Girl in Translationin päähenkilö on 11-vuotias hongkongilaistyttö Kim, joka muuttaa äitinsä kanssa New Yorkiin. Tuoreet siirtolaiset ovat äidin sukulaisten armoilla, eikä elämä totisesti olekaan mitään juhlaa uudessa maassa kielitaidottomana tehtaassa raataen ja murjussa asuen. Äidin Paula-sisko osoittautuu katkeraksi ilkimykseksi, jolle maksettava velka ei tunnu koskaan loppuvan, ja kotona Hong Kongissa taitava musiikinopettaja-äiti kutistuu New Yorkissa kielitaidottomaksi tehdastyöläiseksi, eikä köyhä Kimberlykään oikein sopeudu amerikkalaisnuorten elämään (eikä hänellä toki kielenopettelun, läksyjen ja koulun jälkeen vaatetehtaassa ahertamisen jälkeen ole oikein siihen saumaakaan). Äidin ja tyttären köyhyys on melko karmivaa, samoin ympäröivän yhteiskunnan tietämättömyys kiinalaissiirtolaisten olosuhteista. Onneksi (!) Kim on sentään ylimaallisen lahjakas oppilas, joka lopulta jaksaa ahertaa itsensä ja äitinsä pois kurjuudesta.
Teos on käsittääkseni yhdysvaltalaisen Jean Kwokin esikoiskirja, johon tämä on ammentanut omia kokemuksiaan siirtolaisuudesta ja amerikankiinalaisuudesta. Kwok kirjoittaa hyvin esiin siirtolaisen kielitaidottomuuden aiheuttamat tilanteet, sen, miten omalla kielellään fiksut aikuiset joutuvat kielitaidottomina lapsen tai suorastaan idiootin asemaan, sekä sen, miten kielen paremmin oppivat lapset joutuvat ottamaan vastuun paitsi itsestään myös jokapäiväisten arkiaskareiden sujumisesta uudessa maassa. Pidin myös kirjoittajan kuvausta perheen ahdingosta melko uskottavana, vaikka ei minulla tietenkään ole mitään hajua saati omakohtaista kokemusta kiinalaissiirtolaisten asemasta Yhdysvalloissa.
Kirjan tarina on minusta kohtuullisen vahva ja edellämainitut seikat tuovat uskottavuutta, mikä onkin hyvä, sillä kielellisesti tai noin muutoin elämyksellisesti lukukokemus ei ole kauhean kummoinen (vaikka toisinaan Kimin ja äidin asuinmurjun ja muun kurjuuden kuvailu tuntui kyllä suorastaan dickensiaaniselta rottineen, torakoineen ja rikkinäisinä ikkunoineen). Girl in Translation oli nopea, melko kevytkin lukea, eikä se näin jälkikäteen ajatellen jättänyt sen kummempaa jälkeä mieleen. En tiedä oliko kirjassa jokin opetus, mutta ainakin kävi selväksi että ns. amerikkalainen unelma kyllä toimii, kunhan vaan on jäätävän lahjakas ja mielipuolisen sitkeä ihminen, joka opiskelee päivät ja raataa tehtaassa illat läpeensä. Jonkinlainen helpotus oli itselleni kirjan "epäromanttinen" loppuratkaisu, jonka tosin aavistinkin tulevan.
Kaikenkaikkiaan ihan kelpo kirja, johon tuskin kuitenkaan tulen toista kertaa palaamaan. Tämän lukemani version (UK) kansi oli myös ihan kaunis. Käännöksiä-suomennoksen ovat lukeneet lukuisat seuraamani bloggaajat, ainakin Karoliina, Katja/Lumiomena, Hanna ja Susa, alkukielellä sen on lukenut Mari A.
Jean Kwok: Girl in Translation. Penguin Books 2010. 290 s.
Aika samanlaisia ajatuksia kirja herätti minussakin (kiitos muuten linkityksestä!). Joskin taas kerran huomaan lukuhetken ja -ympäristön vaikuttavan kokemuksen arvottamiseen: muistelen kirjaa ehkä ansaitsemattomallakin lämmöllä, sillä yhdistän sen ihanaan loppukesäiseen (miehen kanssa kahdenkeskiseen) mökkiviikonloppuun, jolloin oli mahdollisuus lukea todellisessa rauhassa ja kauniissa maisemissa.
VastaaPoistaMinäkin pidän tuosta UK-version kannesta! Vaikka on suomennetunkin version kansi kaunis.
VastaaPoistaMinulla on nyt kun lukemisesta on jo pari kuukautta, hieman laimentunut se lukukokemus, vaikka pidän tätä toki yhä ihan hyvänä ja sujuvana kirjana kyllä.
Kiitos kommentista :) Jäin miettimään ihan tuota, miten paljon lukuhetki tahi -ympäristö kokemukseen vaikuttaa. Luulen, että yleisesti ottaen olen pitänyt enemmän kirjoista, jotka olen saanut lukea rauhassa ja ilman, että mielessä pyörivät muut asiat tai velvollisuudet, ehkäpä vielä jossain mieluisassa paikassa.
VastaaPoistaItse luin tämän kirjan yhdeltä istumalta nojatuolissa eräänä sateisena päivänä ja mietin, johtuuko vähän siitäkin, että "ahmaisin" kirjan, että se meni vähän jälkiä jättämättä, olisiko pitänyt välillä pysähtyä makustelemaan lukemaansa? Toisaalta tykkään kyllä lukea kirjoja yhdeltä istumalta, vaikka se tapa ei ehkä kaikille kirjoille sovellu, novellikokoelmille ei ainakaan! :)
Susa ehti väliin :)Kansitaiteesta: Minulla on tässä kohta tulossa lukuun kirja, jonka kansi on melkein häiritsevän samanlainen tuohon suomennetun version kanteen, Sabina Bermanin Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Tästä syystä pidän enemmän tuosta UK-version kannesta, kun nyt se tuntuu originaalimmalta, vaikka tahatontahan toki näiden kansien samanlaisuus varmasti on!
VastaaPoistaKun luin tekstisi sekä Susan ja Karoliinan kommentit, naurahdin hieman kuivasti. :) Niin samoja ajatuksia! Käännöksiä on kelvollinen, oikein hyväkin, lukuromaani, mutta sen amerikkalaishenkisyys ja paikoin liiallinen alleviivailu veivät tehoa a-Kimin tarinalta. Luin kyllä kirjan mielelläni ja jäin pohtimaan sen teemoja, mutta en kiinnostunut Kwokista kirjailijana.
VastaaPoistaMinäkin aion muuten lukea tuon Bermanin kirjan jossain välissä. :)
Katja, olen itsekin huomannut, että mielipiteet ja ajatukset ainakin minun seuraamissani kirjablogeissa usein muistuttavat toisiaan (ja omia ajatuksiani), tosin siksi ehkä juuri niitä tiettyjä blogeja tuleekin seurattua, kun samantyyppiset kirjat kiinnostavat :) Muuten totta tuokin, että vaikka Girl in Translation/Käännöksiä oli ihan kiinnostava kirja, en voi sanoam että minäkään hirveästi odottaisin Kwokin muuta tuotantoa kuitenkaan.
VastaaPoistaBerman on minulla periaatteessa seuraavana lukupinossa, mutta saa nähdä pysynkö taas suunnitelmissani ollenkaan...