Kirjastoreissulta tarttui mukaan Laura Joplinin sisarestaan Janisista kirjoittama elämäkerta. Olen muistaakseni aiemminkin jonkun Janis Joplin -elämäkerran lukenut (vanhana rokkibiografioiden ystävänä), mutta tätä en ollut tullut lukeneeksi, syystä tai toisesta. Asia tuli kuitenkin korjatuksi (ja kirjakin jo palautetuksi).
Love, Janis on jokseenkin perinteinen elämäkertateos: aivan alussa ollaan "lopussa", tarinan päätepisteessä, ja sen jälkeen melko lailla kronologisesti käydään läpi kohteen elämä esi-isistä alkaen. Tietenkin Laura Joplinin sisaruussuhde kirjan päähenkilöön tuo jonkinlaista "lisäarvoa". Toisaalta nuorempana sisarena hän on joka tapauksessa ollut varsin etäällä kuuluisasta perheenjäsenestään (ihan fyysisestikin, toisen asuessa Kaliforniassa ja toisen Teksasissa), ja niinpä Janisin rokkitähteyden vuosia käsittelevissä luvuissa kirjoittaja on joka tapauksessa joutunut käyttämään runsaasti Janisin tuolloin tunteneiden ihmisten haastetteluja ja muuta elämäkertureiden rutiineja. Tällöin kirja tuntuukin lähinnä ihan-kenen-tahansa kirjoittamalta elämäkerralta.
Kirjan mielenkiintoisinta antia näin ollen ovatkin Janisin nuoruusvuosia käsittelevät osa sekä kirjaan liitetyt Janisin kotiin kirjoittamat kirjeet eri vuosilta, muuten
Love, Janis on tosiaan elämäkerraksi aika peruskauraa. Laura Joplinilla tuntuu myös olevan jonkinlainen tarve vakuuttaa lukijalle, että Janis Joplin oli pohjimmiltaan tavallinen, perhettään rakastava ihminen, eikä mikään miehiänielevä naissaatana tai huumeongelmainen reppana. Aikalaisarvioista sen enempää tietämättä voin tässä todeta, että minua ei varsinaisesti yllätä, että joku julkkis on kuitenkin ihminen. Niinhän ne kaikki ymmärtääkseni ovat.
Vaikka
Love, Janis on ihan mielenkiintoista ja muutenkin kelpoa luettavaa (nuorempana olisin varmaan tykännyt tästä paljon enemmän, sen myönnän), olisin myös kaivannut hieman enemmän painotusta musiikin suuntaan. Olen kuitenkin kiinnostunut kirjan päähenkilöstä eritoten hänen musiikkinsa tähden, eikä kirjassa pettymyksekseni käsitelty juuri ollenkaan Janisin musiikillista kehitystä, eri kappaleiden syntyprosesseja tai niiden saamaa vastaanottoa. Myös monet mielenkiintoiset konsertit ja tapahtumat sivuutettiin lyhyellä maininnalla. Sen sijaan ehkä tahattomastikin liikaa huomiota sai Janisin elämäntyyli (sexdrugsrocknroll jne.), josta nainen on muutenkin nykyään ehkä kuuluisampi kuin hienoistaan kappaleistaan.
Arviosta ei nyt tullut kauhean kaksinen. Se johtunee siitä, että allekirjoittanut on vähän kipeä ja lisäksi ei-niin-vähän stressaantunut. Töiden ja opiskelujen lisäksi edessä siintelee muutto (Kolmas linja siis muuttaa pois Kolmannelta linjalta! Blogin nimi ei kuitenkaan vaihdu, vaikka varsin kirjalliselle kadulle tie viekin), ja muuttaminen jos jokin on hermojaraastavaa puuhaa. En siis toistaiseksi lupaa kirjoittaa tänne yhtään ahkerammin. Katsotaan sitten lokakuun puolivälissä.
Laura Joplin: Love, Janis. Bloomsbury 1992. 464 s.
Vanhana (no, 90-l puolivälistä saakka kuunnelleena) Janis Joplin-fanina luin tämän silloin tuoreeltaan. Olin silloin aktiivifani, minkä vuoksi olin haltioissani kirjasta. Sittemmin luin muitakin ja Laura Joplinin kirjassa suurimman lisäarvon tosiaan tuo hänen sisaruutensa sekä Janiksen lapsuusajan muistelot. Tämä kirja on omassa hyllyssänikin, mutta en muista siitä oikeastaan mitään muuta kuin muistakin elämäkerroista tutut Joplinin elämän keskeisvaiheet.
VastaaPoistaOnnea ja tsemppiä muuttoon!
Minä olen lukenut vain Paratiisin arvet, joka ei mielestäni ole kovin kaksinen elämäkerta. (Onhan siinä tietoa kyllä, mutta kirjoitustyyli oli minusta äärettömän kuivakka.) Jotenkin hämmästyttää, miten vähän Joplinista on kirjoitettu. Tai ainakin miten vaikeaa on löytää kirjallisuutta hänestä.
VastaaPoistaJanisin nuoruusvuodet kyllä kiinnostavat, eli jos tämä löytyy meidän kirjastosta, voisin lukea edes ne pätkät :)
Katja, minähän en ole koskaan ollut Janis Joplinin suuri ns. fani, mutta pidän kyllä hänen musiikistaan kovasti. Nuorempana taas pidin melkeinpä kaikista rokkielämäkerroista, näin vanhemmiten olen tullut kriittisemmäksi :) Kiitos toivotuksista, tsemppiä tosiaan muuttoon tarvitaan. Montahan muuttolaatikkoa pelkästään kirjoille tarvitaan? :D
VastaaPoistaMaija, nyt kun sanot, niin muistelen minäkin lukeneeni Paratiisin arvet silloin joskus (samalta kirjoittajalta olen lukenut myös kirjan Uhoa ja unelmia, en kummastakaan kauheasti pitänyt). Englanniksi Joplinista näyttää muutamia biografioita löytyvän, pitäisi varmaan tutkailla, josko niistä joku oli erityisen musiikkipainotteinen.
Ps. Blogissani on sinulle pieni tunnustus!
VastaaPoista