Makoisa tunnustus ja pahoittelut radiohiljaisuudesta

Taloutemme on - saanen huomauttaa, että allekirjoittaneesta riippumattomista syistä - ollut viimeiset pari viikkoa ilman internettiä. Bloggaamiseen internetittömyydellä on ollut suorastaan lamauttava vaikutus, enkä kertakaikkiaan ole niin järjestelmällinen ihminen, että kirjoittaisin postaukset kotona ja painelisin jonnekin niitä julkaisemaan. Saati että laatisin postauksia puhelimen internetyhteydellä. No, nyt satuin pääsemään netin ääreen kyläillessäni täällä Itä-Suomessa, joten vastaan nyt ainakin yhteen tunnustukseen ja koitan myös ehtiä laatia pari kirjajuttua.

Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni muisti jo runsas viikko sitten tunnustuksella. Kyseisen tunnustuksen yhteydessä on siis määrä paljastaa itsestään kolme seikkaa, tarkalleen ottaen lempiväri ja -ruoka sekä unelmien matkakohde. Kysymykset nyt ovat jokseenkin mahdottomia vastata (rakastan ruokaa melkein yhtä paljon kuin matkustelua). Mutta katsotaanpa.

1. Lempiväri. Jaahas. Pukeutuessani suosin nykyisellään pääasiassa mustaa (vaatteet sopivat näppärästi yhteen ja melkein kaiken voi pestä yhdellä kertaa), pidän kuitenkin myös esimerkiksi luumunvioletista. Muita minulle mieluisia värejä ovat esimerkiksi ns. poltettu oranssi, sumuisen harmaa ja laventeli.

2. Lempiruoka. Tämä on vielä vaikeampi. Rakastan ruokaa. Toissapäivänä julistin inkivääri-kikherne-kalacurryn lempiruoakseni, mutta toisaalta yleensä kovin pahasti ei mennä pieleen myöskään yhdistämällä tomaattia, munakoisoa ja juustoa. Tai tofua, inkivääriä ja korianteria. Tai avokadoa, limettia ja sipulia. Itselaadittua guacamolea voisin syödä melkeinpä päätoimisesti. Ja kohta koittaa taas ruusukaaliaika!

3. Unelmien matkakohdekin vaihtuu säännöllisesti (eli aina kun luen tai kuulen jostain uudesta mielenkiintoisesta paikasta). Eurooppalaisista kaupungeista Barcelona on lunastanut pysyvän paikan sydämessäni. Lontoo ja Berliini lienevät myös sellaisia paikkoja, joihin voi mennä aina vaan. New York ei myöskään ole hullumpi mesta. Eräänlainen melko pysyvä unelma on reissata läpi koko uuden maailman, ehkäpä pitkin länsirannikkoa Alaskasta Tulimaahan. Lapsena olin kauhean kiinnostunut arkeologiasta, ja yhdenlainen haave on myös käydä tutkimassa muinaisten kulttuurien jälkiä ympäri maailman.

Tunnustusta piti ilmeisesti jakaa eteenpäin. Koska olen yllämainitusta syystä aivan ulalla myös muiden kirjablogien edesottamuksista, minulla ei ole hajuakaan kuinka moni tämän on saanut. Yritän jossain vaiheessa ehtiä käydä jonkinlaisella lukukierroksella ja palaan sitten asiaan!

Netittömyyden aikana ehdin lukea viisi kirjaa, joten luvassa on muutenkin hieman kiinniotettavaa. Ensimmäisenä aion puida Anu Silfverbergin esseekokoelmaa Luonto pakastimessa, stay tuned!