Kaikki, jotka ovat vähänkään lukeneet leffa-arvioita viime vuonna varmasti tuntevatkin tarinan jossain määrin. Mutta lyhyesti siis harlemilaistyttö Precious Jonesilla menee aika paskasti: 16-vuotiaana hän odottaa toista lasta omalle isälleen, asuu hullun ja väkivaltaisen äitinsä kanssa eikä osaa edes lukea. Vaihtoehtoinen Opetamme toisiamme -koulu kuitenkin onnistuu tuomaan Preciousin elämään jotain hyvääkin.
Kirja oli ihan mielenkiintoinen ja paikoin vastenmielinen. Osa tekstistä on kirjoittamaan opettelevan Preciousin "kynästä", ja vaikka käännös on sujuva, kyseiset kohdat onnistuivat ärsyttämään minua. Olisi ehkä pitänyt lukea englanniksi. Tunnen lievää kiinnostusta elokuvaa kohtaan, voisin ehkä katsoa sen tässä joskus. Jos se on yhtään hyvä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti