Anna-Lena Laurén: Vuorilla ei ole herroja
Toisessa kirjassa edellisessä postauksessa mainittu Anna-Lena Laurén kirjoittaa nyt Kaukasiasta ja Kaukasian kansoista. Kirjassa käsitellään oikeastaan kaikki Kaukasian tasavallat Tšetšeniasta ja Ingusiasta Georgiaan ja Abhasiaan, jokaiselle on oma lukunsa. Jokaisen luvun alussa on myös faktalaatikko, jossa ovat perustiedot maasta (kätevää, sillä en itse ainakaan ole mikään Kaukasian asiantuntija, enkä tosiaankaan osaisi nimetä Abhasian pääkaupunkia tai Dagestanin väkilukua. Saati sitten tiedä yhtään mitään Kabardi-Balkariasta.) Laurén kertoo sujuvalla tyylillä omia kokemuksiaan Kaukasian maista, ja lisää keitokseen tietoa alueen historiasta, kansoista ja maantiedosta ja höystää näitä kertomuksilla paikallisista ihmisistä ja sattumuksista. Kirja on oikein toimiva; ei ehkä yhtä hauskaa ja kevyttä luettavaa kuin Laurénin aiempi teos, mutta kylläkin mielenkiintoisempi ja ajatuksia herättävämpi.
Carlos Ruiz Zafón: The Angel's Game
Ruiz Zafónin teokset ovat osoittautuneet jonkinlaisiksi henkilökohtaisiksi murheenkryyneikseni. Edellistä teosta, La sombra del vientoa (Tuulen varjo) yritin saada luetuksi kolme vuotta ennen kuin sain sen lopulta kahlattua läpi. Toisen romaanin kanssa olin jo vähän ripeämpi, sillä Angel's Game (El juego del angel, Enkelipeli) oli minulla kirjastosta lainassa vain kolme kuukautta (ja siitä huolimatta luin kirjan loppupuolen vasta saatuani töistä yhden ilmaiskappaleen). Lienee tarpeetonta sanoakaan, etten ole kyseisen kirjailijan suurin fani. Kirjat kuitenkin sijoittuvat Barcelonaan, minulle niin läheiseen kaupunkiin, joten olen hammasta purren kahlannut sepustukset läpi.
Todettakoon nyt vielä, ettei kummassakaan kirjassa ole mitään erityistä vikaa, niissä on ihan mielenkiintoinen juoni ja tekstikin on ihan sujuvaa. Juonenkuljetus on kuitenkin niin toivottoman hidasta ja molemmat kirjat on ympätty niin täyteen toissijaisia tapahtumia ja henkilöitä ja takaumia ja ties mitä, ettei sitä kestä erkkikään. Lisäksi huomioni toistuvasti kiinnittää näiden romaanien historialliseen ajankohtaan ja paikkaan (Angel's Game 1900-luvun alun Barcelonassa, La sombra del viento samassa kaupungissa sodan jälkeen eli 1940- ja 50-luvuilla) sopimattomat ilmaukset, henkilöiden tavat, käyttäytyminen yms. ei siis tunnu oikein autenttiselta (siis edes alkukielellä). Reipas editointi ei siis olisi ollut ollenkaan pahasta kumpaisellekaan herran kirjalle. Toisaalta nehän ovat tuollaisenaankin myyneet ihan älyttömiä määriä, joten miksi nähdä vaivaa?
Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot
Sittenpä luinkin kirjan, joka olisi kenties saanut kokonaan jäädä kirjoittamatta. Kirjan lähtökohta oli sinänsä minua houkutteleva: luvassa oli vampyyri ja historiallista Barcelonaa. Kirjan luettuani en saata uskoa, että Enrique Moriel on kirjoittanut useampiakin kirjoja, niin kömpelö viritys tämäkin oli. Kirjan juoni oli kaksitasoinen: historiallisia tapahtumia kerrattiin niitä todistaneen vamppiksen silmin ja nykypäivän tasolla taas setvittiin erästä murhatapausta. Jotain positiivista mainitakseni on todettava, että kirjailija taisi historiallisen Barcelonan kuvailun oikein hyvin (suosittelen uraa historiallisten tietokirjojen parissa, mikäli kirjallisella uralla aikoo herra jatkaa). Kuitenkin kirjan henkilöhahmot ovat tylsiä ja epäuskottavia. Nykyaikaan sijoittuvat jaksot ovat täysi fiasko, hahmot kömpelöitä ja ihmisten motiivit teoilleen olemattomia. Kirjan kaksi tasoa yhdistävä loppuosa oli aivan hämärä, ja typerä, ja epäuskottava. Puuh, mitä roskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti