Tiedoks'anto ja keväthuumausta

Nythän on nimittäin niin, että olen taas kerran jäänyt kiireen jalkoihin: tahkoan tutkimussuunnitelmia, esitelmiä ja analyysejä. Lukemisetkin rajoittuvat lähinnä tieteellisiin artikkeleihin. Asianlaita tietysti vähän jurppii, sillä mieluustihan istuisin vapaavalintaiseen kirjallisuuteen uppoutuneena ja sitten vielä raportoisinkin niistä tänne. No, tällä erää ruuhkaa kestänee vain pari viikkoa, siis yhden intensiivikurssin verran.

Toisaalta muistaakseni kaikkina keväinä, jolloin olen lukemiani kirjoja listannut (tämä nykyinen mukaanlukien viimeiset kolme kevättä ja muistaakseni vuonna 2003), olen huomannut lukevani keväällä kirjoja huomattavasti vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Ehkä keskittymiskykyni hapertuu auringonvalon lisääntyessä, tai sitten keväisin on aina niin paljon muuta puuhaa, ettei oikein malta tai ehdi lukea?

Olen tässä kuitenkin vähän kerrassaan lueskellut edellisessä postauksessa mainitsemaani Bury the Chains -kirjaa. Se on edelleen hyvä, joten eiköhän se tule tässä luetuksi. Muuten en vielä tiedäkään mihin seuraavaksi tarttuisin. Siellä ja täällä blogimaailmassa on alkanut näkyä kevään uutuuksia, joista minua kiinnostavat ainakin Ulitskajan Naisten valheista ja ehkä Leikaksen Melominen, sekä Avaimen jostain syystä ilmeisesti yhtä aikaa (?) julkaisemat Jenny Erpenbeckin romaanit Kodin ikävä ja Vanhan lapsen tarina. Toisaalta minulla on vielä lukematta ihan kauhea kasa viime syksyn kiinnostavia kirjojakin, hyllyssä tönöttävät niin Nenäpäivät, Piiat kuin Harjukaupungin salakäytävätkin. Ei tietenkään ole mitään tolkkua alkaa ottaa kauheaa ressiä lukemisesta (paitsi tenttiin-, mutta jos olen oikein laskeskellut, minun ei tähän tutkintoon tarvitse lukea enää yhteenkään tenttiin, jei), mutta joskus niin vaan käy, ja siinä sitä sitten ollaan, ahdistuneena kirjahyllyä tuijottamassa, että kaikki nuo! Aika loppuu!

Ai mutta olihan sitä ilonaihettakin kyllä tässä, matkustamme nimittäin vapuksi Berliiniin! Ilokseni huomasin myös, että Sammakko oli julkaissut pokkarina Kaminerin Berliinin matkaoppaan uteliaalle matkailijalle, se täytyy siis ensi tilassa hankkia! Olin viimeksi Berliinissä reilireissulla joskus sata vuotta sitten (eli olikohan se sitten kesällä 2001) ja siitä asti olen sinne uudestaan mielinyt. Harmi, että saksantaitoni ovat noista sadanvuodentakaisista ajoista huomattavasti rapistuneet.

Laitan tähän vielä "piristykseksi" kuvan viime kevään ulkomaanmatkalta. Käytiin vähän Sintran (se on Portugalissa, lähellä Lissabonia) kukkulalta katselemassa kauniita kumpuilevia laaksomaisemia. Ei mennyt ihan putkeen sekään reissu: