minä ja saagimin ansku

Anusaagim päästeli tässä yhtenä päivänä lehden kannessa, että sitä parkaa ärsyttävä rumat ihmiset. No, niin ärsyttävät välillä minuakin. Puhtaasti ulkonäöllistä rumuutta enemmän minua kyllä ärsyttää kanssaihmisissä kaikkinainen yleinen tyhmyys, tupelous ja suorastaan lammasmainen muumeilu. Kaikki suomalaisen ihmisen minua eniten ärsyttävät puolet paljastuvat yleensä, kun ne ihmiset lähtevät kotoaan kaduille ja muualle ns. "ihmisten ilmoille". Tämän lisäksi ärsyttävät puolet ja muu yleinen tyhmyys paljastuu nettihesarin keskusteluissa, mutta se, että ylipäänsä luen niitä, on tietysti enimmäkseen oma vikani, eikä minun ole ollenkaan pakko mennä nettihesariin toisin kuin ihmisten ilmoille on mentävä melkein joka päivä esim. työmatkan muodossa.

Aiemminkin olen saattanut täällä valittaa keskustapyöräilyn epäautuudesta Helsingissä. Tosin kuulin, että Tampereella se on vielä kauheampaa, jos ylipäänsä selviät hengissä kauhistellaksesi, eikä katkeroitunut eläkeläinen ole työntänyt sinua bussin alle tai kävelykeppiään tai ties mitä rollaattoriaan pinnojen väliin. Jostain syystä tamperelaisten kärsimyksistä tulee itselle jotenkin kierolla tavalla parempi mieli. Tästä huolimatta minua ei lakkaa ihmetyttämästä, miten - oletettavasti - kouluja käyneet, aikuiset ihmiset eivät tunnista asfalttiin maalattua, melko selkeästi polkupyörää esittävää symbolia. Tai voi tietysti olla, että he eivät vain tajua polkupyöränkuvan asfaltissa symboloivan yhtään mitään. "Kas, onpa katuun maalattu kiva kuva päiväni piristykseksi", ajattelevat vain. Tai, ehkä Helsingissä on tosi paljon hulluja, jotka luulevat itseään polkupyöriksi. Ja annas olla, jos erehdyt soittamaan pyörään asennettua soittokelloa varoittaaksesi pyörätiellä löntysteleviä muuleja lähestymisestäsi. Siirtyykö arvon löntystelijä smuutisti omalle puolelleen tietä? No ei tasan ikinä siirry! Vaihtoehtoisia reaktioita on yleensä kaksi: joko löntystelijä muuttuu pyörän kellon vaikutuksesta väylän puolelta toiselle loikkivaksi, hysteeriseksi pupuksi, tai alkaa huutaa kuin hyeenaa että "kattosit etees" (öö, niinhän minä juuri tein).

Kesällä iloksemme saapuneet turistit tekevät homman tekee kaksin verroin haastavammaksi, joskin ehkä myös piristävät nuutuneen työmatkailijan päivää uusin tempauksin. Esim. kerran jotkut japanialaistyyppiset aasialaiset olivat laumoittuneet Rautatientorin viertä kulkevalle pyörätielle. Kellon rimpautus ei saanut niitä ensin liikauttamaan eväänsäkään. Sitten ne ottivat valokuvia!

Tämän suosikkiärsytykseni lisäksi en kykene myöskään käsittämään sitä, että jos kadulle X rakennetaan raitiovaunukiskoa/vaihdetaan asvalttia/ jotain putkistoa tms. jonka takia kulkuväylä on kaventunut noin kymmenesosaan entisestä niin MINKÄ TAKIA pitää henkilöiden alkaa pitää jotain torikokousta siinä kaikista kapeimmassa kohdassa, aina?!!?

Viime päivien uusi ärsytyksenaiheeni on lammasmainen autojen pelko suojateitä ylitettäessä. Minusta on kerta kaikkiaan täysin kummallista, että esim. Pohjoisespalla, joka ei varsinaisesti ole mikään E-18-tie, suojatien reunalle saattaa kerääntyä kymmeniä ihmisiä jännittämään, josko joku herra autoilija hieman hidastaisi tai jopa antaisi tietä, että pääsisi ylittämään tuon pelottavan valtaväylän. Ja suomalainen autoilija on tietysti siitä metka, ettei se tietenkään mitään tietä anna, kyllähän nyt köyhien jalankulkijoiden on väistettävä Suurta Autoilijaa! Eivätkä varmaan opi ikinä antamaankaan tietä, ellei niitä laita sitä antamaan (sikäli tuntuu olevan tuon autokoulun käyminen useimmille aika turhaa, kun ei ne siellä näytä mitään oppivan). Rakkaat jalankulkijat, astukaa sille suojatielle, sitä varten se siihen on maalattu!

Lopetan nyt tämän vitutuspainotteisen liikennekatsauksen tähän, mutta enköhän taas parin päivän päästä ole täynnä uutta ärsytystä. Heissulivei!