Luin tänään loppuun Richard Dawkinsin The God Delusionin (suomeksi taitaa olla Jumalharha, se on muistaakseni Terra Cognitan suomeksi julkaisema ja siten melko hintava, minulla on englanninkielinen pokkariversio). Ajattelin nyt listata tähän muutamia ajatuksia tuosta teoksesta. Ensinnäkin siitä kiitti setä Dawkinsille, että kirjaa oli mukava lukea (se oli siis hyvin kirjoitettu ja toimitettu). Varsinkin alussa kirja tuntui jotenkin hyvin..sanotaan käännyttävältä, enkä oikein tuntenut olevani kohderyhmää (kerta minua ei ollenkaan tarvitse käännyttää ateistiksi). Kun alussa oli uskiksilta otettu "luulot pois", muuttui kirja paljon mielenkiintoisemmaksi. Erityisen kiintoisaa antia olivat teoriat uskonnon kehittymisesta evoluution sivutuotteena ja ylipäänsä katsaus evoluutiobiologiaan, meemiteoriaan ja niiden eri sovelluksiin yms jne. Nämä eivät nimittäin olleet minulle kovin tuttuja (lienen nukkunut lukiossa, vai opetetaanko siellä edes näitä asioita?), vaikka nyt toki tiedänkin suunnilleen, mistä Darwinin oivalluksessa on kysymys (enkä täten mene esim. internetin keskustelupalstoille kyselemään "miksi apinat eivät enää nykyään muutu ihmisiksi?", mikä olisikin aika noloa). Samoin kirjassa mielestäni aika uskottavasti selitettiin mahdollisia syotä, miksi uskonnot ovat niin laajalle levinneitä, ja mistä tämä voisi johtua. Lisäksi Dawkins kritisoi mm. ylikorrektiutta, jolla ihmisten uskonnollisiin vakaumuksiin suhtaudutaan, aivan kuin usko olisi jotain, mitä ei missään nimessä saa loukata. (no tästä nyt on nykyäänkin ihan päättömästi esimerkkejä)
Mielenkiintoisten tieteellisten seikkojen lisäksi kirjassa oli sangen puistattavia esimerkkejä uskovaisista kaheleista ja heidän edesottamuksistaan. Suorastaan hämmästyttävältä tuntui myös mm. Yhdysvalloissa ilmeisen yleinen ateistien syrjiminen ja ateismin demonisointi (suoraan sanoen koko jenkkien sekopäinen hihhuliuskonnollisuus on aina puistattanut minua, kuten varmaan useimpia normaaleja). En tiedä johtuuko sitten siitä, että asun Suomessa, vai siitä, että satun elämään tämän lisäksi suuressa kaupungissa keskimäärin melko korkeasti koulutettujen ja /tai fiksujen ihmisten ympäröimänä (ja olenpa vielä syntynyt melko uskonnottomien ihmisten lapseksikin) että en ole koskaan törmännyt mihinkään syrjintää muistuttavaakaan ateismin takia. Ei minua edes yritä kukaan koskaan käännyttää (paitsi ne tässäkin blogissa esiintyneet jehovat, mutta sekin oli lähinnä hupaisaa). Tämä on tietysti hyvä asia, mutta kieltämättä hieman huolestuttaa kuinka tässä käy.
No, sen suuremmitta puheitta, kannattaa lukea tuo kirja, jos aihe kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti