Pahoittelen taas pitkäksi venähtänytttä radiohiljaisuutta. Viime viikon alussa paiskin epäilyttävän pitkiä työpäiviä enkä jaksanut ajatellakaan blogia. Torstaina aamuyöstä taas huristelin lentokentälle viettääkseni loppuviikon Budapestissa vanhan ystävän luona, eikä sielläkään paljon ehtinyt netin ääressä notkua. Sen sijaan notkuimme kyllä joulutoreilla, kylpylöissä, mukavissa baareissa ja ravintoloissa, sympaattisissa kahviloissa ja ylipäänsä vähän siellä ja täällä. Budapest oli oikein mukava kaupunki, ja tällä reissulla siitä sain siitä hieman enemmän irti kuin edellisessä kohtaamisessa kymmenisen vuotta sitten interreilillä, olihan nyt oppaana myös kaupungissa asuva ystävä.
 |
Budapestissä on myös Euroopan suurin synagoga. Ihan
fantsu mökki kyllä. |
Vaikka en osaa sanaakaan unkaria (tai ainakaan ennen en osannut: kyllähän neljässä päivässä nyt jotain sanoja tarttui mieleen), tavoilleni uskollisena minun oli kuitenkin päästävä tutkailemaan ainakin yhtä kirjakauppaa. Károly körut -kadulla olikin kirjakauppoja oikein rivissä, ja vaikka kaikki niistä eivät lauantaina olleetkaan auki, kulutimme ainakin puolisen tuntia Líra-nimisessä, oikein miellyttävässä kirjakaupassa. Sieltä tarttui mukaan myös matkan ainoa kirjaostos,
Antal Szerbin The Pendragon Legend, joskin pyörittelin käsissäni pitkään myös
György Faludyn teosta
My Happy Days in Hell. Lopulta jo vuonna 1934 alunperin julkaistun The Pendragon Legendin takakannesta löytynyt kuvaus käänsi kuitenkin vaa'an Szerbin puoleen: "Set in Wales, The Pendragon Legend is a gently satirical blend of gothic and romantic genres, crossed with the murder mystery format to produce a fast-moving and often hilarious romp." Haa! En malta odottaa!
 |
Eräs joulutori. Siellä(kin) myytiin viikonlopun suosikkijuomaamme
forralt boria, eli kuumaa viiniä. Siis glögiä, nam. |
Onko kukaan muu sattumalta tutustunut Antal Szerbiin tai muihin unkarilaiskirjailijoihin? Tai nobelisti-Kertész on varmaan useammillekin tuttu, mutta osaatteko suositella muita? Minä nimittäin huomasin, että paria ajat sitten lukemaani Kertésziä lukuunottamatta unkarilainen kirjallisuus on jäänyt aika vieraaksi.
Yritän päästä taas jotenkin bloggaus-moodiin, joten myöhemmin on luvassa vielä jaarittelua Charlaine Harrisin viimeisimmästä Sookie Stackhouse -teelmästä sekä sellainen historiaan jäävä ihme kuin että allekirjoittanut on lukenut kokonaisen sarjakuvateoksen.
Tuo Pendragonin legenda on suomennettu ja oli minulla lainassa lomalla kesäkirjastostani, mutta en ehtinyt lukea sitä. Vaikutti kuitenkin tosi kiinnostavalta, joten ehkä ensi kesänä.
VastaaPoistaViime vuonna luin Gyula Krúdyn novellikokoelman Punaisen härän majatalo. Nämä novellit ovat muistaakseni 1910-luvulta, ja niitä yhdistää Sinbadin hahmo, jonkinlainen kirjailijan alter ego?
Sekä Pendragonin legenda että Punaisen härän majatalo ovat muuten Atenan julkaisuja. Hienoa, että joku kustantamo on kiinnostunut unkarilaisen kirjallisuuden julkaisemisesta.
Ai niin, ja noloa kyllä tuo Kertész on minulla vielä kokonaan lukematta.
Minäkin kävin kesällä interraililla Budapestissa ja tykästyin kaupunkiin kovasti. Unkarilaista kirjallisuutta en ole lukenut, mutta hehkuttamani Näkymätön silta kertoo osittain Unkarin historiasta ;)
VastaaPoistaLukutoukka, minä tajusin että Pendragonin legenda on suomennettu vasta, kun äsken googlailin kirjoittajan nimeä. Oli siis mennyt ihan ohi, mutta tosiaan hienoa, että joku tarttuu Suomessa myös unkarilaisen kirjallisuuden kääntämiseen. Matkatoverini osti muuten tuon Guyla Krúdyn novellikokoelman, tosin nimeltään Life is a Dream, en tiennyt, että häneltäkään on suomennettu mitään. Kiitos siis valaisusta! Kirjastosta varmaan löytyy tuo Punaisen härän majatalo, jos sen vaikka lukisi myös!
VastaaPoistaSanna, haha, arvaa minkä kirjan kaivoin hyllystä juuri tänään: Näkymättömän sillan ennakkokappaleen, jota olin hautonut hyllyssä kesästä asti ja äkkiä muistin, että sehän liittyi jotenkin Unkariin :D Aloin lukea, vaikuttaa kolmen luvun jälkeen kiintoisalta. Pitää käydä katsomassa arviosi, jahka olen saanut luettua (tai voi olla, että olen lukenutkin sen jo, jossain kirjablogissa muistelen Orringeriin törmänneeni!).
Muistin itse tässä myös Peter Nádasin, eikös hänkin ole unkarilainen? Muistelmien kirjan molemmat osat ovat kyllä pelottavan kokoluokan järkäleitä, en ehkä heti uskalla tarttua :)