keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Kirjamuumi

Törmäsin jossain tuolla (tai ehkä pikemminkin täällä) internetin syövereissä kirjameemiin ja ajattelin nyt tehdä sen, kun en tänne mitään muutakaan koskaan kirjoita (paitsi välillä lisäilen kirjoja tuonne oikean laidan listaan, minkä takia tämä tuntuikin aika sopivalta).

1) Mikä kirja itketti?

Jaiks, olen kyllä varmasti vetistellyt jokusenkin kirjan parissa, mutta nyt en kyllä keksi konkreettista esimerkkiä. Onnettomat rakkaustarinat eivät pääsääntöisesti hetkauta kyynelkanaviani, sen sijaan eläimet, varsinkin koirat, saattavat niin tehdä. Vastaan siis, että itketti semmoinen kirja, jossa koiralle kävi, tai oli käydä huonosti (oonkohan ees oikeesti lukenut semmoista?).

2) Mikä kirja nauratti?
Helppo! Kerran Fedja-setä, kissa ja koiraa lukiessani nauroin ääneen Oleksilla Lappeenrannassa. Rimmisen Pussikaljaromaani oli myös aika hauska, samoin Loen Supernaiivi. Kajon Kettusetkin aiheuttavat hihitystä. Niin, ja Julio Cortázarin Tarinoita kronoopeista ja faameista on paitsi hauska myös jotenkin melankolinen.

3)Mikä oksetti?
En osaa sanoa, ellei oksettavan huonoa oteta huomioon. Jo nuorna flikkana luin ilmeisesti siinä määrin ällöttävää roskaa (kuten kasoittain Alibi- ja Rikosposti-lehtiä), etten ihan pienistä hätkähdä.

4) Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
Varmaan useimmissa romaaneissa samaistun jossain määrin päähenkilöön tai johonkuhun muuhun tärkeään hahmoon (olen samaistunut mm. Trainspottingin Rentoniin, Muumipeikkoon, Henry Chinaskiin ja Sinuheen). On kyllä muutamia kirjoja, joiden mihinkään henkilöön en osannut samaistua, (esim. Hannu Väisäsen Vanikan palat ja Itkosen Anna minun rakastaa enemmän).

5) Minkä kirjan jätit kesken?
Jätän kirjoja kesken kahdella tavalla. Ensimmäisen tavan keskenjääneet luen (tai uskon lukevani) kuitenkin loppuun ennemmin tai myöhemmin. Tässä kasassa on tällä hetkellä esim. Junot Diazin Brief Wondrous Life of Oscar Wao, Täällä pohjantähden alla, Warholin & Hackettin POPism. Kasasta pyrkii parhaillaan pois Ruiz Zafonin La Sombra del Viento, jolle annoin juuri kolmannen mahdollisuuden.
Toinen ryhmä ovat kirjat, joita en edes aio lukea loppuun. Näihin kuuluvat mm. Paul Austerin Timbuktu, Annie Proulxin Ässä hihassa tai Viktor Hugon Kurjat (viimemainittu tosin siksi, että luin sen lähes loppuun, ja koska tiedän miten kirja loppuu vaivaudun tuskin koskaan lukemaan sitä). Niin ja Espanjassa luin kirjaa, jonka nimi oli ehkä La Hermandad de la Sábana Santa, joka oli uskomattoman pitkäveteinen historiallinen seikkailuromaani. Luin sitä varmaan 150 sivua enkä tosiaankaan aio lukea enempää.

6)Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
Yleensä huomaan jo lukiessani, mikäli kirja on uskomatonta ajanhukkaa ja jätänkin sen kesken (no joskus sisseilen kirjan loppuun silkkaa jääräpäisyyttäni ehkä). Lapsena nyt tietysti luki mitä roskaa nyt käsiinsä sai, mutta eipä sekään näin jälkikäteen kaduta.

7)Minkä kirjan luit uudestaan?
Useita lukukertoja ovat keränneet ainakin Sinuhe egyptiläinen, Fedja-setä, kissa ja koira, jokseenkin koko Pentti Saarikosken proosatuotanto, Trainspotting, Anni Sumarin Junanäytelmä, Nerudan Tunnustan eläneeni ja Muumi-kirjat. Pussikaljaromaaninkin olen tainnut lukea kahdesti. Minulla on lisäksi niin surkea juonimuisti, että voisin kai lukea uudestaan jopa dekkareita, kun en enää vuoden päästä muista kuitenkaan, kuka oli murhaaja.


8)Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi?
No kieltämättä vähän nolottaa, että luin mormoni-Meyerin siveellisen vampyyrisaagan. Ei ehkä niinkään kirjojen takia (jotka, vaikkakin paikoin huonosti kirjoitettuja ja juonikuvioiltaan nolottavia, olivat kuitenkin viimeistä osaa lukuunottamatta ihan kohtuullista viihdettä) vaan kirjasarjan fanien. Tosin kyllähän minä kehtaan myöntää sen lukeneeni, listasinhan sen tuonne sivupalkkiinkin. Mutta en nyt keksi mitään nolompaakaan.

9)Mitä kirjaa suosittelet?
No tietty Fedja-setää! Lisäksi Harper Leen Kuin surmaisi satakielen ei suotta ole klassikon maineessa, luin sen kesällä ja sehän oli todella hyvä. Ryszard Kapuscinskin Eebenpuu kannattaa myös lukea.

10)Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä?
Öh. Tähän kuuluis tietty vastata että Joycen Odysseuksen tai Sodan ja rauhan, mutta enhän minä niitä tietenkään ole lukenut. Vastaan tähän tällälailla tärkeilevästi, että olen ylpeä että olen lukenut paljon ja kaikenlaista. Ja kyllä minä vielä sen Odysseuksenkin luen, vaikken siitä varmaan mitään tajuakaan (ekat 80 sivua on jo luettu).


Se siitä. Nyt menen raivaamaan keittiöstä tilaa leipomuksille, sillä aion valmistaa koe-erän vegaanista juustokakkua.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Iltikseen on päässyt töihin savolaisia!

No otsikko tosiaan kertookin jo kaiken oleellisen: Iltasanomat on nähtävästi palkannut otsikkomaakarikseen aidon savolaisen, vai mitäpä muuta tästä otsikoinnista voisi päätellä:
Jostain kumman syystä otsikko oli muutettu melko pian sen jälkeen, kun sen huomasin. Onneksi kuitenkin ehdin napata sen täältä. Jumaliste, pilevenpiirtäjiä!

torstai 29. lokakuuta 2009

Tyhjän näytön tilanne

Oon ikäänkuin mietiskellyt, että pitäisköhän tälle blogille esim. tehdä jotain. Viime aikoinahan tämän ainoa käyttötarkoitus on ollut tuo oikean laidan kirjalistan satunnainen päivittely (ja oon melko varma, että olen unohtanut sinnekin lisätä jotain). Vähän tuumin, että vois kenties alkaa kirjoittaa tänne noista lukemistaan kirjoista lähinnä noin niinkun itseään varten. Toisaalta en ole ikinä aiemminkaan saanut pidettyä minkäänlaista lukupäiväkirjaa, ja jo tuo lista on siis sinänsä eräänlainen ennätys. Toisaalta vois olla hauskaa jos ois ruokablogi, mutta taloudessa ei satu olemaan kunnollista kameraa, ja jotenkin valokuvat kuuluvat ruokablogiin kuitenkin. Kaikista mieluiten tietty pitäisin vanhan blogin kaltaista expat-blogia, mutta se ei taida oikein olla mahdollista tässä tilanteessa (jossa en nyt varsinkaan ole minkäänasteen expat). Huoh.

No joo. Mut silti. Luin tässä eilen ja tänään Ajvide Lindqvistin Ihmissataman, ja olihan se kyllä ihan hyvä. Ei niin hyvä kuin Ystävät hämärän jälkeen, mutta varsin kelvollinen kuitenkin. Loppua kohti vauhti kiihtyi aika lailla, henkilöitä oli ehkä inasesti liikaa ja uskottavuus ei ollut ihan yhtä hyvällä tolalla kuin esikoisromaanissa (siis siinä mielessä miten nyt yliluonnolliset hämyilyt nyt voi olla uskottavia, niin vampyyrit olivat ehkä vähän enemmän sitä kuin tää merellisempi viritys). Ihan hyvin kuitenkin piti otteessaan ja pari kertaa suorastaan jännitti, joskin jännitys toimi lähinnä kirjan alkupuoliskolla. Mitä enemmän tapahtumia selitettiin auki, sitä yhdentekevämmiksi henkilöiden kohtalot muuttuivat. Juu ja loppuratkaisu oli ehkä vähän plaah.

Ulkona paistaa aurinko, taidan lähteä juoksemaan (vaikka sykemittari unohtuikin Helsinkiin).

torstai 13. elokuuta 2009

Riudunta

Pitäisi tehdä vielä vähän töitä, mieluummin bloggaan (ooh!). A lähti Suvilahteen katsomaan Kraftwerkiä, minä jäin kotiin sulattelemaan ruokaa ja tuijottamaan epäluuloisesti työpapereita. Minulla oli kyllä ihan jonkinlainen syykin tulla tänne avautumaan, minulla on nimittäin piakkoin jokseenkin eeppiset mittasuhteet saavuttava matkakuume. Olen taas kuluttanut hyvän osan töiden tekoon varaamastani ajasta erilaisten matkasuunnitelmien tekoon, halpojen lentojen ja majoitusten etsiskelyyn sekä matka-aiheisten keskustelupalstojen lukemiseen. Touhussa olisi tietenkin huomattavasti enemmän järkeä, jos minulla oikeasti olisi varaa ja/tai aikaa matkustaa yhtään minnekään ennen ensi kesää. Mutta jos minulla olisi edes sitä rahaa, olisin voinut varata mm. seuraavia matkoja (tai oikeastaan lentoja, sillä pakettimatkojahan en toki harrasta):

Syksyllä Lontooseen (mp 50e, tosin vastahan minä toukokuussa olin Lontoossa, joten tämä ei ehkä ollut ihan viisas idea).
Luentotaukoviikolla lokakuun lopussa viideksi päiväksi Berliiniin. (mp 58e. Tosin lokakuun lopussa Berliinissäkin saattaa olla vähän ankeaa. Joo en olis halunnutkaan mennä sinne.)
Jouluksi San Franciscoon (mp n. 600e. Tosin siellä olis pitänyt olla iät ja ajat, eikä siellä varmaan ole mitenkään erityisen kiva ilma edes.)
Tammikuussa Kuubaan pariksi viikoksi (lennot n. 700e. Tähän en kyllä edes keksi mitään, haluan Kuubaan! Opintolainalla?)
Lisäksi kohtuuhinnalla näyttäisi pääsevän mm. Barcelonaan, Amsterdamiin ja New Yorkiin. Eniten silti harmittaa viime kuussa hetken myynnissä ollut Helsinki-New York-Buenos Aires-Helsinki 550e. Buenos Airesiin alle kuudella sadalla! Maailmankirjat sekaisin! Miksei kesällä voi hakea opintolainaa? Miksi pitää maksaa jotain tyhmiä sähkölaskuja ja ylioppilaskunnan jäsenmaksuja? Hmph.

tiistai 11. elokuuta 2009

Maanikko kirjastossa

Mikäli joku lukijoistani on seurannut tuota sivupalkin kirjalistaa, on tämä kenties huomannut listan viime aikoina pidentyneen melkoisesti. Tämä johtuu varmaankin osaltaan siitä, että allekirjoittanut suhtautuu usein kirjallisuuteen eräänlaisena loppumattomana projektina, ja sitähän se tavallaan onkin; maailmassa ja ihan Suomessakin julkaistaan koko ajan enemmmän mielenkiintoisia kirjoja kuin ehdin lukea. (Toisaalta on jossain määrin helpottavaa tietää, että huonoja ja/tai mielenkiinnottomia, siis subjektiivisesti katsoen toki, kirjoja julkaistaan vielä enemmän, ja nämä lukija voi helposti ja hyvin omintunnoin sivuuttaa, paitsi tietysti mikäli erehdyksessä tuhlaa aikaansa huonoon kirjaan, ja sitä aikaahaan ei koskaan takaisin saa!) Siis siitäkin huolimatta, että vietän merkittävän osan valveillaoloajastani nimenomaan lukien. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa eilinen: Aamupalaa syödessäni luin Hesarin. Sen jälkeen aloitin työt (joka on siis lukemista, tällä kertaa oikolukua), luin kolmisen tuntia. Lopetin työt ja lueskelin netistä suosikkiblogejani ja muutamaa nettilehteä. Sitten lämmitin lounasta ja samalla luin Jared Diamondin Guns, Germs and Steeliä. Syötyäni lähdin puistoon lukemaan, ja luin siellä loppuun Aila Meriluodon kirjan Lauri Viidasta. Puistosta tulin kotiin, kävin tunnin lenkillä, ja laitoin illallista A:n kanssa. Ruokaillessani luin taas Diamondia, jota luinkin loppuillan siihen asti kunnes nukahdin.

No, oli miten oli, tämän ehkäpä hiukan maanisenkin suhtautumisen takia olen mm. tässä viimeisen kuukauden aikana lukenut norjalaisen dekkaristin Jo Nesbøn koko tuotannon (no rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että ihan viimeisintä en; siinä on kuulemma eri päähenkilökin). Siis vaikka en edes erityisesti pidä dekkareista. Päädyin tähän itsenikin kannalta hämmentävään tilanteeseen lainaamalla ko. kirjailijan esikoisdekkarin Lepakkomies kevyeksi puistolukemiseksi. Luin kirjan puistossa makoillessani, enkä ollut kovin vaikuttunut. Arvasin murhaajankin jo hyvissä ajoin, mikä on dekkaria lukiessa aina vähän masentavaa, kun oikeastaan toivoisi, että kirjailija olisi keksinyt hienon ja erinomaisen kieron juonikuvion, joka lyö lukijan ällikällä. Kirja oli kuitenkin ihan kohtuullisen viihdyttävä, joten kun seuraavalla viikolla lähdin mökille, nappasin marketin alehyllystä mukaani samaisen kirjailijan viimeisimmän pokkarin Lumiukko (en jaksanut välittää kronologiasta). Luin sen laiturinnokassa makoillen ja arvasin taas murhaajan!

No niin, ajattelin silloin, eiköhän saa nyt riittää tämä Nesbø. Vaan mitä vielä, jotenkin aina kirjastossa käydessäni löytyi hyllystä lukematon osa, ja nyt huomaan lukeneeni ne kaikki. (Muutamassa kirjassa olikin lopulta aika hieno juonikuvio.) Mitähän sitä seuraavaksi ahmisi?

tiistai 4. elokuuta 2009

Perussuomalainen paradoksi

Olen useasti miettinyt erästä Perussuomalaisiin (puolue) liittyvää paradoksia. Kyseisessä puolueessahan tunnetusti vaikuttaa ns. maahanmuuttokriittisiä™ poliitikkoja ja poliitikon alkuja. Yleinen maahanmuuttoa kritisoiva™ argumentti heillä tuntuu (toisinaan eri tavoin peiteltynä) olevan, että miten tietyistä maanosista ja kulttuuripiireistä tulevat ihmiset eivät millään sopeudu Suomen kaltaiseen, länsimaiseen liberaaliin demokratiaan, jossa esim. naisten ja homojen asema on aivan toinen kuin noissa kaukaisissa, sodanruntelemissa maailmankolkissa. Näin ollen heitä ei siis pitäisi Suomeen esim. pakolaisina ottaa. Fine, voisi tässä vaiheessa ajatella, että voihan tuossa olla järkeäkin. Ja niinhän siinä voisikin, jos kyseiset maahanmuuttokriitikot™ itse kannattaisivat liberaaleja arvoja. Kuitenkin esimerkiksi juuri Perussuomalaiset ovat kuuluja Pentti "Hauva" Oinosen kaltaisista umpikonservatiiveista, joiden mielipiteet eivät ilmeisesti juuri eroa vaikkapa Saudi-Arabiassa vallalla olevista.

"Pysäytetään maahanmuutto, tehdään Suomesta sulkeutunut, konservatiivinen ja uskonnollinen perähikiä ihan itse!" Jee.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Jostain jonnekin

Kirjoitan nykyään niin harvoin, että uuden blogitekstin aloittaminen on kauhean vaikeaa. Varmaankin sen tähden aloitan nykyään kaikki entradani kertomalla, kuinka harvoin kirjoitankaan blogiini. (Se on muuten kauheaa, miten keski-ikäisillä on käsitteet ihan sekaisin. Esim. Helsingin Sanomistakin jopa saattaa henkilö lukea, kuinka yhtä ainoaa blogimerkintää, eli bloggausta eli entradaa eli pärettä (jne.) kutsutaan blogiksi. Jotenkin tajuntaaräjäyttävän ärsyttävää tuo, vaikka muutoin olenkin tällainen rauhallinen tallaaja.)

Mitä muuten tähän omaan laiskaan kirjoitteluuni tulee, olen tuumiskellut, että ulkomaille muuttaminen tekisi varmaan terää tällekin blogille. Ulkomailla keksii loputtomasti kirjoittelun aiheita omista hassuista sattumuksista ja töppäilyistä uuden kielen ja/tai kulttuurin parissa, puhumattakaan ulkomaan asukkaiden hupaisista edesottamuksista ja käsittämättömistä tavoista. Olen kyllä muutenkin kaavaillut/haaveillut ulkomaahan muutosta. Toivoakseni pääsen edes vuoden päästä harjoitteluun jonnekin jännään paikkaan, mieluiten jonnekin missä puhutaan espanjaa tai portugalia. Eräänlaisena haaveena minulla on toki myös asua jossain englanninkielisessä maassa määrittelemättömän pituinen aika tehden esim. jotain työtä. Tässä on tietysti lähinnä se ongelma, että minua ei mitenkään suuresti kiehdo mikään näistä tunnetuimmista anglofonisista maailmankolkista (poisluettuna ehkä Lontoo, New York ja muutama muu iso kaupunki, joissa asuakseni sen "jonkun työn" olisi parasta olla aika helkkarin hyväpalkkaista).

Niin paitsi että viime aikoina (lue: tämän viikon ajan) minua on kovasti kiehtonut Yhdysvaltain syvä etelä ja Yhdysvaltain 1930-luku, sekä yhdessä että erikseen. Luen parhaillaan Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, ja pari päivää sitten luin samalle vuosikymmenelle sijoittuvan Vettä elefanteille. Sieluni silmin (?) näen itseni istuskelemassa lämpimänä elokuun iltana vanhan plantaasin talon verannalla bourbonia siemaillen ja kaskaiden siritystä kuunnellen. Eikä nyt mietitä sitä, että plantaasitalous ei tainnut varsinaisesti olla enää kukoistuksessaan 1930-luvulla, tai että samaisen vuosikymmenen kieltolaki olisi saattanut hankaloittaa bourbonin nautiskelua, tai että en edes tiedä miltä kaskaiden siritys kuulostaa. Totta puhuen minulle kyllä riittäisi se veranta, tai vaikka edes parveke, kunhan olisi sitä eteläistä lämpöä. Bourbonia minulla onkin jo pullo, ystävä toi Kentucky Gentlemania.

Bongaa kuvasta eläin:

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Kolmannen linjan cocktail-baari

Moi! Tiedän olevani ehkä Suomen, tai ainakin Kolmannen linjan laiskin bloggaaja. Tänään ajattelin kuitenkin vääntää entradan, kun sain työt purkkiin ja ulkona on ehkä vähän liian kova porotus, että siellä voisi urheilla.

Urheilunsuoritukseen saattaisi vaikuttaa tietty sekin, että siemailen parhaillaan itse kehittelemääni drinkkiä. Kävin tuossa aiemmin vähän kaupoilla ja Aseanic Tradingista mukaan tarttuneet minttupuska ja ginger beer innoittivat cocktail-kokeiluihin. Ensimmäinen kokeiluni oli tällainen:

4 cl vaaleaa rommia
ginger beeriä
sitruunaa
jäitä

Kaada rommi jääpaloille, sijoita lasiin kaksi viipaletta sitruunaa, täytä lasi (ei kovin suuri, minulla on melko iso juomalasi, ehkä 2,5 dl) ginger beerillä, purista sekaan hiukan sitruunamehua, sekoita kevyesti. Nam!

Seuraavaksi joudun varmaan menemään takaisin kauppaan hankkimaan lisää tarveaineita uusiin kokeiluihin. Mint julepiin tarvitaan bourbonia, mojitoon soodavettä, Moscow muleen vodkaa. Hih.

Edesmenneen lapsuuden sankarin kunniaksi täällä muuten soi Thriller-levy. Eikä muuten olekaan mikään huono levy, tämä!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Viimeinen valitusvirsi

Tai no ei ehkä ole viimeinen valitusvirsi (tämänniminen kappale on muuten PMMP:n uudella, varsin melankolisella levyllä, ja luen aina, että sen kappaleen nimi on Viimeinen valistusvirsi, joka kuulostaa aika loogiselta myös, virret ja valistaminen jotenkin kuuluvat mahdollisesti yhteen), kun jotenkin aina silloin tällöin palaan tämän pariin. Tai no tietty jos tästä eteenpäin olen vaan ihan mielettömän positiivinen kaikesta, mutta sekään ei tunnu kovin, tai oikeastaan lainkaan todennäköiseltä.

Nyt kirjoitan, vaikka oikeastaan piti seurata Barcelona-Chelsea-jalkapallo-ottelua (oho, tulipas siihen tosi monta yhdysviivaa!). Mutta se näkyy nyt vaan jonain mahdollisesti kreikankielisenä, pätkivänä striiminä ja sitä paitsi Chelsea teki maalin äsken. Äh. Urheilu on ihan tyhmää. Paitsi silloin, jos oma suosikki menestyy, mutta silloinkin minua alkaa säälittää se häviäjä sitten. Luulin esim., että Real Madrid on niin ykkösinhokki, ettei sen rökäletappio Bar
çaa vastaan olisi säälittänyt yhtään, mutta niin vaan alkoi Iker Casillasta käydä sääliksi minun. No niin.

Urheilusta tuli muuten mieleen, että olen tässä havainnoinut kyseisen puuhastelun olevan kertakaikkiaan sopimatonta minulle. Kävin sunnuntaina juoksemassa ja sain siitä ihan holtittoman päänsäryn (ja nuhan, mutta se minulla saattoi olla jo valmiiksi). Annoin urheilulle toisen mahdollisuuden eilen, ja pääni on edelleen kipeä!

