Kun tarpeeksi seikkailee kirjablogeissa, tulee usein sellainen tunne, että lukee lähinnä kirjoja, jotka jo joku muu ehti ensin lukea. Toisinaan tulee toki valittua kirjoja juurikin sen perusteella (esim. juuri blogeissa laajalta arvioituun Oatesin Kosto: rakkaustarinaan tartuin siksi), toisinaan yhteys on satunnaisempaa. Olin viime viikolla juuri lainannut kirjastosta Augusten Burroughsin Maagista ajattelua, ja heti kohta jo
anni.m julkaisikin
oman juttunsa kirjasta. Hauska yhteensattuma, tuumin, ja luin kirjan. En ollut siitä varsinaisesti eri mieltä, mutta koitan nyt sanoa sen omin sanoin.
Luin aikoinaan ystäväni suosituksesta Burroughsin läpimurtoteoksen Running with Scissors ja pidin siitä ihan kohtuullisesti. Ei se mikään vuoden kirjallinen huippukohta ollut, mutta Burroughsin humoristinen, suorasukainen ja kielenkäytöltään mukaansatempaava tyyli miellytti, vaikka en varsinaisesti innostukaan ns.
misery litistä (minusta Running with Scissors ei humoristisen otteensa takia erityisesti edes edustanut tuota genreä, mutta luulisin kyllä "tarinan" sopivan juurkin siihen).
No, aiempaan kirjaan verrattuna tämä Maagista ajattelua oli kyllä vieläpä oikea napakymppi! Lyhyehköt episodimaiset tarinat tuntuivat olevan Burroghsin tyyliin oivallisesti soveltuva formaatti, ja vaikka en varsinaisesti jaa kovin paljon yhteistä päälle 30-vuotiaan newyorkilaisen mainosmiehen kanssa, joka harrastaa lyhyitä suhteita, kärsii alkoholismista ja purkaa kammottavaa lapsuuttaan terapiassa, samaistuin Burroughsiin toistuvasti. Tarinat ovat virkistäviä, itseironisia, osuvat ainakin minun huumorintajuuni, enkä millään malttanut lukea niitä vain yhtä kerrallaan. Toisaalta tarinat liittyvät toisiinsa, ja kokonaisuudesta muodostuu eräänlainen elämäntarina.
Pidin kirjasta niin paljon, että ajattelin ostaa sen itselleni englanniksi. Ajattelin myös hankkia käsiini lupaavalta kuulostavat, Maagisen ajattelun jälkeen julkaistut kertomuskokoelmat You Better Not Cry: True Stories for Christmas ja Possible Side Effects. Olen siis valmis liittymään Augusten Burroughsin fan clubiin. Vaikka heti. Jukra.
Ei ole totta. Itse luin ja kirjoitin juuri tästä kirjasta hetki sitten ja yritin ihan jopa metsästellä silkasta mielenkiinnosta jonkun toisenkin arvostelua, mutta en löytänyt oikein mitään (tai olin vaan huono etsijä). Ja nyt sitten sinä ja sinäkään et ole ainoa!
VastaaPoistaHauska lukea toistenkin mielipiteitä kirjoista, jotka itse on lukenut.
Hei, en ollutkaan törmännyt arvioosi, mutta kävin sen heti etsimässä: taidettiin olla aika samoilla linjoilla Burroughsin neroudesta :)
VastaaPoistaItse olen huomannut, että varmimmin tulen lukeneeksi kirjablogeista juurikin arvioita itse lukemistani kirjoista, jännä lukea, mitä tuntemuksia sama kirja on muissa herättänyt.