Kirjamuumi

Törmäsin jossain tuolla (tai ehkä pikemminkin täällä) internetin syövereissä kirjameemiin ja ajattelin nyt tehdä sen, kun en tänne mitään muutakaan koskaan kirjoita (paitsi välillä lisäilen kirjoja tuonne oikean laidan listaan, minkä takia tämä tuntuikin aika sopivalta).

1) Mikä kirja itketti?
Jaiks, olen kyllä varmasti vetistellyt jokusenkin kirjan parissa, mutta nyt en kyllä keksi konkreettista esimerkkiä. Onnettomat rakkaustarinat eivät pääsääntöisesti hetkauta kyynelkanaviani, sen sijaan eläimet, varsinkin koirat, saattavat niin tehdä. Vastaan siis, että itketti semmoinen kirja, jossa koiralle kävi, tai oli käydä huonosti (oonkohan ees oikeesti lukenut semmoista?).

2) Mikä kirja nauratti?
Helppo! Kerran Fedja-setä, kissa ja koiraa lukiessani nauroin ääneen Oleksilla Lappeenrannassa. Rimmisen Pussikaljaromaani oli myös aika hauska, samoin Loen Supernaiivi. Kajon Kettusetkin aiheuttavat hihitystä. Niin, ja Julio Cortázarin Tarinoita kronoopeista ja faameista on paitsi hauska myös jotenkin melankolinen.

3)Mikä oksetti?
En osaa sanoa, ellei oksettavan huonoa oteta huomioon. Jo nuorna flikkana luin ilmeisesti siinä määrin ällöttävää roskaa (kuten kasoittain Alibi- ja Rikosposti-lehtiä), etten ihan pienistä hätkähdä.

4) Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
Varmaan useimmissa romaaneissa samaistun jossain määrin päähenkilöön tai johonkuhun muuhun tärkeään hahmoon (olen samaistunut mm. Trainspottingin Rentoniin, Muumipeikkoon, Henry Chinaskiin ja Sinuheen). On kyllä muutamia kirjoja, joiden mihinkään henkilöön en osannut samaistua, (esim. Hannu Väisäsen Vanikan palat ja Itkosen Anna minun rakastaa enemmän).

5) Minkä kirjan jätit kesken?
Jätän kirjoja kesken kahdella tavalla. Ensimmäisen tavan keskenjääneet luen (tai uskon lukevani) kuitenkin loppuun ennemmin tai myöhemmin. Tässä kasassa on tällä hetkellä esim. Junot Diazin Brief Wondrous Life of Oscar Wao, Täällä pohjantähden alla, Warholin & Hackettin POPism. Kasasta pyrkii parhaillaan pois Ruiz Zafonin La Sombra del Viento, jolle annoin juuri kolmannen mahdollisuuden.
Toinen ryhmä ovat kirjat, joita en edes aio lukea loppuun. Näihin kuuluvat mm. Paul Austerin Timbuktu, Annie Proulxin Ässä hihassa tai Viktor Hugon Kurjat (viimemainittu tosin siksi, että luin sen lähes loppuun, ja koska tiedän miten kirja loppuu vaivaudun tuskin koskaan lukemaan sitä). Niin ja Espanjassa luin kirjaa, jonka nimi oli ehkä La Hermandad de la Sábana Santa, joka oli uskomattoman pitkäveteinen historiallinen seikkailuromaani. Luin sitä varmaan 150 sivua enkä tosiaankaan aio lukea enempää.

6)Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
Yleensä huomaan jo lukiessani, mikäli kirja on uskomatonta ajanhukkaa ja jätänkin sen kesken (no joskus sisseilen kirjan loppuun silkkaa jääräpäisyyttäni ehkä). Lapsena nyt tietysti luki mitä roskaa nyt käsiinsä sai, mutta eipä sekään näin jälkikäteen kaduta.

7)Minkä kirjan luit uudestaan?
Useita lukukertoja ovat keränneet ainakin Sinuhe egyptiläinen, Fedja-setä, kissa ja koira, jokseenkin koko Pentti Saarikosken proosatuotanto, Trainspotting, Anni Sumarin Junanäytelmä, Nerudan Tunnustan eläneeni ja Muumi-kirjat. Pussikaljaromaaninkin olen tainnut lukea kahdesti. Minulla on lisäksi niin surkea juonimuisti, että voisin kai lukea uudestaan jopa dekkareita, kun en enää vuoden päästä muista kuitenkaan, kuka oli murhaaja.


8)Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi?
No kieltämättä vähän nolottaa, että luin mormoni-Meyerin siveellisen vampyyrisaagan. Ei ehkä niinkään kirjojen takia (jotka, vaikkakin paikoin huonosti kirjoitettuja ja juonikuvioiltaan nolottavia, olivat kuitenkin viimeistä osaa lukuunottamatta ihan kohtuullista viihdettä) vaan kirjasarjan fanien. Tosin kyllähän minä kehtaan myöntää sen lukeneeni, listasinhan sen tuonne sivupalkkiinkin. Mutta en nyt keksi mitään nolompaakaan.

9)Mitä kirjaa suosittelet?
No tietty Fedja-setää! Lisäksi Harper Leen Kuin surmaisi satakielen ei suotta ole klassikon maineessa, luin sen kesällä ja sehän oli todella hyvä. Ryszard Kapuscinskin Eebenpuu kannattaa myös lukea.

10)Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä?
Öh. Tähän kuuluis tietty vastata että Joycen Odysseuksen tai Sodan ja rauhan, mutta enhän minä niitä tietenkään ole lukenut. Vastaan tähän tällälailla tärkeilevästi, että olen ylpeä että olen lukenut paljon ja kaikenlaista. Ja kyllä minä vielä sen Odysseuksenkin luen, vaikken siitä varmaan mitään tajuakaan (ekat 80 sivua on jo luettu).


Se siitä. Nyt menen raivaamaan keittiöstä tilaa leipomuksille, sillä aion valmistaa koe-erän vegaanista juustokakkua.