En - tietääkseni ainakaan - mitenkään tarkoituksella karttele kotimaisia romaaneja, ja ihan kohtuullisessa määrin jopa seuraan kotimaisia uutuuksia ja otan niistä selvää. Ilmeisesti yksikään uusi taikka vanha kotimainen romaani ei nähtävästi kuitenkaan houkutellut tarpeeksi, että olisin sellaisen lukenut. No, Hytti nro 6 on hyllyssä ja odottaa lukuvuoroaan (ihan pian), ja kyllä minua kiinnostaisi lukea ainakin Kyrön Kerjäläinen ja jänis, Linturin Isänmaan tähden tai mikä ettei myös jokunen muukin tänä vuonna esille noussut teos. Ja tietenkin kiinnostavaa kotimaista luettavaa löytyy myös vanhemmasta kirjallisuudesta (esim. nyt vaikka Täällä pohjantähden alla, joka on ollut kesken minulla jo vuodesta 2007).
Ehkä tämä kotimaisen kaunokirjallisuuden hylkääminen kertoo ensinnäkin siitä, että en kertakaikkiaan pysty noudattamaan mitään lukusuunnitelmia vaan luen mitä nyt milloinkin sattuu huvittamaan, eikä tänä vuonna huvitus osunut kotimaisiin romaaneihin. Toinen selittävä tekijä lienee se, että minulla ei oikeastaan ole kotimaisia (tai välttämättä muunkaanmaalaisia) suosikkikirjailijoita, en siis ole yhtään kirjailijauskollinen. Tai en ainakaan kovin pitkään: jossain vaiheessa esimerkiksi luin innolla kaikki Pirkko Saision kirjat ja odotinkin aina uusinta, kunnes kerran en erityisesti pitänyt jostain hänen teoksestaan, enkä sen jälkeen ole Saisiota lukenut (enkä siis ole boikotoinut mitenkään tarkoituksella, en vaan ole tullut lukeneeksi). Näin ollen myös monien kotimaisten suosikkikirjailijoiden (esim. nyt vaikka Nousiainen, Härkönen, Tervo, Hirvisaari ym.) uuden teoksen ilmestyminen ei minua juuri hetkauta, eikä maailmassa liene ketään muutakaan kirjailijaa, jonka uusin teos minun olisi aina "pakko lukea".
Kuten varmaan useimmat lukijani tietävä, alkuviikosta kirjablogeissa äänestettiin (Sallan masinoimana) Blogistanian Finlandiasta. Idea on minusta hauska, ja kävinkin monessa blogissa tutkimassa, mitä kotimaisia uutuusromaaneja nostettiin esiin ja millä perustein. Mutta jos joku on sattunut ihmettelemään, miksen minä osallistunut äänestykseen, syy selvinnee yltä. Pentele.
Oli miten oli, tämä kirjallisen epäonnistumisen tajuaminen sai minut lisäämään yhden tavoitteen lisää ensi vuodelle: lukea enemmän kotimaisia romaaneja! Mietin jo joitakin itseäni kiinnostavia kotimaisia kirjoja ja kirjailijoita, ja aiemmin mainitsemieni Liksomin, Kyrön ja Linturin lisäksi sain päähäni ainakin Joel Haahtelan (muutama seuraamani kirjabloggaaja on viime aikoina ollut Haahtelasta innoissaan, ja minunkin kiinnostukseni on sen myötä kasvanut!), ja Märta Tikkasen, mutta muuten päässä lyö tyhjää. Pitänee vastaisuudessa lukea kirjablogeja sillä silmällä ja etsiä kirjastosta kotimaisia romaaneja.
Ensimmäinen kuva ei liity aiheeseen millään tavalla, kunhan halusin laittaa sen siihen. Se on seinäreliefi Budapestista.
Minulla oli tämä sama ongelma. Huomasin lokakuussa, että olen lukenut alle kymmenen kotimaista ja moninkertaisesti enemmän käännöskirjallisuutta. Yritin korjata tilannetta marras- ja joulukuussa joten lopputilanne ei näytä enää niin pahalta. Silti on hassua joutua erikseen kiinnittämääön huomiota kotimaisten kirjojen lukemiseen. Jotenkin vain ulkomaisiin tulee helpommin tartuttua.
VastaaPoistaMinäkin luen tosi vähän suomalaisia kirjoja. Viime vuonna tuli luettua kai kaksi romaania ja kolme tietokirjaa. Asiaan vaikuttaa toki sekin, että asun ulkomailla. Joululahjaksi olin pyytänyt kaksi suomalaista kirjaa ja yhden suomeksi käännetyn pohjoismaisen kirjan, mutta en sitten saanutkaan vanhemmiltani mitään joululahjaa, joten nämä jäivät saamatta, se harmittaa. En kyllä lukenut hirveästi kotimaista kirjallisuutta Suomessa asuessakaan. Yleensä luen kirjat englanniksi.
VastaaPoistaEn sinänsä koe mitään erityistä tarvetta lukea suomalaisia kirjoja, mutta kun itse olen kirjailija, niin onhan se vähän noloa. Minulla ei ole mitään identiteettiä suomalaisena ihmisenä, mutta suomen kielen puhujana kyllä.
Suurinta osaa tunnetuista suomalaisista kirjailijoista en ole lukenut lainkaan, lähinnä tulee mieleen Tove Jansson (muutakin kuin Muumit), Johanna Sinisalo ja Leena Krohn. Pasi Ilmari Jääskeläisestä pidän kovasti, mutta hän ei ole tietysti (vielä!) yhtä tunnettu. Runopuolella sentään tilanne on selvästi parempi.
Minä puolestani luin tänä vuonna yllättävän monta kotimaista, jopa 19 kappaletta, mikä on minulle harvinaisen suuri luku. Jäi niin moni mieleen blogiteksteistä, että oli vaan luettava. Tänä vuonna ei varmaan tule yhtä montaa, nyt on nimittäin hinku lukea niitä lukematta jääneitä joita omasta hyllystä löytyy, suurin osa käännöksiä tai englanninkielisiä. Eli eiköhön tämmöinen väliaikainen "tiettyjen kirjojen lukemattomuus" ole ihan jees. :)
VastaaPoistaOlen lukenut useammasta blogista, varsinkin nyt vuoden vaihtuessa, samasta, että ihmiset kauhistelevat kotimaisten kirjojen vähyyttävä lukemisissaan.
VastaaPoistaNo okei, pitäähän sitä kotimaankin kirjallisuutta tukea ja onhan se meitä lähellä ja toisille isänmaallinenkin juttu. Mutta itseäni asia ei suoraan sanoen paljon hätkähdytä, ja luenkin aika vähän kotimaisia.
Mutta eikö se ole aika selvää? Miettii nyt kuinka paljon kirjoja ja HYVIÄ kirjoja vuosittain pukkaa ilmoille ja kun sitten miettii Suomea kartalla, joka on kuin kärpäsen kakka, niin itse pidän selkeänä, että helpommin valikoitui joku aivan muu kuin kotimainen.
No joo. Olisihan se tietysti kiva ehtiä lukemaan enemmänkin kotimaista, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Pyrin lukemana paljon hyviä kirjoja ennen kaikkea :D
Kiitos kommenteista, kaikki olivat hauskoja tai lohdullisia :)
VastaaPoistaPeikkoneito, minä kun luulin, että luet kovasti kotimaista, kaikki Finlandia-ehdokkaatkin ehdit (vau). Hauska kuulla, että se olikin tietoinen juttu :) Itselläni ainakin on tapana valita kirja usein aiheen kiinnostavuuden perusteella, ja ulkomaisissa on sitten ehkä enemmän valinnanvaraa!
Maija, no höh tuo joululahjajuttu. Minä en ole vuosiin saanut kirjoja lahjaksi (taloudessa kun on kaksi kirja-alan ihmistä), mutta jos nyt asuisin ulkomailla, yrittäisin varmaan kovemmin lukea suomalaista kirjallisuutta. Nyt tuntuu riittävän, että näpelöin niitä ja luen niistä juttuja, outoa sinänsä.
Minullakin ensi sijainen syy lukea juuri suomeksin kirjoitettua on tietenkin kieli, uskon nimittäin, että käännössuomi ei ehkä kuitenkaan ole yhtä monipuolista ja ilmaisuvoimaista (tai voi toki, olla mutta ehkä harvemmin). Ja joskus aiemmin olen suomalaisia kirjailijoita lukenut laajemminkin, että ilmeisesti tämä viime vuoden lukemattomuus oli vaan joku outo ilmiö :D
Linnea, toiveikkaana uskon, että kyseessä on ehkä juurikin jonkinlainen aaltoliike, välillä sitä lukee yhtä ja välillä toista. 19 on kyllä jo aika paljon :) Meidänkin hyllyssä on kyllä ulkomaisella, sekä alkukielisellä että käännetyllä, jonkinlainen valta-asema, että siksikin kotimaista lukee ehkä vähemmän.
Katri, sehän se onkin, että maailmalla julkaistaan niin paljon kaikkea kiinnostavaa, ja aika paljon sitä vieläm käännetäänkin Itse tosin näen kirjallisuudessa jotain "lisäarvoa" kirjan alkukielisyydessä (yllämainituista syistä), joten sikäli minusta suomenkielisen olisi aika mielekästä lukea (myös) suomeksi kirjoitettua kirjallisuutta. Mutta kun ei se kieli pelkästään takaa kuitenkaan kirjan muuta tasoa tai aiheen kiinnostavuutta, niin helposti ne sitten jäävät jalkoihin :)
Pääasiallinen ohjenuora minullakin on tosiaan edelleen lukea sitä mitä huvittaa ja mikä kiinnostaa, en tosiaan aio vapaa-ajan lukemisistani kehittää stressiä, se tästä vielä puuttuisi :)
Ni-in, meitä on aika paljon, jotka luemme ulkomaista kirjallisuutta enemmän. Siltä ainakin tuntuu, kun bloggaajien juttuja lukee, vaikka sitten toisaalta kotimaisista pöhistään minusta enemmän niin blogeissa kuin mediassa muuten. Mikä on tietty ihan ymmärrettävää.
VastaaPoistaMinä laskin nyt, että luin viime vuonna kuitenkin 23 suomalaista aikuisten kirjaa, kaunoa tai asiaproosaa (en siis laskenut lasten- tai harrastekirjoja). Onhan se suht paljon, mutta prosentuaalisesti se lienee alle neljäsosa kaikista lukemisistani.
Erityisen vähän luen uutta suomalaista kirjallisuutta, pidän paljon monista klassikoista. Mutta löytyi viime vuonna uudempiakin helmiä, kuten juuri Joel Haahtela ja Märta Tikkanen, ja Katriina Ranteen Minä, sisareni oli tosi hyvä. Se on vuoden 2010 esikoinen, mutta luin sen viime vuonna.
Karoliina, ulkomaisen kirjallisuuden (ainakin lukumääräinen?) suosiminen on tietysti yllä esille tulleista syistä ihan ymmärrettävää, mutta on minusta kyllä mukava, että kotimaisiakin nostetaan esiin. Nimittäin missäs sitten, jos ei Suomessa?
VastaaPoista23 on minusta jo aika hyvin, itse toivoisin ensi vuonna pääseväni edes vaikka kymmeneen: siitäkin prosentuaalinen kasvu edellisvuoteen olisi huima :)
Ranteen kirja muuten löytyykin meiltä hyllystä, en vaan ole saanut sitä luettua, hyvä että muistutit siitä.
Mulla taas tuntui olevan enemmistö kotimaista kirjallisuutta. En ole sitä mitnkään yrittänyt suosia, se vaan käy niin itsestään.
VastaaPoistaMun mielestä se pitäisi olla ihan sama, että kuinka paljon niitä hyviä kirjoja julkaistaan ulkomailla (tai Suomessa). Ei kukaan niitä kuitenkaan kerkiä kaikkia lukemaan ja ulkomaisista se kirjan kielikin rajaa lukijoita pois (kaikkea ei käännetä).
Se on kyllä vähän sääli, että niin monet tuntuu lukevan tosi vähän kotimaisia. Kai se pidemmällä aikavälillä saattaa alkaa vaikuttaa suomalaiseen kirjallisuuteen ja suomen kieleen? Joku jopa tuntui pitävän kotimaisia selkeästi huonompina eikä ole siksi niitä lukenut.