tidididi tidididi tididdididdidii

Varoitus lukijoille, nyt seuraa taas ruokabloggausta. Toisinaan mietin, pitäisikö perustaa ihan oikea ruokablogi. Olen nimittäin omasta mielestäni aika kelpo kokki. Pohdin taas asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, että kahdesta syystä ei pitäisi perustaa. Ensimmäinen syy on se, etten kuitenkaan jaksaisi ottaa kuvia valmistamistani ruuista (kun en jaksa ottaa kuvia mistään muustakaan koskaan, ja koska lisäksi yleensä on nälkä silloin kun on laittanut jotain oivallista murkinaa, ja sen ruuan haluaa syödä eikä valokuvata). Toinen syy on se, etten juuri koskaan mittaa mitään käyttämiäni raaka-aineita (paitsi leipoessani kyllä yleensä, mutten oikeastaan pidä leipomisesta edes). En juuri koskaan myöskään laita ruokaa orjallisesta minkään reseptin mukaan vaan sovellan aika paljon. Paljonpa on sitten lukijalle iloa sellaisesta ohjeesta, että "tein tänään tosi hyvää ruokaa, siihen tuli... mitäs siihen tulikaan? Ainakin tuli ripaus sitä ja luraus tätä ja yksi tuo. Ja paljon oliiviöljyä!".

No jaarittelut sikseen, kerron nyt teille uudesta aluevaltauksesta: itse tehdystä jäätelöstä! Spottasin tämän postauksen joku tovi sitten, ja siitä lähtien mielessä muhi ajatus itse askarrellusta jäätelöstä, nam. En nyt tietenkään, tavoilleni uskollisena, noudattanut juuri tuota ohjetta, vaan aloin heti vimmatusti soveltaa! Löysin Aseanic Tradingista condensed sweetened milkiä, ja pienen ajatustyön tuloksena syntyi lopulta litran verran omena-kanelijäätelöä. Tässäpä ohje, tadaa!

Oma jäde.
Valmistukseen käytin seuraavia raaka-aineita:
maitotiivistettä 1 tölkki (purkilliseni oli n. 400g jotain hollantilaista makeutettua kamaa, jonka alkukoostumus oli suoraan sanottuna ällöttävän kiisselimäinen),
kuohukermaa 1 purkki,
vähän tomusokeria (lähinnä kerman vatkautumiseen, kun tuo maitoällötys oli jo makeutettua)
vähän sitruunamehua (myös kermaan),
ehkä n. 2 tai 3 dl omenasosetta (joka on hyvää ja jota meillä on pakastimessa, kiitos kanssa-asujan äidin),
1 hapan kotimainen omena ja
aika paljon kanelia (ainakin kaksi teelusikallista varmaan hujahti, vaikea tietää kun kaadoin suoraan pussista).

Näiden ainesten muuttaminen jäätelöksi vaati seuraavia toimenpiteitä: kaadoin kerman kulhoon ja heitin perään humpsauksen tomusokeria ja puristin sitruunasta hiukan mehua. Kanssa-asuja vatkasi kerman kohtuulliseksi vaahdoksi. Toiseen kulhoon kaadoin maitotiivisteen, jonka koostumus ei kyllä esim. laisinkaan vatkautunut. Luovutin. Kermavaahtoon sekoitin omenasoseen (joka oli vatkaamisen aikana marttakerholaisen näppärästi sulatettu hyörykattilassa, kun ei tässä taloudessa ole esim. mikroa) ja kanelin. Kaadoin höystetyn kerman maitotiivisteen yhteyteen ja sekoittelin ponnekkaasti (mutten liian ponnekkaasti kuitenkaan). Pilkoin yhden omenan sopiviksi täkypaloiksi ja sekoitin ne mukaan. Kaadoin koko hoidon uuteen 1,2 litraa vetävään muoviseen eväsrasiaani ja sijoitin lootan ilman kantta pakkaseen. Siellä se jäätelö-to-be sai miettiä tekemisiään ehkä pari tuntia, jonka jälkeen se vatkattiin (samaisessa pakastinrasiassa kun en jaksanut kaataa sitä kulhoon) haarukalla sekaisin. Tämä toimenpide toistettiin n. puolentoista tunnin välein yhteensä kolme kertaa. Useampiakin kertoja olisi voinut toistaa, mutta sitten tuli nukkumaanmenoaika, ja jäätelö sai jäädä pakkaseen saatuaan kannen päälleen.

Tuli siitä aika hyvää. Pieneen rasiaan tein myös kokeilun luonnonjogurttijäätelöstä, se vaatii hiukan tuotekehittelyä koostumuksen osalta (maku oli kyllä bueno). Ostin tänään uuden tölkin maitoällötystä, saatan raportoida seuraavienkin kokeiluiden onnistumisesta, jos jaksan.