Chris Cleave: Little Been tarina

Tätä kirjaa on monin paikoin blogistaniassa tänä kesänä luettu ja rakastettukin (esim. Karoliina, Susa, Katja, Jenni ja  Booksy ovat kirjoittaneet hyviä arvioita). Ensimmäisenä taisin koko teokseen törmätä anni.m:n tontilla, jolloin itsekin kiinnostuin kirjasta. Töihin tuli alkukesästä sopivasti suomennoksen ilmestymisen alla lukukappaleita, joten nappasin sieltä yhden itselleni ja päätin lukea kirjan loman aikana. Lukemispäätöksen jälkeen karttelin toisten arvioita, jotten kehittäisi itselleni liian suuria odotuksia (huomasin nimittäin monien arvioiden olevan melkeinpä ylistäviä). Taisin silti kehittää, tai joku muu sitten mätti, sillä Little Been tarina oli minulle pienoinen pettymys.

Kirjan takakannessa ei kerrota kirjan tarinasta juuri mitään, ja lienee totta, että tapahtumien asteittainen paljastuminen on merkittävä osa kirjan vetävyyttä. Näin ollen en minäkään taida kauheasti kirjasta kertoa. Ehkä kuitenkin sen, että pääosissa ovat nigerialainen Little Bee ja englantilainen Sarah, joiden tiet kohtaavat erikoisten tragedioiden yhteydessä. Tarinaa kerrotaan vuorotellen kummankin näkökulmasta.

Luulen, että Little Been tarina on kirja, joka pitäisi lukea yhdeltä istumalta (jota en voinut tehdä, sillä minun piti myös hieman katsella Ranskaa, lukea karttaa ja nukkua). Minä luin ehkä kolmella ja kyllähän se oli mukaansatempaava. Tarina rullasi oikein mukavasti (kuten hyvässä ns. lukuromaanissa kuuluukin), Cleave onnistuu saamaan päähenkilöilleen selvästi toisistaan erottuvat äänet (tämä on ehdottomasti plussaa, sillä on  erinomaisen rasittavaa lukea ah-niin-suositulla monen kertojan tekniikalla kyhättyjä kertomuksia, joissa ei kertojia erota toisistaan) ja tarinalla on kieltämättä jonkinlaista yhteiskunnallista merkittävyyttä. Lisäksi pidin monista yksityiskohdista, kuten sitkeästi Batman-pukuun pukeutuvasta lapsesta, siitä, miten Little Bee kuvailee tapahtumia ja ympäristöään ja siitä, kuinka "heidän" ja "meidän" pohjimmaista samanlaisuutta ilmennetään.

Kuten yllä sanoin, joku tässä nyt kuitenkin mätti. En ihastunut kirjan päähenkilöihin, enkä myöskään onnistunut pitämään heitä järin uskottavina (vaikka otaksunkin, että monet ainakin Little Beehen liittyvät osaset perustuvat kirjailijan erittäin huolelliseen selvitystyöhön). Tarinan vähittäinen paljastuminen puolestaan on ehkä mukava tehokeino, mutta minä onnistuin ennakoimaan päässäni jotain paljon mielenkiintoisempaa kuin mitä sitten loppujen lopuksi paljastuikaan (tämä olikin varmaan se suurin yksittäinen pettymys). Lisäksi melkein kaikki sivuhenkilöt olivat minusta jokseenkin heppoisia ja loppu hätiköity ja omituinen.

Luulenpa myös, että minun olisi ehkä pitänyt lukea Little Been tarina englanniksi. Minusta nimittäin kirjan melkeinpä mielenkiintoisinta antia olivat Little Been pohdinnat siitä, miten oppimalla puhumaan kieltä "oikein" voi saavuttaa asioita, ja toisaalta siitä, miten kuningattaren englanti (hmm, Queen's English taitaa olla ihan vakiintunut termi, kuningattaren englanti ehkä ei) ei tunnu lainkaan niin ilmaisuvoimaiselta kuin tuttu Nigerian englanti. Minusta tuntuu, että nämä pohdinnat ja ylipäänsä kirjassa käytetty kieli olisi alkukielellä ollut mielenkiintoisempaa, vaikka en nyt suomennoksesta sinänsä erityistä moitittavaa keksikään.

Jotenkin summatakseni totean vielä, että minusta Little Been tarina ei siis missään nimessä ollut huono kirja, vaikka en siitä kauheasti innostunutkaan. Luulen, että jos olisin lukenut kirjan ilman mitään ennakko-odotuksia, olisin ehkä pitänyt siitä enemmän. Myös salamyhkäinen takakansi ("tarina on niin hieno, että juonen paljastaminen voisi pilata lukukokemuksesi.." yms. ja huom. en siis tuntenut juonta etukäteen) minusta lupaa enemmän kuin mitä kirja pitää. Toisaalta myös nyt muistelen, että muutamille oli tullut kirjasta mieleen Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta (en tosin nyt muista, kenen arvioista tämän bongasin), ja se voi hyvinkin pitää paikkansa, en nimittäin erityisesti pitänyt siitäkään kirjasta.

Ai niin, loma loppuu huomenna (voi surkeutta!), joka merkitsee ainakin sitä, että saatan olla hieman aktiivisempi täällä blogin puolella. Viimeisenä lomaviikonloppuna luin Doris Lessingiä, Fred Vargasia ja vähän vampyyrihömppää, joten arvioita on luvassa. Ehdin lukea matkalukemiseni ennen paluumatkaa (painajaismainen tilanne!), joten eilen junassa lin kokeilleeksi myös muutamia minulle uusia kirjamuotoja, toisin sanoen puhelimeni e-kirja-sovellusta ja samaiseen puhelimeen tallennettua äänikirjaa. Kaikenlaista jännää siis!