Vakavammista aiheista palaamme jälleen Southern vampire mysteriesien pariin. Tällä kertaa lukukokemus oli ilmeisesti melko heppoinen, ehdin nimittäin jo unohtaa lukeneeni koko kirjan (!). Totuttuun tapaan kirja oli kyllä muistaakseni sukkelalukuinen, helppo ja melko viihdyttävä.
All Together Dead on jo sarjan seitsemäs kirja, ja paria edellistä osaa vaivannut välityöluonteisuus väistyi tässä hieman: tarina edistyi etenkin kirjan lopussa aivan uusiin sfääreihin, ja kieltämättä jo hieman odottelen seuraavan osan kimppuun pääsemistä (se onkin itseasiassa minulla tuolla laukussa ja pääsen ehkä tänään sitä lukemaan, olin nimittäin päättänyt ensin selättää mukanani olleen ruotsinkielisen Potterin, mutta siitä lisää myöhemmin!).
Juonesta lyhykäisesti kertoakseni:
All Together Deadissa päähenkilömme Sookie päätyy osallistumaan eräänlaiseen suureen vampyyrikonventioon Louisianan kuningattaren entouragessa. Sen puitteissa sankarittaremme pääsee matkustamaan ennennäkömättömiin maisemiin, toisinsanoen pois etelävaltioista. Hänelle myös luvataan kohtuullinen palkkio vaivoistaan. Ikävä kyllä jollakin osallistujalla tuntuu taas olevan pahat mielessä, ja pian itse kukin saa peljätä henkensä edestä. Lopun tapahtumat saavat melkeinpä eeppiset mittasuhteet (räjähdyksiä! verta! pakokauhua!). Ja, kuten annoinkin jo ymmärtää, tästä seuraa melko kiintoisa asetelma seuraavia osia varten.
Parasta tässäkin osassa oli soljuva juoni, näppärä dialogi sekä jonkinlaisena poikkeuksena edellisiin osiin myös jonkinlaisen "suuren juonen" eteneminen. (Ajatus "jaksojuonesta" ja "kausijuonesta" yhdistyy mielessäni lähinnä tv-sarjoihin, mutta tarkemmin ajatellen myös monet fantasiakirjat hyödyntävät samantapaista rakennetta.) Heikkoudetkin olivat aika pitkälti samoja kuin edellisissäkin osissa, mutta en nyt jaksa tätä kauheasti moitiskella: lienee itsestäänselvää, että heppoisehkona fantasiaseikkailuna alkanut sarja ei missään vaiheessa muutu korkeakirjallisuudeksi. Sallin itselleni tällaisia pieniä paheita, en sentään seuraa tositelevisiota (seikka, joka kyllä varmaan johtuu enemmänkin siitä, ettei meillä ole televisiota kuin siitä, että olisin ihmisenä jotenkin tosi-tv:n yläpuolella).
Sen sijaan haluaisin kiinnittää huomiotanne siihen, että
Uppoa hetkeen -blogissa on luettu koko sarja ja arvioituna on jo kolme ensimmäistä osaa! Siellä siis pääsee pian järjestyksessä lukemaan koko sarjan arviot. Seuraan jännityksellä!
Charlaine Harris: All Together Dead. Gollantz 2008, United Kingdom.
Näitä True Blood arvioita on mukava lueskella :) Olen lukenut kaikki osat ja kirjojen tapahtumat ovat iloisesti sekoittuneet keskenään niin etten osaa sanoa, mitä missäkin tapahtui. Paitsi neljän osan sisältö on Ericin ansiosta painunut mieleeni harvinaisen hyvin ;)
VastaaPoistaKiitos linkityksestä!♥
VastaaPoistaMielenkiintoista lukea muiden arvioita sarjasta. Melko lailla tiivistit minunkin ajatukseni tästä kahdeksannesta osasta, tässä on tosiaan enemmän tuota "suurempaa juonta" ja enemmän tulevaisuutta petavaa juonta erityisesti vampyyrien osalta. ;)
Edelliseen kommenttiin liittyen: minullakin menevät hieman kirjojen tapahtumat päässä sekaisin, varsinkin kun luin kaikki ennen kuin aloin kirjoittaa. Enkunkielisessä wikipediassa on kuitenkin hienot tiivistelmät kirjojen sisällöstä hakusanalla Southern vampire mysteries. Sieltä minä käyn aina varmistamassa kriittiset seikat ennen kuin alan kirjoittaa. :)
-Peikkoneito/Uppoa hetkeen-
huoh, toivoisin vain että näitä suomennettaisiin nopeammin! :D en jaksais millään ruveta lukee englanniks!
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Pahoittelen vastauksen viivästymistä, vetoan yhä jatkuviin nettipulmiin :)
VastaaPoistaMaija, näistä kirjoista on aika hankala kirjoittaakin siksi, että en minäkään enää tahdo muistaa mitä missäkin tapahtui, eivätkä dead-teemaiset nimetkään auta muistamista, vaan menevät päässä iloisesti sekaisin.
Peikkoneito, ylläolevaan viitaten, minäkin olen välillä luntannut wikipediasta, että mitä missäkin tapahtui, etenkin jos en ole ehtinyt kirjoittaa heti kirjan luettuani (en melkein koskaan ehdi).
Inka, voin vakuuttaa, että varmaan melkein kuka tahansa vähän englantia opiskellut pystyy kyllä lukemaan näitä, vaikka voi se toki vähän vaivalloisempaa olla. Minusta Gummerus on kyllä kääntänyt näitä tosi rivakkaa tahtia, kuitenkin kai kolme vuodessa (alkuteoksia kun on kuitenkin tullut kai pikemminkin yksi vuodessa). Tosin ärsyttäähän se odotella, tiedän tunteen :)