Kirjamessuraportti, päivä II, pieniä kirjallisia ihastumisia

Huh, kahden kirjamessupäivän jälkeen messuväsymys alkaa jo ehkä kohta vaivata (tästä huolimatta vakaassa harkinnassa on sittenkin vielä tänään, siis sunnuntaina, piipahtaa tapahtumassa...). Lauantai oli ennakkoaavistusteni mukaisesti varsin mainio messupäivä, vaikka iltapäivällä keskittymiskykyni alkoikin hapertua, enkä enää jaksanut käydä ihmettelemässä lavojen tapahtumia.

Aloitin aamun pienellä kiireellä, kun rauhallinen aamukahvituokioni hieman venähti ja jouduin lopulta polkemaan aikamoista haipakkaa Messukeskukselle ehtiäkseni kuuntelemaan jo 10.30 alkanutta Liian vaikeaa, kiitos -paneelikeskustelua, jossa Tommi Melender, Anu Silfverberg, Mervi Kantokorpi ja Silja Hiidenheimo ruotivat kotimaisen kaunokirjallisuuden ja kirjakritiikin tilaa, niille asetettuja odotuksia ja toiveita. Keskustelu oli oikein mielenkiintoista ja olin pääasiassa samaa mieltä panelistien kanssa (esimerkiksi kirjallisuuskeskustelun viihteellistymisestä, "elitistisen" leiman turhasta karttamisesta ja kustantamojen ja kulttuurisivujen resurssien kohdentamisesta).

Samassa Aino-salissa alkoikin heti perään Jaetun lukemisen lumo -keskustelu, jota sitäkin päädyin seuraamaan (käytyäni ensiksi tosin hakemassa kahvia, jota olenkin tänään juonut varmaan kaksi litraa). Käsittelyn kohteena lukupiirit ja kirjablogit, ja keskustelua veti Lumiomena-blogin Katja. Allekirjoittaneelle ajankohtaista asiaa paitsi tämän (sinänsä jo melko iäkkään) kirjablogin mutta myös uudenuutukaisen lukupiirijäsenyyden myötä (lukupiiristä myöhemmin lisää). Mitään kovin uutta ja ihmeellistä keskustelu ei tarjonnut, mutta oli kiinnostavaa kuulla Suvi Aholan lukupiiritutkimuksesta.

Sen verran itsereflektoin kylläkin, että totesin oman yhteisöllisen lukemiseni olevan varsin rajatusti yhteisöllistä. Vaikka kirjablogeissa kieltämättä on voimakas yhteisöllisyysaspekti ja toki itsekin käyn osallistumassa keskusteluihin muiden blogeissa ja joskus osallistun johonkin tapahtumiinkin, oman kirjabloggaamiseni suola ja idis on ehkä ennen kaikkea se, että täällä Kolmannella linjalla allekirjoittaneella on oma pieni nurkka internettiä, jossa saan mieleni mukaan mellastaa tai olla mellastamatta kirja-aiheesta (ei sillä, ilahdun kyllä kaikista kommenteistakin). Sen puolesta minua jopa toisinaan hieman ärsyttää blogimaailman tietty etabloituminen ja se, että kirjabloggaajista tehdään välillä vaikka mitä (näkökulmasta riippuen) kotimaisen kirjallisuuskeskustelun uusia airuita tai ammattikritiikin uhkaajia. No, tästä aiheesta voisin avautua lisääkin, mutta jatketaan nyt kuitenkin messuraportoinnin parissa.

Yhteisöllisestä lukemisesta kipaisin kiireesti messuhallin toiselle laidalle, Katri Vala -lavalle kuuntelemaan Wladimir Kamineria, tuota Saksan virallista venäläistä, jota haastatteli puolestaan Suomen virallinen saksalainen Roman Schatz. Keskustelun aikana kiitin itseäni siitä, että jaksoin peruskoulussa ja lukiossa tankata saksaa. Schatz kyllä tulkkasi keskustelua suomeksi, mutta tarinointi pääsi sen verran rönsyilemään, että ihan kaikki ei kyllä tullut käännetyksi. Auttavalla (ja pitkälti unohtuneella) saksallanikin pystyin kuitenkin seuraamaan keskustelua. Yhteenvetona voisin todeta, että Kaminer on juuri niin ihastuttava kuin olin kuvitellutkin. Melkein ostin miehen tuoreimman käännöksen Sammakolta, mutta muistin sitten kotona odottavat kirjalaatikot ja maltoin mieleni kuitenkin.

