Lyhyt Kathy Reichs -arvio tähän väliin. Kävin taas vähän kirjastossa ja puolivahingossa nappasin taas Reichsiä mukaan, jotenkin leppoisaa lueskella näitä nyt kun hahmot ovat käyneet tutuksi ja tietää, että luvassa on ihmisjäänteiden kaivelua ja vatvontaa, hieman rasittavaa opettavaisuutta (tässä kirjassa mm. esitelmöitiin lukijalle, mitä lentokoneen mustat laatikot ovat, huoh), sekä sankarittaremme pälkähässä.
Siispä. Tällä kertaa arvon oikeusantropologimme Brennan sattuu paikalle tuhoisan lento-onnettomuuden tapahtuessa ja päätyy paikalle auttamaan ruumiiden kasaamisessa ja tunnistamisessa. Samalla hän kuitenkin onnistuu työntämään nenänsä hämäräperäisiin paikallisiin asioihin, onnistuu suututtamaan isoja kihoja, saamaan tämän seurauksena potkut työstään ja liki pääsemään hengestään. Periksi ei kuitenkaan (ylläri) anneta ja paikallisten kadonneiden vanhusten, omituisten tonttikauppojen ja kummallisten veljeskuntien arvoitus saadaan kuin saadaankin ratkaistuksi.
Kirja oli ihan hyvä välipala. Ei minulla nyt tästä sen ihmeellisempää sanottavaa ole. Kansikuvaa ei muuten löytynyt googlen kuvahaulla, ja ehdin jo palauttaa kirjan kirjastoon, joten en nyt voi sitä itsekään kuvata. Kirjastosta tuli mieleen, että kävin hakemassa tänään varauksen ja löysin taas mielenkiintoista luettavaa muutenkin (esim. Zadie Smithin esseitä ja Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelman, jonka olemassaolon olin ehtinyt unohtaa, vaikka minun piti lukea se jo ajat sitten). Luulen, että minun pitäisi mennä kirjastolakkoon, että ehtisin lukea joskus kirjoja omastakin hyllystä, niitä kun taas alen loppurysäyksestä kertyi muutama lisää. No, nytkin minulla on sinnikkäästi neljä kirjaa kesken, vaikka ihan oikeasti pitäisi kirjoittaa gradua. Pah, gradu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti