maanantai 28. huhtikuuta 2008

Arguing on the internet is like running in the special olympics... Even if you win, you are still retarded

Kirjoitin tuossa joku tovi sitten tuosta Laasasen Naisten seksuaalisesta vallasta jne., sekä sivusin nykyisin ainakin internetin ihmemaassa kovin suosittua "pahat femakot sortaa miehiä" -retoriikkaa. Noh, hetki sitten törmäsin eräällä foorumilla keskusteluun, joka tosin otsikon mukaan käsitteli aivan eri aihetta, mutta joka oli kuitenkin riistäytynyt kovin tyypilliseksi kissanhännänvedoksi sukupuolten välille (tai oikeastaan yhden kiihkeän ns. todellisen tasa-arvon kannattajan ja muutamien tämän argumentteja kritisoivien välille). Koska en ole rekisteröitynyt enkä aiokaan rekisteröityä kyseiselle foorumille, enkä muutenkaan mielelläni väittele internetissä, ajattelin käsitellä eräitä tuon keskustelun polttavia kysymyksiä täällä.

Kuunnelkaapa nyt vaikka tätä (tätä "todellisen tasa-arvon kannattaja"siis penäsi): "onko muka oikein, että naiset saavat enemmän eläkettä, vaikka ovat maksaneet eläkettä vähemmän kuin miehet?" Ok, let's see... Ensinnäkin nyt oletan, että kyse on siitä, että keskimäärin pidemmästä eliniästä johtuen naiset nostavat eläkettä useampia vuosia kuin miehet. Muuten tuskin voi ollakaan, sillä käsittääkseni esim. pelkällä kansaneläkkeellä elävistä isompi osa on naisia. Tämähän saattaa vaikuttaa jostakin ihan validilta kysymykseltä. Haluaisin kuitenkin esittää muutamia vastakysymyksiä, ennen kuin otan kantaa alkuperäiseen tiedusteluun. Eli: Onko sukupuoli tässä asiassa todellakin jotenkin järkevä erotteluperuste? Mitkä asiat vaikuttavat naisten pidempään elinikään? Miten tämä "eläkepulma" pitäisi ratkaista? Perustamalla eläkevakuusmaksun määrä odotettavissa olevaan elinikään? Siten, että keskimäärin kauemmin elävät naiset kollektiivisesti maksavat enemmän maksuja omasta perimästä ja elintavoista riippumatta? Paitsi että eihän eläkemaksuja itselle maksella, vaan nykyisille vanhuksille, joten pitäisikö työelämässä olevien naisten sittenkin kollektiivisesti maksaa nyt enemmän eläkemaksuja, koska miehet nyt kuolevat naisia aiemmin? Mitä mieltä te, rakkaat lukijani, olette?

On myös totta, että naiset käyttävät enemmän enemmän verovaroja myös terveydenhuollon muodossa, kuten tuo samainen argumentoija totesi. Tämä tosin väitti, että 50% enemmän, mikä vaikuttaa minusta jokseenkin liioittelevalta. Itse muistelen kuulleeni muutama viikko sitten luennolla, että naisten kuluttama osuus terveydenhuollossa (mm. akuuttihoito, laitosyöpymiset, sosiaalipalvelut, kroonikkohoito) vaihtelee jonkun verran, ja oli kai noin 51-60% kokonaiskustannuksista. Tästäkin voidaan pohtia, onko tämä reilua. Minusta olisi kuitenkin hedelmällisempää pohtia, mistä ero johtuu ja mitä sille voisi/pitäisi tehdä. (maailmassa moni asia on ihan kauhean epäreilu, ja sen toteaminen ei ole kovin vaikeaa).

Ensin voitaisiin pohtia, mikä on ongelmana. Onko siis ongelmallista se, että naiset käyttävät terveydenhuoltopalveluja an sich, vai se, että naiset kuluttavat mm. terveydenhuollon muodossa isomman osan yhteisestä veropotista? Jos ongelmana on jälkimmäinen, liittyy kysymys oikeastaan pohjimmiltaan yhteiskunnan järjestämiseen, varallisuuden jakautumiseen, ja siihen miten ja missä määrin valtion sopii a) kansalaisten ja yritysten ansaittua tuloa verottamisen muodossa kerätä yhteisen infrastruktuurin ja yhteiskunnan rakentamiseen (vai sopiiko sen laisinkaan puuttua) ja b) jakaa tästä keräämästään potista missäkin muodossa kellekin yhteiskunnan jäsenelle. Tästä pohjimmaisesta kysymyksestä on kirjoitettu jos kohta minkälaisia yhteiskuntasopimus- ja talousteorioita (kts. esim. Platon, John Stuart Mill, Karl Marx, Adam Smith tai John Maynard Keynes). Käsittääkseni asiasta ei vieläkään ole päästy täyteen yksimielisyyteen, vaikka esim. Marxin suosio onkin kovasti hiipumaan päin. Itse olen nykyään taipuvainen kannattamaan maltillista ja julkituodusti säädeltyä kapitalismia. En kuitenkaan osaa vastata omaan kysymykseen, eli onko se ongelma, että me naiset tavalla tai toisella kulutamme yhteisiä verovaroja "osaamme enemmän", sillä tähän liittyy niin kovin monta vaikeaa asiaa (vaikeita voi olla jopa kansantaloustieteilijälle ne, olen kuullut). Niitä voi kaikki keksiä nyt.

Sen sijaan jos pulmana on se, että naiset käyttävät terveydenhuoltopalveluja keskimäärin enemmän kuin miehet, voinemme tarkastella asiaa eri puolilta. Ensinnäkin, jos oletamme ihannetilaksi, että terveyspalveluita käytettäisiin ihanneyhteiskunnassa 50%-50%, tulisiko pyrkiä siihen, että naiset käyttäisivät ko. palveluja vähemmän, vai siihen, että miehet lisäisivät terveyspalvelujen käyttöä? Tämän määrittämiseksi meidän kai tulisi tietää, mistä syistä näitä yhteiskunnan takaamia palveluita käytetään. Onko esimerkiksi niin, että naiset ramppaavat lekurilla turhasta jok'ikisen räkätaudin ja katkenneen koiven takia? Vai sinnittelevätkö ehkä miehet sydän- ja verisuonitaudeissaan niin kauan, että lääkärin sijasta pitää soittaa suoraan hautaustoimistoon? Valitettavasti olen antanut itselleni kertoa, että näitä asioita on vaikea tutkia (kerta esim. ei saa sosiologi mennä lukemaan eräiden sairaskertomuksia salaakaan), ja joudumme tyytymään nyt vaikkapa siihen, että totta toinen puoli kummastakin. En tästä huolimatta oikein tiedä, mitä tällekään asialle voitaisiin tehdä. Toki kaikkinainen kansankynttilöinti terveellisempäin elämäntapojen puolesta voisi tuottaa tulosta, mutta perimälleen sitä ei kai itse kukaan mahda paljon mitään. Lisäksi haluaisin huomauttaa (jostain syystä säästelin viimeiseksi tätä pointtia), että luultavasti lähes koko Suomen kansan lisääntymisterveydenhuolto menee noissa luvuissa naisten piikkiin verrattain harvinaisia miehille tehtäviä vasektomioita lukuunottamatta. Minäkin olen useamman kerran elämässäni käynyt ronklauttamassa tuota alapäätä, ja ihan terveenä kerrassaan.

Mitä tästä nyt voi sitten sanoa. Nämä ovat hankalia asioita lapset, älkää heppoisin eväin käykö nettitaistoon näistä.

torstai 24. huhtikuuta 2008

ehh

Asensin eilen Google Analyticsin, jotta voin paremmin vaklailla, käykö täällä joku lukemassa sepustuitani (älkää huoliko, ei se kerro keitä te olette). Odottelen toki myös eksyykö joku lukija tänne jollain älyttömällä hakusanalla. Muistaakseni vanhaan blogiin tultiin etsimään tietoa mm. Barcelonan huorista (joista taisin itseasiassa jopa kertoakin, ainakin että mistä niitä löytää). Jee. Pitäisi valmistella huomiseksi ruotsin suullista pienryhmäjuttua artikkelista Från tornedalsfinska till meänkieli. Ei ole oikein tuota motivatsuunia.

Tukka on nyt lyhyt ja minä olen iloinen.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

ordlistor

Hot:
viikset
parsa
tennarit
pussikaljasäät
liiallinen chilinsyönti
ruotsi

Not:
proseminaarityö
kylmä
ei-matkustaminen
katupöly
laiskuus

Tulossa:
uusi tukka
uudet farkut (kerta edellisille kävi ns. vanhanaikaisesti)
pussikalja
loma
kehitysmaatutkimus
työharjoittelu
haba

Menossa:
talvi
ranska
verigreippi
punaviini

Niin siis ihan olin tässä valmistamassa ordlistaa ruotsin suullista eläelmää varten mutta kun nääh. Että tämmöstä nyt sitten tuli. Nyt menen syömään ruuantähteitä.

tiistai 15. huhtikuuta 2008

The God Delusion

Luin tänään loppuun Richard Dawkinsin The God Delusionin (suomeksi taitaa olla Jumalharha, se on muistaakseni Terra Cognitan suomeksi julkaisema ja siten melko hintava, minulla on englanninkielinen pokkariversio). Ajattelin nyt listata tähän muutamia ajatuksia tuosta teoksesta. Ensinnäkin siitä kiitti setä Dawkinsille, että kirjaa oli mukava lukea (se oli siis hyvin kirjoitettu ja toimitettu). Varsinkin alussa kirja tuntui jotenkin hyvin..sanotaan käännyttävältä, enkä oikein tuntenut olevani kohderyhmää (kerta minua ei ollenkaan tarvitse käännyttää ateistiksi). Kun alussa oli uskiksilta otettu "luulot pois", muuttui kirja paljon mielenkiintoisemmaksi. Erityisen kiintoisaa antia olivat teoriat uskonnon kehittymisesta evoluution sivutuotteena ja ylipäänsä katsaus evoluutiobiologiaan, meemiteoriaan ja niiden eri sovelluksiin yms jne. Nämä eivät nimittäin olleet minulle kovin tuttuja (lienen nukkunut lukiossa, vai opetetaanko siellä edes näitä asioita?), vaikka nyt toki tiedänkin suunnilleen, mistä Darwinin oivalluksessa on kysymys (enkä täten mene esim. internetin keskustelupalstoille kyselemään "miksi apinat eivät enää nykyään muutu ihmisiksi?", mikä olisikin aika noloa). Samoin kirjassa mielestäni aika uskottavasti selitettiin mahdollisia syotä, miksi uskonnot ovat niin laajalle levinneitä, ja mistä tämä voisi johtua. Lisäksi Dawkins kritisoi mm. ylikorrektiutta, jolla ihmisten uskonnollisiin vakaumuksiin suhtaudutaan, aivan kuin usko olisi jotain, mitä ei missään nimessä saa loukata. (no tästä nyt on nykyäänkin ihan päättömästi esimerkkejä)

Mielenkiintoisten tieteellisten seikkojen lisäksi kirjassa oli sangen puistattavia esimerkkejä uskovaisista kaheleista ja heidän edesottamuksistaan. Suorastaan hämmästyttävältä tuntui myös mm. Yhdysvalloissa ilmeisen yleinen ateistien syrjiminen ja ateismin demonisointi (suoraan sanoen koko jenkkien sekopäinen hihhuliuskonnollisuus on aina puistattanut minua, kuten varmaan useimpia normaaleja). En tiedä johtuuko sitten siitä, että asun Suomessa, vai siitä, että satun elämään tämän lisäksi suuressa kaupungissa keskimäärin melko korkeasti koulutettujen ja /tai fiksujen ihmisten ympäröimänä (ja olenpa vielä syntynyt melko uskonnottomien ihmisten lapseksikin) että en ole koskaan törmännyt mihinkään syrjintää muistuttavaakaan ateismin takia. Ei minua edes yritä kukaan koskaan käännyttää (paitsi ne tässäkin blogissa esiintyneet jehovat, mutta sekin oli lähinnä hupaisaa). Tämä on tietysti hyvä asia, mutta kieltämättä hieman huolestuttaa kuinka tässä käy.

No, sen suuremmitta puheitta, kannattaa lukea tuo kirja, jos aihe kiinnostaa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Kirjoista

Olen viettänyt sateista sunnuntaita pyörien internetin erilaisilla kirjakauppasivustoilla ja lukupiireissä. Tilasin itselleni Akateemisesta Hobsbawmin Interesting Times - A Twentieth Century Life (kohtuulliseen 14,90 euron hintaan), toivottavasti se on hyvä. Hobsbawmin fanittamiseni perustuu aika pitkälti siihen, että Äärimmäisyyksien aika oli kenties paras kirja, jonka olen tenttinyt. Pohdiskelin jo senkin tilaamista, tosin englanniksi, koska suomenkielinen painos on ollut loppu jo iät ja ajat.

Tämän jälkeen mietin, olenko joskus tulevaisuudessa sen verran varakkaampi, että voin hankkia vaikka huuto.netistä tai antikasta kokoelmastani uupuvat Saarikosken proosateokset (Asiaa tai ei, Eino Leino ja Ihmisen ääni - Pentti Saarikoski). Noihin ei ikinä törmää antikvariaateissa tai kirjaston poistokärryssä, tai ainakaan minä en ole törmännyt. Huudossa ja antikassa on silloin tällöin, nähtävästi saa varautua pulittamaan 20-40 euroa. Eihän se nyt sinänsä ole edes paljon, mutta jotenkin se nyt ehkä kuitenkin kirpaisee ehkä liiaksi. Oikeastaan useimpien kirjojen hinnat tuntuvat ihan kohtuullisilta, jos niitä vertaa vaikkapa oikiksen pääkoekirjoihin: kolme ohkaista, nidottua kirjaa, yhteishinnaltaan muistaakseni jotakuinkin 200 euroa.

Tein myös listan kirjoista, jotka haluaisin lähitulevaisuudessa lukea:
Miguel de Cervantes Saavedra: Don Quijote (tai oikeastaan Mielevän hidalgon Don Quijote de la Manchan seikkailut), jospa saisin tämän käsiini kesällä. (tämä on vähän samantyyppinen projekti kuin viimekesäinen Täällä pohjantähden alla, joka on, myönnettäköön se heti, edelleen kesken. Jos saan Quijoten kahlattua läpi ensin suomeksi, alan harkita samaa espanjaksi)
George Orwell: Homage to Catalonia
Chinua Achebe: Things Fall Apart
Arto Salminen: Varasto, tai joku muukin sen kirja. En jostain syystä ole tutustunut jo edesmenneen Salmisen tuotantoon vielä laisinkaan.
Marjane Satrapi: Persepolis (luen ihan hävyttömän vähän sarjakuvia, mutta tätä on kyllä kehuskeltu)

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Kokkausbloggaus: Chili-mokkapalat

Olin tässä jo joitain päiviä pohdiskellut leipovani jotain jännää. Söin tuossa eräänä iltana Fazerin chili-suklaapatukkaa, ja "siitä se idea sitten lähti". Päätin valmistaa mokkapaloja, tuota lukion ekaluokan suosikkileivonnaista, mutta tällä kertaa chilillä höystettynä. Ohje on lukion tapaan otettu suoraan Pirkka-kaakaojauhepaketista (joskin lukiossa virittelimme mm. vegaanisia versioita samasta leivonnaisesta), ja menee jokseenkin näin:

2 munaa
3 dl sokeria
150 g margariinia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta (real thingiä, ei mitään oboyta)
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi (meidän vaahto oli sellaista keskilöysää). Sulata rasva ja sekoita kuivat aineet jossain eri kulhossa. Lisää sulatettu rasva munavaahtoon. Sitten lisää vuorotellen kuivia aineita ja maitoa. Kaada rasvattuun piirakkavuokaan tai uunipellille (jolle on mielellään ensin sijoitettu leivinpaperi, ei rasvaa). Paista alatasolla 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Tällä siis mentiin ensin. Kuorrutevaiheessa aloin soveltaa, kun en löytänyt mistään reseptiä, jota olisin voinut hyödyntää. Kuorrutus meni siis näin:

Sulata n. 60 g rasvaa kattilassa, lisää ehkä 0,5 dl kahvia. Sekoita joukkoon kolmisen desiä tomusokeria, joku ruokalusikallinen vaniljasokeria, kolme rkl kaakaojauhetta, ehkä teelusikallinen jauhettua chiliä (meillä oli itse kuivattua punaista thai-chiliä, mutta cayennepippuri on varmaan ihan hyvä myös), ja lopulta sulata joukkoon vielä 1/2 levyllistä Pandan tummaa suklaata (tai ihan minkä merkkistä vaan, mutta en nyt jaksa miettiä, että montako grammaa). Kaada kuorrute jäähtyneen piirakan päälle, jos jaksat odottaa sen jäähtymistä.

Elämästä ja muusta

Kirjoittelin tässä päivän ratoksi oikean, vanhanaikaisen 200 sanan kouluaineen toisella kotimaisella. Tai oikeastaan en kokonaan kirjoittenut, kun eilen kirjoitin jo 160 sanaa sitä. Sitten olin tässä aivan lähtemässä urheilunharrastuuhun, mutta tuollahan sataa vettä! En kyllä mee ulos! (ainakaan ennen kuin etsin sateenvarjon). Tulin siis tänne.

Ajattelin nyt kirjoittaa vaikkapa siitä, miten minulla menee aina maanantaisin aivo monikielisyydestä johtuvaan häiriöön, jonka takia maanantai-iltaisin yleensä lähinnä makaan puoliälyttömänä sohvalla. Minulla on nimittäin maanantaisin kolme kurssia kolmella eri kielellä, joista yksikään ei ole äidinkieleni suomi. Eilen mm. keskustelin Euroviisuista ja verbeistä espanjaksi, sitten ns. rinkebysvenskasta ruotsiksi, ja lopulta vielä kuuntelin englanniksi luentoa englanninkielisen kirjallisuuden kaanonista ja siirtomaahistoriasta.

Aikomuksenani on myös ollut hieman jotenkin käsitellä parhaillaan luvussa olevaa Richard Dawkinsin The God Delusionia, mutta ehkäpä luen sen ensin loppuun, ja vasta sitten alan laukoa mielipiteitäni.

Tänään menen Lepakkomieheen keikalle. Voisin myös ehkä juoda siellä kaljaa. Kalja on hyvää. Kivaa, että tapahtuu jotain.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Alexander "ulkoministeri" Stubb pelottaa minua!

IIIIIK!
Joo, ei mulla muuta.
(kuva: Pekka Multanen/hs.fi)

EDIT: Jouduin poistamaan kuvan, kun en enää itse uskaltanut vierailla blogissani.