maanantai 13. helmikuuta 2012

Lionel Shriver: Jonnekin pois, vihdoin!

Olen viime viikkoina suorastaan vältellyt kirjablogeja, sekä omaani että muiden. En ole itse ehtinyt (tai jaksanut) kirjoittaa blogia, ja jostain syystä toisten (kirja)blogien lukeminen aiheuttaa vakavaa syyllisyydentuntua omasta laiskottelusta (sen sijaan olen ehtiessäni lukenut sisustus- ja reissu/expat-blogeja, sillä ne eivät aiheuta syyllisyyttä, mutta kylläkin matkakuumetta ja materiaalisia tarpeita. Ojasta allikkoon). Olen siis aivan ulalla siitä, mistä blogeissa puhutaan tai mitä kirjoja muut ovat lukeneet, mutta muistelen, että jossain välissä Lionel Shriverin tuoreinta käännöstä vilahteli blogeissa, ja taisipa se menestyä Globalia-skabassakin. Kirja olisi ollut minunkin listallani, jos olisin muistanut osallistua.

Lionel Shriver lienee useimmille tuttu melko huikeasta Poikani Kevin -teoksesta. Sen kautta minäkin kirjailijaan tutustuin (kuriositeettina mainittakoon, että Poikani Kevin on ensimmäinen kirja, jonka olen merkinnyt tuohon sivupalkin luettua-listaan, tämä tosin tapahtui aikana ennen kuin blogi tuli järkiinsä ja muuttui kirjablogiksi, muistaakseni joskus loppukesällä 2007, niin vanha tämäkin blogiparka siis on!). Poikani Kevin teki vaikutuksen, mutta syystä tai toisesta en ole kuitenkaan tullut lukeneeksi Shriverin muita teoksia, en edes suomennettuja Syntymäpäivän jälkeen tai Kaksoisvirhe. Tai siis en ennen kuin luin Jonnekin pois.

Tämän tuoreimmankin kirjan varasin kirjastosta, ja erinäisten kiireiden takia ehdin lukea vasta pari päivää ennen kuin laina-aikakin umpeutui, joskus tuossa joulun tienoilla. Ja voi pojat, kylläpä olikin hyvä romaani!

Juonesta lyhyesti heille, joita se kiinnostaa (VAROITUS, JUONIPALJASTUKSIA): kirjan päähenkilö Shep Knacker, keski-ikäinen papin poika ja entinen yrittäjä New Yorkin kupeesta halveksii amerikkalaista unelmaa ja haaveilee sen sijaan "toisesta elämästä" jossain, missä elämä on puolet edullisempaa kuin Yhdysvalloissa, ja jossa säästöillä voi vielä mukavasti elellä toisen puolen elämästään suihkulähteitä rakennellen. Shep on vuosia ahertanut säästääkseen rahaa tavoitettaan varten ja on vihdoin päättänyt toteuttaa suuren unelmansa, lähtivätpä vaimo ja poika mukaan tai eivät. Sitten asiat saavat epämiellyttävän käänteet, jonka johdosta säästötilin saldo vääjäämättä hupenee, ja siinä sivussa hupenevat myös Shepin haaveet. Shepin vaimolla Glynisillä nimittäin todetaan mesoteliooma, nopeasti leviävä vatsakalvonsyöpä.

Kamppailu tautia vastaan amerikkalaisen terveydenhuoltojärjestelmän kafkamaisia ulottuvuuksia saavissa syövereissä paljastaa romaanin henkilöistä puolia, joita ei voine parhaalla tahdollakaan kutsua hyviksi. Pettymys elämään, maailmaan ja yhteiskuntaan, epätoivo, viha, pettymys ja ahneus repivät ihmissuhteita ja perheitä. Kirjan loppuratkaisu on tähän nähden onnellinen, jopa (luultavasti tarkoituksellisessa) naiiviudessaan ärsyttävä.

Jonnekin pois on luonnehdittu mm. suureksi amerikkalaiseksi avioliittoromaaniksi (kyllähän siinä avioliitot kieltämättä pääsevät käsittelyyn). Toisaalta se on myös suuri amerikkalainen romaani maan terveydenhuoltojärjestelmästä (karmivaa luettavaa) ja merkittävä aikalaistodistus 2000-luvusta, amerikkalaisuudesta (tai ehkä jopa länsimaisuudesta) ja ehkä ihmisyydestä. Juonikuvauksen perusteella osasinkin ounastella, että odotettavissa ei ollut mikään feelgood-novel of the year.

Amerikkalaisen terveydenhuoltojärjestelmän älyttömimmät piirteet Shriver paljastaa kaunistelematta (en tiedä, onko se yhtään kohentunut Obaman ilmeisen vesittyneen uudistuksen jälkeen, toivottavasti!). Henkilöhahmot ovat inhottavia, ahneita, pikkumaisia ja pahansuopia (ainakin ajoittain), mutta usein myös hirvittävän todellisia, joskus liikuttaviakin. Jopa Shep Knacker, yhteiskunnan kivijalka, hyväntekijä ja kunniallinen veronmaksaja, päätyy lopulta tavoittelemaan omaa etuaan epäilyttävillä keinoilla, siitä huolimatta, että kirjassa on pitkin matkaa annetttu ymmärtää, että systeemin mahdollistama ahneus ja lyhytnäköinen omaneduntavoittelu ovat juurikin pahasta. Ympäri mennään jne.

Romaanissa kaikki palautuukin lopulta rahaan (raha=vapaus?) ja sen suomaan lopulliseen riippumattomuuteen. Muistakaamme, että päähenkilö haluaa saada kokoon rahaa muuttaakseen elämään herroiksi jonnekin, jonka edullinen elintaso selittyy juurikin paikallisten köyhyydellä, siis paeta amerikkalaisen keskiluokan palkkaorjuudesta lokoisaan rälssiaateluuteen. Siinäpä esimerkillinen mies!

Jotain kriittistäkin sanoakseni (en ole ehkä ikinä lukenut kirjaa, josta en olisi löytänyt jotain ärsyttävää piirrettä, mikä on tietysti hyväkin: täydellisessä kirjassa minua varmaan kuitenkin ärsyttäisi kirjan täydellisyys) on todettava, että vaikka minua eivät inhottavat henkilöt ärsyttäneet (päinvastoin, pidin raadollisesta otteesta), ärsyynnyin vähän joistakin ratkaisuista, jotka Shriver laittoi hahmonsa tekemään. Toinen minua aina ärsyttävä piirre on lukijan opettaminen dialogin välityksellä; henkilöiden paasaukset terveydenhuoltojärjestelmän ongelmakohdista ja mesoteliooman erityispiirteistä turhauttivat (tätä) lukijaa. Sama asia riipii minua myös elokuvissa ja tv-sarjoissa, asioiden selittäminen lukijalle henkilöhahmojen dialogin avulla on laiskuutta ja mielikuvituksen puutetta! Perhana.

Kaikenkaikkiaan Jonnekin pois on kyllä tosiaan erinomainen kirja. Keväällä Shriveriltä on tulossa uusikin teos The New Republic, ja olen ajatellut lukea sen alkukielellä. Toistaiseksi pidän nimittäin pientä taukoa suomeksi lukemisesta: oikoluku- ja toimitushommia on ollut nyt niin paljon, etten meinaa saada päätäni pois työmoodista, eikä ole järin rentouttavaa alitajuisesti oikolukea yrittäessään keskittyä kirjaan. Jo on taas  ongelmat. Luenkin siis nyt Hobittia englanniksi ja yhtä Alicia Giménez Bartlettin dekkaria espanjaksi.

Jonnekin pois ovat lukeneet ainakin Mari A, Valkoinen kirahvi, Sanna, Ina, Karoliina, Jenni, Susa ja varmasti vielä monet muutkin, mutta nämä nyt äkkiseltään huomasin. Itsensä saa ilmiantaa kommenteissa, niin lisään listaan!

