Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa

Kesän fillarimatkan pohjustukseksi luin Soininvaaran ja fillarifoorumin lisäksi yhden toisenkin pyörämatkakirjan, nimittäin Matti Rämön ensimmäisestä pitkästä pyöräreissusta kertovan Rengasrikkoja Saharassa. Sittemminhän mies on polkenut Kauko-Idässä, Intiassa sekä Jäämerelle, mutta ensimmäisessä teoksessa liikkeellä on verrattain noviisi pyörämatkailija. Rämö polki parin kuukauden aikana Tallinnasta aina Afrikkaan asti, ja oli itseasiassa liikkeellä samana kesänä kuin Odekin.

Vaikka Rämön kirja on itsessäänkin vallan mielenkiintoinen, sitä oli vaikea olla vertaamatta Soininvaaran matkapäiväkirjaan, kun se kerran oli vielä tuoreessa muistissa. Vaikka miesten reitti on ainakin osittain sama, matkanteko on hyvin erilaista. Ode polki maantie-Bianchilla vain pieni reppu selässään, kun taas Rämöllä oli kuormaa 40 kg edestä (en kyllä oman reissun jälkeenkään käsitä, mitä ihmettä mies oikein kantoi mukanaan. Itsestä kun tuntuu, että vaikka olisimme lisänneet teltat, makuupussit, trangiat ja ruokavarastot, olisivat kuormamme silti jääneet parinkymmenen kilon tuntumaan). Soininvaara yöpyi sisätiloissa, Rämö enimmäkseen telttaili vaihtelevissa tienvarsipusikoissa. Molempien matkaan sattui kommelluksia, mutta Rämö käytti huomattavasti enemmän aikaa pyöränkorjailuun (etenkin poikkinapsahtelevat pinnat tuntuivat vaivaavan) ja ylipäänsä tuntui, että hänelle sattui enemmän hankalia vastoinkäymisiä (reissukin oli toki pitempi).

Eroista huolimatta Rämö kirjoittaa Oden lailla oikein sujuvaa ja mielenkiintoista tekstiä, ja ohitetut maisemat inspiroivat monenlaisiin pohdintoihin. Myös tavattujen ihmisten ja visitoitujen paikkojen kuvaus on miellyttävän eläväistä. Rakenteeltaan molemmat kirjat ovat sangen matkapäiväkirjamaisia, jossa kukin päivä on omana tekstinkohtanaan, mutta tämän lisäksi Rämön kirja on jaettu isompiin alalukuihin. Ei huono.

Allekirjoittanut valmiina iskemään tietä.

Rengasrikkoja Saharassa on myös kuvitettu sekä piirroskuvin että Rämön omin valokuvin ja näiden yhdistelmin. Hauska idea, mutta en kauheasti pitänyt niistä piirroksista. Tämä taitaa kuitenkin olla makuasia.

Yhtä kaikki, vaikka Rämön matkassa on vastoinkäymisiä, eikä niiden kuvaus ehkä ensimmäisenä houkuta lukijaa hyppäämään pyörän selkään, minulla kirja kuitenkin lisäsi pyörämatkakuumetta (tosin vielä enemmän sitä lisäsi itse reissu). Luulen, että jossain vaiheessa lueskelen vielä miehen myöhemmätkin pyörämatkakirjat. Vielä enemmän luulen, että jossain vaiheessa myös itse hyppään taas pyörän selkään ja huristelen Eurooppaan, ensi kerralla ehkä teltta muassamme.

Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa. Minerva kustannus, 2009. Kansi: Rami Saaristo.

Osmo Soininvaara: Fillarilla Nizzaan, matkasuunnittelua ja lopussa vielä mainos

Osmo Soininvaara löi keväällä 2007 vetoa, että polkisi kuukaudessa Tallinnasta Nizzaan. Matkan aikana Soininvaara piti blogia Hesarin nettisivuilla, ja seuraavana vuonna blogi jalostui Teoksen kustantamana kirjaksi. Itse muistan seuranneeni satunnaisesti tuota blogia, ja myös havainneeni kirjan ilmestymisen. Omaksi ja luettavaksi kirja tuli kuitenkin hankittua vasta, kun omat kesäiset pyörämatkasuunnitelmat alkoivat mielessä kehkeytyä. Mutta niistä lisää kohtaa, ensin puin Oden kirjaa.

En enää löydä kirjasta kohtaa, jossa Soininvaara esittää alkuperäisen arvionsa siitä, miten pitkä pyörämatka Tallinnasta Nizzaan on. Oli miten oli, mutkittelevien kiertoteiden ja muiden hidasteiden takia lopullinen matka on 3395 km. Tämä tarkoittaa yli 100 km päivämatkoja ja loppua kohti kirjoittajalla alkaakin tulla kiire. Soininvaara kuitenkin onnistuu tavoitteessaan ja ehtii kuin ehtiikin määräajassa perille. Matkan kirjoittaja polki Bianchin maantiepyörällä (voi mikä pyöräkateus!) ja hyvin kevyin kantamuksin, matkatavarat pakattuna kahdeksan kilon painoiseen reppuun.

Koska tosiaan olin lueskellut kirjoittajan reissun päältä päivittämää blogia, Fillarilla Nizzaan tuntui lukiessa jo hiukan tutulta. Pieni tuttuus ei kuitenkaan haitannut, sillä kirja on sujuvasti kirjoitettu matkapäiväkirja mielenkiintoisesta reissusta. Kirjan pääpaino on matkan käytännöllisissä asioissa, kuten reittivalinnoissa, säätilassa, varusteissa, majapaikan etsimisessä ja matkan varren maisemien kuvailussa. Toisaalta päiväkirjassa on myös pitkien polkupäivien aikana jalostuneita ajatuksia ja erilaisten ilmiöiden pohdintaa Euroopan yhdentymisestä kaupunkisuunnitteluun ja energiantuotannosta maaseuturakenteeseen. Soininvaara kirjoittaa hyvin ja vaikuttaa sympaattiselta tyypiltä.

Itselleni kirjan mielenkiintoisinta antia tällä kertaa olivat käytännön vinkit ja tiedot liittyen varusteluun, karttoihin, tiemerkintöihin jne. Kiinnostuksenkohteeni johtuvat siitä luonnollisesta syystä, että reilun viikon päästä lähdemme itse pyörämatkalle. Matkan kesto ja pituus toki kalpenevat Soininvaaran reissun rinnalla, sillä aiomme ajaa pyörillämme vain Kööpenhaminasta Berliiniin, n. 630 km. Päivämatkamme tulevat olemaan melko varmasti alle sata kilometriä päivässä, mutta perille olisi tarkoitus kuitenkin päästä n. viikossa. Matkantekoon on alustavasti varattu yhdeksän päivää, joten tämä tarkoittaisi n. 70 km päivämatkaa. Pohjakuntoa on haettu lähinnä ahkeralla työmatkapyöräilyllä (10 km suuntaansa). Toisin kuin Ode, itse aiomme pakata tavaramme takalaukkuihin, mutta tarkoitus on kuitenkin matkustaa verrattain kevyin kantamuksin ja esim. yöpyä hotelleissa, hostelleissa tai muissa vastaavissa majoituspalveluissa.

Nyt seuraakin mainoskatko: viime viikolla otin ja perustin toisen blogin (jonka joku onkin jo ehkä tuosta sivupalkista bongannut), joka keskittyy enemmänkin ruumiinkulttuuriin, kuntoiluun ja sen sorttisiin asioihin, jotka eivät luultavasti kiinnosta kirjablogini lukijakuntaa kovin laajasti (tervetuloa vierailulle kaikki kiinnostuneet tietenkin!). Koska en muutenkaan halua tätä kirjablogia floodata liioilla "ulkokirjallisilla" sepustuksilla, päätin, että myös kesäisen pyöräreissun kulkua pyrin päivittämään tuonne toisen foorumin puolelle.

Yksi kirjoihin liittyvä kysymys tässä kyllä vielä on: mitä ihmettä minä oikein otan matkalukemiseksi? Yleensä kiikutan mukanani lyhyillekin reissuille kaksi tai kolme kirjaa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Nyt lukemiset pitää kuitenkin saada kulkemaan pyörän päällä, ja luulen, että mitä kevyempi kuorma, sitä iloisempi polkija. Harmittaa, etten ole tullut hankkineeksi e-kirjalukijaa, vaikka Kindlen hankinta on ollut suunnitteilla jo iät ja ajat. Varmuudeksi olen puhelimeeni ladannut pari project Gutenberg -ilmaisklassikkoa, mutta pakkohan minun on joku pokkarikin mukaan ottaa. Tuleeko jollekulle mieleen erityisen hyvin tällä matkalle sopivia kirjoja, esimerkiksi Tanskaan ja/tai Saksaan sijoittuvia?

Osmo Soininvaara: Fillarilla Nizzaan. Graafinen suunnittelu ja kuvitus Timo Ketola. Teos 2008.