Oho, nyt internetistä löytyi jalkapallolähetys parillakin osaamallani kielellä. Menen katsomaan sitä, enkä kerrokaan nyt jalostunutta mielipidettäni nuorisomuodista tms.

Ainiin, Maija, oon ehkä maailman huonoin kommentteihin vastaaja! Ois maailman kivin tulla Madridiin, varsinkin jos en mene kesällä töihin (poisluettuna satunnaisfreelancelointi). Sitten on kyllä aika probable, ettei minulla ole rahaakaan. Pahus. Mut tätä pitää miettiä vielä.

No nyt pitää laittaa edittiä, että olipas kyllä jännä peli, varsinkin kun selostus oli viehättävää Argentiinan espanjaa. Oijoi, ja kyllähän se Andres "maailman valkoisin mies" Iniesta otti ja teki ratkaisevan vierasmaalin. Pitää siis parin viikon päästä jännittää loppuotteluakin ja vielä Lontoossa. Ainiin, ja sillä välin kuulemma Suomi putosi lätkän mm-kisoista. Saan tästä varmaan jotain epäisänmaallisuuspisteitä, mut lähinnä olen kyllä iloinen, että päättyy sekin hössötys.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Nämäkö kirjat pitäisi lukea?

Yleisön pyynnöstä (!) teen postauksen, joskin n. kuukauden myöhässä. Näin voi joskus käydä. Vetoan siihen, että ensin olin ulkomailla (jonne yritän päästä pian uudestaan, ja vaikka Madrid houkutteleekin, suuntana saattaa kuitenkin olla ensin Lontoo) ja sitten tietokoneeni hajosi. Se on edelleen hajonneena, mutta onneksi taloudessa on toinenkin kone.

Olen tässä ympäri internettiä törmännyt listoihin kirjoista, jotka kaikkien pitäisi lukea. Homman aloitti kai BBC (joka myös kertoi, että keskimäärin britit olivat lukeneet kuusi kirjaa niistä sadasta; minun lukemani oli toki paljon suurempi), johon tämänkin postauksen piti perustua. Sitten kuitenkin löysin Iltasanomien Suomeen sijoittuvan listan, joka olikin niin hupaisa, että ajattelin lätätä tähän mieluummin sen.

Johdannoksi muuten kerrottakoon, että minulla oli lukioaikoina sängyn yläpuolelle teipattuna jonkun lehden X vastaava sadan kirjan lista (ehkä jopa joku "maailmankirjallisuuden sata klassikkoa" tjsp.), josta vetelin punaisella kynällä yli lukemani kirjat. En nyt sitten tiedä, mitä järkeä siinäkin oli. Tulipahan
ainakin tahkottua jokunen tylsä klassikko läpi, tosin mm. Joycen Odysseus on tukevasti kesken edelleen. Mietin muistaakseni joskus, että se pitäisi lukea Dublinissa. No, olen sittemmin käynyt Dublinissa jo kahdesti, mutta Odysseuksessa olen edelleen sivulla 88.

No joo, tässä on nyt kuitenkin tämä Iltiksen näkemys aiheesta, allekirjoittaneen kommentaarein varustettuna!

IS:n sata kirjaa, jotka pitäisi lukea.

1. Aapeli: Siunattu hulluus (Jos kirjailijan nimi on sama kuin ala-asteen Aapisen päähahmon, se ei ilmeisesti houkuttele tarttumaan kirjaan. Mitään en oo tältä Aapelilta lukenut, enkä varmaan luekaan.)

2. Adams Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille (Olen lukenut, koko setin. Elokuvankin näin. Mut ärsyttää silti aina kun ihmiset siteeraa väärin sen 42-jutun. Ei se ole elämän tarkoitus, pöljät.)

3. Aho Juhani: Rautatie (Tää on hyllyssä. Sain jostain ilmaiseksi. Voisin ehkä lukea.)

4. Atwood Margaret: Sokea surmaaja (En oo lukenut, mut viimeksi kirjastossa pitelin kädessä jotain Atwoodin kirjaa. Ehkä.)

5. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo (En oo lukenut yhtään Austenin kirjaa. Tai mahdollisesti oon yhden, mutta en kyllä muista yhtään minkä! Ja ne filmatisoinnitkin on aina ihan skeidaa.)

6. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä (Mikä tämä on englanniksi? Jostain syystä en oo lukenut Austeria suomeksi, paitsi Timbuktua yritin, mutta en tietenkään pitänyt siitä yhtään. Oracle Night on hyvä, Brooklyn Follies parempi.)

7. Beauvoir Simone de: Toinen sukupuoli (Olen lukenut. Kahdesti! Lukiossa, josta en muista paljoa, ja uudestaan yliopistossa.)

8. Beecher-Stowe Harriet: Setä Tuomon tupa (Viimeksi New Yorkissa ollessani pohdin, että pitäisköhän lukea. No en tiiä kylllä.)

9. Bellow Saul: Herzog (Luin joskus tän, mutta jotenkin sekoitan Bellowin aina Isaac Bashevis Singeriin, enkä nyt sit muista, että mitäs tässä tapahtuikaan. En ilmeisesti ollut kauhean vaikuttunut.)

10. Bergman Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta (Lukematta o.)

11. Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan (Heh, luin tämän ehkä 13-vuotiaana. En luultavasti tajunnut paljon mitään, joten uusintakierros vois olla tarpeen.)

12. Camus Albert: Sivullinen (No tietty oon lukenut, mut Camusin lukeminen on jotenkin noloa, vähän niinku jonku Sartren, eww.)

13. Canth Minna: Köyhää kansaa (Miksen oo lukenut Canthia, Canth on rautaa! Otan työn alle tän, hitto vie.)

14. Carpelan Bo: Axel (Juu ei oo Buu osunut kohdalle. Paitsi hyllyssä on se jälkimmäinen Finlandia-opus, odottaa jotain aikaa parempaa ilmeisesti.)

