Viimeksi käsittelemäni kirjan (Ponnista!) tulin lukeneeksi mökillä sen verran nopeasti, että tarvitsin jotain uutta luettavaa bussimatkalle. Nappasin siis makuuhuoneen kirjahyllystä lainaan Åsa Larssonin esikoisromaanin Aurinkomyrsky. Nähtävästi luen vain ruotsalaisia tai norjalaisia dekkaristeja. No, tuli siis Aurinkomyrskykin luettua, mutta tuskin tulen Åsan pariin enää palaamaan.
Kirja sijoittuu Pohjois-Ruotsiin ja vilisee maallikkosaarnaajia, ahdistuneita ihmisiä, rasittavia uskovaisia ja nuivia tyyppejä. Kirjan juoni sinänsä on aika vetävä (kuuluisa saarnaaja löydetään murhattuna, Tukholmaan muuttanut lakinainen joutuu palaamaan juurilleen Kiirunaan ja tulee sekaantuneeksi tapahtumiin jne.), mutta tuntuu siltä, kuin kirjailija ei olisi osannut päättää tulisiko hänen keskittyä tapahtumien vauhdikkaaseen kuljetukseen vai kenties sittenkin henkilöiden sisäisten motiivien kuvailuun. Lopputuloksena kumpikaan ei ihan toimi, mutta etenkin henkilöt jäävät jotenkin ontoiksi ja karikatyyrimäisiksi (miksi sen yhden blondin haurasta ulkomuotoa täytyy koko ajan kuvailla?), joten heidän kohtalonsa ei oikein liikuttanut allekirjoittanutta. Mielenkiintoista oli vapaakirkkojen toiminnan kuvailu, sillä minulla ei luonnollisestikaan ole moisista minkäänlaista kokemusta.
Ihan hyvä välipala, mutta ei siis tehnyt suurempaa vaikutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti