perjantai 22. elokuuta 2008

mä lennän taas

Anteeksi, etten ole antanut kuulua itsestäni viime aikoina. Olen mm. ollut töissä ja ostanut lentoja. Lentojen ostaminen on aika työlästä puuhaa. Se vaatii lukuisia tunteja ihmettelyä internetissä, erinäisiä laskutoimituksia, luottokortin ja ties mitä. Olen tässä viikon aikana ostanut seuraavat lennot: Tampere-Dublin, Dublin-Madrid, Barcelona-Helsinki ja Helsinki-(Amsterdam)-New York-(Amsterdam)-Helsinki. Nytpä otankin kerralla ilon irti siitä, etten esim. yksityisautoile tai lihansyö, ja nostan ekologisen saappaanjälkeni hyvälle suomalaiselle tasolle! (itse asiassa aion ostaa vielä lennot New Yorkista Meksikoon ja takaisin, jahka Visallani on taas luottolimittiä, eli ehkä ensi kuussa tai joskus, joten ei puhuta siitä nyt.)

Se hyvä puoli tässä tietysti on, että olen kohta sen verran veloissani, ettei oikein muuta tarvitsekaan sitten ostaa.

Töissä on edelleen samaa, enkä oikein tiedä, miten minun tulee menetellä, jos haluan valmistua kandiksi tässä joskus lähiaikoina. Asioita on myös vähän vaikea selvittää, koska kaikki yliopiston henkilöt ovat tavattavissa lähinnä silloin, kun olen töissä, enkä tosiaankaan tapaamassa ketään amanuensseja.

En jaksanut mennä taiteiden yöhön. Ei paljon kiinnosta.

tiistai 5. elokuuta 2008

minä ja saagimin ansku

Anusaagim päästeli tässä yhtenä päivänä lehden kannessa, että sitä parkaa ärsyttävä rumat ihmiset. No, niin ärsyttävät välillä minuakin. Puhtaasti ulkonäöllistä rumuutta enemmän minua kyllä ärsyttää kanssaihmisissä kaikkinainen yleinen tyhmyys, tupelous ja suorastaan lammasmainen muumeilu. Kaikki suomalaisen ihmisen minua eniten ärsyttävät puolet paljastuvat yleensä, kun ne ihmiset lähtevät kotoaan kaduille ja muualle ns. "ihmisten ilmoille". Tämän lisäksi ärsyttävät puolet ja muu yleinen tyhmyys paljastuu nettihesarin keskusteluissa, mutta se, että ylipäänsä luen niitä, on tietysti enimmäkseen oma vikani, eikä minun ole ollenkaan pakko mennä nettihesariin toisin kuin ihmisten ilmoille on mentävä melkein joka päivä esim. työmatkan muodossa.

Aiemminkin olen saattanut täällä valittaa keskustapyöräilyn epäautuudesta Helsingissä. Tosin kuulin, että Tampereella se on vielä kauheampaa, jos ylipäänsä selviät hengissä kauhistellaksesi, eikä katkeroitunut eläkeläinen ole työntänyt sinua bussin alle tai kävelykeppiään tai ties mitä rollaattoriaan pinnojen väliin. Jostain syystä tamperelaisten kärsimyksistä tulee itselle jotenkin kierolla tavalla parempi mieli. Tästä huolimatta minua ei lakkaa ihmetyttämästä, miten - oletettavasti - kouluja käyneet, aikuiset ihmiset eivät tunnista asfalttiin maalattua, melko selkeästi polkupyörää esittävää symbolia. Tai voi tietysti olla, että he eivät vain tajua polkupyöränkuvan asfaltissa symboloivan yhtään mitään. "Kas, onpa katuun maalattu kiva kuva päiväni piristykseksi", ajattelevat vain. Tai, ehkä Helsingissä on tosi paljon hulluja, jotka luulevat itseään polkupyöriksi. Ja annas olla, jos erehdyt soittamaan pyörään asennettua soittokelloa varoittaaksesi pyörätiellä löntysteleviä muuleja lähestymisestäsi. Siirtyykö arvon löntystelijä smuutisti omalle puolelleen tietä? No ei tasan ikinä siirry! Vaihtoehtoisia reaktioita on yleensä kaksi: joko löntystelijä muuttuu pyörän kellon vaikutuksesta väylän puolelta toiselle loikkivaksi, hysteeriseksi pupuksi, tai alkaa huutaa kuin hyeenaa että "kattosit etees" (öö, niinhän minä juuri tein).

Kesällä iloksemme saapuneet turistit tekevät homman tekee kaksin verroin haastavammaksi, joskin ehkä myös piristävät nuutuneen työmatkailijan päivää uusin tempauksin. Esim. kerran jotkut japanialaistyyppiset aasialaiset olivat laumoittuneet Rautatientorin viertä kulkevalle pyörätielle. Kellon rimpautus ei saanut niitä ensin liikauttamaan eväänsäkään. Sitten ne ottivat valokuvia!

Tämän suosikkiärsytykseni lisäksi en kykene myöskään käsittämään sitä, että jos kadulle X rakennetaan raitiovaunukiskoa/vaihdetaan asvalttia/ jotain putkistoa tms. jonka takia kulkuväylä on kaventunut noin kymmenesosaan entisestä niin MINKÄ TAKIA pitää henkilöiden alkaa pitää jotain torikokousta siinä kaikista kapeimmassa kohdassa, aina?!!?

Viime päivien uusi ärsytyksenaiheeni on lammasmainen autojen pelko suojateitä ylitettäessä. Minusta on kerta kaikkiaan täysin kummallista, että esim. Pohjoisespalla, joka ei varsinaisesti ole mikään E-18-tie, suojatien reunalle saattaa kerääntyä kymmeniä ihmisiä jännittämään, josko joku herra autoilija hieman hidastaisi tai jopa antaisi tietä, että pääsisi ylittämään tuon pelottavan valtaväylän. Ja suomalainen autoilija on tietysti siitä metka, ettei se tietenkään mitään tietä anna, kyllähän nyt köyhien jalankulkijoiden on väistettävä Suurta Autoilijaa! Eivätkä varmaan opi ikinä antamaankaan tietä, ellei niitä laita sitä antamaan (sikäli tuntuu olevan tuon autokoulun käyminen useimmille aika turhaa, kun ei ne siellä näytä mitään oppivan). Rakkaat jalankulkijat, astukaa sille suojatielle, sitä varten se siihen on maalattu!

Lopetan nyt tämän vitutuspainotteisen liikennekatsauksen tähän, mutta enköhän taas parin päivän päästä ole täynnä uutta ärsytystä. Heissulivei!

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Jos mullois miljoona

niin lähtisin heti jonnekin lomille. Lueskelen tässä sunnuntain ratoksi mm. eri maissa asuvien henkilöiden blogeja (niinno, tuo nyt kattaa ihan kaikki blogit), mutta joka tapauksessa erityisesti eräät Meksikoon sijoittuvat blogit ovat viihdyttäneet minua jo tovin. Voisin mieluusti matkustaa vaikkapa juuri sinne Mehikoon. Heti!

Olen myös yrittänyt saada löydettyä itselleni lentoja, en tosin Meksikoon, vaan vanhaan ja tuttuun Espanjaan lokakuun puolivälissä. Omat haasteensa lennoille asettaa se, että olen ajatellut lentää Madridiin, mutta palata Barcelonasta. Finski on ainoa lentoyhtiö, joiden lentohaussa on ylipäänsä sellainen "palaa eri kaupungista" -ominaisuus. Finskillä ei kuitenkaan ole järin halpoja lentoja: edukkain Madrid-Barcelona-kombinaatio maksaisi vähän yli 400e! Spanairilta löysin lennot, jotka olisivat yhteensä vain himpun yli 300 euroa, joten harkitsen nyt niiden ostamista, jos nyt nuo hinnat ovat voimassa silloinkin kun tilillä on hiukan enemmän rahaa. Kaikki halpisyhtiöt ovat olleet lentometsästyksessä todellinen pettymys: useimmat niistä eivät edes lennä Madridiin, ja esim. Blue1 on ilmeisesti vähentänyt Barcelonan lentojaan (ja nostanut hintojaan). Fy fan! Onhan lentomatkustaminen toki ilmastoepäystävällistä ja muutenkin vähän turhaa, että en kai saisi valittaa. Kohonneista hinnoista huolimatta lentäminen taitaa silti olla ainoa edes vähän järjellinen (taloudellisesti sekä ajankäytöllisesti) tapa päästä jonnekin täältä Pohjolan perukoilta. Se olisikin melko poikaa, että voisi junalla hurauttaa vaikkapa Suomenlahden alitse Tallinnaan ja siitä raiteitse aina eteläiseen Eurooppaan asti, vaan kun silkkaa haaveilua ja utopiaa tuo, ainakin toistaiseksi.

Mistä tulikin mieleeni, että reilaamaan voisin kyllä lähteä, ennen kuin täytän pahamaineiset 26.

Lisäksi olen ollut töissä, käynyt pelaamassa jalkapalloa, ja odotan edelleen niitä kesän lämpimiä päiviä.