Kirjoitinkin jo aiemmin algerialaisen Yasmina Khadran (oik. Mohamed Moulessehoul) kirjasta Attentaatti (josta pidin kovasti). Tämä Bagdadin kutsu oli puolestaan ensimmäinen Khadralta suomennettu romaani, vaikkakin Attentaatti ilmestyi alkukielellä aikaisemmin (vielä aiemmin puolestaan ilmestyi Kabulin pääskyset, joka on viimeisin suomennettu teos: käytäntö alkaa suomentaa taaksepäin on toki ymmärrettävä, mutta sekoittaa lukijan päätä).
Mutta pari sanaa Bagdadin kutsusta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sotaisaan Irakiin Saddamin kukistumisen jälkeiseen .Päähenkilö, minäkertoja elää kirjan alussa Kafr Karamin beduiinikylässä. Alussa kylä on syrjässä maata repivistä taisteluista, mutta hiljalleen sota ulottaa lonkeronsa myös sinne. Sota ja vieraat valloittajat koettelevat ihmisten ja perinteitä noudattavien beduiinien kunniakäsitystä ja saavat monet nuoret miehet liittymään erilaisiin vastarintaryhmiin. Myös minäkertojan maailma (ja perheen kunnia) romahtaa sodan tunkeutuessa kotikylään, jättäen vain "tyhjän kuoren". Sitten mennäänkin jo Bagdadiin. Päähenkilömme tuntee pakottavaa tarvetta kostaa kokemansa kunnianmenetys: vain siten hän voi kuolla rauhallisena. Suunnitteilla onkin suurin terroriteko koskaan, ja sen myötä päähenkilömmekin päätyy Irakista Beirutiin. Mukana pyörii eri syistä maailmaan pettyneitä ja länsimaihin turhautuneita herrasmiehiä, turhautumistaan purkavia nolattuja nuorukaisia ja tilanteesta hyötymään pyrkiviä venkuloita.
Bagdadin kutsu avaa mielenkiintoisella tavalla sodan logiikkaa ja henkilökohtaisten vaikuttimien osuutta tapahtumiin. Välillä tarina tuntuu jopa hiukan tylsältä, toisinaan taas väkivallan kuvaukset purskahtavat tekstistä räikeinä. Sotaa ja siihen liittyviä yksittäisten ihmisten tekoja ja valintoja Khadra kuvaa tuomitsematta, joskin amerikkalaissotilaat jäävät väkivaltaisiksi ja ymmärtämättömiksi statisteiksi (varsin perustellusti).
Hyvä kirja tärkeästä aiheesta. Pidin kyllä Attentaatista enemmän, mutta kyllä tämäkin kannattaa lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti