torstai 30. elokuuta 2007

jatkoa seuraa

Hupaisannäköisten eläimien sarja jatkuu tänään gaviaalilla. Tuota käsittämättömän reppanan näköistä ja pitkäkuonoista (onko tuo kuono? nenä? kärsä? turpa?) krokotiilin pikkuserkkua tavataan tavata lähinnä Intiassa, Bangladeshissa, Nepalissa ja siellä main. Gaviaali näyttää tältä:
Jos ulkonäöstä jotain päätellä voi, niin ainakin gaviaalin kohdalla osuu oikeaan. Surullinen pitkänenäalligaattori ei ole ollenkaan samanlainen ihmislihanhimoinen vesistöjen peto kuin kuuluisammat serkkunsa Afrikan Kroko ja Ameriikan Alligaattori. Sen sijaan gaviaali syö kalaa ja hengailee suistossa. Gaviaalit, kuten tietysti merkittävä osa muustakin eläin- ja kasvikunnasta (poisluettuna rotat, hyttyset ja ehkä päätäit) on aikamoisessa pälkähässä ihmiskunnan päättömien lisääntymis-, leviämis- ja saastuttamistoimien seurauksena.

keskiviikko 29. elokuuta 2007

kummituseläin

Kummituseläin on hieno eläin. Sitä vaan mietin tässä illan ratoksi. (niin on vompattikin.)

räiskis pum!


Olen taas niin perillä kotikaupunkini tapahtumista. Ensin Juhlaviikot tulivat minulle täytenä yllätyksenä (nytkö ne on?) ja tänään sain selville, että perjantaina on taas ilotulituksen äsämmät. Jännää, että Suomessa ei ilotuliteta kuin uudenvuoden aattona, Ilosaarirokin lauantaina ja jossain hikisissä sm-kisoissa. Päinvastoin on (taas kerran) tuolla hispaanein maassa. Niin pientä juhlaa ei taida ollakaan, etteikö se vaatisi pitkää ilotulitusta. Kaupan päälle poksautetaan kenties myös hieman paukkupommeja.
No, oli ilotulistusta eli ei, en edelleenkään ymmärrä, miten pystyn viime hetkiin asti ignoroimaan kaikenlaisen Helsingin (tai mikä nyt on kulloinenkin asuinkaupunkini) tapahtumia koskevan tiedon. Luen kuitenkin esim. lehden huolellisesti joka päivä. Siltikään en koskaan ole kuullut mistään keikoista, sirkusesityksistä, kansanjuhlista tai puistokonserteista, paitsi ehkä viime hetkellä kun tapahtuma on loppuunmyyty, keskusta on täynnä ihmisiä tai en saa kavereitani kiinni.



Voisikohan jostain palkata semmoisen sihteerin, joka seuraisi tällaisia häppeningejä puolestani.


Oikeasti kirjoitin tästä tietysti siksi, että sain koristella blogia mauttomin kuvin.

Minulla on nyt kaksi ihan mukavaa uutta espanjalaista kaveria. Hoidin niiden kanssa eilen asioita, ja tajusin, että Suomessa on aika kitsaasti mitään oleellista informaatiota tarjolla esim. englanniksi vaikka sitä kaikki kuulemma puhuvatkin. Asialistalla oli hankkia mm. puhelinliittymiä, verkkopiuhaa, puhelin, postimerkkejä ja ruokaa. Ihan hyvin kaikki kyllä sujui. Tänään haen vielä sen puertoricolaisen. Viikonlopuksi aion kuitenkin jättää nuo ulkkikset oman onnensa nojaan ja puuhastella ihan muita asioita. Ja alkaahan niillä torstaina orientaatiopäivät, siellähän ne saa tuutoreita ja kavereita ym.

En nyt jotenkin saa ajatuksen päästä kiinni.

tiistai 28. elokuuta 2007

lisää erasmusta

En sitten malttanut irroittautua erasmuspuuhista, vaan ilmoittauduin hakemaan uusia erasmuita lentoasemalta ja viemään heitä koteihinsa (ei kyllä Espanjassa ollut ihan tällaista avaimet käteen- ja kädestä pitäen kotiin -palvelua. Itse aina kaikki piti jne.). Eilen hain kaksi madrileñoa, ja huomenna yhden puertorriqueñan. Tänään johdatan nuo madridin pojat yliopistolle, että osaavat sitten torstaina mennä orientaatiokurssille. Ihan jännää, ja lisäksi ihan kivaa puhua espanjaa pitkästä aikaa.

Kesäloma alkaa muutoinkin lähestyä loppuaan. Olen taas viime aikoina opintosuunnitellut. Tänä syksynä aion opiskella ainakin seuraavia juttuja: proseminaari (yhyy, kiinnostus on melko olematonta), ranskan peruskurssi, ruotsin grammar förstärkning (se tulee todella tarpeeseen), johdatus alue- ja kulttuurientutkimukseen -kurssi ja International Human Rights norms in Latin America - Emphasis on Women's and Indigenous People's Rights -kurssi. Lisäksi onnistuin pääsemään Editointi ja kustannustoimitus tjsp -kurssille, jonne olikin melkoinen tunku.

Oho, nyt pitääkin mennä.

lauantai 25. elokuuta 2007

sitä vaan että

Ajattelin tehdä tänään jonkun henkilö- ja päiväkohtaisen bloggausennätyksen nähtävästi. Nyt tulin oikeastaan hehkuttamaan lähinnä, että Marianne Faithfull on vaan aika ihkuparas. Ja että Velvet Underground on tosi hyvä, vaikka siitä tykkääkin yleensä vähän väärät ihmiset. Nico on mielenkiintoinen (tai no oli, kerta kuoli se). Ja että juutuupista löytyy jänniä videoita, ja hyviäkin. Top of the Popsia suoraan neljänkymmenen vuoden takaa, esimerkiksi.

No, menen nyt ottamaan kaapista kaljan ja laitan jotain vaatteita ylle, ettei tarvitsisi enää kekkalehtia pelkkä pyyhe yllä vallan. Sitten menen tupaantulemaan.

Tässä vielä yksi kuva:

lauantai-iltapäivän huumaa

On vähän tällanen diskopallo-olo tänään. Ei puutu ku paljettimekko ja mehukas drinksu. Tai siis oikeasti olen menossa suihkun kautta kauppaan ja ostamaan mustavalkoshakkiruutukuvioista kontaktimuovia etolasta, vaikkakin alkaa näyttää siltä, etten menekään. Ei siellä paista edes aurinko, miksipä siis poistua asunnosta.

Sain hyllyn maalattua loppuun, ja nyt olen jo jokusen tunnin hoiperrellut täällä maalihöyryjen keskellä. Toivottavasti niissä tämäniltaisissa tupareissa on hyvää boolia, ja riittävästi. Ou jeah.

kiirettä pitää, kuulemma

Onpa ollut kiireinen viikko. Jännittävää olla kiireinen, vaikka ei oikeastaan opiskele tai käy töissä. On se rankkaa harrastaa kulttuuria. Ja sisustusta! Tällä viikolla olen nähnyt sirkusta, jalkapalloa, Shortbus -elokuvan (se oli hyvä), Micragirlsit Kuudennella linjalla (sekin oli hyvä) ja eilen sen Strange Fruit -homman (Hesari sanoo,että akrobatiaryhmän. minusta se oli lähinnä tanssia). Siitä en pitänyt kauheasti, minusta se oli vähän tylsä. Keskustassa oli myös aika paljon liian monta ihmistä, joten pakenimme Kallioon. Lisäksi olen tällä viikolla kunnon remonttireiskan tavoin hionut kirjahyllyn ja maalannut sitä. A lähti landelle. Minä pööpöilen päämäärättä kotona.

Meillä on myös lattiapulmia, mikä vituttaa aika paljon tällä hetkellä. Ensi viikolla tulee kai kosteusmittaajat. Kaikenlaista hurjaa ja jännittävää. Kuuntelen Stenkkaa enkä osaa tarttua puuhaan. Tämä päivityskin tapahtuu lähinnä jostain mystisestä velvollisuudentunnosta suurta kolmatta kohtaan. Minulla on myös huono omatunto, kun en ehdi nähdä kavereitani ja lupaan vahingossa olevani kohdessa paikassa yhtä aikaa enkä muista kumpaakaan.

