Mainoskatko, olkaa hyvät

Kävin eilen elokuvissa, kun Kinopalatsi täytti jotain vuosia ja piljetit maksoivat vain viisi euroa kappaleelta. Koska nuija filmimonopoli tuntuu esittävän mielenkiintoisia elokuvia lähinnä päivisin, oli tuntui sopivan filmin valinta aluksi aika hankalalta (ku ei siis tod kiinnosta joku quantum of solace niinku daa). No, onneksi sitten huomattiin, että ennakkonäytöksessä oli joku kotimainen elokuva, nimeltään Putoavia enkeleitä. Vähän epäilevin mielin sitten päädyttiin siihen, eikä Baader Meinhof Komplexiin. (Epäilevin mielin siksi, että kotimainen elokuva, silloin kun sitä aina silloin tällöin katsoo, aiheuttaa usein lähinnä joko kauhean myötähäpeän tai vähintäänkin vaivaantuneen olon.)

Vaan olipa hyvä, että päädyttiin. Elokuva oli nimittäin hyvä, lähestulkoon erinomainen, varsinkin ollakseen suomalainen elokuva. Filmissä, joka sivumennen sanoen kertoo Aila Meriluodon ja Lauri Viidan tarinan fiktiivisen tyttären kautta, oli toki joitain puutteita ja välillä lievää ylinäyttelemistä, mutta yleisesti ottaen se oli oikein hyvä elokuvakokemus. Vaikka eihän elokuva nyt voi ollakaan läpeensä huono, jos siinä on Oiva Lohtander. Myös Tommi Korpela ja Elina Knihtilä vakuuttivat, Elena Leevekin enimmäkseen.

No joo, menkää katsomaan se, enskari on 5.12.
Kuva myös täältä.