Lionel Shriver: Jonnekin pois (So Much for That). Suom. Seppo Raudaskoski. Avain, 2011.

11 kommenttia:

  1. Kiitos, tätä oli ilo lukea! Hyvin "pureksit" tätä kirjaa. Muakin yleensä ärsyttää, jos kirja paasaa tai yrittää edes hienovaraisemmin opettaa, mutta tässä ei ärsyttänyt, taisin lukea Shriver-hurmos päällä. ;) Ja luulen, että minäkin luen kerrankin englanniksi ja hankin tuon uuden Shriverin heti tuoreeltaan lukuun.

    Tsemppiä liiallisen tekstisumaan! Voin kuvitella, ettei ole helppoa lukea työkseen ja huvikseen. Sanoin juuri opintojeni viimeisenä päivänä, että onneksi opiskelin kirjoittamista vuorotteluvapaan aikana enkä päätöissä ollessani. Olisin varmaan tullut hulluksi, jos olisi pitänyt kirjoittaa ja lukea päätöissä, blogisivutöissä ja vielä kaikki viikonloput opintojen takia. Puuh.

    Hihittelin tuolle täydellisen kirjan "ongelmalle" ääneen. Joo, sama vika, kirjasta kuin kirjasta pitää löytää jotain mihin tarttua. ;) Tai ainakaan ajatuksena täydellinen kirja ei lopulta tunnukaan aivan täydelliseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Sanottavaa tuntui olevan, piti vähän hillitä itseä, ettei nyt ihan mahdottoman pitkäksi ja sekavaksi vuodatukseksi muodostuisi.

      Kriittisyydestä ym.: olen huomannut, että heti kirjan luettuani saatan olla siitä todella innoissani, mutta jos en heti ehdi/saa aikaiseksi kirjoittaa kirjasta, ajan kuluessa mieleen ehtii hiipiä kaikenlaista kritisoitavaa(kin).

      Ei varmaan yllätä, että blogin lisäksi pahemman kerran paitsioon on tässä jäänyt myös gradu. No, aikansa kutakin, eiköhän sillekin vielä hetkensä tule.

      Poista
  2. Olipas hauska palata kirjan tunnelmiin. Pidin siitä, miten kuvasit henkilöitä. Juuri näin! Glynis oli kaikessa karmivuudessaan myös jotenkin niin inhimillinen. Sama koskee kirjan muitakin henkilöitä, jotka ovat ilkeitä, keskeneräisiä ja niin epätäydellisiä kuin me ihmiset vain olemme.

    Pidint tästä kyllä ihan todella, mutta tunnustaudun Shriver-faniksi. Odotan jo käännöstä uusimmasta - toivottavasti siitä ei tule kahden vuoden odotus. Englanniksi en aio edes kokeilla. Yritin tätä ja moni asia jäi minulta sanastollisista syistä havaitsematta, vaikka päärpiirteittäin juonen ymmärsinkin. Shriverin rivien välit tihkuvat ja huomasin oman kielitaitoni raivostuttavan puutteelliseksi. Ihailen niitä, jotka voivat kirjat napata alkukielisinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen itsekin kyllä todella pitänyt kahdesta Shriverin kirjasta, jotka olen lukenut, joten pitäisi varmaan lukea ne muutkin suomennetut ainakin. Joskus lainasin kirjastosta Perfectly Good Familyn, mutta se jäi kyllä syystä tai toisesta kesken jo alkumetreillä. Shriver kirjoittaa kyllä varmaan, miten sen nyt sanoisi, englannin sanarikkautta hyvin hyödyntävää tekstiä, toivon silti selviäväni :)

      Poista
  3. Jonnekin pois on kyllä suuri romaani monella tapaa. Se peilaa avioliiton kipupisteitä, yksilön reagoimista raskaissakin tilanteissa, sairauden vaikutusta, Amerikan terveydenhuoltojärjestelmän epäkohtia jne.

    Ilmiannan itseni ;)
    http://jarjellajatunteella.blogspot.com/2011/11/lionel-shriver-jonnekin-pois.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lisään linkin tuonne! Oletkin ollut verrattain aikaisin liikkeellä, jo marraskuussa :) Luin arviosi, se oli mielenkiintoinen ja olipa meillä jotain samanlaisiakin huomioita.

      Hankalaa muistaa, kuka on kirjoittanut mistäkin, kun yleensä jos tiedän itse aikovani lukea jonkun kirjan, skippaan muiden arviot siihen asti, kun itse olen saanut kirjan luetuksi, eikä niitä sitten enää muista :)

      Poista
  4. Hieno arvio, ei minulle ole paljon lisättävää. (Etenkään, kun juttuni on linkitettynä, kiitos siitä!)

    Minua pelotti tässä etukäteen tuo paasaus, mutta lukiessa se ei onneksi ärsyttänyt. Minä en osaa vielä arvailla, luenko uutuuden enkuksi vai odotanko käännöstä. Odotan kyllä, mikä kustantamo saa Shriverin oikeudet nyt, kun Avain lopettaa yleisen kirjallisuuden kustantamisen.

    Shriverin sanasto on varmaankin suht haasteellista englanniksi, mutta toisaalta hän ei kikkaile kielellä oikeastaan yhtään. Siksi en pelkää hänen lukemistaan alkukielellä, ja aionkin joskus lukea ne kaikki suomentamattomat teokset, elleivät ne ole kauheaa kuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Karoliina :) Olin unohtanutkin kokonaan tuon Avaimen jutun, kustannusmaailmassa kun tuntuu nyt tapahtuvan koko ajan jotain muutoksia. Jään odottamaan. Eikös avaimella ollut myös esim. Aravind Adigakin?

      Ja juu, kokeilin Shriveria englanniksi tuon Perfectly Good Familyn kanssa, ja kyllä lukeminen tyssäsi johonkin muuhun kuin kielen haastavuuteen kuitenkin. Olen muutenkin lukenut monista Shriverin teoksista aika ristiriitaisia arvioita, mutta harva kirjailijapa toisaalta on ihan "tasalaatuinen" :)

      Poista
  5. Tiedätkö, minä rakastan tätä kirjaa, mutta siltikin...Kaksoisvirhe oli juuri minulle.

    Sain puolituntia sitten luettua Poikani Kevinin ja nyt tekee pahaa. Pystyn yleensä lukemaan ihan mitä vain, mutta nyt tekee pahaa. Luin kirjan vain siksi, että olen niin ihastunut Shriverin tyyliin ja halusin lukea häneltä kaikki. Toiseksi: Kaikki ihmettelivät, että miksen lue Shriverin Orange-palkittua kirjaa...

    Kommentoisin sinulle enemmänkin Jonnekin pois, mutta yritän nyt pitää pääni Kevinissä. Miehelläni ja minulla oli viikonloppuna kiintoisa kesksutelu Jonnekin pois versus Kaksoisvirhe, sillä hän luki myös molemmat. Unohdimme jopa katsoa lauantaileffamme;-)

    VastaaPoista
  6. En uskaltanut lukea tätä bloggausta kokonaan, kun pelkäsin juonipaljastuksia... luulen näet, että uskallan lukea tämän kirjan :)

    VastaaPoista
  7. Minä lopetin tämän eilen ja kirjoitin siitä tänään. Pidin. Olet havainnut mielestäni hienosti loppuratkaisun naiiviuden! Minua se nauratti - tämä kirja ei olisi oikeastaan voinut loppua mitenkään muuten. ;-)

    Samoin kuin sinä koin minäkin välillä dialogin hieman selittelevänä, mutta pääosin sekin toimi loistavasti. Sen sijaan Shep-parka oli liian kiltti, hyvä ja vastuuntuntoinen loppuun saakka...

    Hieno kirja yhtä kaikki. Ajatukset lähtivät lentoon ja tuuppivat nyt minua eteenpäin omassa elämässäni. Vaikuttava kirja!

    VastaaPoista