15. Dickens Charles: Oliver Twist (Miulla on sellanen voimakas käsitys, että Dickens on sentimentaalista paskaa. En tiedä onko, mut en nyt ajatellut ottaa selvää.)

16. Donner Jörn: Isä ja poika (Eh, en tiennyt että tällainen kirja on.)

17. Dostojevski Fjodor: Rikos ja rangaistus (Dostojevskia on joulupukki tuonut kirjakaupalla, mutta lukematta ovat toistaiseksi jääneet. Tästä on vähän sellanen mielikuva, että parasta, jos lukee ennen kuin täyttää 17. Ja se juna ikäänkuin meni jo.)

18. Dumas Alexandre: Monte Criston kreivi (Miksei Kolme muskettisoturia? Tykkäsin siitä pienenä, siinä on vauhdikkaita käänteitä ja juonittelua!)

19. Duras Marguerite: Rakastaja (Jee, luettu o.)

20. Flaubert Gustave: Madame Bovary (Samoin tämä, mut en kyllä muistaakseni juuri tykännyt. Kaikki henkilöt oli tympeitä muuleja.)

21. Garcia Márquez Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys (Tämä on se toinen kuuluisa teos, joka on minulla kroonisesti kesken. Ajattelin oikeastaan lukea sen espanjaksi, mutta saa nyt nähdä.)

22. Gogol Nikolai: Kuolleet sielut (Juu, tämä oli ihan mainio. Luin ja luulin pitäväni venäläisestä kirjallisuudesta, mutta enpä sitten kuitenkaan ole niihin Dostojevskeihin saanut tartuttua.)

23. Grass Günter: Peltirumpu (Luin tämänkin nuorena. Itseasiassa melkein kaikki klassikot, mitä olen lukenut, luin 13–19-vuotiaana. Mutta olinkin vissiin joku ällöttävä teinisnobi.)

24. Haavikko Paavo: Puut, kaikki heidän vihreytensä (En, mutta tässä on kiva kansi! Ihailin sitä kirjakaupassa töissä ollessani.)

25. Hassinen Pirjo: Kuninkaanpuisto (Juu ei. Jotenkin Hassinen tuntuu sellaselta Naiskirjailijalta. Oonpas ennakkoluulonen.)

26. Hemingway Ernest: Kenelle kellot soivat (Tiedän, et oon lukenut, mutta en taaskaan muista, että mitäs tässä tapahtuikaan.)

27. Hietamies Laila: Valamon yksinäinen (What? Laila Hietamies? Hei haloo!)

28. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie (Juu, kyl mää tän luin. Tosin monta vuotta Finlandia-palkinnon jälkeen, eikä tää ollu kauheen hyvä.)

29. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija (Meidän taloudessa yks rakastaa Veikko Huovista ja sit tää toinen ei oikein tiedä siitä mitään.)

30. Huxley Aldous: Uljas uusi maailma (Hmm, oon ehkä lainannut tän monta kertaa kirjastosta, mutta en oo kyllä jostain syystä ikinä lukenut.)

31. Hyry Antti: Kevättä ja syksyä (Antti Hyrystä ei tule oikein mitään mieleen. Ehkä voisin lukea.)

32. Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä (Ostin tän kirjaston poistomyynnistä, ja voisin jopa lukeakin jahka ehdin.)

33. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase (Tämä piti lukea yläasteella, ja oli mielestäni sietämätöntä scheissea. Opettaja ei muistaakseni oikein ymmärtänyt mielipidettäni.)

34. Itkonen Juha: Kohti (No joo, mut mikshän tää on tällä listalla. Ei huono, mut ei nyt niin vaikuttavakaan. Jotenkin meni Itkosesta maku, en tiedä että miks. Enkä ees pitänyt siitä toisesta sen kirjasta.)

35. Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi (Hmm, suomalainen mieskirjailija. Ne on jollain ihme ohituskaistalla meikälle.)

36. Jansson Tove: Vaarallinen juhannus (Tietty luettu, mut ei kyllä mikään paras muumikirjoista.)

37. Joenpelto Eeva: Vetää kaikista ovista (?)

38. Joyce James: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta (Tämä on se Joycen kirja jonka sain luettua. Ihan ok.)

39. Kafka Franz: Oikeusjuttu (Tää on sit taas tällanen keissi, et en muista oonko lukenut vai en. Toisaalta jos lukee Kafkaa yläasteella niin onko sillä niin väliäkään.)

40. Kalevala (Tää on vähän noloa, mutta ei kyllä jaksa normaali-ihminen lukea jotain nelipolvista trokeeta, jotain rajaa!)

41. Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä (Tää piti lukea lukiossa, en tainnut olla kovin vaikuttunut.)

42. Kianto Ilmari: Punainen viiva (Kirjailijalla ja kirjalla on molemmilla hieno nimi. Miksen siis ole lukenut?)

43. Kihlman Christer: Kallis prinssi (Juu en oo. En edes tajunnut Kihlmanin olemassaoloa ennen kuin vuonna 2006 tai jotain.)

44. Kilpi Eeva: Kesä ja keski-ikäinen nainen (Pitäisköhän tää lukea sit keski-iässä?)

45. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä (Tämäkin oli pakollisia koululukemisia, mut tykkäsin! Jee, hyvä Allu!)

