Elina Vuola: Jumalainen nainen

Tämän kirjan kohdalla piti ihan miettiä, näinkö kirjoitan tästä ollenkaan. Lähinnä siksi, että kirjoittaja on proffa laitoksellamme ja tuntuu hassulta arvioida kirjaa joltain sellaiselta henkilöltä, jonka kanssa on verrattain usein tekemisissä. No, ehken arvioi, kirjoittelen vain mitä mieleen pälkähtää tästä sinänsä mielenkiintoisesta kirjasta.

Vuolan, joka on siis koulutukseltaan teologian tohtori, kirja käsittelee Neitsyt Mariaa ja tämän roolia ja vaikutusta eri kirkoissa sekä ihmisten, etenkin naissellaisten, arkipäivässä. Pienenä pohjustuksena aiheeseen todettakoon, että luin kirjan jossain määrin "ulkopuolisesta" perspektiivistä, sillä en kuulu mihinkään kirkkoon ja ylipäänsä uskonnon ymmärtäminen rajoittuu kohdallani sosiaalisten käytäntöjen, rituaalien, diskurssien ja muun näkyvän ja havaittavan tutkailuun. Se on myös se, joka minua uskonnoissa kiehtoo. "Henkimaailman asiat" eivät niinkään, olen semmoisiin vähän liian sekulaari humanisti ja skeptinen luonne. Jumalaisen naisen minun mielestäni suurin ansio onkin juuri Neitsyt Marian käsitteleminen ihmisten arkipäiväisen, ns. eletyn uskonnollisuuden kautta, toisinaan sitä kirkkokuntien viralliseen opetukseen kontrastoiden.

Kirja on jaettu kolmeen erilaiseen osioon: ensimmäisessä osiossa käsitellään Mariaa kirkkojen opetuksissa (kirkkojen tässä yhteydessä tarkoittaa luterilaista, ortodoksista ja katolista kirkkoa, joiden häröilyihin eniten kiinnitetään huomiota). Tällaiselle teologiasta juuri mitään ymmärtämättömälle kirkkoummikolle tämä osuus oli kirjan tylsin, mutta kuitenkin varsin tarpeellinen loppukirjan ymmärtämisen kannalta. Lisäksi käsitykseni kirkkojen opetuksen pohjimmaisesta järjenvastaisuudesta sai hieman lisää pontta.

Keskimmäisessä osassa Mariaa puidaan enemmänkin siltä kannalta, mitä Maria merkitsee, millaisin tavoin häneen suhtaudutaan esim. feminismien piirissä, millainen esikuva hän on ja miten hän esiintyy naispuolisten jumalhahmojen jatkumossa: jo paljon mielenkiintoisempaa! Kolmannessa ison osan otsikkona taas on  Maria Latinalaisessa Amerikassa, ja tämä osio kiinnosti minua eniten, ja tästä minulla oli myös eniten pohjatietoa, sen verran olen tullut lueskelleeksi Latinalaisen Amerikan uskonnoista (katolisuus, synkretismi, Marian hahmon merkittävyys niin mannerta valloitettaessa ja kolonioitaessa kuin myös myöhemmin jne.). Paljon käsitellään myös Mariaa latinonaisten oman uskollisen kokemuspiirin kautta ja naisten omia tulkintoja Mariasta. Ihan lopussa on myös mielenkiintoinen pätkä kansanhurskauden Maria-käsityksistä erityisesti Suomen lähialueilla, etenkin Karjalan perinteessä.

Kirjassa Vuola myös kysyy, puuttuuko luterilaisuudesta Marian häviävän pienen roolin myötä jotain, millä ortodoksisessa ja (etenkin) katolisessa kirkossa on suuri merkitys ihmisten uskonnollisiin kokemuksiin: pitäisikö Maria ottaa takaisin luterilaisuuteen? Kysymys on mielenkiintoinen, mutta todettakoon taas, että minä nyt en varsinaisesti ole vaivannut päätäni luterilaisen kirkon edesottamuksilla. Lisäksi asenteeni uskontoja kohtaan ylipäänsä on jokseenkin negatiivinen, mutta mietin kyllä hetken, olisinko pitänyt kirkkoa hieman vähemmän vieraannuttavana instituutiona, jos uskonto Suomessa olisi samaan tapaan pyhää ja arkista sekoittava, kuin vaikka kirjan naisten kertomuksissa Latinalaisessa Amerikassa? Niin, ja toisaalta toki välillä samaistuin niihin kirjassa moitiskeltuihin feministeihin, jotka pitävät uhrautuvaista ja puhtoista iki-neitsyttä vähintäänkin kehnona esikuvana naissukupuolelle ottamatta huomioon naisten omia kokemuksia aiheesta. Ei kai kirkkoja ja niiden järjettömiä dogmeja nyt kuitenkaan voi täysin kadoksiinkaan tulkita ja "kokea"? Tai ainakin luulen, että uskonnonharjoittajan olisi tarkoitus ottaa koko helahoito kaikkine hullutuksineen eikä vaan ns. rusinoita pullasta? Vaikka varmaan rusinat pullasta -uskonnollisuus onkin se suosituin muoto (tjeu: kirkkohäät).

Ainiin, loppuun piti vielä mainita, että kirjassa on myös mielenkiintoisia kuvia.