TTT: terveisiä ala-asteelta

Tässä hiljan blogistaniassa on äänestetty lastenkirjallisuuden suosikkeja, siis blogistanian kuopusta. Itse tunnen nykyistä lasten- ja nuortenkirjallisuutta erittäin vähän, kun välittömässä lähipiirissäkään ei juuri ole lapsia. Tämän viikon Top Ten Tuesdayhin ajattelin kuitenkin listata muutamia lapsuuden suosikkejani. Olin lapsena verrattain kova lukutoukka ja kolusin ahkerasti läpi lähikirjaston hyllyjä. Hyvien kirjojen lisäksi luin myös kasapäin kaikenlaista roskaa, ja ajattelinkin tähän listaukseen sisällyttää erityisesti noita jälkikäteen ajatellen hiukan heikompia "suosikkejani". Yhteistä näille kirjoille/sarjoille on se, että olen lukenut näitä nimenomaan ala-asteikäisenä. Ja se, etteivät nämä ole välttämättä mitään laatukirjallisuutta, edes omalla sarallaan (oikeasti hyvistä lastenkirjoista tulee sitten listausta ehkä myöhemmin). Lapsena lukemani huonot, ensisijaisesti aikuisille suunnatut kirjat olen jättänyt myös pois listasta.

1. Tuija Lehtinen: R. I. P.
Tuija Lehtinen epäilemättä kirjoittaa vetävää ja nuoriin uppoavaa kirjallisuutta. Minä ahmin suunnilleen 13-vuotiaaksi asti jokseenkin kaikki Lehtisen siihenastiset kirjat (muistaakseni niin, että viimeistä Mirkka-sarjan kirjaa en ole lukenut). Tämä R.I.P taisi olla jopa omana hyllyssä, kertoi muistaakseni jostain bändistä ja sen roudarista ja bändin laulajan päihdeongelmasta. Tai jotain. Diippii.

2. Ann M. Martin: The Baby-sitters Club -kirjasarja
En "valitettavasti" muista enää yhdenkään sarjan kirjan nimeä, mutta näitä oli silloin muinoin ilmestynyt n. viisi (itse sarjahan on kai jatko-osineen ja spinoffeineen ihan järkyttävän pitkä ja suomennoksiakin on jo kasoittain), ja luin ne kaikki useampaan kertaan. Jälkikäteen en ole ihan varma, miksi.

3. Teija Niemi: Steissi
Nuortenkirja, jossa hengaillaan steissillä, juopotellaan ja käyttäydytään huonosti. Aika esikuvallista meininkiä. Samalta tekijältä luin myös samankaltaisen teoksen Bileet. Myös muita humoristisia ja semirankkoja kirjoja luin, mutta tekijät ja nimet ovat haihtuneet mielestäni. Tuula Kallioniemellä taisi ainakin olla jotain sentyyppistä?

4. Enid Blyton: SOS-sarja
En koskaan hiffannut Viisikko-kirjojen suosiota, mutta siitä huolimatta luin kokonaan sekä Salaisuus- että SOS-sarjat. Käsittääkseni konsepti on kaikissa sama: lauma lapsia ratkaisee jotain kämäisiä arvoituksia ja ennen kaikkea syö ihan helvetisti eväitä. Koko ajan.

5. Marvi Jalo: Salaratsastajat
Tässäpä osoitus siitä, kun mikään ei riitä. En ole koskaan ollut mikään heppatyttö. Suoraan sanottuna hevoset ja niihin liittyvät aktiviteetit eivät ole ikinä kiinnostaneet tippaakaan. Ja silti luin myös ns. heppakirjoja. Lukuisia. Onneksi suurimman osan olen jo unohtanut.

6. Carolyn Keene: Neiti Etsivä kadonnut testamentti (ym.)
Neiti Etsiviä lukivat meidän koulussa kaikki tytöt (niin varmaan kaikissa kouluissa ainakin tuolloin). Minäkin olen lukenut Paula Drewin seikkailuja varmaan kymmeniä osia. Jeez.

7. David Eddings: Belgarionin taru
Ala-asteen lopulla tuli sitten se (lyhyehköksi jäänyt) fantsuinnostus, joka koostui enimmäkseen David Eddingsin teelmistä. Belgarionin ja Mallorean tarut kahlasin läpi varmaan pariinkin otteeseen, ja muistaakseni vielä jotain muitakin miehen kirjoja. Innostus lopahti suunnilleen 1997.

8. Anders Jacobsson ja Sören Olsson: Bertin päiväkirjat
Bertin päiväkirjathan ovat kai oikeastikin ihan hauskaa ja kelvollista lukemista, ja kyllä minäkin näistä tykkäsin. En ehkä enää kuitenkaan tarttuisi.

9. Anni Polva: Tiina-kirjat
En oikeastaan käsitä, miten 80-luvulla syntynyt lapsi on jaksanut lukea vieläpä moneen otteeseen kirjasarjan, joka suorastaan henkii 50-lukua. Sarja on ihan järkyttävän moniosainen, ja olen varma, että olen lukenut ne kaikki ainakin kolmesti. Apua. Luin lapsena kesämökillä myös Anni Polvan 40–50-luvuilla ilmestyneitä aikuisten romaaneja, jotka olivat muistaakseni sekoitus siveellisiä harlekiiniromansseja ja puskafarssia.

10. Jorma Kurvinen: Susikoira Roi -kirjat
Jorma Kurvinen tunnetaan kai toisissa piireissä sotaromaaneistaan. No, minä tunnen hänet Susikoira Roi -kirjoista. Toisin kuin hevosista, olin lapsena erittäin kiinnostunut koirista, joten kaikki kirjat, joissa seikkaili koiria, olivat varmoja suosikkeja. Tästä sarjasta tosin olen lukenut vain alkupään (wikipediasta selvisi, että sarjan viimeinen osa on ilmestynyt niinkin myöhään kuin 2002), siis suunnilleen ennen vuotta 1994 ilmestyneet osat.

Tällainen on tulos, kun intoa on enemmän kuin arvostelukykyä.

Oli muuten aikamoinen homma muistella näitä, mutta sitten kun mieleen alkoi palailla kirjoja, olisin keksinyt listaan enemmänkin jatkoa. Lisäksi muistan enemmän tai vähemmän hämärästi läjäpäin kirjoja, joiden nimiä tai tekijöitä en saa palautettua mieleeni. Saati sitä, olivatko ne oikeastaan hyviä vai huonoja. Täytyy varmaan joskus käydä äidin varastossa kaivelemassa laatikoita, joihin on varastoitu omistamiani aarteita (toki merkittävin osa lukemistani kirjoista oli peräisin kirjastosta).