46. Krohn Leena: Tainaron (Leena Krohnista yritin joskus innostua, mutta ei se oikein onnistunut.)

47. Lahiri Jhumpa: Tämä siunattu koti (Mikähän tää on englanniksi? En oo kai lukenut, mutta olen ehkä harkinnut.)

48. Lander Leena: Käsky (Ei ees kiinnosta tämä.)

49. Lehtonen Joel: Putkinotko (Tämä kiinnostaa, mutta enpä ole tarttunut.)

50. Lindgren Astrid: Peppi pitkätossu (Luettu juu.)

51. Linna Väinö: Tuntematon sotilas (Sama.)

52. Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla (Kesken jo vuodesta 2007.)

53. Lundán Reko ja Tina: Viikkoja, kuukausia (Luin, oli aika masentava.)

54. Majakovski Vladimir: Pilvi housuissa (En oo tutustunut, mutta hyvä nimi!)

55. Mann Thomas: Taikavuori (Thomas Mannia yritin ehkä lukea teininä. Ei tainnut tulla mitään siitä.)

56. McEwan Ian: Sovitus (Pokkariversion kannessa on se leffakuva, ja siinä on Keira Knightley. Ei voin lukea kirjaa jonka kannessa on Keira Knightley.)

57. Meri Veijo: Manillaköysi (Juu, oli ihan hyvä kyllä. Vähän lyhyt.)

58. Meriluoto Aila: Lasimaalaus (Oon lukenut, mut en kyllä kannesta kanteen.)

59. Miller Arthur: Ajan uurteita (Juu ei.)

60. Miller Henry: Kravun kääntöpiiri (Luin, mutta Kauriin kääntöpiiriä en lukenutkaan.)

61. Milne A.A.: Nalle Puh (No juu.)

62. Montgomery L.M.: Annan nuoruusvuodet (En tiedä! Oon kyllä lukenut näitä Anna yms. -kirjoja, mutta eihän niitä erota toisistaan!)

63. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu (Mukkaa tavasin kanssa lukiossa. Tämäkin oli muistaakseni aika ponteva teos.)

64. Murakami Haruki: Kafka rannalla (On kyllä täysin Murakami kokoinen aukko meikän sivityksessä. Vaikka onhan sitä kehuttu, juu.)

65. Mäkelä Hannu: Mestari (Hannu Mäkelä? Kuka se ees on?)

66. Neruda Pablo: Andien mainingit (Jee, Pablo! Aika erikoista, että on valittu tuollanen kokoomateos listaan, mutta ei kai niitä kirjoja oo Suomessa oikein muuten sit julkaistu. Lemppari.)

67. Oksanen Sofi: Puhdistus (Ostin ja luin, pitkään jahkailtuani. Olihan tuo parempi kuin odotin jopa.)

68. Paasilinna Arto: Onnellinen mies (No en varsin käytä aikaani minkään Paasilinnan lukemiseen. Ällöttävä espoolainen tuurijuoppo koko jätkä, eikä kirjoita kaksisia kirjojakaan.)

69. Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu (Olavi Paavolainen! Haluun lukee tän! Miksen oo jo lukenut?)

70. Peltonen Juhani: Elmo (No tää ei kyllä kiinnosta sit taas yhtään.)

71. Proulx Annie: Lyhyt kantama (Onks tää siis Close Range? Jos, niin luin juu.)

72. Pulkkinen Riikka: Raja (En lukenut silloin kun tuli, eikä kyllä enää kiinnosta yhtään. Jäänee.)

73. Päätalo Kalle: Nuoruuden savotat (Heh, ois se kyllä komeeta lukea vaikka koko Iijoki-sarja, mutta hkä käytän aikani muuhun.)

74. Raittila Hannu: Canal Grande (Täs Raittilassa on kanssa sellaisia suomalainen mieskirjailija -viboja, että eipä oo tullut tartuttua.)

75. Remes Ilkka: 6/12 (Ehh, onkohan tää jotenkin ratkasevasti parempi kun ne muut tusinatrillerit, joita tää tyyppi suoltaa. Yks tätä lajia riitti.)

76. Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi (Luin, jotta voisin solvata paremmin. Mut sehän olikin ihan viihdyttävä. Oon lukenut myös espanjaksi, suomeksi tosin en.)

77. Rushdie Salman: Keskiyön lapset (Yök. Ehkä huonoin kirja, mitä oon lukenut. Aiheutti sen, että pidän Rushdieta täysin yliarvostettuna kirjailijana ja ihmisenä, enkä aio lukea siltä enää koskaan yhtään kirjaa.)

78. Roth Philip: Amerikkalainen pastoraali (En oo lukenut, mutta olen usein tätä hiplaillut kirjakaupassa ja kirjastossa. Onko se enne?)

79. Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella? (Eniten kaikesta pidän Saarikosken proosasta, mutta kyllä tääkin menee. Hyvin se Pentti veti, juu.)

80. Saisio Pirkko: Elämänmeno (Pari vuotta sitten oli Saisio-kausi. Tämäkin on hyvä.)

81. Shakespeare William: Hamlet (No nää Shakespearet oon kyllä jättänyt väliin. Vaikuttaa melko sekavalta, mutta ilmeisesti jonkunlainen klassikko.)

82. Shields Carol: Kivipäiväkirjat (Kukas tää on?)

83. Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki (Hannu Salama, miksen ole häntä lukenut. En tiedä.)

84. Sartre Jean-Paul: Inho (Tämä nyt suunnilleen kuulu taidelukion opetussuunnitelmaan. Niinpä jätinkin sen lukematta, tai ainakaan minulla ei ole mitään muistijälkeä kirjan lukemisesta.)

85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut (Hyllyssä. Kyl mie tän vielä joskus luen.)

86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo (Tulee kyseeseen, jos nyt saisin ne Dostojevskit luettua. Voi venäläinen kirjallisuus... Paitsi Harms! Harms on mitä hienoin!)

87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä (No en oo lukenut. Luin kyllä Vihan hedelmät ja pidinkin siitä kovin. Pienoisromaani ei jotenkin ajatuksena vaikuta. Miksiköhän?)

88. Styron William: Sofien valinta (Juu ei.)

89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen (Lapsena luin Anni Swania. Toisaalta luin lapsena muutenkin kaikkea, mitä nyt vaan kirjaston hyllyyn oli laitettu. Joka tapauksessa vahvasti epäilen lukeneeni tämänkin.)

90. Tervo Jari: Troikka (Suoraan sanottuna olen aina luokitellut Jari Tervon jonnekin sinne Arto Paasilinnan ja Hannu Raittilan väliin. Ehkä. Joskus.)

91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta (Ekalla yrityksellä 12-vuotiaana tyssäsi kolmanteen kirjaan. Ne vaan kävelee! Vuosia myöhemmin sain luettua kokonaan. Ihan ok, mutta silti mahdollisesti yksi historian yliarvostetuimpia teoksia, siis samalla tavalla kuin Beatles on taatusti maailman yliarvostetuin yhtye. Hyvä joo, mutta ei ne nyt hyvä ihme sentään mitään jumalia ole!)

92. Tolstoi Leo: Anna Karenina (Lienee sanomattakin selvää, että en ole tähänkään tullut tarttuneeksi.)

93. Turkka Jouko: Aiheita (?)

94. Tuuri Antti: Pohjanmaa (Miksi ihmeessä lukisin kirjan, jonka nimi on Pohjanmaa? En ole vielä keksinyt syytä.)

95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut (Tämä on taas näitä, että olen melko varma siitä, että olen lukenut. Toisaalta ehkä tarina vaan on niin tuttu, että vain luulen lukeneeni. En tiedä.)

96. Utrio Kaari: Eevan tyttäret (Tämähän ei ole varsinaisesti fiktiivinen teos. Yhtä kaikki, olen lukenut varmaan parikin kertaa. Löytyy äidin kirjahyllystä. Historia on kiinnostavaa!)

97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut (?)

98. Viita Lauri: Betonimylläri (Tämän olen lukenut, aika jännää.)

99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen (Oi Sinuhe. Kahdesti luettu, varmaan kestäisi vielä pari lukukertaa.)

100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran (Luin ja kyl mää ihan tykkäsin.)

Apua. Olipas se uuvuttavaa. Koitan toipua ja tehdä uuden postauksen hieman lyhyemmällä välillä. Esim. jo ensi kuussa.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Pieni muistutus käytöstavoista

Käytöstavat, kas siinäpä oivallinen postauksen aihe! Näin olisin varmaan ajatellut tänä aamuna, jos en olisi ajatellut sitä, miten olisi ihan oikein tönäistä rekan alle jokainen ääliö, joka hiihtää tuolla ihmisten keskellä vailla mitään käsitystä siitä, millaista on edes jossain määrin kohtalainen ja kanssaeläjät huomioon ottava käytös. Ei, vaan eräät (jatkuvasti, jopa päivittäin) tukkivat raitiovaunupysäkin, tuuppivat ohikulkijoita (tiedoksi muuten että "oho" ei ainakaan missään tuntemassani kielessä tarkoita "anteeksi"), tallovat varpaille, ryysivät metroon ja raitiovaunuun ennen kuin kukaan on ehtinyt sieltä ulos, päästävät oven kolahtamaan sisään pyrkivän naamatauluun, menevät seisoskelemaan luikuportaiden vasempaan laitaan eivätkä edes vaivaudu peseytymään vaan katsovat asiakseen löyhkätä ihmisten ilmoilla kuin olisivat kaatopaikalla asuvia, kolmatta vuotta sitten kuolleita rappioalkoholisteja.

Te ärsytätte minua! Käyttäytykää!

Seuraavaksi taidankin vetäytyä vanhuuseläkkeelle.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Whaat, pitää kuulemma päivittää. Oon niin laiska, etten jaksa bloggailla. Olen tosin kunnostautunut lukemalla lähinnä jotain muotiblogeja (koska olenhan itsekin varsinainen tyylin perikuva ja viileä trendsetteri jne yms), ja otin sitten vaikutteen ja ajattelin muotiblogata. Esim. eilen olisin saanut tyylikkään päivänasukuvan; muuten olin kylpytakissa, mutta illalla jaksoin pukeutua pyjamahousuihin ja t-paitaan. Mut en sit tiedä missä on talouden jompikumpi kamera. Toisaalta oisin kyllä aika huono muotibloggaaja, kun nuo pukeutumisasiat on usein aika yhdentekeviä, enkä varsinkaan erota mitään hienoja merkkejä toisistaan.

Olen kuitenkin huomannut, että olen mykyään vaatekaupassa kauhea syynääjä. Syynään kaikista rievuista, mistä materiaalista ne on, ja olen henkisesti estynyt ostamasta mitään, missä on yli 30% jotain nuivia keinokuituja (pl. sukkahousut ehkä) tai yhtään prosenttia akryylia. Tämä on mm. pääasiallinen syy siihen, miksi olen nyt pakotettu neulomaan itse itselleni mustan villapaidan. Kaikissa valmiissa mustissa villapaidoissa oli jotain koostumus-, malli- tai hintapulmia. Onneksi sain joskus jostain kassillisen mustaa villalankaa niin ei tarvinnut investoida siihen. Nyt on jo takakappale valmis, vähän jännittää.

Kirjakaupantäteily loppui, joten nyt ehkä jaksan taas joskus tehdä jotain.

Ei tästä nyt oikein tule mitään. Alan neuloa niin saan tuon paidan valmiiksi ehkä ennen kesää.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Moi. Enpäs ole muistanut päivitellä tänne. Nyt olen nuhainen eikä huvita, tosin hieman päivitin noita lukulistoja. Oon ehkä maailman paskin bloggaaja nykyisin.