Ja taas mennään. Enpä jotenkin taas aloittaessani tajunnut, että tämähän onkin tällainen melkoisen työlään puoleinen proggis. No, kun kerran aloitin niin jumaliste minähän väännän tämän listan loppuun asti.
Mark Haddon: Harmin paikka
Tämän kirjan lainasin kirjastosta, koska olin kiinnostunut saman kirjailijan aiemmasta kirjasta (arvio siitä seuraa tuonnempana). Kirja oli paikoin ihan mielettömän hauska ja toisinaan aika traaginen. En tosin yhtään muista enää kirjan juonta, paitsi että siinä oli ehkä vanha mies, joka luuli kuolevansa, ja sitten järjestettiin häitä ja miehen poika oli homo ja tytär ärsyttävä. Jotenkin tulee nyt mieleen Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi, vaikka en kyllä osaa sanoa johtuuko se vaan siitä, että molemmissa on tärkeässä roolissa seniili äijä, joka aiheuttaa hämminkiä. Ehkä.
Diane Setterfield: The Thirteenth Tale
Vuorossa taasen "lukuromaani". Tätä kehuttiin jossain päin internettiä, joten kun näin kirjan kirjaston hyllyssä, nappasin sen mukaan. Kirja oli muistaakseni ihan viihdyttävä, mutta siinä onkin taas jokseenkin kaikki, mitä kirjasta muistan. Tai no nyt kun aloin miettiä asiaa, niin muistan minä nyt juonestakin jotain (oli hulluja englantilaisia, traumatisoitunut päähenkilö, autiotalo, kamalia lapsia ym.). Loppu oli ainakin pettymys, en tosin ole enää ihan varma, että miksi.
Aila Meriluoto: Lauri Viita
Olin ajatellut tämän kirjan lukemista siitä asti kuin näin sen elokuvan (jonka nimi oli ehkä Putoavia enkeleitä ja jossa Tommi Korpela esitti Lauri Viitaa). Kannatti kyllä, oli hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Tykkäsin Meriluodon kirjoitustyylistä, vaikka välillä Viitaa ja tämän puuhia ehkä hieman sorruttiin ylianalysoimaan ja kyökkipsykologisoimaan. Kuitenkin. Oli hyvä.
Mark Haddon: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
No tässäpä nyt sitten tuo edellä mainittu Mark Haddonin kirja, joka minua kiinnosti. Tämäkin oli hauska ja vähän traaginenkin. Päähenkilön (joka on autistinen tai jotenkin aspergerinen, en nyt muista sitä diagnoosia) minäkerronta on mainion hupaisaa ja lakonista, upposi kyllä minuun. Ei ehkä kuitenkaan mikään kirjallisuuden historiaa mullistava teos, tämä.
Jared Diamond: Guns, Germs and Steel
Tietokirjallisuutta kehiin vaihteeksi. Ostin tämänkin kirjan keväällä Strandista, New Yorkista (suomeksi tämä on tullut Terra Cognitalta ja niiden kirjat maksavat ihan puoliälyttömästi). Kiinnostava kirja, jonka ansiosta pystyn nykyisin pätemään myös mm. tietoudella Papua-Uuden-Guinean alanko- ja ylänköheimojen elintavoista. Opus pyrkii noin niinkuin alkajaisiksi selittämään miksi toiset kansat ja heimot ovat pystyneet nousemaan hallitsevaan asemaan, eli miksi esim. espanjalaiset kolonisoivat Amerikan eikä päinvastoin. Kirjassa on varmaan aika lailla aukkoja ym. mutta minulle kelpasi kyllä. Populaaritiede jee!
Katriina Järvinen & Laura Kolbe: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa
Oho, heti perään lisää tietokirjallisuutta. Tämän lainasin hetken mielijohteesta kirjastosta ja lukaisin nopeasti. Ei vissiin tuo luokka-aspekti ole jaksanut meikeläistä mietityttää, kun en näin jälkikäteen muista kirjasta juuri mitään (jotain haastatteluihin perustuvia artikkeleita siinä oli, mutta kiinnostavimpia olivat varmaan kirjoittajien analyysit omasta elämästään). Ja jostain syystä Laura Kolbe vaan ärsyttää.
Jahas. Loput seitsemän kirjaa taidan jättää osaan neljä. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti