lauantai 29. syyskuuta 2007

naima-aie astiaston vuoksi ja pieni hävetys

Luin juuri tuon edellisen merkintäni ja huomasin, että olin paitsi unohtanut otsikoida sen, myös tehnyt aika monta kirjoitusvirhettä. Hävettää. Voisin toki korjata ne typot, mutta sitten minun pitäisi keksiä jotain muuta kirjoitettavaa.

Itseasiassa olikin yksi kyllä. Haluaisin nimittäin astiaston. Olen hämmentynyt ja ehkä jopa peloissani. En (muistaakseni) nimittäin ikinä ennen ole halunnut jotain niin triviaalia ja keski-ikäistä kuin astiasto. Astiasto on vähän niinkuin pussilakanasetti ja sohvatyynyt. Jotain sellaista, mitä ehkä saa jostain (esim. sukulaisilta), tai sitten jos ei saa, niin ei niitä tule mieleenkään esim. ostaa itse. Ja nyt sitten tämä. Olen kuullut, että häälahjaksi voi saada astiaston, ja nyt mietinkin, onko kiihkeä astiastonomistamishalu kyllin hyvä syy mennä naimisiin jonne ei halua. Luultavasti ei ole, joten ehkä keksin jotain muuta.

Eikös olekin hieno kuva:



Niin, ja astiaston ostaminen tuskin tulee kyseeseen, haluamani astiasto ei ole mitenkään kovin halpa. Mieluummin syön kympillä ruokaa kuin ostan yhden espressokupin, toistaiseksi.
Ihmettelen usein, miksi oikeastaan bloggaan. En tiedä, lukeeko blogiani kovinkaan moni (oikeastaan varmasti tiedän vain, että ne n. neljä kommentoijaani lukevat, toisaalta en ole jaksanut etsiä bloggerista mitään tilastomeininkejä, joista voisin vakoilla lukijamääriäni, joten luultavasti se ei olekaan minulle niin tärkeää.). Luultavasti kirjoitan tänne siksi, että bloggaaminen on hyvää sijaistekemistä. Tiedättehän, silloin kun oikeastaan pitäisi tai haluaisi tehdä jotain muuta, muttei oikein saa aikaan. Esim. nyt mietin menisinkö lenkille vai järjestäisinkö kirjoja hyllyyn (nyt on kirjahylly!). Sain myös sähköpostia eräältä Barcelona-tuttavalta, josta en ollut kuullut yli puoleen vuoteen, hämmenyin, enkä vastannut vielä. Tämän lisäksi sain kutsun tupareihin facabookitse, sillä nykyään kuuluu hoitaa kaikenlaiset ennen tekstiviestitse hoidettavat asiat siellä. Mikä on tietysti ilmaisuuden puolesta hyvä. Tuparit sijaitsevat Tampereella, mikä on myös mukavaa. Tampere on kiva paikka.

Äh, nyt harhauduin muihin puuhiin kuten juttelemaan mesessä. Tyhmä irternetti tuhoaa kaikki hyvät aikeeni!

Laitan tähän vielä kuvan Mando Diaosta, kerta kuuntelen sitänyt:

torstai 27. syyskuuta 2007

eräs salaliitto ja muita ihmeellisiä asioita

Tulin tänne käpisemään kun en muutakaan keksi nyt. Kuten monet ehkä tietävät, minulla ei ole mitään varsinaisia antipatioita ruotsin kieltä kohtaan. Itseasiassa ruotsi on minusta kaikinpuolin kelvollinen, joskaan ei globaalisti kovinkaan hyödyllinen kieli. Siksipä olenkin alkanut epäillä, että jossain valtiollisessa elimessä (esim. opetusministeriössä) ei oikeastaan haluta, että kukaan suomalainen ankkalammikon ulkopuolelta oikeasti oppisi ruotsia. Tämä johtuu tietysti siitä, että kaikilla opintoasteilla, joissa tähän asti olen opiskellut ruotsia (ja niitä on jo kolme) ruotsintunnit ja oppimateriaalit ovat olleet typeriä, epämotivoivia, puuduttavan tylsiä tai jopa suorastaan idioottimaisia. Yläasteen nyt toki ymmärtää, siellä nyt muutenkin kaikki oli mitä oli, eikä sitäpaitsi 13-16 -vuotiaana kuulukaan motivoitua opiskelusta (ennenkuulumatonta kerettiläisyyttä olisi semmoinen! Yläasteella on paljon kivempi motivoitua kiljunjuonnista, näpistelystä ja rokkimusiikista.) No, sitten tuli lukio ja pöyristyttävän idioottimainen Helt Okej! -kirjasarja. Siitäkin on jo monta vuotta, enkä enää kanna kaunaa, paitsi silloin kuin se vastenmielinen tunnuskappale alkaa soida päässä. Nykyisin, kuten varmaan useimmat ovat jo hoksanneet, opiskelen pääkaupunkimme suuressa ja kauniissa yliopistossa kaikenlaista humanistista höpöhöpöä ja viihdyn erinomaisesti. Vaan edelleen ruotsintunnit ovat suorastaan ällistyttävän, jopa huikaisevan epämotivoivia, typeriä ja pitkäveteisiä. Tämä tuntuu minusta erityisen suurelta haaskaukselta nyt, kun ensimmäistä kertaa elämässäni saattaisin ollakin motivoitunut oppimaan ruotsia kunnolla. Väitän myös, että vika ei ole ainoastaan minussa. Svenska grammarförstarkning -kurssia on minulla joka torstai 9-12. Siellä ei tehdä juuri mitään muuta kuin tehtäviä. Siis hei haloo, maksaako yliopisto palkkaa sille (sinänsä ihan mukavanoloiselle) opettajalle, että se katsoo kuin kymmenet opiskelijat tekevät tunnilla tehtäviä. Tämän lisäksi näitä tehtäviä (lähinnä yksinkertaisia aukko- ja käännöstehtäviä) tarkistetaan tunnilla. Siitäkin huolimatta, että tehtävien vastaukset ovat kirjan takana. Minä voisin jopa tehdä tehtäviä kotona, jos siellä tunnilla opittaisiin jotain järjellistä.

Haluaisin vielä huomauttaa, että muiden kielten opiskelu on jostain syystä paljon mukavampaa ja järjellisempää. Esimerkiks ranska on kerrassaan hupaisaa.

On muuten aika hienoa olla ns. aikuinen. On tietysti lukuisia syitä iloita asiasta (ja varmasti melkein yhtä monta syytä surra aikuisuutta, mutta en nyt menen niihin) mutta tänään minua on erityisesti ilahduttanut se, että aikuisena saa syödä päivälliseksi mitä haluaa, vaikka se olisi vähän omituistakin. Esim. minä olen tänään syönyt lähinnä satsumia, rusinoita, pähkinöitä ja vuohenjuustoa. Eritoten satsumat ovat iloinen ja hyvä asia.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

katsaus kirjoittajan elämään

Kello on kohta kuusi. Yhdeksäksi menen elokuviin, ja sitä ennen pitäisi mm. syödä jotain (kenties jopa valmistaa ruokaa). Nyt ihmettelen internetissä, että mistä löytäisin palmikkoneuleen ohjeen, jotta voisin neuloa itselleni pipon. Tässä asiassa ainakin kuulut neuleblogit on ihan good-for-nothing -kamaa. Siis hä, ei minua kiinnosta lukea miten ihkupihkuja tumppuja lässynlää siellä on taas neulottu, jos ei kerta kerrota, että miten! Vähän niinkuin ruokablogissa kerrottaisiin, että vähänkö muuten tehtiin hyvät soosit tänään, vaan eipä varpilla kerrota, että mitä siihen tulee. Hmph. Turvautuisin englanninkielisiin sivuihin, jos tietäisin mikä palmikko on englanniksi. Miksei tätä ole opetettu koulussa? Plait on joku palmikko, mutten kyllä tiedä voiko tuota sanaa käyttää tässä asiayhteydessä.

(harhauduin googlettamaan neuleohjetta tuolla plait'lla ja löytyikin sangen kelvollisenoloinen ohjio, vaan..vaan en ymmärrä ulkomaankielistä neuleslangia. Mitä tämä tarkoittaa: Cable 6 front: slip next 3 sts to cable needle and hold in front of work, K3, then K3 from cable needle. Jee.)

Tänään on muuten ollut varsin kelvollinen päivä. Vaihdoin proseminaarityöni aihetta, teen sen nyt niistä Fray Bentos -uutisista (työn nimi lienee lähinnä jotain pseudotieteellistä jargonia tyyliin nationalistisen diskurssin tekstuaaliset representaatiot Botnian sellutehdashenketta Uruguayn Fray Bentosissa koskevissa uutisissa vuosilta 2006 ja 2007..hehheh, no ei vaiskaan). Kävin ystäväni T:n kanssa sushilounaalla Kämpgallerian Zen Sushissa. Sushit olivat maittavia, joten uskaltanen suositella paikkaa. Lounasaikaan se näyttää täyttyvän ******tärkeistä "business"-ihmisistä, mutta muutoin lounastarjous on ihan oiva, 8-12 palaa, hinnat 8,40-12,40 ja kupponen vihreää teetä kuuluu kauppaan. Lounaan jälkeen yritin etsiskellä itselleni takkia ja kenkiä, joten luonnollisesti päädyin ostamaan rintaliivit. Ostin myös satsumia, ilahduin, että satsuma-aika on taas koittanut. Lainasin pari mahdollista prosemman lähdekirjaa. Sellainen päivä.

Menen nyt syömään hapankorppua, koska eihän tässä talossa taaskaan ole mitään järjellistä murkinaa.

maanantai 24. syyskuuta 2007

joutilaisuus

Mielenkiintoista on se, että mitä vähemmän minulla on tekemistä, sitä vähemmän saan aikaan. Olen tänäkin aamuna ollut hereillä jo kolme tuntia, ja saanut aikaan seuraavaa: juodessani kahvia (kaksi mörkömukillista, paljon maitoa) ja syödessäni aamupalaa (pala tempo-täysruisleipää, juustoa, salaattia ja tomaattia) luin lehden (hesari). Sitten avasin tietokoneen, luin sähköpostit yms, join lasillisen hiilihapottomaksi mennyttä halpis-lightjaffaa ja neuloin sukkaa (muistuttakaa, että neulebloggaan lähitulevaisuudessa, olen saanut jo aikaan pipon A:lle ja yhden sukan Elmalle). Sen sijaan en ole vieläkään aloittanut proseminaarin tutkimussuunnitelman tekoa. Se taas johtuu yleisen laiskuuden lisäksi kahdesta asiasta: a)en ole saanut etsittyä mitään järjellistä aineistoa ja b)oikeastaan mieleni tekee vaihtaa aihetta ja loikata tekemään kriittistä tekstintutkimusta Fray Bentos/Botnian sellutehdas Uruguayssa -uutisista. Voisinkohan tehdä kaksi vaihtoehtoista tutkimussuunnitelmaa?

Haluaisin myös ostaa takin ja kengät. En yhtään tiedä paljonko tililläni on rahaa. Pitäisi maksaa myös yksi lasku.

Valitan, että tämä blogi on ajautunut tällaiseksi ihme jaaritteluksi. On kuitenkin niin, että elämäni ei tällä hetkellä ole järin mielenkiintoista. Tästä huolimatta sen (elämäni, siis) pienet trivialiteetit vievät siksi paljon huomiotani, etten jaksa blogata maailman epäkohdista ja kuumimmista keskustelunaiheista (minun piti itseasiassa kirjoittaa tuosta miesten tasa-arvoliikkeestä [mikäli sitä nyt voi liikkeeksi sanoa], mutta sitten lueskelin hesarin keskusteluja aiheesta ja tympiinnyin koko juttuun).

Rakkautta & Anarkiaa -festareilla olen tähän mennessä nähnyt seuraavat elokuvat: Control, Proibido proibir/Forbidden To Forbid, Like A Dragon. Tänään menen katsomaan Hallam Foe:n. Voisin seuraavaksi ehkä harkita merkintää noista elokuvista, mikäli jaksan.

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

everything will flow

Tänään oli viimein se inhottavannihkeä erikoisalan pakollinen kirjatentti. Neljä esseekysymystä, voi pojat! Käsi tuli kipeäksi melkein. Muuta en saanut aikaan, koska tenttipäivinä ei tule muuta opiskelua suorittaa. Sitten olin punttisalilla (minusta punttisali kuulostaa ehkä kymmenen kertaa siistimmältä paikalta kuin 'kuntosali', ou jesh, punttis! Enkä pidä aerobicistäkään) (oikeasti en tiedä pidänkö, koska olen kieltäytynyt kokeilemasta, ja aion kieltäytyä jatkossakin). Tein tosi paljon vatsalihaksia. Minun kuntoilussani on aina eräitä oravanpyörämäisiä (oravan? mitä tekemistä oravilla on pyörien kanssa? onko se englanniksi squirrel's wheel? pitäisi olla!) kommervenkkejä. Esimerkiksi tämä vatsalihasasia. Minusta vatsalihaksia on mukava treenata. Minulla on siis ihan kohtuullisen hyvintoimivat vatsalihakset (tai no just nyt ei enää ole, mutta kohta taas on), joten jaksan tehdä melko paljon vatsalihaksia joten vatsalihakseni vahvistuvat lisää jne. Samaa pätee kääntäen punnertamiseen: en pidä punnertamisesta, olen siinä huono, en halua punnertaa, en siis kai ikinä opi punnertamaan. Punnertaminen kuulostaakin ihan typerältä!

Oli miten oli, punttiksen jälkeen kävin kirjastossa ja hain vietnamilaista noutoruokaa. Noutoruoan hakeminen on jotenkin syksyistä ja kaupunkilaista ja jotain. Ja se oli hyvää eikä tarvinnut itse valmistaa. Kirjastot on kivoja myös.

Minusta on oikeastaan aika mukavaa, että on syksy. Ilma tuoksuu syksyisin kivemmalta, ja on viileää eikä sellaista loskaisen nihkeää talvikylmää. Ja syksyllä ei ole mitään erityisiä ulkoiluvelvotteita kuten kesällä. Jos sataa, on melkein pakkokin olla sisällä (tai ainakin pitäisi olla sellainen pakko), ja kun aurinko paistaa niin voi ajatella, että siellä on kuitenkin kylmä. Tai jos on pakko niin voi mennä pariksi minuutiksi pihalle tuijottamaan puuta.

Ja jos joku on muuten ihmetellyt miksen ole melkein ikinä mesessä tai oikeastaan vastaa puheluihinkaan niin se johtuu siitä, etten oikein ole ollut ihmisläheisellä päällä enkä voi sopia menoja kun sitten sovin niitä taas epähuomiossa päällekkäin. Mutta mennään vaan kaljalle joku päivä. Niin, ja olenhan minä siellä facebookissa. Vaikka alan kyllä kyllästyä siihenkin, tai kun en jaksa laittaa mitään äplikeissönejä ja sitten sekin kun pitää miettiä, että enhän minä edes tunne näitä 'friendsejäni', vaikka tietysti tunnen, mutta kun sekin on lähinnä sattumaa ja olosuhteiden pakkoa.

Menen lukemaan kirjaa. En oikeasti vihaa ihmisiä tai maailmaakaan, kuuntelen Suedea, johtuu varmaan siitä.

maanantai 17. syyskuuta 2007

yliopisto on ihan tyhmä ja sataa vettäkin

Lannistuin ja tulin bloggaamaan. Olin epähuomiossa jättänyt kopioimatta yhden viidestä artikkelistä kirjasta Genre - Tekstilaji, jotka minun pitää tenttiin lukea (toki muiden juttujen lisäksi). En voinut lainata kirjaa, koska sitä ei sattunut silloin olemaan saatavilla (ts. kaikki opiskelijakirjaston 5 kpl olivat lainassa ja varausjonokin oli kunnioitettavan pitkä, kun taas mm. oman kirjastomme kaksi kappaletta ja metsätalon ja topelian kappaleet ovat jollain proffilla ikuisuuslainassa, viimein sain käsiini yhden ei-lainata -kappaleen). Kirjan saatavuustilanne on tällä hetkellä mahdollisesti jopa vielä huonompi kuin sitä kopioidessani, ja nyt olenkin viettänyt jo tovin miettien, mistä saisin tuon puuttuvan artikkelin TAI pääsisinköhän tentistä läpi lukematta tuota kyseistä sepustusta.

Sen sijaan entinen työpaikkani lähetti minulle vain viikon myöhässä työtodistuksen, jonka aion tänään toimittaa uuteen paikkaan, jotta saan isompaa palkkaa. Vaikka on kyllä myönnettävä, että ei ole mitenkään iloinen ajatus saada kokemuslisää kyseiseltä alalta.

En jaksakaan kirjoittaa enempää.

torstai 13. syyskuuta 2007

laiskotella vai eikö laiskotella

Tänään on taas se päivä, että kun pitäisi lukea tenttiin niin koettaa itselleen keksiä kaikkia muita puuhia, tai ei edes yritä vaan surffailee ja näplää facebookia. Roberto oli oikeassa kahdessa asiassa, jotka se sanoi suunnilleen silloin kun minä sorruin liittymään sinne. Ensinnäkin, että puolen vuoden kuluttua facebook on suosittu myös Suomessa (minulla ei tosin ole mitään tietoa siitä miten suosittu se oli silloin kun olin poissa, mutta tiedän kuitenkin sen, että nyt siitä ainakin puhutaan) ja että se on siihen jää koukkuun. Tosin minä olen siihen koukussa vain silloin kun pitäisi juurikin esim. lukea johonkin tylsään tenttiin. Tiskasin myös äsken. Seuraavaksi laitan ruokaa. Onpa elämäni mielenkiintoista.

Eikä minun edes pitänyt puhua mistään homobookista vaan tehdä lista, koska toisinaan on kiva tehdä listoja. Tässä siis lista asioista, joista tällä hetkellä pidän:
- munakoiso
- musta huppari
- ranskanopiskelu
- Edith Piaf (koska edellinen)
- Myrkkypuun siemen -kirja
- aika moni muukin kirja
- (muukin kuin ranskan) opiskelu pois luettuna eräs pakollinen kirjatentti
- että olin menestyksekäs työhaastattelussa (eli toisin sanoen pidän itsestäni. Mutta olenkin aika hurmaava tyyppi)

Vastapainoksi pitää laittaa kai myös lista asioista, joista en pidä juuri nyt. Koitan olla luettelematta kestoinhoaiheita, enkä mainitse enää kertaakaan sitä tenttiäkään, tämän jälkeen siis.
- haluaisin pitää ruotsin opiskelusta, mutta se tuntuu edelleen turhauttavalta ja on edelleen pakollista
- pyykinpesu pyykkituvassa, koska se maksaa ja koska olen mukavuudenhaluinen
- kirjahyllyttömyys ja sohvattomuus
- rahattomuus, mutta tämä on kyllä valitettavasti kestoaihe
- ruuan keksiminen
- se, että yli puolet ranskan alkeiskurssilla olevista on opiskellut ranskaa aiemmin ("no joo kyl mä sen kirjotin, mut siitä on jo kolme vuotta" Onko ne oikeasti niin tyhmiä, vai eikö ne vaan ymmärrä sanaa alkeis???)

No, en nyt viitsi valittaa enempää, vaan menen sen sijaan keksimäännyt jotain ruokaa. Paitsi se on kanssa tylsää, ettei kotona ole punaviiniä silloin kun sitä haluaisi juoda aterian kera. Huutava vääryys on se!









Ystävämme munakoiso

tiistai 11. syyskuuta 2007

Bon Diada Nacional de Catalunya!

11.9. on tapahtumaruuhkaa. Kuusi vuotta sitten oli tietysti se kuuluisa wtc-päivä. Ei siitä sen enempää. Tänään on kuitenkin myös Katalonian kansallispäivä (uskookaa tai älkää, kuuntelen parhaillaan Katalonian kansallislaulua (Els Segadors) parhaillaan internetitse). Lisäksi 11.9.1973 tapahtui Chilen vallankaappaus, jonka jälkimainingeissa sai surmansa presidentti Salvador Allende ja Chilen pystytettiin sotilasdiktatuuri Augusto Pinochetin johdolla. Taisin kirjoittaa tästä myös vuosi sitten.

Minulla oli (ja meni) tänään myös työhaastattelu erääseen melko tunnettuun
tavarataloon pääkaupunkimme keskustassa. Edelliseen kirjoitukseen kommentoinut vesa.t antoi minulle hieman pukeutumisvinkkejä. Päätin kuitenkin pukeutua melko casualisti farkkuihin ja liituraitapaitaan. Tai en oikeasti päättänyt, mutta kun en omista mitään järjellistä hametta (pinkkikukallinen prinsessahame, ihanliianlyhyt minihame tai entiseltä kämppikseltä peritty 70lukuhame eivät edusta ideaalia mielikuvaa työhaastatteluvaatteesta) tai esim. niitä kuuluisia suoria mustia housuja. No oli miten oli, sain työtä. Joskin toistaiseksi vain hyvin tilapäistä, mutta työtä kumminkin.

Tein siis ilmeisesti ihan tarpeeksi hyvän vaikutuksen. Ajattelin kuitenkin mahdollisesti sijoittaa tulevaisuudessa rahaa muutamaan aikuisvaatteeseen, koska saatan ehkä toistekin elämässä joutua työhaastatteluun. Tulevaisuudessa tietenkin siksi, että nykyisyydessä sitä massia ei varsinaisesti ole tili tulvillaan. Paitsi tänään sain postissa yhden laskun lisäksi palkkakuitin yliopistolta, vaihtelua sekin.


Aion juhlia tämänpäiväisiä saavutuksia menemällä kaljalle. Kalja on nimittäin hyvää. Tenttiin tosin tulee ihmisen lukeman ennen kuin kaataa kurkkuunsa kaljaa se.

Oli muitakin juttuja, mutta kerron tiiviisti koska janottaa (vesijano, huom). Menen R&A:n, se on kiva ajatus. Minulla on A:n kanssa sarjalippu puoliksi. A kävi lunastamassa lippuja, en tosin enää muista mihin kaikkiin elokuviin. Ainakin menen katsomaan Like A Dragonin (Takashi Miike on ollut mieleinen aina siitä lähtien kun näin Ichi The Killerin, joka oli eri hupaisa) ja sitten kai sen Joy Division -jutun ja yhden brassielokuvan ja sitten vielä pari muuta.

Luin Lionel Shriverin kirjan Poikani Kevin (We need to Talk About Kevin), se oli varsin mukaansatempaava. En kuitenkaan osaa sanoa oliko se erityisen erinomainen. Ainakin siinä oli ärsyttäviä hahmoja.

Ranskanopiskelu on kivaa. Myös latinalaisen Amerikan tutkimus vaikuttaa kivalta asialta. Sen sijaan proseminaarimotivaatio ei vieläkään ole huipussaan. Tuskinpa se tulee sitä olemaankaan, mutta pääasia lienee onkin, että tulee tehdyksi.

Ostin tänään torilta ison kasan persiljaa, vaikka suomalainen persilja ei olekaan samanmakuista kuin välimereinen eli sileälehtinen persilja. Mutta persilja on terveellistä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

ulkoasupulmia

Tänään on tällainen ulkoasupulmapäivä. Eräät varmaan muistavatkin, että kyselin edellisen blogini kanssa pusatessani neuvoja teiltä, oi tietokoneellisesti valistuneemmat lukijani ja kanssaihmiseni. No eipä mitään, nyt olen taas ulkoasupulassa. Osaisikohan joku valaista mitenhän bloggeriin saa ikäänkuin tuon teksti/sisältöpalkin erilleen ja sitten vielä muokattua sitä sen taaksee jäävää tyhjää "taustaa"? Löysin ulkoasuvalikosta toki hieman aikomani kaltaisen. Tuossa väripöydällä ei kuitenkaan pysty vaihtamaan takataustan väriä, enkä, koska en muutenkaan tajua noista juuri mitään, löydä html:sta sitä kohtaa, joka ikäänkuin olisi tuo paikka, ja johon sitten omatoiminen henkilö voisi lätväistä vaikkapas värikoodin tai kenties jopa kuvan urlina. Apua dr Phil, mitä mä teen!??!

Toinen ulkoasupulma on sellainen ihmismäisempi kuin että minulla on ensi viikolla työhaastattelu, ja omistan noin 1/2 kappaletta siistejä ja asiallisia aikuisvaatteita. Tilillä ei arvatenkaan ole rahaa. Tietenkään, enhän minä muuten menisi työhaastatteluun. On jotenkin sellainen olo, että tämänhetkinen lempiasuni (uuh, kuulostan melkein muotibloggaajalta!), joka muodostuu kulahtaneista farkuista, virahtaneesta mustasta hupparista, tosi likaisista tennareista, likaisesta teinihuivista ja jostain ei-ihan-kauhean-rikkinäisestä paidasta ei välttämättä saa minua näyttämään ahkeralta, siistiltä, aikuismaiselta tai luotettavalta. Neuvoja, kukaan? Miten saan itselleni ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?

Muuten tunsinkin tänään itseni muutaman kerran ihan kunnolliseksi ihmiseksi. Menin ja aloitin proseminaarin, mikä tarkoittaa, että minustakin saattaa ihan oikeasti joskus tulla ihka aito hum.kand. Sitten sain melkein keksittyä tutkielmaleikilleni aiheen, lainasin pari kirjaa, sain alkuun 17 opintopisteen hyväksilukemisen ja aloin viimein lukea tenttiin, joka on kahden viikon kuluttua.

Ainiin, ja jos en muistanut kertoa, aloin myös opiskella ranskaa. Että Bonne soirée vaan, höpönassut!

maanantai 3. syyskuuta 2007

koulu alkaa!

Tänään loppuu vihdoin hengästyttävän pitkäksi venähtänyt lomani. Viimeinen tentti oli UAB:lla 19.6., joskin on huomioitava, etten ole käynyt esim. luennoilla sitten toukokuun viimeisten päivien. Töissä en ole käynyt vuoteen. Tavallaan harmittaa palata työntäyteiseen arkeen, toki huomioiden että olin aika ahkera vaihtari (suoritin 48 opintopistettä eli viikkoina ehkäpä 24, en oikein muista näitä). Niin, paitsi tietenkin on suotavaa muistaa, ettei minulla ole vielä(kään) töitä mitä tehdä. Lukujärjestykseni on myös jälleen kerran sikäli jännittävä, etten oikein järkevästi pysty tekemään minkäänpituisia työvuoroja arkisin, ainakaan ilman huomattavia poissaoloja luennoilta. Ensi viikolla menen työhaastatteluun.

Minuun iski myös jokasyksyinen kurssiahneus. Aloitan tässä piakkoin (eli tunnin päästä) neljännen sivuaineeni sekä ranskanopinnot (huomenna). Haluaisin opiskella vielä myös: valtio-oppia, taidehistoriaa, kotimaista kirjallisuutta ja venäjää. Tälle syksylle en kuitenkaan aio haalia enempää, sillä vakaana aikomuksenani on suorittaa proseminaari sekä pakollinen virkamiesruotsi. Tiedän, että olen raimo sailaksen painajainen, mutta pyrin kompensoimaan tätä tosiasiaa hankkimalla edes alemman korkeakoulututkinnon ja siten henkisesti annan itselleni luvan opiskella kaikkea mikä kiinnostaa. Työelämää harkitsen sitten siinä vaiheessa varmaan kun tulee se pelätty työvoimapula ja minuakin tullaan töihin pyytämään (joopa joo ja sitä ootellessa...) esim. kotiovelta. Tai jotain.

Menen nyt aloittamaan opiskelun, jiihaa!