tiistai 26. heinäkuuta 2011

Hjorth & Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja

Bazar Kustannus, johon suhtauduin pitkään vähän skeptisesti (en oikein kokenut heidän kirjojaan omakseni), on muistanut aktiivisesti kirjakaupantätejä ja -setiä lähettämällä kirjoistaan ennakkokappaleita. Kannatettava käytäntö, sanon minä! Ei ehkä niinkään siksi, että erityisesti haluaisin uusia kirjoja (kirjoista ei totisesti ole tässä taloudessa pulaa), mutta ennakkokappaleiden avulla tulee lukeneeksi kirjoja, joihin ei ehkä muuten tarttuisi. Usein ennakot jäävät minulla kyllä turhan pitkäksi aikaa lojumaan hyllyyn ja kirja ehtii hyvinkin ilmestyä ennen kuin ehdin lukea sitä. Tällä kertaa olin kuitenkin poikkeuksellisen ripeä ja luin Bazarin syksyn uutuusdekkarin Mies joka ei ollut murhaaja (Det fördolda) jo nyt. Koska ilmestymispäiväksi on ilmoitettu 6.9., mietin viitsinkö tästä vielä blogatakaan, mutta sitten huomasin kirjan löytyvän jo kirjavinkeistäkin, joten täältä tullaan!

Hjorth ja Rosenfeldt (tämä kaksi kirjailijaa on vissiin joku uusin villitys ruotsalaisissa dekkaripiireissä, vrt. Lars Kepler tai Roslund & Hellström, vaikka olihan jo ennenkin Sjöwall & Wahlöö) kuuluu tavallaan läpeensä tuttuun ja turvalliseen ruotsalaisten menestysdekkareiden kerhoon. Voinkin heti alkuun todeta, että kirja on toden totta aivan näppärästi kirjoitettu. Mitään uutta ja ihmeellistä se ei kuitenkaan lukijalleen tarjoa.

Kirjan tapahtumat saavat alkunsa, kun 16-vuotias Roger Eriksson katoaa Västeråsin pikkukaupungissa. Pari päivää myöhemmin poika löytyy raa'asti surmattuna metsästä. Pojan murha saa aikaan melkoisen huhumyllyn, ja paikallisen poliisin avuksi kutsuttu keskusrikospoliisin murharyhmäkin on pitkään ihan ns. tapahtumista. Kaikki jäljet näyttävät kuitenkin johtavan pojan opinahjoon, Palmlövin snobistiseen yksityiskouluun. Melko varhaisessa vaiheessa kuvioon sekaantuu myös koulun aiempi kasvatti, aiemmin elämässään murharyhmässä työskennellyt psykologi Sebastian Bergman, jonka yksityiselämä on viturallaan, kuten näiden dekkareiden päähenkilöillä on tapana ollakin. Koko juttuun alkuun vastentahtoisesti suhtautuva Bergman onnistuu kuitenkin ratkaisemaan koko poliisivoimia askarruttavan rikoksen (yllätys yllätys).

Takakannen tietojen mukaan Mies joka ei ollut murhaaja aloittaa uuden sarjan, päähenkilönä yllämainittu psykologi Sebastian Bergman. Tein hieman salapoliisityötä ja huomasin, että ruotsiksi ilmeisesti ensi kuussa ilmestyy sarjan toinen osa, Lärjungen.

Kuten jo mainitsinkin, ruotsalaisia dekkareita aiemmin lukeneelle Mies joka ei ollut murhaaja ei tarjoa suuria yllätyksiä. Tarina on näppärä ja ihan vetävästi kirjoitettu, henkilöhahmotkaan eivät aivan niin yksioikoisia kuin genren edustajissa usein, joskin päähenkilö Bergman on aika ärsyttävä ongelmissaan kieriskelevä egomaanikko. Kaikenkaikkiaan opus on ihan kelpo viihdettä, joskin loppuratkaisun ainakin allekirjoittanut aavisti vähän turhan hyvissä ajoin.

Kirjan nimestä haluaisin tosin esittää vähän ekstrakritiikkiä. Vaikka kirjan alkukielinen nimikään ei varsinaisesti kekseliäisyydellään häikäise, Mies joka ei ollut murhaaja ("mies jolla oli relatiivilause" erään tuntemani sanoin) on kyllä harvinaisen pönttö nimi, enkä voi välttää ajatusta, että tässä yritetään nyt vähän ratsastaa Stieg Larssonin toivottoman kömpelösti nimetyn menestystrilogian siivellä. Vähän nyt ryhtiä siellä!

Loppukevennyksenä hieman esimakua tulevasta: bookdepositorystä tilaamani pokkarit saapuivat! Nyt kun vielä olisi aikaa lukea nämä. Ja päättää, minkä lukisin ensimmäisenä! Luulen valinnan kallistuvan kirjablogistaniassa viime aikoina laajalti esillä olleisiin David Nichollsiin tai Jean Kwokiin, mutta katsotaan nyt.
The Tiger's Wife, Great House, Girl in Translation & One Day

4 kommenttia:

  1. Ihania kirjoja olet saanut! Tosin en ole niitä vielä itse lukenut :) mutta Kwok ja Nicholls odottavat suomeksi. Ja Obreht kiinnostaa Orange-voittonsa vuoksi. Sekin on kyllä tulossa suomeksi.. Ja pitää muutenkin vielä vähän selvitellä, olisiko se minun kirjani vai ei. Ehkä odotan sinun arviotasi. :)

    VastaaPoista
  2. Karoliina, kiitos kommentista. Aloitin nyt Nichollsista kun sitä on luettu vähän siellä ja täällä, haluan mukaan keskusteluun :)

    Obrehtin tilasin vähän heräteostona, kun takakansi herätti mielenkiintoni. Saapa nähdä, kolahtaako. Ja Kraussista melkein kaikki ovat sanoneet, että History of Love on paljon parempi, mutta ajattelin silti lukea tämän Great Housenkin.

    VastaaPoista
  3. Mukavalta näyttää tuo tilaamasi pokkaripino!

    Suomennettuna olenkin lukenut jo Käännöksiä sekä Sinä päivänä, ja Kraussin Rakkauden historia odottaisi hyllyssä. Löysin sen kovakantisena parilla eurolla tovi sitten!

    VastaaPoista
  4. Susa, Rakkauden historia oli minusta kyllä hyvä, epäilen jo itsekin, että ehkä tämä Great House ei sitä ylitä. Mutta sittenhän se selviää kun sen lukee :) Rakkauden historian lainasin tosin ihan kirjastosta, mutta sen löytäminen parilla eurolla ei kuulosta ollenkaan huonolta!

    VastaaPoista