Narkissos ja Kultasuu sijoittuu keskiajan Saksaan. Mariabronnin luostarissa vaikuttaa oppinut mies, Narkissos. Luostarikoulun oppilaaksi saapuu puolestaan ylhäisen miehen yksinään kasvattama Kultasuu, joka kirjan alussa on vakuuttunut haluavansa omistautua munkin elämälle. Ajan kuluessa ja Narkissoksen myötävaikutuksella Kultasuun mieli kuitenkin muuttuu ja hän jättää luostarin ryhtyäkseen maankiertäjäksi. Hän kiertelee ympäri maata, viettelee naisia missä ikinä kulkeekin, kärsii nälkää, tappaa, tappelee ja varastaa, todistaa ruton riehumista ja ihmisten matalamielisyyttä, päätyy ryhtymään kuvanveistäjäksi ja jälleen palaamaan maantielle. Kultasuu on kärsii jos jonkinlaisesta kompleksista, mutta erityisen ongelmallisesti kaveri suhtautuu äitiinsä (joka on jättänyt perheensä Kultasuun ollessa lapsi), ja sitä myöten muihinkin naisiin. Kirjassa pohditaan paljon (=lähes jatkuvasti) maailman ja ihmisen kaksijakoista olemusta; henkeä ja ruumista, tiedettä ja taidetta, hengen kilvoittelua ja lihan himoja. Päähenkilömme saavat tahoillaan edustaa näitä ääripäitä, Kultasuu rietastelevana taiteilijana ja ruumiillisiin kokemuksiin keskittyvänä tyyppinä, Narkissos vakaana hengenmiehenä, oppineena ja lihallisuudesta kieltäytyvänä munkkina. Kautta rantain opimme, että miehen täytyy noudattaa kutsumustaan (joka on joko/tai, ruumis tai henki) voidakseen elää täyttä elämää, kun taas naisilla ei ilmeisesti tällaista vaihtoehtoa ole, sillä nämä kun ovat olemuksellisesti ruumiillisia, lihallisia ja ilmeisen himokkaita, mutta toisaalta nainen ultimaattisena äitinä ja kaiken lähtökohtana pitää käsissään maailman ja ihmisten kohtaloita, ainakin Kultasuun kompleksisessa mielessä. Niinpä niin.No, en nyt tähän aio tämän enempää kirjoitella Hessestä ja mielipiteistäni hänen teelmästään, sillä voitte mennä Lukupiiriin katsomaan, mitä siellä aiheesta keskustellaan. Sitä paitsi siellä on monilla paljon jäsennellympiä ja oivallisempia mielipiteitä kuin allekirjoittaneella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti