Ystäväni Lotta, mainion urheilua, hyvinvointia ja ruumiinkulttuuria ruotivan Pumpui-blogin yksinvaltias muisti minua nimittäin haasteella (kieltämättä joskus kauan sitten). Tällä kertaa tehtävänä on paljastaa itsestään seitsemän asiaa. Olen täällä blogissa aiemminkin paljastellut itsestäni asioita erilaisten haasteiden yhteydessä, joten toivotaan, etten toista itseäni.
1. Olen sielultani urbaani. Olen kotoisin pienestä itäsuomalaisesta kaupungista, mutta enää en osaisi kuvitella asuvani pikkukaupungissa, saati sitten maaseudulla. Pidän nykyisestä kotikaupungistani Helsingistä kovasti, vaikka onhan tämäkin vähän pienenpuoleinen. Rakastan myös Lontoota, Barcelonaa, New Yorkia, Berliiniä. Pidän kaupunkien tunnelmasta, siitä, miten erilaisia paikkoja, kaupunginosia ja ihmisiä niihin mahtuu, miten niissä on kerroksellisuutta, mahdollisuuksia ja yllätyksiä. Lomanikin vietän mieluiten kaupunkimatkaillen, mutta toki välillä on kiva nähdä muutakin. Ehkä. Ainakin jos sieltä pääsee pois.
2. Josta tulikin mieleen, että matkustaminen on minusta melkeinpä mielekkäintä, mitä voi tehdä. Matkustaminen, lukeminen ja polkupyörällä ajelu, mitä muuta tekemistä ihminen tarvitsee? Saan itse matkojen lisäksi suurta iloa reissujen suunnittelusta, reissun järjestelemisestä ja niiden muistelemisesta jälkeenpäin. Nyt suunnittelun alla on kesäloman pyöräilymatka Tanskaan ja Saksaan.
3. Olen aina ollut ihan hyvä (melkein) kaikessa, mutten paras missään. Koulussa sain kokeista yleensä aina ysejä, yliopistossa ehdottomasti yleisin arvosanani on 4, pärjään kohtuullisesti urheilussa, osaan piirtää ihan hyvin, olen keskipitkä, normaalipainoinen, tukkanikin on tällä hetkellä puolipitkä. Taidan siis olla kaikinpuolin keskiverto tyyppi. Ärsyttävää.
4. Paitsi etten osaa kyllä soittaa mitään. Enkä laulaa. Yhtään. Ja sekös harmittaa (aina välillä).
5. Olen opiskellut yhdeksää vierasta kieltä, mutta puhun niistä edes sujuvahkosti korkeintaan kolmea (tai kolmea ja puolta, puolikas on ruotsi). Tämän jutun olen kyllä tainnut paljastaa aiemminkin.
6. Edellisestä joku nokkelampi päätteleekin, etten ole järin kärsivällinen. Minusta on hauskaa aloittaa juttuja, mutta sitten kun edistyminen alkaa vaatia kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, alan mieluummin tehdä jotain muuta (koskee niin harrastuksia kuin opiskelujanikin). Ehkä tässä on myös syy siihen, miksen ole paras missään. En vaan jaksa harjoitella tarpeeksi.
7. Olen ainoa lapsi, ja suurimman osan elämääni perheeni on käytännössä koostunut minusta ja äidistäni. Olen aina ihan pihalla kun aletaan avautua perhesuhteista ja niiden ongelmista, enkä toisaalta varmaan oikein tajua myöskään perheen suurta merkitystä useimpien elämässä. Ulkokohtaisesti kyllä ymmärrän esim. ydinperheen länsimaisen yhteiskunnan perusyksikkönä, mutta itse asia ei herätä minussa oikein mitään tunteita. Kompensaationa tästä perhevajavaisuudesta minulla on kylläkin ihan älytön määrä sukulaisia, en edes muista kaikkien serkkujeni nimiä, niin paljon niitä on.
Tämänkertaiset paljastukset eivät liittyneet kirjoihin, vaikka sitäkin hetken mietin. Kirjallisuuden pariin koitan palata piakkoin, olen ehtinyt muutaman kirjankin lukea (lähinnä öisin, lähinnä kevyttä jännärityyppistä hömppää).
Kuvituksena satunnaisotoksia tältä keväältä. Kuvissa eräitä lemppariosioitani (leikkokukat, siirtolapuutarha-teemuki).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti