Eilen kohdalleni osui yllättävä kirjallinen kohtaaminen. Olin nimittäin iltapäivällä ennen viittä ihan muina naisina keskustan Akateemisessa ostamassa uudelle passilleni passikoteloa Ordning&Redan osastolta, kun korvani rekisteröivät kuulutuksen, jonka mukaan kohtaamispaikalla klo 17 olisi kirjailija
Michael Cunningham. Mikäs siinä! Kävin siis tekemässä ostokseni alakerrassa ja hiippailin ykköskerrokseen ja ujuttauduin sopivalle paikalle herra kirjailijaa odottamaan (tai oikeastaan herroja kirjailijoita, sillä haastattelijana toimi tuossa edellisessä postauksessa hieman moitiskelemani esikoiskirjailija
Pekka Hiltunen).
 |
Lavalla etummaisena Hiltunen, sitten Cunningham. Lisäksi
kuvaan osui satunnaista yleisöä. |
En yleensä ole erityisen innostunut tapaamaan kirjailijoita "livenä", enkä myöskään ole erityisesti Cunninghamin fani. Itseasiassa miehen ylistetty
The Hours -romaanikin jäi minulta nolosti kesken ihan loppumetreillä (olen siis lukenut kirjan lukuunottamatta ehkä viimeistä kolmeakymmentä sivua), vaikka ihan pidin siitä. Olin kuitenkin nähnyt Tunnit-elokuvan ennnen kirjan lukemista, mikä lienee yleisesti ottaen vähän kehno lähtökohta, sillä leffan henkilöhahmot ja tapahtumat häiritsivät lukemistani. Muista miehen romaaneista olin kuullut hieman ristiriitaisia arvioita, joten ne olivat toistaiseksi jääneet lukematta tyystin.
 |
| ostos |
Eilisessä haastattelussa Cunningham osoittautui kuitenkin mielenkiintoiseksi ja aika sympaattisenoloiseksi tyypiksi. Kuulimme, kuinka hän kuuntelee kirjoittaessaan musiikkia, ja miten tietty musiikki liittyy hänellä tiettyy kirjaan (esimerkiksi Schubert
Tunteihin ja Brian Eno ja Laurie Anderson tuoreimpaan
By Nightfall eli
Illan tullen -romaaniin). Miten samaistuttavaa! Hän kirjoittaa nykyään työhuoneessaan kuusi tuntia päivässä ja yrittää muun ajan keskittyä muihin asioihin. Jos hän ei olisi kirjailija, hän haluaisi olla puuseppä. Cunninghamin lempisana on
luminosity ja inhokkisana
plot.
Pidin kirjailijasta sen verran paljon, että järkeilin, etten varmaan voisi vihata miehen kirjojakaan, joten nappasin itselleni tuoreimman kirjan pokkariversion (ensin harkitsin suomennoksen ostamista, mutta hyvin proosallisesta syystä päädyin alkukieliseen pokkariin: en nimittäin mahtunut tätimuurin läpi suomenkielisten versioiden myyntipöydän luokse). Jonotin nälissäni ja kuumissani vielä kirjaan omistuskirjoituksenkin, ravistin herran kirjailijan kättä ja poistuin paikalta hyvillä mielin.
 |
| Siinä se ny on, se signeeraus. |
Nyt tunnen jonkinlaista puolittaista
pakkoa lukea tuo kirja pikapuoliin, että se ei hautautuisi luettavien pinoihin. Yöpöydän keskenolevien kirjojen kasakin on kyllä taas kasvanut turhan korkeaksi, mutta aikomuksenani on siis lukea piakkoin Cunninghamia. Voi kunpa se ei olisi pettymys! (Ainakin Karoliina
Kirjavasta kammarista oli pitänyt, olen siis toiveikas!)
 |
Kuvassa vielä tapahtumien perimmäinen syy,
uusi passikoteloni! |
Olipa mukava kertomus. :) Usein tuollaiset sattuman sadot ovatkin kivoja juttuja, vaikka kuumissaan ja nälkäisenä joutuisikin tätitungokseen. :D
VastaaPoistaMinäkin olin paikalla, tosin ihan tarkoituksella. :)
VastaaPoistamarjis, kiitos! Aika paljon Cunningham veti tosiaan (täti)porukkaa, mutta hauska kokemus kuitenkin. Edessäni oli signeerausjonossa tosin mies, joka pyysi omistuskirjoitusta vaimolleen. Liikkistä!
VastaaPoistaSuketus, luulen, että aika monet muutkin olivat. Minulla on tapana päätyä paikkoihin puolivahingossa, kun taas silloin kun varta vasten aion mennä jonnekin, huomaan olevani ihan jossain muualla :) (esim. kirjamessuila esikoiskirjaehdokkaiden kuuntelemisen sijaan löysin itseni maistelemasta chilitahnoja...)
Olipas hauska, että kirjoitit tästä! Minulta meni sivu suun ja harmittelin Hesaria lukiessa, että voivoi. No, tällaistahan se on. Kirjan luin ja se oli kiinnostava, mutta ei samaa tasoa mielestäni kuin Tunnit. Pidin siitä kovasti.
VastaaPoistaHauska sattuma ja ihana oli lukea tekstiäsi ja mietteitäsi!
Voi, tämä täti olisi halunnut olla siellä eturintamassa hikoilemassa, mutta ei auta itku markkinoilla. Ei onnistunut Cunninghamin tapaaminen nyt. :/
VastaaPoistaMutta ihanaa, että sinä olit siellä. Kiitos linkityksestä ja toivottavasti kirja on sinulle yhtä suuri elämys kuin minulle.
Voi että. Minäkään en ole mitenkään suunnattoman kiinnostunut kirjailijoiden tapaamisesta tai omistuskirjoituksista, mutta Cunninghamin tapauksessa molemmat olisivat kyllä kiinnostaneet. Oli kuitenkin muitamenoja.
VastaaPoistaHauskaa oli kuitenkin lukea sinun kohtaamisestasi. Sattumankauppa on usein paras kauppa.
Aikas kiva vahinko ja mukavaa että kerroit meillekkin.
VastaaPoistaEn usko, että pettyisit kirjaan!
Kiitos kaikille kommentoijille, olette ihania :)
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, minä muistan etäisesti huomanneeni Cunninghamin tulevan kohtaamispaikalle, mutta olin ehtinyt unohtaa koko jutun ihan täysin. Onneksi osuin paikalle!
Karoliina, ajattelin itseasiassa tuolloin paikanpäällä, että olisitkohan ollut siellä, kun olin juuri vähän aiemmin lukenut arvion blogistasi. Harmi ettet päässyt :/
Liisa, luulen itseasiassa, että Cunningham on ehkä ainoa kirjailija, jolta olen vartavasten käynyt pyytämässä omistuskirjoituksen, tulipa sitäkin kokeiltua :) Symppis hän kyllä oli, vaihtoi kaikkien kanssa pari sanaa signeeratessaan.
Erja, onneksi tajusin kaivaa paikan päällä kännykän esiin, että sain kuvankin blogia varten :)
Aloitin kirjan eilen bussissa ja ainakin toistaiseksi olen tykännyt!