George R. R. Martin: A Game of Thrones

Uskomattoman arpomisen jälkeen päädyin lopulta kuitenkin ottamaan reissulukemiseksi George R. R. Martinin fantsumöhkäleen A Game of Thrones. Valinta oli sikäli osuva, etten kahden viikon reissun aikana ehtinyt edes lukea kirjaa loppuun (no, melkein loppuun kuitenkin pääsin, ja loput kotimaan kamaralla sitten). Lisäksi olin talvella onnistunut koukuttumaan HBO:n samannimiseen tv-sarjaan, vaikka onkin totta, mitä joku neropatti siitä twiittasi: "Game of Thrones reminds me of twitter a lot because there are 140 characters and terrible things are always happening." En koskaan oppinut oikein erottamaan sarjan partaheppuja toisistaan, kirjassa on onneksi liitteenä mukana selostus siitä, kuka kukin on ja mihin aatelishaaraan kuuluu. Se auttoi, vähän.

Lukukokemuksena A Game of Thrones oli ihan kelpo, keskinkertainen, useimmiten viihdyttävä, mutta ei missään nimessä mikään maailmaa mullistava kirjallinen sensaatio. Seuraavaksi listaan asioita, joista kirjassa pidin, ja toisaalta taas en pitänyt.

Kiitämme:
"Realismia" fantasiamaailmassa: kirjassa ei pyöri velhoja, taikoja tai muuta fantsulukemistojen peruskauraa, lohikäärmeetkin ovat kuolleet sukupuuttoon ja uskonto lähinnä rituaaleja.
Henkilöitä: Kirjan henkilöt ovat verrattain inhimillisiä ja yleensä melko johdonmukaisia hahmoja, eikä jako "hyviksiin" ja "pahiksiin" ole ihan niin mustavalkoinen kuin muistini mukaan useimmissa lajityypin kirjoissa (kokemukseni ovat kyllä lähinnä jostain varhaisteini-iän Eddings-maratooneista, joten en ole mikään fantasian ylin asiantuntija).
Ainesosien suhteita: Kirjassa on melko sopivassa suhteessa toimintakohtauksia, matkatekoa, poliittista juonittelua ja tarinan taustoitusta. Ja vallan älyttömästi dialogia, mutta ei se mitään.
Kirjan kieltä: Miekkojen ja kirveiden lisäksi Martin käyttää keskiaikaisen tunnelman luomiseksi vanhahtavaa englantia. Sitä on erityisesti ripoteltu repliikkeihin, ei onneksi niinkään kerrontaan.

Moitimme:
Henkilöitä/kerrontaa: Henkilöhahmoja on tarpeettoman paljon, ja kerrontatekniikkana Martinin käyttämä tyyli, jossa seurattava hahmo vaihtuu joka luvussa on (tälle) lukijalle hiukan turhauttava: juuri kun jotain mielenkiintoista tapahtuu yhdelle tyypille, siirrytäänkin toiselle puolelle valtakuntaa. Huoh. Martinin kunniaksi on kuitenkin todettava, että lukuisat vaihtuvat näkökulmat pystyy kuitenkin enimmäkseen erottamaan, eikä kovin usein huomaa ihmettelevänsä, kukas tässä nyt oikein onkaan päähenkilönä.
Tolkuttoman runsasta kuvailua: en tiedä, pitääkö paikkansa huhu, että genren kirjailijoille maksetaan sivumäärän perusteella, mutta siltä tämäkin teos vähän vaikuttaa. Tylsiä kohtia ja tapahtumia on näppärästi pitkitetty loputtoman tuntuisilla selostuksilla siitä, mitä kullakin henkilöhahmolla on päällänsä, miltä jossain tuoksuu tai miltä maisema näyttää. Erityisen suurella antaumuksella kuvaillaan henkilöiden viittoja, haarniskoja ja solkia. Ihan oikeasti. Ja toisessa osassa tämä senkun pahenee.
Ihmissuhde- ym. kuvausta: Martin osaa kirjoittaa miekkojen kalistelusta ihan pätevästi. Sen sijaan henkilöiden, yhteiskuntaluokkien tai ihmisryhmien välisten suhteiden kuvailu jää melko ulkokohtaiseksi, pintapuoliseksi tai jopa olemattomaksi ainakin ensimmäisessä osassa (sen sijaan hahmoja tuntuu määrittävän aika pitkälti se, mihin sukuun eli "taloon" he sattuvat kuulumaan. Paitsi naisia, heitä määrittää ensi sijaisesti se, että he ovat naisia).

Kaikenkaikkiaan A Game of Thrones oli ihan hauska lukukokemus, ja vähän toivoin pääseväni uppoamaan kokonaisvaltaisesti Martinin fantsumaailmaan seuraavien osien avulla. Ikävä kyllä toinen osa A Clash of Kings on nyt yöpöydällä kesken jo toista kuukautta, eikä se jotenkin jaksa vetää minua puoleensa. Osittain syynä on varmastikin se, että tv-sarjan toisen kauden tapahtumat ovat vielä melko tuoreessa muistissa, eikä tällä kirjalla ole siis juonellisesti kauhean yllätyksellistä tarjottavaa. Juonen tuttuuden vuoksi tulee sitten kiinnitettyä tarpeetontakin huomiota teoksen ärsyttäviin puoliin (se vaateparsien kuvailu!), ja se siitä keskittymisestä sitten. Ehkä minä vielä jonain päivänä luen sarjan loppuun (tai ainakin ne minulla jo olevat neljä ensimmäistä osaa), mutta nyt ohitse kiilaavat mielenkiintoisemmat teokset.

Martinia ovat lukeneet myös ainakin koko sarjan mitalla Booksy ja peikkoneito. Tii on lukenut kaksi ensimmäistä osaa, ja Sallan lukupäiväkirjassa taas ensimmäistä osaa käsittelevää tekstiä seuraa mielenkiintoinen keskustelu kirjallisuuden kääntämisestä.

George R. R. Martin: A Game of Thrones. Book One of A Song of Ice and Fire. Bantam Books, 2011 (1996).