keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan

Minulla on taipumusta – kuten täälläkin on tainnut joskus tulla ilmi – tieteiden rajat ylittävään rakkauteen luonnontieteitä, ja erityisesti niiden popularisointia kohtaan (vaikka olenkin itse pesunkestävä humanisti pienellä valtiotieteellisellä höysteellä; olisin jossain tähtitieteen luennolla aivan totaalisen kuistilla). Kotimaisista tekijöistä olen erityisesti tykännyt Esko Valtaojasta ja Kari Enqvististä. Maailmojasyleilevä tähtitieteilijä ja semisti kärttyinen kosmologi ovat paitsi eittämättä hienoja tiedemiehiä, myös vallan eteviä kynäilijöitä. Molemmat ovat myös jo aiemmissa kirjoissaan sivunneet luonnontieteen ja uskonasioiden suhdetta, Valtaoja vieläpä kahdella kirjeenvaihtokirjalla yhdessä Juha Pihkalan kanssa (Tiedän uskovani, uskon tietäväni ja Nurkkaan ajettu Jumala, näistä kumpaakaan en ole  lukenut).
Kun luin kirjan, ulkona oli vielä vihreää.

Tällä kertaa uskontoihin ja uskonnon ja tieteen suhteeseen tarrautuu Kari Enqvist syksyn uutuuskirjassaan Uskomaton matka uskovien maailmaan. Vaikka itselleni uskonto on kieltämättä aika yhdentekevä viritys, olen kuitenkin jossain määrin kiinnostunut uskontoa ja uskon ja uskonnottomuuden suhdetta käsittelevistä teoksista (olen aiemmin lukenutkin mm. Dawkinsia ja Hitchensiä), joten päätin pikapikaa laittaa kirjan varaukseen kirjastosta, ja sainkin sen aika nopeasti.

Nopeasti sen myös luin, vaikka jokseenkin koko ajan mietin, mitä järkeä tällaisessa käännytetyille saarnaamisessa (uskonnollinen kielikuva tahallinen, huom.) oikein on. Huomasin olevani Enqvistin kanssa enemmän tai vähemmän samaa mieltä, mutta en vieläkään oikein tiedä, mitä tarkoitusta kirja palveli. Uskonnottomia uskontojen omituiset edesottamukset tuskin jaksavat satunnaista kauhistelunsekaista ihmetystä enempää kiinnostaa, ja epäilen, että kukaan ääripään uskovainen tulee tähän kirjaan edes tarttuneeksi, saati sen lukemisen seurauksena mielipidettään muuttaneeksi. Maltillisellekin uskovaiselle kirja lienee jossain määrin yhdentekevää luettavaa: kuten Enqvist taitaa itsekin jossain kohtaa tuumata, uskonnollisen ja uskonnottoman ihmisen välinen keskustelu uskonnoista ei voi johtaa mihinkään, koska katsantokannoissa on niin fundamentaalinen ero. Uskonnoton ei kertakaikkiaan käsitä uskomista, uskonnollisia tunteita ja niihin liittyviä positiivisia kokemuksia (vaikka siis voikin sinänsä arvostaa esim. perinteisiä rituaaleja, musiikkia tms.), eikä uskonnollinen ihminen varmaankaan hahmota tätä uskonnottoman ihmisen "kokemuksen puutetta" saati tämän puutteen ongelmattomuutta (tästä kielinee uskonnollisten piirien pakonomainen tarve jollain ihmeellisellä ajatuskuperkeikalla vääntää ateismikin itseasiassa eräänlaiseksi uskonnoksi).


Rakenteeltaan Uskomaton matka uskovien maailmaan on ihan näppärä paketti. Aluksi Enqvist positioi itsensä huolella (viitekehyksinä tiedeyhteisö ja uskonnottomuuden "kokemus"), jonka jälkeen hän mm. vertailee tieteellistä ja uskonnollista maailmankuvaa (arvaatte varmaan kumman kannalla Enqvist on). Hän myös erittelee erilaisiä "tapauksia" ja myös esittelee tiukkaa lukufaktaa mm. eri uskonnollisuuden "tyypeistä", tieteen ja uskonnon rajanvedoista historiassa ja nykyään, evidentialismista, ID:n kannattajista, natsien uskonnollisuudesta, lapsikasteesta, ja islaminuskoisten maiden tieteen jälkeenjääneisyydestä. (Etenkin viimeksi mainittuun liittyi aika kylmääviä lukuja.) Enimmäkseen asioita, jotka saavat allekirjoittaneen pyörittelemään päätään.

Enqvist on myös kirjaansa varten käynyt joidenkin kotimaisten lahkojen ja myös "tavan luterilaisten" kirkonmenoissa ihmettelemässä, mistä toki sinänsä pisteet, vaikka ei hän nyt niistä mitään kovin ihmeellistä tunnukaan irti saavan (sen enempää kokemusmielessä kuin polemiikinkaan kannalta). Vähän kyllä myös ihmettelen, mitä Enqvist oikein kuvitteli sieltä löytävänsä. Voisi minustakin olla ihan human interest -tyyppisen kiintoisaa seurata erinäisiä uskonnollisia menoja, mutta minun on vaikea kuvitella kyseisten menojen jäävän itselleni muuta kuin ulkokohtaisiksi, tyhjiksi rituaaleiksi (koska tässä taas uupuu se kuuluisa uskonnollinen kokemus, tai sellaisen tarve).


Kirja on tavallaan hieno tieteellisen maailmankuvan ja tieteen puolustuspuhe uskontojen värittämässä maailmassa ja tekijä kyllä nostaa esiin monia uskonnon ja tieteen rajanvetoon liittyviä kysymyksiä (esim. voiko uskon asioista ylipäänsä puhua tieteen kielellä, onko mielekästä esimerkiksi "todistaa" jumalan olemassaoloa tieteellisenkuuloisilla argumenteilla jne.) monin tavoin, ja esitystapakin on ihan raikas. Minä siis tykkäsin, mutta jäin silti edelleen miettimään kirjan tarkoitusta ja kohderyhmää. Ehkä me nasevasta kirjoitustyylistä pitävät uskonnottomat ja luonnontieteellisestä koulutuksesta salaa haaveilevat kirjanörtit olemme kohderyhmää? Niin sen täytyy olla.

Kirja on luettu ja tykätty mm. täällä, ja täältä taas voi lukea, miten toisin ajatteleva kirjan näkee. Ja jos kirjan nimellä vähän googlailee, niin löytää varmasti kasapäin muitakin kommentteja ja röykkiöittäin nenään vedettyjä herneitä (mutta omalla vastuulla sitten luette niitä!).

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan. WSOY 2012.

11 kommenttia:

  1. Jes, toivoinkin, että joku lukisi tämän ja kirjoittaisi jotakin – sinuun voi luottaa! ;)

    Enqvist on ollut minulle varsin vieras nimi, mutta viime viikolla olin kuuntelemassa häntä ja Valtaojaa ja kiinnostuin kovasti. En silloin hankkinut tätä kirjaa, vaan jätin harkinnan asteelle. Kirjamessuilta sitten nappasin mukaani hänen vanhemman teoksensa.

    Todella kiinnostava aihepiiri ja luulen olevani nimenomaan sitä kohderyhmää tällaiselle kirjalle :D Tosin tuo pohdintasi kirjan tarkoituksesta ja kohderyhmästä vaikuttaa perustellulta, miksi tosiaan välttämättä "saarnata" samoin ajatteleville? Vastakkaista mieltä olevia ei kuitenkaan voi "käännyttää". Täytyy tarttua opukseen ja muodostaa vasta sitten oma mielipide asiasta. (Toivottavasti se tapahtuu pian.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän luottamuksesta :)

      Vähän harmittaa, että missasin tuon Valtaojan ja Enqvistin. Pitäisi muistaa seurata näitä kirjallisia tapahtumia. Luulen kyllä, että sinä voisit myös olla kohderyhmää. Toivottavasti saan pian lukea sinunkin mielipiteesi!

      Poista
  2. Kiitos arviosta - ihmettelemme kai loppujen lopuksi aika samaa asiaa, siis sitä kenelle tämä on kirjoitettu ja miksi.

    Mä muuten satuin paikalle kun Enqvist puhui kirjastaan kirjamessuilla ja silloin alkoin ensimmäistä kertaa verenpaine nousta (lukiessa niin ei tapahtunut) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Voi ei, minua taas harmitti aika lailla, kun missasin messuilla ensin Valtaojan, ja Enqvistkin oli paikalla vasta sunnuntaina, joten en nähnyt häntäkään. Jonkun näkemäni tv-ohjelman perusteella minulle on muodostunut mielikuva Enqvististä aika kärjekkäänä kommentoijana, joten en ihmette, jos verenpaine nousee :)

      Poista
  3. Viihdyttävää luettavaa uskonnottomille, joita kuitenkin uskonnot kiinnostavat. Näin minä sen kohderyhmän näen. Ei ainakaan uskoville, se on varmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla. Tuli kuitenkin vähän samanlainen olo kuin Dawkinsia tai Hitchensiä lukiessa, että mitä te minulle vaahtoatte, minä olen jo samaa mieltä :) ts. kirjoitustyyli on sellainen, että tuntuu lukiessa, kuin kirjoittaja haluaisi haastaa/provosoida toisin ajattelevia, eikä kohdistaa sanomaansa sille todennäköiselle kohderyhmälle.

      Poista
    2. Mutta viihdyttävyyshän tuleekin juuri tästä kuvitellusta vastakkainasettelusta. Jos uskonto olisi todella lukijan mielestä täysin yhdentekevää, ei hän varmaankaan tarttuisi koko kirjaan alun alkaenkaan.

      Poista
  4. Ateistinen tiede lepää tyhjän päällä!

    Luonto sisältää aivan suunnattoman määrän informaatiota DNA:n muodossa. Mistä tämä informaatio on saanut alkunsa, kun fysiikka ei tue järjestyksen syntymistä itsestään. Kaikki rappeutuu elottomassa maailmassa ja järjestys häviää. Tämä rappeutuminen ulottuu myös DNA:han, jossa virheet lisääntyvät DNA:n omasta virheenkorjaustoiminnasta huolimatta.

    Makroevoluution kannattajat puolustavat järjestyksen kasvua maapallon energeettisellä avoimuudella. - Ei sillä voi perustella järjestyksen kasvua, ellei ole olemassa mekanismeja, jotka pystyisivät suuntaamaan auringosta saatavan energian järjestyksen lisäämiseen. Sellaiset mekanismit kuitenkin puuttuvat elottomasta luonnosta. Järjestys (ja varsinkaan informaatio) eivät voi syntyä itsestään sattumanvaraisin prosessein, joihin evoluutioteoria pelkästään perustuu.

    Tosiasia on se, että aine ja energia eivät voi synnyttää järjestystä ja informaatiota, vaan informaation takana on aina oltava jokin korkeampi informaatio! Kaikkein viisain ja tieteellisin selitys elämälle on siten Raamatun toteamus "Alussa oli sana" (siis informaatio), joka kaiken elämän ja järjestyksen synnytti.

    VastaaPoista
  5. "Vaikka minulla olisi kaikki tieto, mutta minulla ei olisi rakkautta ,niin en minä mitään olisi ,"sanoo meidän rakas raamattu ja vielä tämäkin ; tieto paisuttaa , mutta rakkaus rakentaa on kirjoitettu. "SE joka tulee Jumalaa etsimään täytyy uskoa häneen ja Hän palkitsee ne jotka häntä etsivät."Itse olen kokenut aiavan voimakkann Herran Hengen läheidyyden aj ilon ja kirkaan valon rukouksen painautuneena ja rakkaus on täytänyt minut ja vielä voimakkamapi usko,kiitos ja hyvää jatkoa,keijo

    VastaaPoista
  6. KE kulkee surkean otoksen kanssa impressioiden varassa täysin perehtymättä aihepiiriinsä. Hyökkää, vähättelee, yrittää tehdä uskossa olevat naurunalaiseksi. "Fysiikka-uskontoon" hän itse kuitenkin suhtautuu hartaasti hurskastellen: uusimmista fysiikan saavutuksista puhuttaessa on syytä ottaa hattu päästä ja kumartaa Syvään... (vaikka siinä hän itse liputtaa naiivisti voittajien historian puolesta) Kaikkea muuta voidaankin sitten hutkia kuin vierasta sikaa.

    Kuinka rationaalinen maailma sitten lopulta onkaan? Eikö moniselitteisyydelle ole mitään sijaa? Kun kvanttifysiikkakin tarvitsee sattumanvaraisuuden ideaa, niin voidaanko väittää, että maailma olisi täysin rationaalinen?

    Suppea maailmankuva on toki ihan ok. Jotain kunnioitusta voi silti osoittaa toisenlaisellekin maailmankuvalle.

    Viihteenä kirjaa varmaan voi pitää;
    mitään älyn riemuvoittoa kirjalta ei kannata odottaa.

    -Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Susannalle tutustumista Enqvistin kirjoihin Monimutkaisuus tai Olemisen porteilla. Erityisesti ensimmäinen pysyy tarkasti aiheessaan, ja käsitteleepä mm. maailman rationaalisuuttakin syvällisemmin. Voisi jopa sanoa, että keskittyen nimenomaan siihen.

      Poista