Olen viime aikoina epähuomiossa lukenut kirjoja melkein teemoittain: ainakin jossain määrin mentaalisesti yhdistän Heart of Darknessin ja Bury the Chainsin samanlaiseen Afrikka/orjuus/1800-luku-teemaan kuuluvaksi, ja näiden jälkeen siirryinkin evoluution pariin: luin perätysten Katja Bargumin ja Hanna Kokon tietokirjan Kutistuvan turska (josta pian) ja Rebecca Stottin "historiallisen thrillerin" Korallivaras (josta sitten seuraavaksi). Kummassakin käsitellään evoluutioteorian syntyä ja tieteiden mullistusta 1800-luvulla, vaikka toki ensinmainittu on huomattavasti informatiivisempi opus.
Lainasin Kutistuvan turskan päädyttyäni taas kerran palloilemaan Kallion kirjaston toisen kerroksen tietokirjahyllyjen väliin. Kirjassa Bargum (muurahaisten genetiikasta väitellyt tiedetoimittaja) ja Kokko (tällä hetkellä Canberran yliopiston evoluutiobiologian professori) kertovat hauskoin ja valaisevin esimerkein luonnonvalinnan perusperiaatteista ja toimivuudesta sekä myös toimimattomuudesta (esim. kuinka sisiliskokoiraat saattavat typerillä lisääntymisponnistuksillaan aiheuttaa populaation tuhoutumisen). Toisinaan kirjassa käsitellään myös tieteenhistoriaa ja luonnonvalinnan parissa puuhastelleiden tiedemiesten huikeita oivelluksia ja noloja erehdyksiä. Kritiikkiä saa osakseen erityisesti ihmislaji, joka silkkaa typeryyttään, ahneuttaan, välinpitämättömyyttään ja levinneisyyttään aiheuttaa parhaillaan kuudetta lajien massasukupuuttoa.
Eräissä kohdin kirja ottaa myös kantaa Yhdysvalloissa ilmeistä suosiota saavuttaneeseen ns. älykkääseen suunnitteluun esimerkiksi toteamalla, kuinka päällisin puolin perusteellisen suunnitelluilta vaikuttavat ominaisuuden ovat itseasiassa paitsi luonnonvalinnan loputtoman yrityksen ja erehdyksen tuotosta, myös usein lähemmin tarkasteltuna aika huonoa suunnittelua. Tieto on mielenkiintoista, mutta mielestäni koko ID:n käsitteen mainitseminen kirjassa oli melko turhaa: Suomessa ajatus ei käsittääkseni ole saanut järin suurta jalansijaa (onneksi, sanon minä pakana), ja etenkin minua turhauttaa, että tieteilijät tuntuvat kirjoissaan yrittävän käydä jonkinlaista tieteellistä vuoropuhelua asialliseen tieteelliseen vuoropuheluun todistetusti kykenemättömän, marginaalisen porukan kanssa. Ajanhaaskuuta, sanon.
Noin muuten Kutistuva turska oli mielenkiintoinen ja nopealukuinen kirja. Se on jaettu temaattisiin lukuihin ja on erittäin kansantajuinen. Pidin kirjan lukemisesta, osittain varmaankin siksi, että tunnustan tuntevani jonkinlaista vetoa luonnontieteitä kohtaan: jos vaan yläpäässä riittäisi holtti, olisi älyttömän mielenkiintoista olla vaikka fyysikko.
Mitä ID:hen ja kreationismiin tulee, ei ole tilanne Suomessa niin ruusuinen: Vapareiden vaalikoneessa kolmannes vastanneista pitää Raamatun luomiskertomusta yhdenvertaisena evoluution kanssa. Ja otapas huviksesi selvää kristillisten kansanedustajien lakialoitteista biologian opetuksen saralla. Some nasty shit.
VastaaPoistaMutta hyvä, että tällaista kirjallisuutta julkaistaan myös suomeksi muuten kuin käännöskirjallisuutena. Ja kiva nimi kirjalla!
Hei Hreathemus. Olet ihan oikeassa, etenkin ensinmainitsemasi seikka on minustakin huolestuttava (pitääkin vilkaista vaalikonetta, en ole vielä oikein uhrannut ajatustakaan tuleville vaaleille), kristillisistä taas en niinkään ole huolissani: niin kauan kuin puolue pysyy suht marginaalisena hihhulisakkina, saavat minun puolestani ehdotella mitä tahtovat :)
VastaaPoistaEn kuitenkaan ole Suomessa vielä huomannut erityistä intoa ID:n kaltaiseen pseudotieteilyyn, joka on mielestäni ehkä silkkaa kreationismiuskoa epäilyttävämpää: täysin ulkotieteellisistä lähtökohdista ponnistavaa tieteeksi naamioitua hihhulointia, hyi. Ehkä on sitten ihan hyväkin, että populaaritieteessä kyseisten ajatusten epätieteellisyys tuodaan esiin, minä vaan mieluiten näkisin koko sakin tieteellisen keskustelun ulkopuolella, siellä jossain marginaalissa ufotutkimusseurojen ja muiden huuhaa-klubilaisten kanssa. Mutta elänkin maallisessa ja pääkaupunkilaisessa liberaalikuplassa.
Kirjan koko nimi muuten on Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä. Unohdin myös arviossa mainita, että kirja on hauska, siis välillä ihan ääneennauramishauska (tosin en anna tästä takuuta, ehkä se olikin vain minun huumorintajuni).
Hei itsellesi! :)
VastaaPoistaPseudotieteellistä hihhulointia kirjoittaa Tapio Puolimatka, enkä kyllä kyseisen kustantamon (Uusi Tie oy) muitakaan opuksia kovin autoritariivisina pidä. Guilt by association ja sillee.
Tutkaile Paholaisen Asianajajan blogia aiheeseen liittyvistä jutuista. Saattaa olla, että em. Foliopipopoppoo on vielä marginaalissa, mutta maailmalla on elinaikanani ollut ikävä tapa jakaantua syvemmin omiin poteroihinsa ja valta vaihtuu näiden välillä.
Itse miettisin, että koska kyseisen pseudotieteellisen ajattelutavan kritisointi on marginaalissa, hörhöjä voi päästä syntymään aivan huomaamatta. Niin... jos aihe tuotaisiin julkisen kritisoinnin kohteeksi, saataisiinko se ansoihin ja ufoilujen kanssa samaan kastiin, vai annettaisiinko sille sitä kautta jonkin sortin validiteettia?
Tottapa totta. Paholaisen asianajajaa olenkin joskus harvoin käynyt lueskelemassa, ja kyllähän tuo ääripään huuhaahommelien kasvu toki huolestuttaa noin muutenkin. (Puolimatkan olemassaolon olin ehtinytkin unohtaa, kyllähän noita tosiaan on omastakin takaa).
VastaaPoistaVaikea sitten sanoa, että mitä asialle pitäisi tehdä. Mutta edelleen oon kyllä taipuvainen ajattelemaan, että ei oo viisasta leikkiä sellasten kanssa, jotka ensi töikseen vääntää hyppynarun solmuun, heittää pallon pöpelikköön ja lopuksi vielä potkaisee nilkoille. :) Joka tapauksessa viimeisestä kappaleesta olen samaa mieltä: tuo se perusongelma kai on.