Kamineria kuunneltuani hipsin Takaumalle seuraamaan Nelli Hietalan ja Terhi Rannelan keskustelua, jossa törmäsinkin erääseen tuttavaan, jonka seurassa ajauduin sitten Eino Leino -lavalla kuuntelemaan jälleen yhtä haluatko kirjailijaksi -tyyppistä keskustelua. Kustannusmaailman liepeillä ja leivissä jo useamman vuoden pyörineelle kyseinen keskustelu ei ehkä tarjonnut mitään uutta, mutta tulipahan kuunneltua.

Kolmen aikaan vuorossa olikin sitten Atena-kustannuksen järjestämä kirjabloggaajatapaaminen Pasi Ilmari Jääskeläisen kanssa. Saavuin paikalle hieman viime tingassa ja kesken episodin, jossa tarjoilupöytä oli mennyt nurin ja lattia lainehti. Mahtipontinen alku ainakin. Paikalla oli melko runsaslukuinen määrä kirjabloggaajia, joista osa kasvoista olikin tuttuja mutta suurin osa ei. Kirjailijaa haastatteli kustannustoimittaja Kanerva Eskola ja keskustelu rönsyili kirjan tekemisen "läheltä piti" -tilanteista kirjabloggaajien merkitykseen kirjojen eliniän pitenemisessä. Jääskeläinen oli erittäin symppiksen ja mielenkiintoisen oloinen tyyppi. Olen aina silloin tällöin lueskellutkn miehen blogia, mutta nolosti on myönnettävä, että joskus vuosia sitten aloin lukea Lumikko ja yhdeksän muuta -romaania, joka jäi nolosti kesken. Luulen, että hetki oli vain väärä, sillä  moni ihminen, joiden mielipiteitä pidän arvossa, pitää Jääskeläisen kirjoista. Näinpä olen jo tovin ajatellut palata hänen kirjojensa pariin. Harjukaupungin salakäytävät löytyvätkin jo hyllystä, ja nyt myös tuorein Sielut kulkevat sateessa. Pisteitä silmissäni nostaa kieltämättä myös se, että tuorein teos nimeä, teemoja ja kansidesignia myöten tuovat vahvasti mieleeni ruotsalaisen suosikkini John Ajvide Lindvistin.

Jääskeläisen jälkeen menin etsimään pari ystävääni messujen ruokapuolelta. Hortoilimme hetken yhdessä ympäriinsä, ja viiden maissa koetin vielä hetken keskittyä kuuntelemaan esimerkiksi Saku Tuomista, mutta aloin olla sikäli nälkäinen ja väsynyt, että päätin polkea kotiin syömään.

Tänään luvassa olisi sitten viimeinen messupäivä, johon minun tosin alunperin ei edes pitäny osallistua, mutta aion nyt kuitenkin mennä kuulostelemaan ainakin Hugh Heweytä, Mikko Rimmistä, keskustelua kirjojen myynnistä ja esikoiskirjailijoista. Jos jaksan, kuuntelisin mielelläni myös Salvador Allenden tarina -keskustelun, mutta voi olla, etten tänään jaksa messuilla loppuun asti.

Ai niin, sattuuko joku tietämään, missä kannattaisi (mahdollisesti) korjauttaa kamera? Onnistuin eilen sohlaamaan kameran laukusta lattian kautta, ja vaikka se näyttää päällisin puolin ehjältä, ei tuo turkasen rakkine menee enää päälle. Lienee joku vipstaaki sijoiltaan. Koska laite on muuten ihan hyvä, ehkä ja vain reilun vuoden vanhakin, olisi se varmaan hyvä käydä edes jossain kameratohtorilla näyttämässä.