Piparista, sen saamisesta ja jakamisesta

Hesarin keskustelua, eräitä blogeja ja ilmeisesti internettiä ylipäänsä on viimeaikoina puhuttanut miesten tasa-arvo. Onpahan aiheesta julkaistu kirjojakin. Koska en ole vieläkään lukenut sen enempää Kotron ja Sepposen toimittamaa Mies vailla tasa-arvoa -teosta kuin Henry Laasasen Naisten seksuaalista valtaakaan, en nyt pyri kommentoimaan niiden esittämiä väitteitä vaan pikemminkin seuraamieni keskustelujen herättämiä mielikuvia (jos joskus saan jomman kumman tai molemmat teokset käsiini, lupaan lukea ne ja kommentoida sitten).

Koska olen opiskellut useita kursseja naistutkimusta, positioni on varmaankin jotenkin värittynyt, enkä siksi pysty kommentoimaan tätä(kään) asiaa neutraalisti. Ei se mitään. Olen kuitenkin erilaisista artikkeleista ja kirja-arvioista saanut sellaisen käsityksen, että noiden edellä mainittujen kirjojen mukaan suomalaisella miehellä on tasa-arvopulmia monilla elämän osa-alueilla. Eikä siinä mitään: Minustakin on epäreilua ja epätasa-arvoista, että vain xy-kromosomit omaava ihmisyksilö joutuu kotimaassamme suorittamaan asevelvollisuuden (ja lisäksi minusta on sanalla sanoen typerää vedota tässä keskustelussa siihen, että naiset joutuvat synnyttämään: ei liity!). On myös hiukan kummallista, että huoltajuuskiistoissa lapsen/lasten huoltajuus menee lähes aina äidille (tosin esim. omassa tapauksessani isääni tuskin hirveästi huoltajuuteni kiinnosti, eikä siitä kyllä mitään kiistaa ollutkaan), sillä ainakin itse haluan uskoa, että isä on huoltajana ihan yhtä pätevä, ainakin jos tämä on ollut eroonkin asti jotensakin läsnä lasten elämässä. Ei myöskään ole kivaa, että syrjäytyneistä suurin osa on miehiä, tai että miehet kuolevat naisia varhemmin, maksavat suurempia vakuutusmaksuja (toisaalta pienempiä parturimaksuja, hehheh) tai eivät saa tarpeeksi piparia (tämä viimeinen ei kyllä minusta sori vaan ole mikään yhteiskunnallinen ongelma).

Se, mitä minä en tässä keskustelussa ymmärrä (kenties sukupuolestani ja naistutkimustaustani johtuen?), että miksi näistä ongelmista syytetään a) naisia, b)feministejä, c)tasa-arvovaltuutettua? En kerta kaikkiaan käsitä, miten feministien syyllistäminen miesten unohtamisesta auttaa ratkaisemaan näitä ylläesitettyjä (tai muitakaan) tasa-arvopulmia! Omien kokemusteni mukaan nimittäin feministitkään eivät syyllistä tasa-arvon ongelmista yksittäisiä miehiä tai ilkeitä sovinisteja (pyydän saada huomauttaa, että juuri edellä esitetystä kuuluisa radikaalifeminismi ei koskaan varsinaisesti rantautunut Suomeen, ja on muutenkin nykyään, jos kohta koko historiansa ajan naisliikkeiden marginaalissa, eikä siksi oikein sovi esimerkiksi ainakaan suomalaisesta keskustelusta). Pikemminkin naisliikkeet ovat pyrkineet yhteiskunnan muuttamiseen ongelmien ratkaisemiseksi. Judith Butler tai Luce Irigaray -tyyppinen akateeminen ja filosofinen naistutkimus taas ei niinkään pyri yhteiskunnan muuttamiseen vaan sukupuolen problematisoimiseen, mutta sitä nyt ei ainakaan voi syyttää asevelvollisuudesta, huoltajuudesta tai muista konkreettisista yhteiskunnan epäkohdista. Näin ollen ihmettelen, että "missä pelaa", miesasiamiehet? Miksen ole onnistunut kuulemaan mitään konkreettisia parannusehdotuksia yllämainittuihin ongelmiin? Jos nykyinen asevelvollisuussysteemi kyrpii, niin kyllä sitä voi pyrkiä muuttamaan, tai ainakin yrittää saada aikaan keskustelua (jossa olisi muitakin argementteja ja parannusehdotuksia kuin "mutku epistä")

Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että minua suoraan sanottuna hämmästyttää tuo koko "naisten seksuaalinen valta" (siksi ajattelinkin lukaista tuon kirjan jos sen jostain saan käsiini, sikäli päättömiltä vaikuttavat kaverin argumentit). Lisääntymishommelit ovat toki aika oleellinen juttu noin niinkuin lajin olemassaolon kannalta, mutta minua hieman riipii se, että tässä tunnutaan nyt sotkevan biologiaa, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja ns. markkina-arvoteoriaa aika kummallisella tavalla. Tai ainakin vähintäänkin haluaisin huomauttaa kirjoittajalle, että itsekin olen kuulkaa jakanut tuota piparia ihan kohtuullisesti, mutten ole vieläkään huomannut saaneeni siitä mitään taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja, enkä ole edes huomannut, että tämän samaisen piparin saaminen olisi vaatinut saajapuolelta sen erikoisempia taloudellisia panostuksia (peseytymistä yms. normaalia itsestä huolehtimista ei todellakaan lasketa!). Missä on paljonpuhuttu seksuaalinen valtani? Jos ongelma puolestaan on siinä, että tietyt miehet eivät saa sitä piparia, vaikka kuinka haluaisivat niin mitä ihmettä tälle asialle voi kukaan tehdä? Ei voi kuulkaa kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu, niin sanoo meidän äitikin. Ei piparin saaminen ole mikään ihmisoikeus (lukekaa vaikka tästä)