Anne B. Ragde: Berliininpoppelit
Anne B. Ragde: Vihreät niityt
Anne B. Ragde: Erakkoravut
Vaikka luinkin norjalaisen Anne B. Ragden landetrilogian ensimmäisen osan melko kauan ennen seuraavia osia, ajattelin lätkäistä ne tässä yhteen. Alun perin olin ajatellut, etten taida viitsiä tarttua näihin kirjoihin, en nimittäin uskonut olevani kohderyhmää. No ostin keväällä kuitenkin ensimmäisen osan Lappeenrannan Suomalaisen pokkaritarjouksesta kun halusin jotain lukemista, ja sen sitten lukaisinkin. Lyhyesti jutun juoni on seuraava: Trondheimin lähellä on Neshovin tila. Tilan matriarkka, "äiti", joutuu koomaan ja kuolee. Äidin kuolema tuo yhteen pojat, tilaa asuvan sikafarmarin Torin, vakavan hautausurakoitsijan Margidon ja kööpenhaminailaistuneen homon Erlendin, sekä ensinmainitun aviottoman tttären, tilalla asustelevan vanhuksen ja Erlendin puolison. Sitten tapahtuu kaikenlaista dramaattista ja vähemmän dramaattista.
Ensimmäisen osan musta huumori ja henkilöhahmojen kuvaus miellyttivät, vaikka hahmot vähän yksiulotteisiksi jäivätkin (tämä asia ei muuten kauheasti kohentunut seuraavissa osissa). Ensimmäinen osa myös loppuu toiveikkaisiin tunnelmiin, joita jatko-osat eivät mainittavammin lunasta. Ei siinä muuten mitään, mutta synkkä huumorikin vähän siinä rytäkässä katoaa, ja jälkimmäiset osat tuntuvatkin siltä, mitä jotkut pohjoismaiset elokuvat tapaavat kuvata: ajetaan pipo vinossa moottorikelkalla ojaan, ollaan masentuneita, ei osata puhua tunteista, kaatuillaan ja juodaan viinaa. Ihan näitä asioita kirjoissa ei tapahdu, mutta yhtä kaikki, tunnelma on samanlainen.
Tulipahan luettua.
Yasmina Khadra: Attentaatti
Ensin lyhyesti ja ytimekkäästi: tykkäsin. Kirjan juonikuvio näin lyhyesti menee näin: israelinpalestiinainen lääkäri, Amin, joutuu jälleen kerran pelastamaan itsemurhapommituksen uhreja. Työrupeaman jälkeen Amin palaa kotiin vain huomatakseen, että hänen vaimonsa ei olekaan vielä palannut kotiin. Aamuyöllä Amin herää poliisin puheluun: hänen vaimoaan epäillään itsemurhapommittajaksi. Myös Amin raahataan kuulusteltavaksi, ja hän saa huomata, että arabina hän on aina epäilyttävä, vaikka miten hyvin onkin sopeutunut israelilaiseen yhteiskuntaan. Tästä alkaa Aminin yhden miehen odysseia läpi lähiseutujen hänen etsiessään totuutta vaimonsa kohtalosta.
No mitä hittoa, kirja on vaikuttava ja erityisesti pidin kirjoittajan melko eleettömästä tyylistä. Toimii!
Nyt minulla on muuten luvussa saman kirjailijan aiemmin suomennettu mutta alkukielellä Attentaatin jälkeen kirjoittu Bagdadin kutsu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti