ihan kohta luen kyllä. Joo ei.

Tällaisia jo vähintään tovin hyllyä kansoittaneita "kohta luen" -teoksia ovat mm. Jonathan Franzenin Corrections, Paul Austerin Invisible, Gregory David Robertsin Shantaram, Jonathan Gloverin Ihmisyys, Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät, Stockettiin Piiat, Fagerholmin Amerikkalainen tyttö, Nam Len Merimatka, Vikas Swarupin Slumdog Millionaire, Pelevinin Viides maailmanvalta, koko joukko venäläisiä ja muita klassikoita (tjeu: klassikkohaaste, joista olen nolosti ehtinyt lukea vasta yhden), ja, no, asia kävi ilmeisen selväksi. Hyllymme pullistelevat kirjoista, jotka ihan oikeasti haluan lukea, parhaimmissa pahimmissa tapauksissa kirja olen omistanut kirjan yli kymmenen vuotta, vähän lievemmissä vain joitain viikkoja tai kuukausia.

Nostan nyt kuitenkin esiin erityisesti erään kirjan, jonka lukemattomuus minua harmittaa, joka on ikuisuuslainassa toisen puoliskon vanhemmilta, ja jonka kaiken kukkuraksi olen olen jo aloittanut vuonna 2008, pitänyt ja silti jättänyt kesken. Kyseessä on siis Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogia. En ole koskaan kuullut kenestäkään, joka ei olisi pitänyt kirjoista ne luettuaan. Minä luin kyseisenä kesänä ensimmäisen kirjan puoleenväliin, mutta epäsuotuisien olosuhteiden takia en ehtinyt lukea sitä loppuun. Ja sitten tulikin jo muuta lukemista. Pohjantähden lukemattomuus harmittaa siitäkin syystä, etten tunne kotimaista kirjallisuutta mitenkään valtavan hyvin (ainakaan tätä klassikko-osastoa), ja teos ihan oikeasti kiinnostaakin. En tajua miksen saa sitä luetuksi.

22. päivä: Favourite book you own

Tämä on nyt vähän älytön kysymys tässä yhteydessä, lähinnä siksi, että olen muutenkin aika pitkälti vastaillut näihin kirjoilla joita omistan (tämä pitkälti muistiteknisistä syistä: on helpompi keksiä vastauksia kun tuijottelee hetken kirjahyllyjä).

Lähestyn nyt tätäkin sitten kahtaalta: ensinnä mietin, minkä kirjan ottaisin mukaan palavasta talosta. Mahdoton ajatusleikki, mutta tässä nyt lemppareistakin rajautuvat pois helposti uudelleen hankittavissa olevat kirjat (ainakin nykyhetken näkökulmasta). (Sen sijaan jos minulla olisin onni omistaa Peter Bichselin Lastentarinoita tai se legendaarinen Noidan käsikirja, olisivat ne aika korkealla pelastettavien listalla jo ihan senkin takia, etten ole onnistunut toistaiseksi saamaan niitä omistukseeni).

Tästä näkökulmasta lempiomistukseni ovat varmaankin Pentti Saarikoski -kokoelmani (erityisesti proosatuotanto), jotka olen vuosien saatossa divareista haalinut ja lahjaksi saanut. Yläasteikäisenä ihastuin kovin Saarikosken tapaan kirjoittaa ja sitä seuraavina vuosina luin päiväkirjat, proosan ja liki kaikki runokokoelmatkin. Päälle luin vielä Tarkan kaksiosaisen Saarikoski-elämäkerran (joka on muuten loistava lajinsa edustaja), kuten myös Tuulaliina Variksen kirjan Kilpikonna ja olkimarsalkka (ei aivan yhtä hyvä, mutta mielenkiintoinen kuitenkin).

Toisaalta omistamieni kirjojen joukosta voisin poimia ykkösen myös sieltä, mistä olen eniten saanut iloa (Fedja-setä?), minkä uskon tuottavan minulle sitä tulevaisuudessa (harva kirja on niin hyvä kuin lukematon kirja) tai mikä sisältönsä laajuuden tai muiden ominaisuuksien takia on minulle ollut merkittävä. Viimemainittujen joukosta haluaisin nostaa esiin yhden, nimittäin Hugh Honourin ja John Flemingin järkälemäisen Maailman taiteen historian. Kirja oli meillä lukiossa taidehistorian oppikirjana, ja minä tosiaankin olen lukenut sen läpi aika perusteellisestikin. Tästä kirjasta (ja niistä oppitunneista) on kiittäminen taidehistorian tuntemustani. Lisäksi ilahdun joka ikinen kerta, kun maailmalla museossa näen jonkun kirjasta tutun teoksen.

21. päivä: Favourite book from your childhood

Tämän haasteen parissa pusatessani olen jo aiemminkin viittaillut lapsuuden (tai ainakin lastenkirjallisuuden) suosikkeihin, joten siinä mielessä tässä tulee nyt kyllä toistoa. Lisäksi lapsuus on vähintäänkin venyvä käsite, ja jos on ollut kovin lukevainen lapsi (kuten esim. allekirjoittanut), eri ikäkausien suosikit ulottuvat Puppe-kirjoista fantasiaromaaneihin. En (tietenkään) osaa valita ihan ehdotonta lapsuuden suosikkikirjaa, joten luettelen muutamia melko korkealle kipuavia vaihtoehtoja.

Suuri tonttukirja. Tädilläni oli tämä hyllyssä ja tätä oli lapsena ihana lukea: kuvat olivat mahtavia, etenkin pelottavista peikoista! Selailin tätä kerran töissä ja mietin, että pitäisi ehkä ostaa omaankin hyllyyn, vaikka nostalgian vuoksi jos ei muuten. Hinta on uusimmalla painoksella tietenkin kauhea, joten voi olla, että tämä jää puodin hyllyyn.


Ronja Ryövärintyttärestä kirjoitinkin jo aiemmin. Liittyy samaan tätiin kuin Tonttukirjakin (tämä ei ole itsestäänselvää, minulla on nimittäin kahdeksan tätiä ja muutamia tätipuolia siihen päälle) ja, kuten sanottua, luin jossain vaiheessa kirjaa uudestaan ja uudestaan. Jossain määrin sama koskee myös muita Lindgrenin kirjoja (etenkin Veljeni Leijonamieltä ja Melukylä-sarjaa), mutten ikinä ihan niin paljon pitänyt niistä kuin Ronjasta.

Minuun vetosivat lapsena myös Mauri Kunnaksen kirjat. Suurin suosikkini oli ehkä Kaikkien aikojen avaruuskirja, joka ilmestyi jokseenkin niihin aikoihin kun opin lukemaan. Lainasin sen epäkäytännöllisestä koostaan huolimatta monta kertaa kirjastosta, ja luultavasti sen ansiosta opin ulkoa aurinkokuntamme planeetat (enkä ikinä oppinut käsittämään, miten joku ei voi muistaa niitä).

Näiden lisäksi minulla, kuten käsittääkseni kovin monilla muillakin lapsilla, oli eri aikoina erilaisia kiinnostuksen kohteita (joksi noita omituisia monomanian jaksoja ehkä voi kutsua), joten suosikkikirjojani olivat, vähän ajankohdasta riippuen, myös dinosauruksia, arkeologiaa, antiikin Kreikkaa tai valtameriä käsittelevät kirjat. Muistan pitäneeni ihan kamalasti myös sellaisesta kirjasta, jossa kerrottiin erilaisia kesään liittyviä seikkoja ja annettiin erilaisia vinkkejä ja ohjeita (esim. kuinka tehdä limonadia itse, mistä salamat tulevat, kuka oli Carl von Linné), sen pääosassa oli tyttö, enkä muista kirjasta juuri muuta, en edes nimeä. Mutta se oli minusta n. 10-vuotiaana (?) tosi hyvä kirja.

20. päivä: Favourite romance book

Tässä meinasi tulla ns. tenkkapoo (kylläpä muuten pidän em. kaltaisista hassuista äännelainoista kielissä). Romanttinen kirjallisuus ei taida kuulua lempilukemistooni, sillä en aluksi keksinyt yhtään romanttista kirjaa, jonka olisin lukenut, saati josta olisin pitänyt. Turvauduin goodreadsin listaukseen popular romance books. Lista on massiivinen, joten sain sieltä vähän apuja. Melko heikolta kuitenkin edelleen näyttää, lukematta ovat niin Jane Austenit, Nicholas Sparksit kuin Nora Robertsitkin. Vampyyriaiheisia romanssikirjoja olen kyllä vähän lukenut (Twilight-sarjan ja pari ensimmäistä Southern Vampire Mysteries eli Sookie Stackhouse -kirjaa, mutta niistäkään en perin juurin hirveästi pitänyt).

Selattuani listan viisi ensimmäistä sivua ja ihmeteltyäni Nora Robertsin ja Lisa Kleypasin valtavaa tuotteliaisuutta, päädyin valitsemaan sen ainoan, jonka tuolta viideltä ensimmäiseltä sivulta olen edellämainittujen vampyyrikirjojen lisäksi lukenut. Kolmas linja proudly presents: Emily Brontë: Humiseva harju.

Luin Humisevan harjun verrattain nuorena, eli monta vuotta sitten, joten en kovin hyvin muista, mitä kirjassa tapahtuu. Muistan kyllä silloin ihan pitäneeni siitä, joten ei kai se kovin huono voi olla? Ainakaan kirjan romantiikka ei ollut siirappista laatua (vaan pikemminkin epätoivoista), välillä pyörittiin synkillä nummilla ja menetettiin järkeä. Komeaa. Lisäpisteitä siitä, että sinänsä kehnonlaisessa filmatisoinnissa Heathcliffia esittää ihana Ralph Fiennes.

Löysin tuolta listauksesta myös toisen kirjan, jonka olen melkein lukenut (eli joka on kesken, mutta jonka kyllä aion vielä lukea) eli Laura Esquivelin Como agua para chocolate (suomennettu kai nimellä Pöytään ja vuoteeseen?). Siinä lattarikirjallisuuden tavaramerkki numero uno, tuo ns. maaginen realismi, yhdistyy romantiikkaan. Välillä tarjoillaan reseptejä.

Huolestuin kuitenkin vähän tästä yhden kirjallisuuden lajin syrjehtimisestäni: luen kuitenkin muuta viihdekirjallisuutta esim. dekkareita ja elämäkertoja (jotka eivät varmaan sisältönsä puolesta ole sen kaksisempia tai "fiksumpia" kuin romanssitkaan), joten miksi en koskaan tartu romanttiseen kirjallisuuteen? Pääsyynä on varmaan se, etten ole järin romantillinen luonne, mutta periaatteessa miksen silloin tällöin lukisi jotain tämänkin genren edustajaa aivoja lepuuttaakseni? Toisaalta pelkään ennakkoluulojeni olevan totta ja minun pitkästyvän kuoliaaksi jonkun Nora Robertsin parissa (muistaakseni kerran teininä luin yhden Catherine Cooksonin kirjan, se ainakin oli melko sietämätöntä). Ovatkohan jotkut goottiromanssit mistään kotoisin? Pitää käydä katsomassa, mitä muut ovat tähän vastanneet, ehkä löydän jotain genren helmiä joihin voin tutustua.

19. päivä: Favourite book turned into a movie

Alkaa tuntua, ettei tämä ikinä lopu, iskee haasteväsymys ja ärsyttää, ettei tähän päälle meinaa löytyä aikaa kirjoittaa ihan niistä kirjoista, joita olen lukenut (joita ei tosin onneksi ole monta, sillä haastekiireen lisäksi tässä on ollut ihan koulu- ja työkiirettäkin).

Tätä päivän kysymystä lähdin pohtimaan kahtaalta: valitsenko mielestäni parhaan kirjan, josta on tehty elokuva, vaikka sitten kehnokin elokuva. Vai sittenkin parhaan filmatisoinnin ei ehkä aivan parhaasta, mutta kuitenkin hyvästä kirjasta? Tehtävänanto vastaa ehkä enemmän ensimmäistä, jälkimmäinen olisi hiukan mielekkäämpi.

Vaikka elokuvasivistykseni ei ole mitenkään verrattoman laaja, löytyy nopealla vilkaisulla hyllystämme useita kirjoja, joista on a) tehty elokuva, jonka b) minäkin olen nähnyt. Lisäksi toki on olemassa
kirjoja, joista tehdyn elokuvan olen nähnyt, mutta kirjaa en ole lukenut (esim. Kummisetä-trilogia, Uhrilampaat), kirjoja, jotka olen lukenut, mutta elokuvaa en ole nähnyt (esim. Larssonin Millennium-trilogia) tai kirjoja, joista tiedän tehdyn elokuvan, mutten ole tutustunut kumpaankaan (esim. lukemista odottava Slumdog Millionaire). Mutta pysytelläänpä nyt tuossa ihka ensimmäisessä kategoriassa.

Vastaan, taas, Trainspotting. Ihan vaan siksi, että olen sekä lukenut kirjan että nähnyt elokuvan useamman kerran ja pitänyt niistä. Koska kirjasta kirjoitin jo vähän aiemmin, pulisen nyt vähän tuosta elokuvasta. Luin siis tosiaan tässäkin tapauksessa kirjan ensin, ja ensimmäisellä katsomiskerralla en ihan hirveästi pitänyt elokuvasta (siinä yhdistellään muutamia kirjan henkilöitä ja tapahtumia, kuten nyt filmatisoinneissa yleensäkin). Myöhemmin kyllä innostuin elokuvastakin: sen alkukohtaus on mieleenpainuva, suorastaan nerokas, elokuvassa soi hyvä musiikki, roolitus on toimiva (rakastan etenkin Ewan McGregoria ja Robert Carlylea) ja kokonaisuus muutenkin pelaa. Lisäpisteitä skottiaksentista.

Bubbling under: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (Johnny Depp! Benicio Del Toro!), Ilmestyskirja. Nyt (perustuu tähän vastikään lukemaani klassikkoon). Jos olisin saanut luetuksi Draculan, voisin vastata myös Coppolan filmillä Bram Stokerin Dracula.

18. päivä: A book that disappointed you

Vihdoinkin helppo kysymys! Keksin tietenkin tähän useammankin, mutta nyt kerrankin en jaarittele vaan valitsen yhden, viime vuoden selkeimmän pettymyksen.

Kirja, joka aiheutti pettymyksen, on Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot (kirjoitinkin siitä lyhyesti täällä). Lainasin sen viime kesänä kirjastosta, koska aihe (historiallinen Barcelona, vampyyri, jännäri) vaikutti oikein sopivalta leppoisaksi kesämökkilukemiseksi. Barcelona on lempikaupunkini (asuinkin siellä kerran vuoden päivät), perinteisesti olen tykännyt vampyyrijutuista ja jännärit nyt ovat usein kelvollista aivot narikkaan -lukemista. Ikävä kyllä tämä kyseinen teelmä ei vaan täyttänyt edes vaatimattomimpia toiveitani viihdyttävyydestä. Koko kirja on suoraansanoen uskomattoman surkea esitys: juoni on sekava ja kömpelö, henkilöhahmoilla ei ole ominaisuuksia (paitsi naisella ulkonäkö ja pääpahiksella pahuus) ja heidän tekemisensä huonosti motivoituja, loppu ei ole tippaakaan yllättävä ja muutenkin tunne kirjan loputtua kertakaikkisen plaah. Ainoa siedettävä puoli on kirjan verrattain sujuva historiallisen Barcelonan kuvailu, joten ehkä herra Morielin pitäisi kirjoittaa matkaoppaita eikä romaaneja.

Kuriositeettina mainittakoon, että myös seuraavat potentiaaliset pettymykset sijoittuvat Barcelonaan. Carlos Ruiz Zafonin kirjoja on paljon kehuttu ja koska nekin sijoittuvat lempparikaupunkiini, kahlasin sisukkaasti läpi sekä La sombra del vienton (Tuulen varjo) että Angel's Gamen (Enkelipeli), enkä vaan oikein saanut niistä mitään irti. Pitänee yrittää muistaa, että vaikka tyyppi saisikin aikaan jotain uutta, en ota sitä luettavakseni.

17. päivä: Favourite quote from your favourite book

Eduskuntavaalit ja niihin liittyneet toimet, kuten vaalipullan syöminen ja vaalivalvojaisten seuraaminen sekoittivat pakan tämän viikonlopun osalta totaalisesti, enkä ehtinytkään saattaa itseäni ajan tasalle tässä haasteessa. Tässä yhteydessä sen enempää vaalitulosta puimatta siirryn täten 17. päivän haasteeseen.

