Halusin lukea Rauli Virtasen Saigonista Bagdadiin heti kirjan ilmestyttyä viime syksynä, mutta lopulta sain varattua kirjastosta vasta tänä kesänä, enkä lukematta olisi sitä raaskinut ostaakaan (maksaa muistaakseni 39,90). Kirja koostuu eri maita ja konflikteja tai tapahtumia käsittelevistä luvuista. Virtanen on toiminut paljolti sotakirjeenvaihtajana, joten kirja keskittyy pääasiassa konfliktialueisiin Vietnamista Afganistanniin ja Balkanista Nicaraguaan. Kirjan kuvituksena on pääasiassa Virtasen itseottamia kuvia ihmisistä ja paikoista.
Minusta Saigonista Bagdadiin oli oikeasti varsin hyvä kirja. Se toin useaan otteeseen mieleeni erään suosikkini, puolalaisen sotakirjeenvaihtajan Ryszard Kapuscinskin (kirjan viimeisessä kappaleessa Virtanen itseasiassa antaakin Kapuscinskille krediittiä, ja hyvä niin, siksi paljon Virtasen tyyli välillä Kapuscinskia muistuttaa). Virtanen osaa taitavasti ja lyhyesti taustoittaa konfliktien ja sotien syitä ja seurauksia, mutta ehkä vielä liikuttavampaa on Virtasen maailmanpoliittisista rajojenvetämisestä piittaamaton asettuminen kofliktista kärsivien uhrien, osattomien ja heikompien puolelle. Mitään syvällisiä valtio-opillisia tai konfliktintutkimuksellisia analyysejä tästä kirjasta ei sen sijaan löydy.
Täytynee myös mainita, että kirjan lukuisat maininnat konflikteissa ja sodissa menehtyneistä kollegoista muistuttivat siitä, ettei ulkomaankirjeenvaihtajuus ainakin sotatoimialueilla ole mitenkään vaaratonta puuhastelua tai hauskaa ulkomaanmatkailua. Tämänhän toki myös jokainen Kapuscinskinsa lukenut hyvin tietää.
Bonusmaininta kuvituksesta: Kirjan kuvat ovat tasoltaan erittäin vaihtelevia mutta sopivat teokseen ja kuvittivat kertomuksia sopivasti (tosin en ole koskaan ollut oikein hyvä keskittymään samanaikaisesti sekään kuvaan että tekstiin, joten suurimman osan kuvista taisin ohittaa vilkaisulla). Varmaan enimmäkseen runsaiden värikuvien takia tämä kirja on tosin esineenän liian suuri ja painava minulle, joka tykkään kanniskella kesken olevia kirjoja mukanani.Niin, ja lisäksi toki vituttaa se, miten ilmeisen paljon helpommalla suuret ikäluokat vielä työllistyivät mielenkiintoisiin hommiin (siis esimerkiksi: "Päivää, voinko tulla teille ulkomaantoimitukseen töihin?" "Oletko ylioppilas?" "Olen" "Tervetuloa!") Ei siis sillä, etteikö R. Virtanen olisi ansainnut kaikkia mahdollisuuksiaan, kunhan nyt vain hieman ilmaisen sukupolvelleni tyypillistä katkeruutta. Grr.
Saigonista Bagdadiin menee silti varmaan tämän vuoden top kymppiin. (Ai mihin top kymppiin? No en tiedä, ehkä vielä vuodenvaihteessa sellaisenkin laadin.)
Kirjan kansi on muuten niin epähoukuttelevan näköinen, että lisäsin kuvat Saigonista ja Bagdadista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti