Itseaiheutettu vampyyrihömppäyliannostus

Minulla oli reissulukemisena Sookie Stackhousien ja Little Been tarinan lisäksi myös vähän lisää vampyyriromansseja. Alkuperäinen suunnitelmani oli siis lukea lomalla L. S. Smithin vampyyripäiväkirjoja (joista tehtyyn tv-sarjaan jäi talvella nolosti koukkuun), mutta southern vampire mysteriesit ajoivat edelle, ja aloitin päiväkirjojen ensimmäiset kaksi kirjaa käsittävän niteen vasta matkan viimeisinä päivinä Marseillessa (tilasin ennen lomaa netistä alkuperäiset neljä kirjaa - The Awakening, The Struggle, The Fury ja The Reunion - kahtena niteenä, kun en uskaltanut lähteä reissuun kirjaston kirjojen kanssa).

L. S. Smith on kirjoittanut yhdysvaltalaiseen high school -ympäristöön sijoittuvat tekeleensä jo 90-luvun alussa, joskin nykyisen vampyyribuumin siivittämänä tyyppi suoltaa kirjoilleen jatko-osia ilmeisesti parhaillaankin. Koska olin tosiaan seurannut enemmän tai vähemmän kirjoihin pohjautuvaa tv-sarjaa, alkuasetelma oli tuttu: pikkukaupungin high school -tyttö Elena tutustuu koulussa komeaan muukalaiseen, Stefaniin. Stefanin kuvioihin ilmestymisen kanssa kaupungissa alkaa tapahtua omituisia veritekoja, ja kuinka ollakaan, Elenalle käy ilmi että Stefan onkin vampyyri! Minkä lisäksi tällä on pahis mutta hottis veli, joka on sekin vampyyri! Veljesten välejä hiertää mm. satojen vuosien takainen yhteinen ihastus, joka sattuu muistuttamaan ulkonäöltään ihanaista Elenaa. Ja sitten tietysti kaikenmaailman ikävät pimeyden voimat sun muut alkavat mekkaloida ja aiheuttaa hämminkiä ja on epäselvää, kuka onkaan hyvien ja kuka pahojen puolella.

Suunnilleen näin tapahtumat etenevät tv-sarjassakin, mutta näiden kahden välillä on myös melko suuria eroja (puolueellinen olen ja totean, että enimmälti tv-sarjan eduksi ovat ne erot): kirjoissa Elena on alussa aika jäätävä lukioprinsessa, tämän perhesuhteeet ovat erilaiset (kirjoissa Elenalla on pieni pikkusisko, tv-sarjassa käsikirjoituksellisesti kieltämättä mielenkiintoisempi, melkein Eleran ikäinen pikkuveli) ja Salvatoren veljesten tausta on ihan eri maassa ja paikassa.

Miten näitä teelmiä sitten arvioisi? Aloitetaan nyt vaikka toteamalla, että on tietysti ihan oma vikani, jos luen selvästi teinitytöille suunnattuja kirjoja, näin ollen minun ei varmaan kannata hirveästi avautua siitä, että kirjat ovat simppeleitä ja lapsekkaita, monet henkilöhahmot hyvin yksiulotteisia ja juonikuviot vähän epäuskottavia. Lisäksi paikoin tulee mieleen Twilight, mutta vampyyripäiväkirjojen maailma ei ole ihan yhtä vinksahtanut (vaikka tässäkin päähenkilöpimu suhtautuu ihmeen kevyesti siihen, että komia urho on ilmiselvästi stalkkaillut häntä ympäriinsä, mutta ei tämä Elena ole sentään yhtä kammottavan nöösi surkimus kuin Bella) eikä yhtä tekopyhä (siis miten voi jollekin edes juolahtaa mieleen yhdistää vampyyrit, nuo pimeyden karmaisevat verenimijät, esiaviollisen pidättyväisyyden mannekiineiksi?)

Ensimmäinen romaani, The Awakening, on suoraan sanottuna aika tylsä. Melkein koko kirja saadaan tuhrattua siihen, että kaupungissa tapahtuu kummia ja että se Stefan nyt toden totta on vampyyri. Toisessa kirjassa, The Struggle, onkin sitten jo huomattavasti enemmän yritystä. Edellisessä kirjassa olemassaolostaan viitteitään antaneet luonnolliset ja yliluonnolliset uhat alkavat realisoitua, Stefanin pahis-veli Damon saadaan kunnolla kuvioihin ja tapahtumien käänteet ovat melko sukkelia. Loppu vähän jopa yllätti minut.

Kolmannessa kirjassa (The Fury) ollaan Elenalle tapahtuneiden seikkojen johdosta siirrytty melkein kokonaan pois high school -kuvioista. Elena, Stefan ja Damon hautaavat kaunansa selvittääkseen, mikä yliluonnollinen, paha voima kaupunkia riepottelee (ehkä johtuen tv-sarjan sinänsä aivan erilaisten tapahtumien tuntemisesta tai sitten  juonen kepoisuudesta, ei ollut järin vaikeaa aavistaa, mikä tai kuka se pahis onkaan..) Loppu on jos nyt ei ihan eeppinen niin kuitenkin traaginen. Kirja päättyy niin, että on vaikea keksiä, mitä seuraavassa osassa itseasiassa voi enää tapahtua?

Neljäs osa, The Reunion, oli melkein yhtä heikko esitys kuin ensimmäinen. Luonnollisista syistä esiin pääsevät tällä kertaa Elenan frendit ja alkuasetelma onkin ihan mielenkiintoinen. Pääpahis selviää kuitenkin lukijalle aika nopeasti, juoni on omituinen ja lopun välienselvittely suorastaan typerä. Pisteet lähinnä siitä, että Smith onnistuu kirjassa aika hyvin ylläpitämään lamautunutta, jopa masentunutta tunnelmaa.

En odottanut näiltä kirjoilta juuri mitään, joten en voi sanoa pettyneeni, mutta en tiedä, jaksanko lukea näitä enempää. Olen etäisesti kiinnostunut siitä, mitä ns. jatko-osissa tapahtuu, mutta suoraan sanottuna pidän kyllä tv-sarjasta enemmän (tuttu tunne, näinhän minulle on käynyt myös Southern Vampire Mysteries vs True Blood -vertailussa). Taidan siis tyytyä odottelemaan kolmannen tuotantokauden alkua (alkaa muistaakseni syyskuussa) ja sillä välin seuraan True Bloodin neloskautta.