Kävin tänään katsomassa vähän sirkusta. KoKoteatterissa oli Musimusin Sirkusmaratooni, josta huomaavainen kaverini minua tänään informoi. Tapahtuma ehkä jopa herätti henkiin vanhan rakkauteni sirkustaiteeseen. Se on nimittäin lapset niin, että uusi sirkus on kerrassaan mainiota! Se on parhaimmillaan kuin yhtä aikaa olisi teatteri, baletti, stand-up, rokkikonsertti, moderni tanssi ja ilotulitus (henkinen). Jos joku nyt ajattelee sirkus Finlandiaa, niin älkää enää. Älkääkä tanssivia karhujakaan. Moskovan suurta sirkusta saa vähän ajatella, kun on se kuitenkin paljettisirkuksen jonkinlainen huipentuma. Uudella sirkuksella en nyt tarkoita myöskään Cirque du Soleilin paljetti-aaria-tanssi-värivalospektaakkeleita, vaikka sinänsä aika uraauurtavia olivatkin. Aika tehty jo, kuitenkin. Kotikutoisuus on uusi musta ja sillai. Menkää itse katsomaan, on hyvä. Tai siis tuota Sirkusmaratoonia ette enää pääse katsomaan, koska tänään oli kolmas ja viimeinen kerta, mutta onhan noita muitakin. Sirkus saattaa itseasiassa olla yliverto lähes kaikkiin muihin taiteenlajeihin nähden. Sirkusmaratooni kesti väliaikoineen yli kolme tuntia, enkä pitkästynyt kertaakaan. Samaan ei esim. pysty useimmatkaan samanpituiset elokuvat, oopperasta puhumattakaan.
Yleisössä oli tänään myös kaksi lasta. Vaikka ns. uusi sirkus ei varsinaisesti ole yleensä lapsille suunnattua (unohtakaa nyt ne karhut ja klovnit!), nämä kaksi lasta jaksoivat seurata tarkkaavaisesti ja vaiti koko kolmetuntisen (mitä nyt nauroivat oikeissa kohdissa). Toisin kuin vieressämme istuneet kaksi keski-ikäistä eivät jaksaneet, vaan poistuivat kesken. Mikä yllätys (no ei vars. en nimittäin lainkaan usko keski-ikäisiin).
Aikuisten sirkuksessa on lisäksi se hyvä puoli, että väliajalla saa juoda kaljaa.
Ja ei vain väliajalla, vaan myös katsomossa.
VastaaPoista