keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kirjoittaja tekee kahdeksan paljastusta

Katrilta tuli tunnustus, joten aloittakaamme sillä. Ensinnä kiitos tunnustuksen antajalle! Mukavaa, että muistetaan tällaista vähän laiskempaakin kirjabloggaajaa (asunto alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että täällä voi jopa asua, mutta paljon on vielä puuhattavaakin. Esimerkiksi sellainen pieni ja epäoleellinen kaluste kuin sänky on vielä jossain matkalla).
Tämänkertaisen tunnustuksen aiheena on paljastaa itsestään kahdeksan seikkaa ja sen jälkeen haastaa kahdeksan bloggaajaa samaan (paljastan jo tässä, että huomasin ehkä kaikkien seuraamieni bloggaajien jo saaneen tämän, joten voi olla etten keksi edes yhtä saati kahdeksaa saajaa!) Mutta aloitetaan nyt niillä jännittävillä paljastuksilla.

1. Syksy on vuodenajoista toisiksi lempparini. Heinäkuussa syntyneenä olen parantumaton kesän lapsi, mutta syksykin kylmänkuulaine päivineen ja syysmyrskyineen olisi oikein hyvä vuodenaika, jos sitä ei väistämättä seuraisi inhottava talvi. Hrr.

2. Yksi (merkittävä) syy siihen, etten pidä talvesta on se, että olen kova palelemaan ja inhoan palelemista! Käytän villasukkia ja kiedon kaulahuivin kaulaani jokseenkin aina kun ulkolämpotila laskee alle kahdenkymmenen (eli parhaimmillaan ympäri vuoden). Pelkässä t-paidassa suostun poistumaan asunnosta vasta kun mittari osoittaa selkeitä hellelukemia. Palelemisen vastapainoksi siedän hyvin melko korkeita lämpötiloja, esimerkiksi kolmekymmentä plusastetta ei vielä saa minua kylpemään hiessä.

3. Kuuntelen vuodenaikamusiikkia. Enkä nyt puhu Vivaldista, vaan siitä, että mielessäni tietyt artistit, yhtyeet tai levyt kuuluvat tiettyyn vuodenaikaan. Esimerkiksi Leonard Cohenin Songs of Love and Hate on lyömätön syyslevy, samoin esimerkiksi Nick Cave tai Velvet Underground ovat erittäin syksyistä musiikkia. Kesään taas kuuluu esimerkiksi Canned Heat, Nancy Sinatra tai Asa.

4. Minussa on vähän huithapelin vikaa. Myöhästelen kroonisesti, hukkaan tavaroitani ja unohtelen päivämääriä, tapaamisia, kellonaikoja. En ole myöskään mikään siisteysintoilija. Pakko kai uskoa, että minusta tuskin koskaan tulee naista, jolla on täydellinen meikki, rypyttömät vaatteet ja kiiltävät kengät. Vaatteissani on usein tahroja, ryppyjä ja nyppyjä, ripsiväriä poskella, sääret mustelmilla ja kynnet katkeilleet eripituisiksi.

5. Ehkä hieman yllättäen edelliseen nähden olen jossain määrin tarkka rahoistani. Minulla on melkein aina tilillä vähintäänkin yhden kuun vuokran verran ylimääräistä, yleensä enemmänkin. Maksan laskuni ajallaan (jos muistan!), en ole velkaa (paitsi opinto-) enkä yleensä ostele asioita, jotka jäisivät käyttämättä (haluaisin huomauttaa, että lukemattomat kirjat eivät ole jääneet käyttämättä, ne vain odottavat sopivaa hetkeä) . Toisaalta saatan ostaa kallistakin silmää räpäyttämättä jos jotain kovasti tarvitsen tai haluan.

6. Rakastan ruokaa ja ruoanlaittoon liittyviä asioita. Meillä on pelkästään erilaisia mausteita kokonainen kuivakaapin hyllyllinen ja normi s- ja k-kauppojen lisäksi haalin erikoisempia eineitä Hämeentien etnokaupoista, Lidlistä, virolaisista ruokakaupoista sekä Hakaniemen hallista. Uuden asunnon merkittäviä vetovoimatekijöitä olivat iso keittiö, kaasuhella ja astianpesukone.

7. Tämän olen paljastanut aiemminkin, mutta minulla on erinomaisen huono juonimuisti. Erityisesti elokuvien ja tv-sarjojen juonikuviot haihtuvat mielestäni todella nopeasti (kätevää, koska siten uusinnatkaan eivät turhauta). Toisaalta taas muistan puoliälyttömästi kaikenlaista nippelitietoa. Siitä on iloa Trivial Pursuitissa, mutta ei juuri muussa. Toisinsanoen saatan muistaa, minä vuonna joku elokuva on ilmestynyt, mutta en sitä, mitä siinä tapahtuu saati olenko itse nähnyt kyseistä elokuvaa.

8. Minussa on vähän myös tee-se-itsemiehen
naisen vikaa. Verhojenompelu (hyvin ajankohtaista!), pipojen ja lapasten neulonta, vaatteiden laadinta, maalaushommat, pyöränkorjaus yms. projektit jos nyt eivät suju niin ainakin kaikkea on kokeiltava tehdä itse. Kärsivällisyyteni ei ikävä kyllä ole kovin riittoisaa sorttia, joten usein projektit ovat enemmänkin vähän sinne päin.

Loppukevennykseksi kuva tämänhetkisestä projektista (kuvassa siis tuleva keittiön verho).
Olen muuten perjantai-iltaan asti kirjamessuleskenä kun parempi puolisko koluaa Frankfurtin messuja. Nyt mietin uskallanko alkaa lukea John Avjide Lindqvistin uusinta (Kultatukka, tähtönen) vai näinköhän se on liian pelottava? Kaikenlaisia pulmia sitä voikin ihmisellä olla...


5 kommenttia:

  1. Minäkin olen pohtinut, uskallanko lukea Kultatukka, tähtönen, kun monet sanovat sitä niin ahdistavaksi. Onneksi omassa hyllyssä on vielä lukemattomia sen verran, että voin pohtia tätä rauhassa :D

    VastaaPoista
  2. Aloitin sitä Kultatukka, tähtöstä lopulta eilen, ja se tosiaan on vähän ahdistava. Ja siis nimenomaan ainakin toistaiseksi ollut ahdistava, ei pelottava (kuten esim. Ihmissatama oli).

    Luen kyllä loppuun, mutta rinnalla pitänee lukea jotain hilpeämpää (kesken olis myös Chilen diktatuurin aikaisista vainoista kertova Kuoleman listat, ei varsinaisesti hilpeää kamaa sekään...).

    VastaaPoista
  3. Hei, siulla on kiva blogi! Jännää huomata miten samantyyppiset ajatukset sinulla on noista kahdeksasta tunnustuksesta, itseeni sopisivat myös kaikki muut paitsi 6 ja 7. Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
  4. Tikru, kiitos! Kävinkin tutkimassa blogiasi, en tajua miksen ollut aiemmin löytänyt sinne (tai en ainakaan muista). Eaglemanin Sum löytyy meiltäkin hyllystä, olen sitä lueskellut silloin tällöin. Kivaa että löytyy samiksia blogosfääristä :)

    Zephyr, nyt se verho on vieläpä valmis, ja lisäksi laadin samasta kankaasta kaksi tyynynpäällistäkin, kun iski oikein ompelukohtaus :D Pitänee laittaa kuvia.

    VastaaPoista