Fred Vargas: Kuriton mies nurin

Viimeisenä helteisenä lomaviikonloppuna tulin lukeneeksi taas hieman Fred Vargasia: täytyyhän kesälomalla lukea edes yksi dekkari! Järjestyksessään toinen Adamsberg-dekkari sijoittuu eteläiseen Ranskaan, ja hieman samoille suunnille kohdistunut lomareissu olikin merkittävä syy siihen, että tulin lainanneeksi kirjan (käyn edelleen ihan liikaa kirjastossa ja luen kirjaston kirjoja, vaikka omatkin hyllyt pullistelevat kaikkea mielenkiintoista lukemista!).

Kyseisessä kirjassa itse komisario Adamsberg tulee itseasiassa kuvioihin verrattain myöhään, ja alkuosassa tavataankin sen sijaan Adamsbergin entinen heila Camille, kanadalainen susitutkija Lawrence ja muutama omalaatuinen vuoristolaisranskalainen. Tapahtumat sijoittuvat Ranskan jumalanseläntaa, Alpeille, jossa sudet herättävät levottomuutta ja teurastavat lampaita oikein urakalla. Kunnes uhriksi joutuu myös eräs lampaiden kasvattaja. Vanhat huhut ihmissudesta alkavat levitä. Camillella ja uhrin ystävillä on kuitenkin omat epäilynsä, ja niinpä he pakkautuvatkin lampaidenkuljetusautoon ja lähtevät erikoiselle road tripille murhaajaa jahtaamaan. Ennen pitkää tapahtumiin sotkeutuu mukaan myös Adamsberg, ja niinhän se murhamysteerikin sitten ratkeaa.

Kuriton mies nurin oli leppoisaa lomalukemista, jonka parissa viihdyin, enkä paljon aivosolujani rassannut. Paitsi miettimällä, mitenhän kauan minun pitäisi opiskella ranskaa, että saisin luettua näitä alkukielellä (lähtötason ollessa lähes nolla). Toisaalta ei tämä mikään huikea elämys ollut, ja juoni alkaakin jo haihtua mielestäni.

Sanoin tämän varmaan viimeksikin Fred Vargasista kirjoittaessani, mutta Adamsberg-dekkareissa ehkäpä virkistävintä on se, että ne eivät ole ruotsalaisia dekkareita! Tunnelmallisuus, omituiset henkilöhahmot ja murha-aiheesta huolimatta lähestulkoon olematon raakuus, samoin kuin päähenkilöiden henkilökohtaisten ongelmien vatvomattomuus miellyttävät minua, joskaan en tunne halua lukea näitä useampaa putkeen. Nyt minulla sattuu olemaan luvussa hyvin prototyypillisen oloinen ruotsalaisdekkari (joka oikeastaan ilmestyy suomeksi vasta syksyllä, joten palannen asiaan sittemmin), ja vaikka sen juoni vaikuttaa aika vetävältä, tuntuu se aika, no, tutulta siitä huolimatta, että kyseessä on esikoisteos.

Sitä en kyllä käsitä, mitä tekemistä nimellä Kuriton mies nurin on kirjan tapahtumien kanssa.