Piparista, sen saamisesta ja jakamisesta

Hesarin keskustelua, eräitä blogeja ja ilmeisesti internettiä ylipäänsä on viimeaikoina puhuttanut miesten tasa-arvo. Onpahan aiheesta julkaistu kirjojakin. Koska en ole vieläkään lukenut sen enempää Kotron ja Sepposen toimittamaa Mies vailla tasa-arvoa -teosta kuin Henry Laasasen Naisten seksuaalista valtaakaan, en nyt pyri kommentoimaan niiden esittämiä väitteitä vaan pikemminkin seuraamieni keskustelujen herättämiä mielikuvia (jos joskus saan jomman kumman tai molemmat teokset käsiini, lupaan lukea ne ja kommentoida sitten).

Koska olen opiskellut useita kursseja naistutkimusta, positioni on varmaankin jotenkin värittynyt, enkä siksi pysty kommentoimaan tätä(kään) asiaa neutraalisti. Ei se mitään. Olen kuitenkin erilaisista artikkeleista ja kirja-arvioista saanut sellaisen käsityksen, että noiden edellä mainittujen kirjojen mukaan suomalaisella miehellä on tasa-arvopulmia monilla elämän osa-alueilla. Eikä siinä mitään: Minustakin on epäreilua ja epätasa-arvoista, että vain xy-kromosomit omaava ihmisyksilö joutuu kotimaassamme suorittamaan asevelvollisuuden (ja lisäksi minusta on sanalla sanoen typerää vedota tässä keskustelussa siihen, että naiset joutuvat synnyttämään: ei liity!). On myös hiukan kummallista, että huoltajuuskiistoissa lapsen/lasten huoltajuus menee lähes aina äidille (tosin esim. omassa tapauksessani isääni tuskin hirveästi huoltajuuteni kiinnosti, eikä siitä kyllä mitään kiistaa ollutkaan), sillä ainakin itse haluan uskoa, että isä on huoltajana ihan yhtä pätevä, ainakin jos tämä on ollut eroonkin asti jotensakin läsnä lasten elämässä. Ei myöskään ole kivaa, että syrjäytyneistä suurin osa on miehiä, tai että miehet kuolevat naisia varhemmin, maksavat suurempia vakuutusmaksuja (toisaalta pienempiä parturimaksuja, hehheh) tai eivät saa tarpeeksi piparia (tämä viimeinen ei kyllä minusta sori vaan ole mikään yhteiskunnallinen ongelma).

Se, mitä minä en tässä keskustelussa ymmärrä (kenties sukupuolestani ja naistutkimustaustani johtuen?), että miksi näistä ongelmista syytetään a) naisia, b)feministejä, c)tasa-arvovaltuutettua? En kerta kaikkiaan käsitä, miten feministien syyllistäminen miesten unohtamisesta auttaa ratkaisemaan näitä ylläesitettyjä (tai muitakaan) tasa-arvopulmia! Omien kokemusteni mukaan nimittäin feministitkään eivät syyllistä tasa-arvon ongelmista yksittäisiä miehiä tai ilkeitä sovinisteja (pyydän saada huomauttaa, että juuri edellä esitetystä kuuluisa radikaalifeminismi ei koskaan varsinaisesti rantautunut Suomeen, ja on muutenkin nykyään, jos kohta koko historiansa ajan naisliikkeiden marginaalissa, eikä siksi oikein sovi esimerkiksi ainakaan suomalaisesta keskustelusta). Pikemminkin naisliikkeet ovat pyrkineet yhteiskunnan muuttamiseen ongelmien ratkaisemiseksi. Judith Butler tai Luce Irigaray -tyyppinen akateeminen ja filosofinen naistutkimus taas ei niinkään pyri yhteiskunnan muuttamiseen vaan sukupuolen problematisoimiseen, mutta sitä nyt ei ainakaan voi syyttää asevelvollisuudesta, huoltajuudesta tai muista konkreettisista yhteiskunnan epäkohdista. Näin ollen ihmettelen, että "missä pelaa", miesasiamiehet? Miksen ole onnistunut kuulemaan mitään konkreettisia parannusehdotuksia yllämainittuihin ongelmiin? Jos nykyinen asevelvollisuussysteemi kyrpii, niin kyllä sitä voi pyrkiä muuttamaan, tai ainakin yrittää saada aikaan keskustelua (jossa olisi muitakin argementteja ja parannusehdotuksia kuin "mutku epistä")

Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että minua suoraan sanottuna hämmästyttää tuo koko "naisten seksuaalinen valta" (siksi ajattelinkin lukaista tuon kirjan jos sen jostain saan käsiini, sikäli päättömiltä vaikuttavat kaverin argumentit). Lisääntymishommelit ovat toki aika oleellinen juttu noin niinkuin lajin olemassaolon kannalta, mutta minua hieman riipii se, että tässä tunnutaan nyt sotkevan biologiaa, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja ns. markkina-arvoteoriaa aika kummallisella tavalla. Tai ainakin vähintäänkin haluaisin huomauttaa kirjoittajalle, että itsekin olen kuulkaa jakanut tuota piparia ihan kohtuullisesti, mutten ole vieläkään huomannut saaneeni siitä mitään taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja, enkä ole edes huomannut, että tämän samaisen piparin saaminen olisi vaatinut saajapuolelta sen erikoisempia taloudellisia panostuksia (peseytymistä yms. normaalia itsestä huolehtimista ei todellakaan lasketa!). Missä on paljonpuhuttu seksuaalinen valtani? Jos ongelma puolestaan on siinä, että tietyt miehet eivät saa sitä piparia, vaikka kuinka haluaisivat niin mitä ihmettä tälle asialle voi kukaan tehdä? Ei voi kuulkaa kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu, niin sanoo meidän äitikin. Ei piparin saaminen ole mikään ihmisoikeus (lukekaa vaikka tästä)

Les suisses ne sont pas neutres, ils attendent de savoir de quel coté Chuck Norris se situe.

Vietän torstai-iltaa harjaannuttamalla ranskan kielen taitojani Facebookin Chuck Norris ne porte pas de montre. Il décide de l'heure qu'il est -ryhmässä. Jee! Lisäksi leivoin piirakan, nyt odottelen että se jäähtyisi syömäkelpoiseksi.

En ole oikein viime aikoina jaksanut bloggailla mm. seuraavista syistä:
- lähinnä tekee mieli blogata silloin, kun olen suivaantunut kanssaihmisiin tai ärsyyntynyt heidän mittaamattomasta typeryydestään (kts. toiseksi uusin bloggaus). Tätä tapahtuu usein kun esim. luen lehteä, surffailen internetissä, tapaan ihmisiä tai herään aamulla. En kuitenkaan tohdi kaataa tuota kaikkea hiljalleen patoutuvaa vihaa lukijoideni niskaan.
- ahistaa ku pitäs olla niiq jotai kansalaisjournalismii tääl siis hei haloo
- maailma
- koska pitäisi opiskella ja keksiä, mitä tehdä elämällään. Se on aika työlästä puuhaa tuo jälkimmäinen, ei oo paljon aikaa istuskella bloggerissa.

Iih, voisin mennä kaljalle, mutta ensin piirakkaa.

Jaa-a, se olis sitte pääsiäinen justiinsa.

pari valittua sanaa

Mietin tässä vaan, kun eräät kunnon kansalaiset erään sanomalehden nettikeskustelussa ovat pillastuneet jostain helvetin kuolleista lokeista, että mikä tätä maailmaa vaivaa. Voisikohan joku kertoa minulle miksi:
1. Se, että eräs taiteilija Mäki tappoi 80-luvulla kissan, on järkyttänyt kansan syviä rivejä niin, että siitä jaksetaan paitsi edelleen vauhkota niin myös kätevästi yleistää koskemaan koko nykytaidetta? Se oli yksi kissa! Voi voi että se kuoli! Nyyh! Olikin koko Suomen ensimmäinen kuollut kissa ikinä!
2. Samat valveutuneet kansalaiset itkivät suunnilleen verta kun telkkarissa syötiin koiraa? Mitä sitten?
3. Ne nyt ovat saaneet hepulin, että joku on käyttänyt taideteoksessa täytettyjä lintuja?

Jos saisin ne kuuluisat kolme toivetta, niin toivoisin kyllä, että suomalaisten päähän taottaisiin jossain vähän järkeä ja ennen kaikkea suhteellisuudentajua.

Taidan nyt katsoa hieman väkivaltaviihdettä ja lähteä sen jälkeen tyhjentelemään ilmoja rumista autoista. heippa.

on jäänyt jotakin tuuleen

Jopas jotakin, Comandante en Jefe, toveri Fidel Castro luopuu Kuuban presidenttiydestä ja armeijan komentajuudesta, kertoi Hesari tänä aamuna. Jo väistyi Kosovo uutisista. Tässä aamupäivän ratoksi lueskelin Castron viestin Granma-lehden nettiversiosta. Koska kaikki lukijani eivät ehkäpä osaa espanjaa, tiivistän tässä hieman Comandante Castron viestiä: Castro toteaa hoitaneensa presidentin virkaa jo monta vuotta, tämän jälkeen kertaa hieman terveydentilaansa ja terveysongelmiaan ja kertoo, että halusi valmistaa kansan poissaoloonsa, sekä poliittisesti että psykologisesti. Viestin oleellinen osa lienee tämä:

A mis entrañables compatriotas, que me hicieron el inmenso honor de elegirme en días recientes como miembro del Parlamento, en cuyo seno se deben adoptar acuerdos importantes para el destino de nuestra Revolución, les comunico que no aspiraré ni aceptaré- repito- no aspiraré ni aceptaré, el cargo de Presidente del Consejo de Estado y Comandante en Jefe.

(sinnepäinkäännös: Rakkaille maanmiehilleni, jota tekivät minulle valtaisaa kunniaa valitessaan minut äskettäin jäseneksi Parlamenttiin, jonka keskiössä päätetään vallankumouksemme kohtalosta, kerron teille, että en tavoittele enkä hyväksy - toistan - en tavoittele enkä hyväksy valtioneuvoston presidentin ja armeijan ylipäällikön virkaa.)

Tämän jälkeen Castro siteeraa kirjeitään Randy Alonsolle, Mesa Redonda -nimisen ohjelman ohjaajalle (Kuuban tv:ssä). Näissä katkelmissa Castro kertoo vallankumouksen haasteista ja perustelee mm. miksi on aika antaa tietä nuoremmille, mutta kuitenkin samalla luottaa vallankumouksen "vanhaan kaartiin".

Että tämmöistä. En sitten ehtinyt Kuubaan Castron aikana. Saattoi kyllä olla melko fiksukas teko Castrolta (jos siis ajatellaan systeemin jatkuvuuden kannalta) siirtää valta pois itseltään jo elinaikana. Floridassahan kai jo odoteltiin Castron kuolemasta seuraavaa hämmennystä. Muuten nyt ottamatta kantaa juuri nyt Kuuban systeemin toimivuuteen tai sen moniin puutteisiin ja vikoihin, oman kuolevaisuuden myöntäminen ei kai yleensä ole kuulunut itsevaltiaiden pirtaan. Jep, pisteet Castrolle.

äh

Bloggaan nyt sitten kun en muutakaan näytä saavan aikaiseksi (pitäisi saada aikaan seuraavia asioita: hakea virallinen opintosuoritusote, pohdiskella kevään opintoja, viedä yksi resepti uusittavaksi, tiskata ja kääriä futon). On vaan jotenkin nääh-olo. Tulisipa kevät edes, olen jo melko kyllästynyt jatkuvaan harmauteen. Tarkemmin ajatellen ei minua kyllä huvita blogatakaan, vaikka äsken mielin vielä avautua muutamista lempiaiheistani, kuten ihmisten loppumattomasta typeryydestä, SDP:n puheenjohtajakisasta ja yhdestä kirjasta, jota luen. äh.

havaintoja lontoosta

Käväisimme talven ratoksi Lontoossa. Se oli mielestäni sangen kelvollinen, ihmiselle sopiva kaupunki, jossa viihtyisi pitemmänkin tovin (kuin viikon) henkilö. Koska itselleni tyypilliseen tapaan en ottanut matkalla valokuvia, jaan sen sijaan tähän havaintojani englantilaisista ja heidän mainiosta kaupungistaan.
1. Englantilaispäättäjille ei taida olla järin suurta luottamusta kansalaistensa niin sanottuun maalaisjärkeen eli 'common senseen'. Tätä luottamuksen puutetta ilmentää kansalaisten jatkuva ohjeistus ja komentelu erilaisten kylttien muodossa. Onkin selvää, että jos kansalaista ei erikseen varoiteta kynnyksistä, matalista katoista (mind your head!), raosta metrovaunun ja laiturin välissä (mind the gap!), sähkövirrasta (danger! risk of death!), ovien avaamisesta tai sulkemisesta (fire door, keep shut! risk of death if opened! don't lean against the door! closing! stand clear!) tai liukuportaiden vaaroista (hold the handrail! walk, don't run!), on kansalainen alituisessa kuolemanvaarassa, tai ainakin mahdollisesti satuttaa itseään, jollaista ei toki voida sallia. Kylttien lisäksi kansalaisturvallisuutta valvoi cctv-kamera n. metrin välein.
2. Englantilaiset ovat osanneet rakentaa mm. pompöösin parlamenttitalon, jokusen linnan, ison kellon ja monta hienoa kirkkoa. Tästä huolimatta he eivät osaa rakentaa ilmastoonsa (joka ei tosiaan sanalla sanoen ole kovin kaksinen!) sopivia asuinrakennuksia, joissa olisi esimerkiksi eristys. Sen sijaan heillä on rappukäytävässä kokolattiamattoa, huonosti toimiva lämmitysjärjestelmä ja eri hana kylmälle ja kuumalle vedelle. Lisäksi suunnilleen kaikkialla vetää.
3. Viitaten edellä mainittuun, englantilaisilla on myös ilmeisesti kova muutosvastarinta.
4. Metro on kätevä ja toimii hyvin, paitsi silloin kun ei toimi.
5. Museot ovat ilmaisia, joka on erinomainen asia. Käytiinkin Tate Modernissa (n. neljä tuntia), Tate Britainissa (n. kaksi tuntia) ja British Museumissa (n. neljä minuuttia).
6. The Guardian on hyvä sanomalehti. Aika monen muun lehden kannessa oli tissit. Tai Britney. Tai molemmat.
7. En ole vieläkään syönyt fish and chipsiä. Hippien vegaaninen shepherd's pie oli hyvää. Kaljakin on hyvää.
8. Useimmissa paikoissa oli kasvisruokavaihtoehtoja (jotka, toisin kuin eräissä muissa maissa, joita en nyt tässä mainitse nimeltä, eivät sisällä kinkkua), ja ruokapaketeissa lukee 'suitable for vegetarians' joskus myös melko tarpeettomasti (vai onko muka olemassa vettä joka ei sovellu kasvissyöjille? tai appelsiinimehua?).
9. Paikalliset olivat kohteliaita ja kivoja kaikkialla (paitsi yksi vanhempi kassarouva Sansburysissa), mikä on mukavaa. Itse en aina älynnyt olla niin tolkun kohtelias ihan aina. Ei oikein luonnu hokea kiitosta ja pleasea useita kertoja yhden lausuman aikana.
10. Englannissa on oikea kangaskassivillitys. Kaikki kynnelle kykenevät kaupat, kirjastot ja muut paikat kaupittelivat erilaisia kangaskasseja ja muita reusable-pusseja. Suomessahan ainakin mummot ja hipit ovat jo ammoisista ajoista käyttäneet kangaskasseja, joten sikäli tuo (sinänsä tervetullut) villitys oli vähän hassu.

Lopetan nyt tällä erää tähän, ja alan selvitellä, miten menettelen Kelan, tuon jokaisen opiskelijan rakkaimman vihollisen kanssa. Ne penteleet nimittäin eväsivät opintotukeni. (tähän liittyy pitkä selostus, jota en nyt tässä kerro, paitsi sen varoitan, että älkää ikinä luottako kelan virkalijaan, jos se sanoo, että "tämän pitäisi olla tällä selvä". Ei ole, vaan valehtelee kuin muuli, se virkailija!)

aivoräjähdys

Argh! Ärsyttää! Miksi ihmiset on niin tylsämielisiä tampioita?!? Ja miksi ne pääsee laukomaan typeriä mielipiteitään lehtiin? En ymmärrä!! Mitä väliä, jos jollain on asunnossa avokeittiö! Voi kyynel, jos naapurisi polttaa omalla parvekkeellaan kessua! Itke mulle joki! Nuijat, ansaitsette avokeittiönne ja ketjupolttajanaapurinne! Nii!

muutamia syitä pitää ihmiskunnasta

Ihmiskunta on tehnyt muutamia mielestäni sangen hienoja ja verrattomia keksintöjä, jotka ovatkin oivallinen syy olla vihaamatta ihmiskuntaa, ainakaan kovin paljoa. Henkilökohtaiset suosikkini, ihmiskunnan kerrassaan lyömättömät saavutukset ovat:
1. Luku- ja sitä myöten myös kirjoitustaito.
2. Polkupyörä.
3. Juusto.

Elämänohje

Elämässä ei tapahdu oikein mitään, mistä jaksaisin avautua. Olen lukenut ihan hyviä kirjoja tosin, ja juonut kaljaa välillä. Lukekaa kirjoja ja juokaa kaljaa, se on kivaa.