Menen nyt maalaamaan ja juon ehkä maalauskaljan, vaikka kello näyttääkin vasta 12:55. Olen aikuinen, joten saan syödä karkkia koska tahdon eikä tarvii mennä nukkumaan.

maanantai 20. elokuuta 2007

taas kulttuuria

Kävin tänään katsomassa vähän sirkusta. KoKoteatterissa oli Musimusin Sirkusmaratooni, josta huomaavainen kaverini minua tänään informoi. Tapahtuma ehkä jopa herätti henkiin vanhan rakkauteni sirkustaiteeseen. Se on nimittäin lapset niin, että uusi sirkus on kerrassaan mainiota! Se on parhaimmillaan kuin yhtä aikaa olisi teatteri, baletti, stand-up, rokkikonsertti, moderni tanssi ja ilotulitus (henkinen). Jos joku nyt ajattelee sirkus Finlandiaa, niin älkää enää. Älkääkä tanssivia karhujakaan. Moskovan suurta sirkusta saa vähän ajatella, kun on se kuitenkin paljettisirkuksen jonkinlainen huipentuma. Uudella sirkuksella en nyt tarkoita myöskään Cirque du Soleilin paljetti-aaria-tanssi-värivalospektaakkeleita, vaikka sinänsä aika uraauurtavia olivatkin. Aika tehty jo, kuitenkin. Kotikutoisuus on uusi musta ja sillai. Menkää itse katsomaan, on hyvä. Tai siis tuota Sirkusmaratoonia ette enää pääse katsomaan, koska tänään oli kolmas ja viimeinen kerta, mutta onhan noita muitakin. Sirkus saattaa itseasiassa olla yliverto lähes kaikkiin muihin taiteenlajeihin nähden. Sirkusmaratooni kesti väliaikoineen yli kolme tuntia, enkä pitkästynyt kertaakaan. Samaan ei esim. pysty useimmatkaan samanpituiset elokuvat, oopperasta puhumattakaan.

Yleisössä oli tänään myös kaksi lasta. Vaikka ns. uusi sirkus ei varsinaisesti ole yleensä lapsille suunnattua (unohtakaa nyt ne karhut ja klovnit!), nämä kaksi lasta jaksoivat seurata tarkkaavaisesti ja vaiti koko kolmetuntisen (mitä nyt nauroivat oikeissa kohdissa). Toisin kuin vieressämme istuneet kaksi keski-ikäistä eivät jaksaneet, vaan poistuivat kesken. Mikä yllätys (no ei vars. en nimittäin lainkaan usko keski-ikäisiin).

Aikuisten sirkuksessa on lisäksi se hyvä puoli, että väliajalla saa juoda kaljaa.

sunnuntai 19. elokuuta 2007

flowfestareista ja vähän muustakin

Tänä kesänä ehdin kuin ehdinkin festareille, joka siis vielä heinäkuun alussa näytti vähemmän todennäköiseltä (ellei niitä sanferminejä lasketa. minusta ei). Ensin ehdin Lappeenranta hardcore summerfestiin (toi nimi on kyllä niin lyhyt ja helposti muistettava ja mediaseksikäs että! LPRHCSF, selkeää, vai mitä?) ja tänä viikonloppuna vaikutin kaksi päivää flow:ssa. Koska ensinmainitusta on ensinnäkin vierähtänyt jo paljon aikaa ja toisekseen, koska nautitun jaloviinan määrä on kääntäen verrannollinen selkeiden muistikuvien määrän kanssa, en aio kertoa summerfesteistä mitään. Paitsi että kivaa oli jopa työtä tehden, että sikäli oli hyvä festi puolin jos toisin.

Vaan Flow07. Siellä oli minusta varsin mukavaa. Festivaalin parasta antia oli minusta (ei parhaus- vaan mieleenpälkähdysjärjestyksessä):
1. Nähdä toveriani L:a pitkähköstä aikaa.
2. Satunnainen auringonpaiste.
3. Mukavat ihmiset
4. Kaljanjuominen Essolla.
5. The Valkyrians, aloitti mukavasti toisen päivän ja vähänkö tykkään laulajan pukeutumistyylistä.
6. Terry Callier, se oli aika hyvä.
7. Architecture in Helsinki oli kanssa vallan hyvä.
8. Ja !!! rokkasi kuin hirvi! Parhautta!

Sitten seuraavista asioista en oikein tiedä pidinkö vai en:
1. Se kattilahalli oli kiva paikka, mutta kiinnostukseni tanssittavaan konemusiikkiin (jotain teknoa tai jotain) on vähänlaista, ja lisäksi sain Barcelonassa yliannostuksen sitä lajia.
2. CocoRosie. Tavallaan pidin kovastikin, mutta keskittyminen herpaantui ja se oli jotenkin sekava se niitten homma. Toisella oli aika messevä lauluääni ja se beatboksaaja oli hyvä. Björkmäinen eteerinen hihhulointi ei vaan jaksa yleensä sykähdyttää. Levyltä ehkä uppoaisi paremmin.
3. Se toinen lava eli teltta. Yritin mennä sinne kerran, mutten mahtunut. Pitäkää saatana.


Seuraavista en pitänyt tai jotain oli muuten vaan vialla:
1. Liian vähän vessoja, mutta festareilla on tietty aina (melkein).
2. Liian kallista kaljaa, mutta se voi tietysti olla positiivistakin. Jos olisi ollut varaa useampaan kaljaa, olisin viettänyt puolet juhlasta vessajonossa (jos se esso ei olisi ollut niin lähellä, tietty).
3. ESG, kerta peruivat. En olis halunnukaan nähdä, enpä.

Sijainti oli myös hyvä. On kiva, että voi kotoaan kävellä festareille tämmöinen normaalikin. Haittapuolena voi tietysti olla yövieraat, mutta meillä oli niin kivoja yövieraita, että se on oikeastaan enemminkin etu. Ja jättivät karkkiakin.

Semmoiset festarit. Säädin näitä värejä, ja nyt tämä näyttää omalla koneella ihan scheisselta. Pitäkö tässä alkaa rukata jotain koneen värisäätöjä? Vai mikä eteen? Palautetta!

torstai 16. elokuuta 2007

ensimmäinen oikea merkintä

Päätin nyt sitten muuttaa tähän uuteen osoitteeseen. Blogin nimi on jokseenkin älytön, mutta sen voitte jättää huomioitta. Luulen näin lyhyen kokeilun perusteella, että pidän tästä uudesta blogipalvelusta enemmän kuin entisestä en. Värivalinta saattaa tietysti särkeä jonkun silmiä, mutta ettehän te ole tänne asumaan tulleet!

Ajattelin vielä tänään, että perustaisin jonkun erikoistuneen blogin. Tulin kuitenkin siihen lopputulemaan, että ei minua kiinnosta mikään ja toisaalta kiinnostaa liian moni asia niin paljon, etten millään pysty erikoistumaan johonkin yhteen, tiettyyn. Tämän "ongelman" lienevät huomanneet myös esim. korkeakouluopintojani kyllin läheltä seuranneet tahot. Ja kuten opintoni, myös tämä webloki tulee koostumaan vähän kaikenlaisesta, yleensä kivasta tai hyödyllisestä, mutta jokseenkin yhteensopimattomasta sisällöstä. Pääaineena lienee yleinen käpinä omasta elämästä ja sen hiuksianostattavista epäkohdista, sivuaineena tarjolla mm. ruokaohjeita, kuvia jalkapalloilijoista, globaalia maailmantuskaa, kirja- ja elokuvajuttuja sekä, koska tätä tuli uhottua, kenties myös neulomista (!). Ja sitten ehkä vielä jotain.

Hyvin mä vedän. Jee.

Tämmöstä pukkaa

Saatoin juuri perustaa upouuden blogin. Tämä hakee vielä hieman paikkaansa maailmassa ja päässä. Luulen silti, että muutos oli paitsi tarpeellinen myös tervetullut. Vanha blogi saa jäädä leijumaan bittiavaruuteen kunnes kaksipäinen vaaleanpunainen avaruushirviö tai musta aukko sen nielaisee. En vielä kerro tästä missään, kerta haluan säilyttää mahdollisuuden muuttaa mieltäni ja poistaa tämän.

EDIT: Huomasin, että paitsi minulle, blogger varmaan puhuu kaikille muillekin toistaiseksi espanjaa. Asialle olisi varmaan hyvä esim. tehdä jotain. Tutustun tässä hieman tämän laitoksen toimintaan.