Ketään ei varmaan ihmetytä, etten tosiaan osaa valikoida lempisitaattia lempikirjastani. Minulla ei ole hajuakaan, mikä lempikirjani mahtaa edes olla, joten valitsin muutamia hyviä sitaatteja eräiltä suosikkikirjailijoiltani. Noin yleensä en mitenkään kerää sitaatteja esim. mihinkään vihkoon, ja seuraavistakin sitaateista useimmista jouduin tietenkin oikean asun tarkistamaan googlailemalla tai goodreadsista. Suosikkisitaattini ovat yleisesti ottaen peräisin muutamilta kirjailijoilta (on monia hyviä kirjailijoita, jotka kirjoittavat hyviä kirjoja, mutta eivät osaa erityisen hyvin kiteyttää, joten he eivät ole edustettuina), tässä esimerkkejä:

Kurt Vonnegut:
"I tell you, we are here on Earth to fart around, and don't let anybody tell you different." (A Man Without a Country).

"If you can do no good, at least do no harm." (Slapstick)

Tove Jansson:
"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." (Muumilaakson marraskuu)

"För en filosof är det alldeles detsamma om han lever eller dör, men efter denhär förkylningen är det mycket osäkert hur set ska gå med mig" (Komenten kommer, mahdollisesti ainoa sitaatti, joka on jäänyt mieleeni ruotsiksi, siksi se on tässäkin mukana)

Charles Bukowski:
"That's the problem with drinking, I thought, as I poured myself a drink. If something bad happens you drink in an attempt to forget; if something good happens you drink in order to celebrate; and if nothing happens you drink to make something happen." (Women)

Augusten Burroughs:
"I myself am made entirely of flaws, stitched together with good intentions." (Magical Thinking)

"I am prone to envy. It is one of my three default emotions, the others being greed and rage. I have also experienced compassion and generosity, but only fleetingly and usually while drunk, so I have little memory." (samasta)

Laitetaanpa vielä bonukseksi pari suosikkilainaustani Lewis Carrollilta:
"'Begin at the Beginning', the King said gravely, 'and go on till you come to the end: then stop'" (Alice in Wonderland)

"If you don't know where you are going, any road will get you there."

16. päivä: Favourite female character

Nythän on jo oikeasti 17. päivä, mutta mennäänpä kuitenkin järjestyksessä. Eilen en nimittäin ehtinyt ollenkaan kirjoittamaan, punttisalilla rehkintä, inventaario töissä ja lopulta El Clásicon katsastaminen Hakis pubissa veivät koko lauantain (työajoista ja muusta johtuen tuntuu, että minulla viikonloput ovat aina kaikkein työllistetyintä ja kiireisintä aikaa, kun taas alkuviikosta on yleensä mukavan leppoisaa).

Osasyy tietysti tähän välttelyyn oli se, etten oikein keksinyt mieluisia naiskaraktäärejä. Kirjallisuuden kaanoniin päässeissä klassikoissa naiset tuntuvat olevan parhaimmillaankin vain somia statisteja, tai sitten ihan käsittämättömiä hahmoja ilman mitään varsinaisia ominaisuuksia (esim. Mika Waltarilla usein). Sitten taas itsetarkoituksellisen "vahvat" ja "rohkeat" naishahmot ovat usein ärsyttäviä tai epäuskottavia: en erityisesti pidä Lisbeth Salanderista sen enempää kuin Lucie Lilliehjelmistäkään (nämä siis Millennium-trilogiassa ja Westön Missä kuljimme kerran sekä hiukan myös Älä käy yöhön yksin -romaaneissa). Ronja Ryövärintyttärestä kyllä pidän. Sitten taas L. M. Montgomeryn ja Alcottin tapaisten kirjailijoiden tyttökirjoista sankarittarineen en myöskään ole oikein koskaan innostunut.

Jotain mainitakseni kuitenkin keksin seuraavia: Hermione Granger Harry Pottereista (koska kirjasivistys on pop), puolikuvitteellinen Pirkko Saisio trilogiasta Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja, samoin omaelämäkerrallinen Marjane Satrapi Persepolis-sarjakuva-albumeista.

Keksin varmaan koko joukon muita heti kun painan julkaisu-nappia, mutta nyt mennään näillä. Seuraavaan postaukseen toivottavasti tulee taas kuvitustakin, mutta sitä ennen käyn mm. äänestämässä.