Vaikka viime vuonna (?) tulinkin lukeneeksi Richard Dawkinsin God Delusionin, olin muuten ohittanut nämä ateistisen kirjallisuuden suurmiehet Hitchensistä Harrisiin. Tein niin oikeastaan siksi, etten kokenut kuuluvani kohderyhmään; en usko mihinkään jumalaan, enkä oikein edes käsitä koko jumaluskon konseptia siinä mielessä, etten yksinkertaisesti osaa kuvitella, millaista olisi uskoa jumalaan, millaiselta uskominen tuntuu. Toisaalta en myöskään ole erityisen kiinnostunut uskonnoista, ja koska Suomessa (ainakin omassa elinpiirissäni) on erinomaisen tavallista olla "sekulaari humanisti", en ole kovasti jaksanut innostua ateistisen ilosanoman levittämisestä. Sain kuitenkin Hitchensin kirjan entiseltä työkaveriltani, joten päätin sen aikani ratoksi lukaista.
Jo Hitchensin kirjan alaotsikko, eli Kuinka uskonto myrkyttää kaiken, kertoo oikeastaan olennaisen kirjan sisällöstä. Hitchens runsain esimerkein ja poleemisuutta kaihtamatta kertoo, mikä kaikki onkaan pielessä uskonnoissa. Eniten höykytystä saavat tietenkin osakseen "kirjan uskonnot", mutta myös itäisten uskontojen päättömyyksiä käydään säästelemättä läpi. Mitään erityisen uutta Hitchens ei esitä. Toisin kuin vaikkapa Richard Dawkins, Hitchens ei myökään ole tiedemies, vaan yhteiskunnallinen poleemikko. Jumala ei ole suuri on sujuvasti kirjoitettu kiistakirjoitus, joka ei kaunistele sanottaviaan siinä pelossa, että tulisi loukanneeksi jonkun uskonnollisia tunteita. Ihan virkistävää, muttei toki välttämättä sinänsä "edistä" sivistyneen sekularismin asiaa.
Toisaalta täytyy tässä varmaan muistaa, että Suomessa asioita katselee hiukan eri vinkkelistä kuin Yhdysvalloissa, maassa jossa on ollut presidenttinä mies, joka on ihan tosissaan tuuminut, etteivät ateistit oikeastaan sovi maan kansalaisiksi. Siihen nähdenhän tietysti Hitchensin kirja on aika kesy ja maltillinen esitys.
Jännää, edelleen minun katsantokannastani, on myös se, että Hitchens on itse joko kasvatuksen tai avioliiton kautta kuulunut useaan uskonnolliseen yhteisöön myös aikuisiällään (koska asia on ollut tärkeä esim. morsiamen vanhemmille tai muulle yhteisölle tms.). Minusta kun ajatus, että liittyisin mihinkään uskonnolliseen yhteisöön yhtään mistään syystä on todella omituinen, jopa epämoraalinen.
Tästä tuli nyt jotenkin sekava esitys. Höh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti